tiistaina, elokuuta 28, 2007

Oksennusta ja tietokoneita


Aamu alkoi just niin ihanasti kun vaan koirallinen aamu voi alkaa. Heräsin siihen, että Totoro punki melkeen mun naamalleni ja alko yskiä. Kesti hetken tajuta, ettei se mitään yskää oo, vaan Totoro aikoo oksentaa. Sitten Totoro äkkiä ikäänkuin nielaisi ja tilanne ohi, pikkuherra kuitenkin poistui paikalta vähän sen näkösenä, että tähän en kyllä jää. No ei kai se ihme, jos on paha olo. Hmm, näinköhän...

Päätin löhnätä punkassa vielä tovin, kello kun ei ollut soinut, joten möyhäsin tyynyä parempaan asentoon ja osuin johonkin märkään. Ilmeisesti kakomus ei ollutkaan eka, vaan sitä ennen oli jo oksennettu. Juu'u, siinä sitä oli lakanalla ja mun tyynyllänikin, epämäärästä oksennusta, jossa killu kaikkia epämääräsiä palasia, jollasia ei Totoron iltaruokaan ollut kuulunut. Kummasti "lepään tässä vielä tovin" -fiilis katosi ja kömmin jalkeille.

Meillä on joka toinen viikko tiistaisin (ja kyllä vähän muinakin iltoina) pieniä kuljetusongelmia, olis kolme tyyppiä ja kaks autoa tai oikeestaan kotona olis niin kun kaks tyyppiä ja yks auto, kolmas tyyppi repii iltavuoroa, eikä toinen auto ole kotona. Tänään sitten sovin Cellon koiratanssiopen kanssa, että käydään koiratanssissa vaan parillisilla viikoilla. Niin ja tietty parittomillakin silloin jos vanhimmaisella ei oo duunia, pelkkää koulua vaan. Muutamasta vastaavasta keskiviikosta ja torstaistakin pitäis jotenkin selvitä, mutta kun niissä on kyse kurssista, niin ei voi sopia, että joka toinen kerta vaan. Ja toisaalta kun ne on kursseja vaan, niin kesto on aika rajallinen. Cello taas käy NonStopissa, niin järjestely onnistuu. Niinpä Cello ei tänäänkään päässyt tanssimaan. Ankeeta on koirien elämä, se kun pyörii tosi monessa kaksjalkojen tahtiin.

Jämähdin illansuussa uuden koneeni ääreen, kun nyt viimein päätin (lue: sain paperittoman hukkaantumiskonttorini pakattua pahvilaatikkoon ja siis pöydälle tilaa) sen käynnistää ekaa kertaa. Pientä ongelmaa aiheutti se, että vanhasta koneesta hajosi hiiren liitin ja mulla oli vaan yks usbihiiri. No toki läppärissä on se oma hiirisydeeminsä, mutten mä sitä uskaltanut asennusvaiheessa käyttää kun en siihen oo tottunut. Pelkäsin, että asennan jonkun swahilin kielisen käyttiksen, jonka muuttaminen toiseen onnistuu vaan tehtaalla. Vatkasin siis hiirtä koneesta toiseen aina tarpeen mukaan... Illalla sain sitten vanhimmaiselta toisen usbihiiren lainaan.

Toinen paha takaisku oli se, ettei ulkoinen kovo suostunut toimimaan vanhassa koneessa, vaikkei mitään estettä sinällään pitäis olla. Uudessa koneessa se pelittää ongelmitta. Yritettiin toista ratkaisua vanhimmaisen kanssa: sisäverkko kuntoon. Vaan ei saatu, hyvä me. Toisaalta vasta mä sain uuden koneen siihen jamaan, että pääsin nettiin, FireFox pelittää, sähköposti toimii. Muu ohjelmistopuoli on vielä kokonaan asentamatta ja mahtaako ne kaikki vanhat ohjelmistot, jotkut mun lemppareita, Vistassa pyöriäkään. Tietoja alan siirtää vasta sitten kun edes perusohjelmat on uudessa koneessa sisällä ja toimivat.

Huomenna paneudutaan printteriongelman syövereihin, tai siis pakkaan piuhat ja valintaboxin (skanneri / printteri) autoon ja suuntaan liikkeeseen kyselemään, että kuin monta metriä piuhaa ja kuin monta liitintä me tarvitaan, että ikivanha laser saadaan pidettyä toiminnassa, eikä pahaa tekis, jos skannerikin...

Ei kommentteja: