tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Viimenen pentukurssikerta


Eilen oli Heddan pentukurssin vika kurssikerta. Tarkotus oli kirjottaa siitä jo eilen, mut kuin ollakaan päätös ei ollut omissa käsissä, meiltä nimittäin meni sähköt vähän sen jälkeen kun kotiuduttiin kurssilta. Vettä löyty riittämiin hammaspesuun, kaivosta ei tosiaankaan jaksanut lähteä nostamaa ja kun pumppu toimii sähköllä, niin ilman lihasvoimaa ei vettä sisälle tullut. Päätettiin siis mennä nukkumaan, oltiinpa kerrankin ajoissa punkan pohjalla.

Joo, mut siis Hedda ja pentukurssi. Vuorossa oli ohitusharjottelua, aktivointia, agilitya ja "lopettajaissumpit" kera palautekeskustelun. Ainoa onnistunut kuva on ohitusharjottelusta, enkä kyllä muusta kuvia ottanutkaan, koska tuli niin pimeetä ja kaiken kruunasi sadekuuro, joka onneksi meni nopsaan ohi.

Tässä Hedda suorittaa pentulauman ohitusta toiseen suuntaan.

Otin kuvan paluumatkastakin, joka oli menoa vaativampi koska piti kulkea häiriökoirien puolta, vaan se kuva on niin rakeinen ja kamala, että antaa olla. Heddalle sattu siinä ylimäärähäiriötäkin, pari pikkutyttöä rullalautoineen.

Kurssi on tehnyt Heddalle tosi hyvää, täytynee katella mitä tehään seuraavaks, ihan ittensä varaan näitä ei pal kannata jättää, se jää tekemäti millon milläkin "hyvällä syyllä", mut kun on ilmottautunut kurssille ja vielä siitä jotain maksanu, niin tulee lähettyä tai ainakaan ihan pienen syyn takia ei kotiin jää.

Greta meillä on tehnyt vähän remonttihommia ja KePo on revetä riemusta... Greta oli kunnostautunut tempomalla panelia seinistä, taitaa olla kolmas kerta tai jotain, ja jännitystähän elämässä pitää olla, joten panelin takaa löytynyttä sähköjohtoakin oli pitänyt maistella. Ohhoijaa. Ehkä meillä tarvitaan huone peltiseinillä.

Tuntuu kyllä noi seinät olevan meidän leojen speciaali. Anttu nyt aikoinaan ei mitään syönyt, mut olinkin kotona 24/7, noin niin kun käytännössä, juur sen iän kun näitä juttuja tapahtuu. Amalia popsi lattialistat ja keittiön pöytätasoa kiertävät koristelistat, seiniäkin se vähän tutki, sieltä lattialistojen vierestä. Mökö nakerteli maalit useemmastakin seinästä, muttei sentään reikiä saanut aikaan, paneleja meillä ei sillon ollut. Tiuku tutki seiniä, mut ennen remonttia, joten KePo on sen seikan käytännössä jo unohtanut. Ja kyllä ne sakumaanikotkin osas: Cara popsi useemman portin poskeensa kutakuinkin kirjaimellisesti ja Maltti kaivo reiän lattiaan, siis ihan kunnon montun, sellasen marsun mentävän.

Tältä osin on ländereitten kanssa selvitty helpolla. Mut minkä jossain säästää sen muualla maksaa eli ländreitten kanssa on sitten sosiaalistamiseen käytetty kuukausi poikineen, eikä silti olla päästy likikään samaa kuin noitten seinänsyöjäeläiten kanssa ihan ilman mitään ihmeempiä sosiaalistamisia. Puolensa kaikella.

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Viikonlopun askareita


Viikonloppu oli työteliäs, jälkifiilis on siis paitsi lihaskipunen ja jäykkä niin myös äärettömän tyytyväinen. Tai no perjantai meni rennosti ja lauantaina nukuttiin kaikessa rauhassa pitkään ja hartaasti univelkoja pois, kello tais olla jotain kymmenen kun kömmittiin liikenteeseen, jopa koirat nukku siihen asti heräilemättä.

Lauantaina oli tarkotus pestä ikkunat, mut se lopulta jäi. Ensin käytiin kaupoilla ostamssa viikonlopun ja tulevan viikon ruokatarpeet. Tuokio sen jälkeen kun kotiuduttiin, saapui keskimmäinen kera Miksun ja siinä se sitten meni päivä ruokaa laittaessa, seurustellessa ja Miksun kanssa puuhaillessa. Hedda oli taas onnellinen kun sai makoilla Miksua liki ja Totorokin oli ihan onnessaan.

Lauantain lopputulos oli ruokaa viikonlopulle ja esivalmistelut viikon ruokaa varten sekä keskimmäisen leipoma iso läjä korvapuusteja, niistä riitti jopa pakastimeen. Tais vaan olla vaihtokauppa aika heikko leipurille, keskimmäinen kun sai vaihdossa kanakastiketta, riisiä ja lootallisen leipomiaan pullia. Meille taas jäi pussikaupalla pullaa pakastimeen.

Sunnuntain ohjelma oli sit verannan ikkunoitten pesu. Sää oli onneks lämmin, ikkunat kun on isot ja niitä on useempi, niin ei koko kämppä ihan jäähtynyt. Eteisenkin ikkuna tuli pestyä samaan syssyyn, pölyt pyyhittyä kaikista verannan ikkunalaudalla kököttävistä koriste-esineistä ja lattia pestyä nojatuolien alta kun ne kerta piti siirtää, että sai ikkunat auki. Siinä sivussa valmistui myös alkavan viikon ruoka. Nyt saa talvi ikkuitten puolesta tulla.

Hedda Hepuliini aktivoi itteään sillä aikaa kun pesin ikkunoita: Heddan saaliisiin kuuluivat kakkapussirulla purettuna pitkin soffaa, pureskeltu mikä-lie-muovilista, pyykissä ollut lelu (koiran sellanen sentään), lukematon määrä roskiksesta nyysittyä talouspaperia, lakupaperia jne. Lopulta Hedda "joutui" ulos KePon kanssa autonhuoltohommiin. Yritti tosin keksiä miten hypätä ikkunasta sisään kun pesin ulointa lasia...

Hedda on aika aikaansaapa ja kun ei neito pelkää kiivetä missään eikä minkään päällä, niin toki tuo aikaan saa yhtä ja toista. Suurin osa on ihan vaaratonta, eikä nostata verenpainettakaan, mut joskus Heddan suusta sit löytyy tavaroita, joitten kaappauksesta ei jaksa ilahtua ja pahin Heddan aikaansaannos oli kun yhytin sen juomasta lattianpesuvettä.

Kirjoja ja posteja Hedda mielellään lukee, erilaisten puukkojen ja puntareitten kädensijat on kivoja, pehmolelut pitää suolistaa ja pirttipenkkien jaloista on päätypuut pyöristetty. Fiksu koira on sekä siunaus että kirous... sit kun yhdistää kaks fiksua, niin avot. Totoro on opettanut omia niksejään Heddalle, onneks Hedda ei ole kamalan kiinnostunut Houdini Totoron kaikista opeista, Totoron pravuuri kun on ovien yms. aukominen ja ainakin mulle riittää yksi ovia ja portteja aukova koira.

perjantaina, syyskuuta 25, 2009

HuiHai perjantai


Viikko on kiitäny sellasta vauhtia, et tukka vaan tuulessa hulmuaa. Vaan kyllähän se aika menee kun yks ilta meni pentukurssilla, yks ilta Arskaa siistiessä, yks ilta kurssilla jne. Joskus näin, joskummin toisinpäin ja mikä sen mukavampaa kun et on viikonloppu eessä ja viel ihan vapaa viikonloppu, sehän on niin kun luxusta tai jotain.

Tai siis aattelin kyl pestä vähän ikkunoita, pyykätä, laittaa ruokaa ja silleen, tuskin käy aika pitkäks, joskus on ehittävä tehä huoltotoimenpiteitäkin, ettei koko kämppä ihan sikolätiks muutu... tai no sika on siisti eläin, jos sille siihen tilaisuus annetaan, et joskus tuntuu aika epikseltä aina verrata kaikkee sotkuu sikoihin, kun se ei oo paikkansa pitävää.

Sioista tulikin mieleen, et oishan se kiva tietää miten maailma makais, jos ois saanu teinixinä lähtee sille alalle kun suunnitteli. En istuis koneen ääressä, en taitais puuhata koirienkaan kanssa tai korkeentaan metästyskoirien, oisin tallannu talon ja navetan välistä polkua, tarkotus oli nimittäin opiskella karjakoks. No menneet on menneitä, eikä kukaan voi sanoo menikö asiat paremmin vai pahemmin ja kuka tästä kaikesta hyöty ja kuka ei.

Takka on nyt lämmitetty, salaatti syöty lämpimän leivän kanssa punaviinillä höystettynä, nyt vois keskittyä vaikkas perjantai-illan viettoon. Hauskaa iltaa itse kullekin!

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Arska puolimatkan krouvissa


Istuin kaikessa rauhassa koneella kun hirmuinen lemu täytti sieraimet. Kun ei katku kadonnut tuota pikaa, piti ryhtyä tarkistamaan, että mistä se tulee. Koira toisensa jälkeen läpäsi haistelutarkastuksen (kaikkeen sitä ihminen joutuukin) ja aloin jo epäillä omaa nenääni. Lopulta Herra Haisuli löytyi, Arskahan se, kellinyt ja kierinyt ulkona jossain mehukkaan tuoksuisessa.

Päätin, et nyt on sit aika siistiä Arskan turkki. Mielenkiinnolla alotettiin projekti kun ei vielä sitä Liiterin noin 16 euron trimmeriä oltukaan testattu ja Arskan turkki on aika haastava, vaan hyvin toimi, noin niin kun tollaseks koneeks, joka ei ihan professionaalikäyttöön oo tarkotettu.

Ensin ajeltiin mikä miten kuten lähti. Sen jälkeen pesin Arskan ja kun turkki oli kuivanut, jatkettiin projektia. Arska pääs puolimatkan krouviin, turkki on ajeltu noin niin kun suunnilleen ja pää on siistitty alustavasti. Mahakarvat on siistimättä, häntä on siistimättä ja jaloille ei olla tehty mitään. Vielä on siis urakkaa jäljellä, ehkä sit ylihuomenna tai lauantaina tai joskus.

Tästä lähdettiin:





Ja tähän on tultu tässä vaiheessa:





Nyt saunaan huuhtomaan kaikki ihana villa pois iholta ja ehkä karvat sais pois suustaankin suihkun avulla... Arska vaikuttais olevan oloonsa tyytyväinen, tosin nyt mä en enää ehkä erota sitä muista niin helposti.

Maalaiskoira kaupungissa


Aika tuntuu taas olevan hupaa... tai sit tekemistä on tullu taas haalittua enemmän kun laki sallii, sitä ei vaan ymmärrä, että vuorokauden tunnit ei lisiä omia aikojaan, eikä muutenkaan.

Maanantaina oli Heddan pentukurssipäivä, tokavika kerta muuten. Seuraavaks täytyykin sitten miettiä, että mennäänkö jatkolle vai jonnekin muualle. Cellon olin jo alustavasti ilmottanut BH-kurssille, mut sit peruutin sen kumminkin tältä erää. Katotaan keväällä uudestaan, jos sattuis kurssia olemaan ja ehittäis vaikka kertailla tokokäskyt ja treenata paikallaoloa sitä ennen, se lienee Cellon heikoin lenkki, se ei vaan malttais millään ja sen takia koiratanssi sopii Cellolle niin tosi hyvin, siinä ei tartte juur paikoilaan olla.

Mut siis se pentukurssi. Tällä kertaa oli vuorossa kaupunkiosio, joten suunnattiin Tapiolaan. Ensin näyttelytreeniä, siitä ei kuvia oo, kun KePo ei kuvannut ja mä vedin Heddan näyttelytreeniosion läpi, KePo jatko sit taas sen jälkeen. Hedda osaa kuviot aikasen hyvin, hampaitten katsomisen kanssa voi vielä tulla pientä treenaamista, mut seisominen ja ravaaminen menee bueno, ellen ite kamalasti jännitä.

Näyttelytreenin jälkeen lähettiin sitten kaupunkielämän sekaan.

Hengailua ihmisvilinää katellen (tai siis kyllä tos piti laittaa koiraa istumaan yms. pientä tekemistä häiriön alla)


Sisälle kauppakeskukseen.


Vähän tottistelua ja rauhottumista sisätiloissa ihmisvilinässä. Hedda, maalaiskoira, ihmettelee ihmisvirtaa.


Ovesta kulkemista; odota, saa mennä. Tosin Hedda harjottelee portteja ja ovia kovin usein kotona, joten ehkä eniten Heddaa epäilytti se, mikä odotti toisella puolen...


Nimittäin ovesta mentiin ulos ja bussipysäkeille ja siellähän sitten olikin melua ja liikennettä kerrakseen.


Kierrokseen sisältyi paljon muutakin ja lopuksi leikkihetkikin, mut sää ei todellakaan suosinut kuvaamista, joten tässä päivän kuvasaalis.

Hedda on osottanut halua lähteä nopeasti liikkuvien kohteitten perään, esim. lenkkeilijät. Toistaseks tottelee hyvin EI - tänne -käskyparia, täytyy sitä vahvistaa ja kovasti. Ongelmasta selviää myös jos huomaa lenkkeilijän ite ekana ja ehtii kiinnittää Heddan huomion itteensä, neiti on onneks periahne ja perso ruuan ja herkkujen perään.

Ai niin, oon mä sentään saanut taas päivitettyä uusia kuvia kotisivuille. Vielä ois yks tai kaks pläjäystä niitä lisättäväks ja muutenkin tarttis päivitellä sieltä täältä, myös omien koirien kuvia, esim. Heddan kuvat taitaa olla ihan pikkupentuajalta ja hää on jo iso neiti. Ikkunoita oon pessy talvikuntoon ja verhoja vaihtanu, takkiksessa alkaa työpiste olla järjestyksessä, vuosisatojen valokuvat CD-levykkeiltä DVD-levykkeille -projekti on varsin pitkällä jne. Ihan laiskana en siis oo sentään ollu.

Jyskälän näytelmiin tuli pari koiraa ilmotettua, vaikkei alunperin pitäny sinne lähtee ollenkaan, kun on tota välimatkaa, vaan nyt mennään sit kera Gretan ja Tiukun. Saa nähä mitä siitä tulee. Vielä ois muutama näytelmä tälle vuoden harkinnassa, Gretalle jotain ja ehkä Tiukullekin, Heddalle pentunäytelmiä. Totoro menee vielä Hämeenlinnaan lokakuun lopulla, kun sen sinne ehin jo ilmottaa, mut sit herra saa rauhan näyttelemisen kiroista ainakin toistaseks, Totoro kun ei näytelmissä viihdy, mikä toki näkyy kaikesta, mut erityisesti kehäkäytöksestä. Jos sit ikä tilannetta muuttaa, niin katellaan uudestaan.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2009

Sisko ja sen veli


Tää päivä vietettiin Paraisten näytelmissä. Kehä oli onneks vasta puolenpäivän jälkeen, joten herätys ei ollu kukonlaulun aikaan. Ja sää, sää on ollut ihan mieletön, noin 20 astetta lämmintä ja upee auringonpaiste, parempaa säätä ei ois voinut toivoa.

Vaiks Totoron kanssa oli raavaamista vähän harjoteltukin, niin toiveet sen osalta ei olleet erityisen korkeella. Hyppimistä oon kyllä saanu vähemmälle, mut nenä liimautuu sit senkin eestä tantereeseen. Kaiken kruunas siskolikka Fliin aluillaan oleva juoksu... sen jälkeen viimenenkin aivosolu siirty Totoron ajukopasta jonnekin ihan muualle, vaikkas yritettiinkin pitää Fliin ja Totoron välillä riittävää välimatkaa.

Vaan ei kun reippaina kehään, eihän siinä muukaan auttanut. Pöytä meni hyvin, suorastaan loistavasti kun otetaan huomioon, että tuomari Marja Kosonen mittasi Totoron ja sitähän me ei olla harjoteltu ilmosna ikänä, seisominen meni hyvin, mut liikkumisessa ois kyllä ollut toivomisen varaa, tosin yllättävän hyvin sekin lopulta meni. Tulos pu1, serti ja siis FI MVA. JESS!!

Sit kehän laidalle jännittämään miten käy siskolikan ja hienostihan Fliin kävi, kuis muutenkaan. Esin eri ja pn-kehästä pn1, serti ja siis FI MVA. JESS!! Aivan uskomatonta, kahdesta kasvatistani leivottiin valiot samassa näyttelyssä.

Loppukierroksella Totoro kävi kierroksilla, kiinnosti enemmän hyväntuoksuinen Flii kun edustaminen, Flii puolestaan osasi edelleen esiintyä.

Sisko ja sen veli eli Flii ROP, Totoro VSP.

SYDÄMELLISET ONNITTELUT Fliille taustajoukkoineen!!!

Hyvänkokoinen, tasapainonen narttu, jolla hyvät kallonlinjat ja mittasuhteet. Hieman kevyet korvat, silmät saisivat olla tummemmat. Erinomainen runko, hieman kevyt raajaluusto. Hyvin kulmautunut takaa, saisi olla paremmin edestä. Hyvä purenta. Erittäin kauniit ja tasapainoiset liikkeet. Karva ei tänään parhaassa kunnossa, mutta laatu nähtävillä


(Totoron valiokuva on napattu vasta kotona, vähän vähemmän kierroksia...)
Oikeankokoinen, oikeat mittasuhteet omaava ikäisekseen hieman kevyt uros. Hyvät pään mittasuhteet ja linjat. Kaunis ilme, oikea purenta. Hyvä runko. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman suora edestä. Hyvä eturinta. Hieman lentävät korvat. Oikeanlaatuinen karva. Liikkuu riittävällä askelpituudella, hieman ahtaasti takaa. Oikein kannettu häntä liikkeessä. Hyvä luonne.

Eikä muuten unohdeta ROP-veteraani Mymlaniakaan (KF Rose D'Amour), aivan hurmaava vanha rouva. Onnittelut hällekin!


Kotimatkalla haettiin valiojäätelöt, joskaan ei Valion jäätelöt, ja juhlistettiin päivää jäätelökaffeilla. Koirille ostin omat herkut, niille ei jäätelöä tarjottu, paitti Totoro sai nuolla jäätelökipot.

Että sellanen päivä.

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009

Kipazin kalenteri vm. 2010


Vaikkei oo tämäkään vuosi loppuaan ihan liki vielä ehtinyt, niin Kipazin kalenteri 2010 -projekti on. Kuvat on valittu ja painotalo odottaa materiaalejaan ens maanantaina. Koska joka vuosi pari "ulkopuolistakin" on kalenterin halunnut, niin tarjoan sitä myös tänä vuonna halukkaille. Hinta 15 euroa per kalenteri + postikulut. Sitovat tilaukset minulle viimeistään 20.9.2009 klo 16.00 mennessä osoitteeseen kipazin (miuku) kipazin.com.

Tässä valitut kuvat

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Ohi syyskuun...


läpi repaleisen lokakuun...



Vaikka aina joskus ei voi kun ihmetellä...

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Jälkeä, ravia ja ruokahaluttomuutta


Heddalla oli taas tänään pentukurssi, tällä kertaa vuorossa oli jälki, koiran pysäyttäminen ja luoksetulo. Enpä sit oikein mitään osaa kurssikerran kulusta kertoakaan, muuta kun, että Hedda matkusti hienosti mennen tullen ja KePo näytti ihan hyväntuuliselta vielä kömpiessään Heddan kanssa autolle. Mitä ilmeisemmin homma oli pelittänyt ok.

Ja miksen seurannut Heddan tuntia? Otin mukaani Totoron, jonka kanssa sit harjoteltiin taluttimessa ravaamista sekä siinä hiekkatiellä että lähellä olevalla kestopäällystetiellä. Kätkin siinä sivussa nameja mettään ja Totoro sai etsiä ne, Totoro ryömi kaatuneen puunrungon ali ja hyppäsi sen yli, välillä pidettiin ikävää autossa ja haistellakin Totoro sai, tekemisten välissä sitten ravattiin ja seisottiin.

Meitin tavan koulutusnameilla ei oikein mielenkiinto pystynyt yllä, mut kun käytiin nyysimässä kourallinen Heddan jälkinakkeja, niin johan alko työnteko maittaa Totorollekin. Nameja voikin käyttää nyt ihan huoletta Totoron koulutukseen, sillä Totoro on viimein herännyt huomaamaan olevansa mies ja että talossa on juoksunen narttu. Ihanan kauan Totorolla kestikin "aikuistua", oon tosi tyytyväinen. Nyt on hyväsyöntinen Totoro tosi huonosyöntinen... Cello on sentään aina tajunnut sen, ettei äijä jaksa, ellei oo kupu ravittu ja kunto hyvä. Totoro on omaksunut riutujan osan, ainakin tällä erää.

Totoron arvostelu on nyt käännetty ja se menee näin:
Suurikokoinen, hyvin rakentunut, oikea hampaisto, erinomaiset kallon ja kuononselän mittasuhteet, erinomaiset silmät ja korvat, hyvä väritys ja selkä, oikein kiinnittynyt häntä, erittäin hyvät etu- ja takakulmaukset, rodunomaiset liikkeet.

Jos sit vaikka saunaan ja nukkumaan.

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009

Ei turha reissu, ei


Kello ei vielä kerenny pärähtää kun jo heräsin, oisko ollu bauttiarallaa 5.10. Siis kuka nyt sunnuntaiaamuna nukkua haluaa, paitsi Viivi ja Arska, jotka piti komentaa liikenteeseen. Muut sentään kömpivät jalkeille kuka pienemmällä ja kuka isommalla innolla.

Keittelin evässumpit ja viimeistelin pakkaamiset. Siinä kohti kun koirille varmistu, että ollaan tosillaan lähdössä ja vielä näyttelykassin kanssa, alkoi hirmunen älämölö. Tai no Hedda vaan ihmetteli, sille ei näyttelykassi vielä sano mitään. Viivi ja Cello sen sijaan jodlasivat täyttä kurkkua. Arska oli varsin hiljaa, se kun ei vuosiin enää ole näytelmiin päässyt. Niin ja Totoro oli se onnellinen, joka pääsi mukaan. Leot puolestaan tais ootella ensisijaisesti "aamunamejaan"...

Kyyti, siis kasvattini Rölli kera emäntänsä ja isäntänsä, saapui noin 6.30. Pakattiin autoon kunnon varustus, teltta, tuolit, eväät jne., sillä mikään ei niin tehokkaasti torju sadetta kuin kunnon sadevermeet. Sitten kohti Porvoota. Enpä muista koska ois noin pitkä matka tuntunut noin lyhyeltä, sitä se hyvä seura teettää. Kiitos Tiina ja Jari!

Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin ja päästiin valitsemaan hyvä paikka olla möllötellä. Leokehä starttasi ysiltä. Rölli edusti upeasti junnukehässä ja voitti luokkansa ollen samalla ROP-juniori. ONNEKSI OLKOON!



Kehän jälkeen ehdittiin tovi rentoutua ja ryystää sumppia ennen kuin oli Totoron vuoro. Totoro järjesti taas kerran kunnon jojo-shown, sen herra osaa, mut kuulemma sen laatunen liikehdintä on sallittua kun kyse on länderistä, näin tuomari sanoi. Ainakin kaikilla oli tosi hauskaa niin tuomarilla, kehätoimitsijoilla kun myös yleisöllä ja KePo lohdutti, että Totoro liikku upeasti silloin kun ei pomppinut. Näin muistan jonkun tuomarin aikaisemminkin sanoneen: liikuu hyvin silloin kun haluaa. Pöytä meni ihan ok, vaikka tuomari järjesteli Totoron jalkoja yms. pientä kivaa. Lopputuloksena eri, serti ja ROP.



Kuvassa ei oo Porvoon upeita palkintopyttyjä, upeita ne oli, kosken ottanut sellasia, vaan valitsin Kermansaven keramiikkaa... Ja tänhän kaikki halus ehdottomasti tietää.

Totoron arvostelu sitten, joo se on ranskaa, katotaan saanko siitä selvää ja jos, niin saisinko sen vielä tavalla tai viidennellä suomen kielelle. Siihen asti täytyy todeta, että jotkin asiat oli exelenttejä ja purenta ok.

Tällanen päivä tänään ja vähän on mehut pois -fiilis, vaan eiköhän se tästä kun syö kunnolla ja sit ottaa loppuillan rennosti.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Ei mitään ihmeellistä


Työviikko on taas vierähtäny menneisyyteen ja edessä on viikonloppu. Mitään merkillistä ei olla tehty eikä saatu aikaan, ollaan vaan oltu ja möllötetty. No länderipojat nyt on tietty kärkkyny, että josko sitä pääsis leoneitoa kosimaan. H-hetki lienee kuitenkin jo taa jäänyttä elämää, sillä pahin urvellus näyttäis olevan ohi. Kai se sit Muru alottaa seuraavaks, ainakin karvakadosta päätellen. Niin ja Hedda siihen perään. Huoh! Vaan oma valinta, oma valinta, se on voi voi.

Totoron turkkia oon tänään vähän viimeistelly sunnuntaita ajatellen, siis lähinnä rintakarvat, kaulakarvat ja persvillat unohtamatta mahakarvoja. Kehäkuvioita ei olla Totoron kanssa harjoteltu, mennään vaan ihan kylmiltään kehään piiiiiitkän tauon jäljiltä. Täytyy luottaa Totoron tilannetajuun.

Arskan turkki pitäis siistiä kans, Arska on aikasen kaamee villapehko. Ostinpa koneenkin sitä varten, kun halvalla Liiteristä sai, et jos vaikka vaihtais sakset koneeseen Arskan käsittelyssä. Nähtäväksi jää miten se onnistuu vai onnistuuko. Yksin en meinaa ees yrittää, tarvitaan apujoukot ja varmaan viel niin päin, et meikäläinen pitelee Arskaa ja juttelee äijälle mukavia samalla kun joku muu vetäsee karvat kanveesiin.

Ai niin ja sit kaikki te, uskomaton määrä muuten, ette ikinä uskoiskaan kuin uskomaton... niin siis kaikki te, jotka päädytte tähän blogiin seuraavin hakusanoin: "Mä ikävöin mun kameli, se juoksee niin kauniisti hiekalla" tai jokin edellisen variaatio, kurkatkaahan tänne tai tänne, siellä se kameli juoksee kauniisti hiekalla Alman Malehin kesäbiisissä.

Tuulensuoja toivottaa pirteetä perjantai-iltaa!

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Saunakoira Hedda 6kk


Hedda täytti tänään puoli vuotta. Aika uskomatonta; välillä kun neiti tuntuu pal vanhemmalta, toisinaan taas pal nuoremmalta. Synttäripäivänsä kunniaksi Hedda on ollut tänään pentukurssilla ja saunassa, ensin kurssi tietenkin ja sen päälle saunaan. Ruoka tosin oli vähän myöhässä, kun en muistanut sitä laittaa tekeytymään ennen pentukurssille lähtöä. Puolustukseksi sanottakoon, että tulin kotio reilu puol tuntia ennen kun piti taas jo startata...

Tässä synttärisankari Hedda





Jippokin


joka ihmettelee, että mitä ihmettä tuolla oikein on.


Heddakin ihmettelee heposia




Ja lopuksi yksi riehukuva, mutta kuten näkyy; valo ei riitä, ei riitä.

sunnuntaina, syyskuuta 06, 2009

Markkinoita ja mustikoita


Koiraton viikonloppu takana. Ei ihan kepeetä menoo, vähän kun ois jonkun prässin läpi kulkenu ja sit viskattu nurkkaan toipumaan...

Perjantaina KePo tyhjensi häkit sun muut roippeet meikäläisen autosta ja osa reissukamoista pakattiin autoon jo valmiiks lauantaiaamua varten. Perjantai-lauantai -yö roikuttiin vielä kotona ja keskimmäinen perheineen tuli meille yöks, he kun lähtivät mukaan matkaan. Tarkotus oli mennä ajoissa nukkumaan, lauantaina kun oli aikanen herätys, vaan kuin ollakaan kello tais olla likempänä iltayhtätoista kun viimein kallistin korvani tyynyyn. Onneks sentään uni tuli, eikä mitään ihmeherätyksiä yön pitkin ollu.

Kello pärähti kirkumaan klo 4.50 tai jotain sellasta. Kesti hetken tajuta, että minkä ihmeen takia aparaatti huutaa lauantaiaamuna. Ylös, valmiiks ladattu kahvinkeitin päälle, koirat ovesta ulos, vaatteet päälle, loppuporukka herättäen, koirat sisään, aamupala syöden, Miksu syöttäen, et keskimmäinen sai syödä oman aamupalansa. Lopulta, kun päästiin tien päälle, oltiin aikataulusta vaan puol tuntia myöhässä.

Kun kaarrettiin vanhempieni pihaan oltiin edelleen vartti aikataulusta myöhässä. Kahvia naamariin ja takasin tien päälle, autojen keulat kohti Hartolaa. Tais olla jotain puol kymmenen kun rantauduttiin sahtisaluunaan. Joo'o sitä juomaa tulee maistettua kerran kesässä, millon lasillinen, millon puolikas, tällä kertaa lasi KePon kaa puokkiin, nimittäin Hartolan markkinoilla, kun ei äitee sitä enää tee.

Sen jälkeen sovittiin missä treffataan ja mihin aikaan ja ei kun väenpaljouden sekaan markkinahumua ihmettelemään. Näkyy tuo tapahtuma paisuvan vuosi vuodelta, nytkin oli otettu yks uus alue käyttöön ja kojuja oli pilvin pimein, niin myös porukkaa ja välillä eteneminen oli yhtä tuskaa. KePon kadotin kahteen kertaan, toisella kerralla tarvittiin puhelinta, että osuttiin yhteen. Muitten kanssa en ees yrittäny pysyä samassa laumassa.

Jonkusen tunnin samoilun jälkeen mentiin koko sakki kaffelle ja syömään muurinpohjaletut, jonka jälkeen suuntima takasin vanhempieni luo. Jotain tuli ostettuakin, ainakin Miksulle fleecehaalari ja muutama kirja, sellanen paksulehtinen, kirjat jäi tänne meille, että on Miksulla meilläkin jotain luettavaa, poika kun tykkää lukea. Itelle ostin pari vaatekappaletta. Siinäpä ne sit taiskin markkinaostokset olla.

Iltapäivällä poimittiin keskimmäisen kanssa yli kolme kiloo mustikoita ja sen lisäks joku kilon verran karviaisia. No ne mustikat oli pensasmustikoita, ettei me mettän pohjia koluttu kumminkaan. Ilta meni myöhäks, keskiyön pimeinä tunteina ihailtiin täyskuuta KePon kanssa kun rämmittiin aittaan nukkumaan.

Tänään on sit lähinnä syöty ja ajettu kotio. Meikäläisen selkälihakset ei kauheesti ihastuneet marjanpoiminnasta ja päivällä, kun tein jonkun äkkiliikkeen, tuntu vaan kuin lihakset kiljahti ja sen jälkeen selän liikuttelu on ollu aika tuskasta, eikä autossa istuminen mitään herkkua. Poikittaiset selkälihakset otti ja venähti. Saa nähdä mikä on olo huomenaamulla... toivottavasti lihakset tokenee yön aikana.

Koirat oli kuulemma olleet suht kiltisti, mitä nyt riekkuneet makkarissa aamulla anivarhain yms. mitä eivät normisti tee. Ja ai kamala sitä jälleennäkemisen iloa kun tultiin kotio... Nyt on taas rauha maassa ja arki oottaa.

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Päänahan höyrytystä


Eilen väsytti uskomattoman paljon, joten päätin painella saunan jälkeen unten maille. Sanoin KePolle hyvät yöt ja tapsuttelin takkahuoneeseen länderit kannoillani. Takkahuoneessa länderit levittäytyivät vakipaikoilleen tietsikkapöytäni ympärille ja niitten kaikkien ilmeet oli näkemisen arvoset kun tajusivat, että aioin tosillaan mennä nukkumaan, enkä suinkaan koneelle. Lopulta Hedda meni KePon seuraksi ja Totoro jäi takkahuoneeseen, joten ainoastaan Arska, Viivi ja Cello tulivat nukkumaan, koska kuka hullu nyt menee nukkumaan 21.10.

Ensimmäinen herätys oli kun KePo tuli nukkumaan. Uudelleen nukahtaminen kävi sukkelasti. Toisen kerran heräsin Arskan puuskutukseen; ulkona salamoi. Kömmin punkasta, suljin ikkunan, vedin pimennysrullaverhon alas, tungin pimennysverhot rullaverhon rakoihin ja painelin takasin nukkumaan. Arska rauhottu aika sukkelaan kun salamat ei enää näkyneet.

Seuraavaksi heräsin siihen, että päänahka tuntui epämiellyttävän nihkeeltä ja kuumalta. Kesti hetken tajuta mitä tapahtuu; Hedda se siinä nukkui kuono mun hiusteni seassa, oikeastaan päänahkaa vasten. Ohhoijaa. Liekö Totoro opettanut Heddalle hiustaiteilua, kun ei ite enää nyt aikuisena, onneks, sitä harrasta. Tuupin Heddaa kauemmas, mutta kohta neiti nukkui taas pää mun tyynylläni ja kuono päänahkaani vasten. Kolmannella kerralla uskoi, ettei tartte hengitellä mun päähäni, ehkä KePo pääsi sit nauttimaan höyrytyksen iloista.

Seuraava herätys oli hikinen, siis oli ihan älyttömän kuuma, vaikka olin viskonut peitot jo sivuun. No ikkuna ja takkahuoneen ovi kiinni, ettei vaan salamat näy, kyllähän siinä huone lämpenee kun ilma ei kierrä. Kuuntelin hetken, ei kuulu ukkosta, joten jalkeille, rullaverho ylös ja ikkuna auki.

Viikonlopuks onkin sitten tiedossa menoja koiritta, suunnataan KePon kanssa Sysmään, Hartolan markkinoille siinä sivussa, ja koirat saa jäädä kotio vanhimmaisen, nuorimmaisen ja vävykokelaan hoiviin. Koneella tuskin kiikun ennen sunnuntai-iltaa / maanantaita, ihan tiedoksi niille, jotka on tottuneet nopeisiin vastauksiin

Rentouttavaa viikonloppua!!

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Pentukurssia ja muuta sähellystä


Eilinen ilta suhahti Heddan pentukurssilla. Tai no käytiin me ekaks kaupassa ja kirjastossa, sit kotona syömässä ja sen jälkeen auton keula kohti Espoota. Päivän aiheet oli ei-sana, murahdus, luoksetulo, luoksepäästävyys ja ehkä siellä oli jotain muutakin, tällanen turisti kun käyttää vaan kameraa ja juoruilee muitten turistien kanssa, eikä niin silmä kovana tuu seuranneeks päivän ohjelmaa.

Hedda oli luonnonlahjakkuus mitä tuli ei-sanaan ja murinaan, että ne on sisäistetty jo kotona äärimmäisen hyvin, siis ainakin kun niitten aihe on "ei saa ottaa". Jos sitten tarkottaa vaikka "ei saa haukkua", niin ei enää menekään niin hyvin. Tai no Hedda uskoo senkin kyllä varsin hyvin, muut yleensä ei, paitsi Totoro joskus ja Cello vielä joskummin.

Luoksepäästävyydessä Hedda on sit varmaan sosiaalisen ryhmän heikoin lenkki. Toimin nimittäin avustajana ja kopeloin kaik koirat läpi (paitti Heddan ja Jipon) ja nehän tuli ihan syliin kaikki. Kyllä Heddakin jo meni nameja hakemaan, muttei se mitenkään tunkenut kenenkään iholle. Luulen kuitenkin, että tossa meillä voi olla vähän harjotuksen paikkaa, oonkin siis ilmottanut Heddan yhteen pentunäytelmään... pitäiskö kattoa joku mätsärikin vai meniskö taas soitellen sotaan.

Niin joo ja sillä aikaa kun ohjaaja kävi räpläämässä muitten koiria, niin oma koira joutu harjottelemaan kytkettynä odottelemista. Se meni Heddalta ihan ok, ei kiljumista, ei riehumista, tosin tarkkana piti olla, eikä häntä yltänyt komeelle kaarelle, pysytteli matalana, ei sentään jalkojen välissä kumminkaan.

Luoksetulo menee Heddalta ihan hyvin, ainakin kun meen auton taa piiloon, ettei Hedda yritä tulla mun luo tai ettei sen tartte koko ajan syynätä olan yli, että missä mä olen. Ja lopun leikkituokiokin menee ihan sosiaalisesti ja eilen Hedda jopa ekaa kertaa meni ihan ite jonkun ihmisen taskua tutkimaan.

Ulkoilutin kyllä joo kameraakin. Kuvissa oli maata, ruohikkoa, puolikkaita koiria... no kaikkee sellasta kivaa, jätän ne siis julkasematta. Katotaan jos saan joskus pentukurssikimaran Heddan kuvagalleriaan (saisin nyt ees tuoreita kuvia kaikista ja tapaamisessa otetutkin koirakuvat julkasuun).

Tänään, mitäs mä oikein tänään oon tehnyt. Ai niin purkanut cedukoilta kamaa kovolle, että saan kuvat poltettua devarille ja ton miljoonan pikkupikku cedukan kasan supistettua muutamaan devariin. Siinä se aika kuluu rattosasti kuvia käpistellessä, joskin luin kirjaa siinä samalla...

Nyt vois sit saunan raikkaana porskuttaa punkkaan ja nukkumaan. Huomenna on pakko suuntia hakemaan koirille ruokaa, tänään jo jaoin luontevasti kaikkien säkkien loput kaikkien kesken. Kukin sai riittävästi, muttei välttämättä vakiruokaansa. Että ei kun unten maille ja kohti huomista päivää.