Rauhallista Joulua!!!

JV09 & PMJV09

Messariin, messariin...

Jos jotain tänne naputtaisin, tosin voisin kai yrittää kirjottaa joulukorttejakin, ettei vaan nyt jäis viime tippaan. Ei niitä perinteisiä malleja enää montaa lähde ja on ne sentään jo ostettuina, joulukortit meinaan, ja joulumerkitkin, että kun vaan sais ittensä tarttumaan toimeen.

Kymmenen päivää kuulumisia kirjottamati, enkä aio niitä nyt tähän koota, ainakaan just nyt, ehkä sit myöhemmin, joskus ens viikolla, tai sit ei ikinä. Eikä niitä kuulumisia oikeestaan oo kun kaheksan päivää, tiistai-illasta asti oon nimittäin löhnänny kuumeessa kotona, parista viime päivästä ei siis juurikaan kerrottavaa, ovat kuluneet lähinnä nukkuessa ja lukiessa, mitä nyt pankin kanssa selvittelin tuplasti perittyä maksua ja sit soittelin terveydenhoitajalle sairaslomalappujen takia, vedin C-vitamiinia, D-vitamiinia ja podin sen takia närästystä, että ruokavalio korostu lähinnä lisäravintesta. Vanhimmainen epäili jossain vaiheessa, että saa viedä mut sairaalaan, ei taudin takia vaan luontaistuote- ja vitamiiniyliannostuksen.

En tiedä mitkä on terveydenhoitajien kelpoisuusvaatimukset, liekö yksi sellainen tapa puhua kun ala-asteikäselle soittajan iästä riippumatta. Ainakin joka kerta kun olen joutunut työterveyshoitajalle soittamaan, oma tai päivystävä, niin puhetyyli on just sellanen. Ja rohkasevakin terveydenhoitaja osas olla.. "voi se sikaflunssaakin olla, vaikkei ole korkea kuume", "voi se sikaflunssaakin olla, mene sitten lääkäriin jos tulee hengitysvaikeuksia", "voi se kyllä oireitten perusteella sikaflunssaakin olla". Joopa joo, flunssa kun flunssa sialla, linnulla tai eläimittä, mitä sitä sen enempää taivastelemaan. Lepoa, riittävästi (kuumaa) juotavaa ja siinä se. Ja nyt on jo ihan ihmismäinen olo, eikä kuumettakaan.

Tänään vanhimmainen pesi Greta Gertrud Ketterän, tähtäämme siis kohti Messaria huomenissa. Osa kamoista on jo kerätty valmiiksi huomista oottelemaan, osaa tarvitaan vielä Gretan ruokkoamiseen, ja sit jos palois Heddan lihapullat, niin asiat vois olla aika hyvin hoidossa. Ai niin ja kaksjalkojen eväät tietty myös, jotain on viisainta olla mukana, pitkä päivä edessä (länderit aamulla ysiltä, Greta vasta puolen päivän jälkeen) ja Messarin (kuten näytelmien yleensäkin) hinnoilla on paree ottaa eväät, niin raatsii ees syödä.

Seuraavaa päivitystä ei kannata ootella ainakaan ennen sunnuntai-iltaa, ei edes Heddan ja Gretan Messarin tulosten osalta, meinaan viikonlopun ohjelman täydentää Miksu, joka tulee huomenna mummilaan elämänsä ekaan yökylään, siis yksin, on tuo vanhempiensa kanssa reissannut totta kai... Saattaa siis olla, että kun huomenaamulla joskus puol kuuden, kuuden maissa nousee, niin seuraavan kerran saa nukkua vasta sunnuntai-iltana.

Tuulensuoja toivottaa:
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!!!

Unien ihmeellinen maailma

Viime yönä näin mielenkiintosta unta. Mulla pyöri mukamas J-pennut edelleen täällä jaloissa ja taivastelin, että miten ne nyt täällä vielä on, miten mä oon voinut unohtaa niitten luovutuksen ihan kokonaan, niittenhän ois pitänyt muuttaa uusiin koteihinsa jo aikaa sitten ja silmäpeiliaikakin on varaamatta. Muistelin, että olihan niitä pentukyselyjä kyllä ihan jonkun verran, että täytyy kaivaa kaikkien yhteystiedot esiin ja alkaa kysellä, että vieläkö pentuasia on ajankohtanen, vaikka tää nyt onkin näin venynyt ja pennut on jo aika isoja. Uskomattominta siinä unessa oli, että pennut oli kropaltaan, rakenteeltaan ja kooltaan kun vasikat, pää vaan oli länderin, niin eikä niillä ollut sorkkia vaan tassut. Kauhian kurasia ne oli, olivat möyrineet mudassa ulkona (länderit???, ohhoijaa), eikä osa ois millään tullut sisälle vaikka ruualla houkuttelin. Kaikkea viihdeohjelmaa sitä ihmiselle yöksi järkätäänkin...

Messarin aikataulut ilmestyivät nettiin tänään. Siinä sitten kädet täristen ja tukka pystyssä, taisinpa ristiäkin käteni, avaamaan aikataulu-pdf-tiedostoa ja ettimään länderi- ja leokehien aikatauluja. Molemmat halajaisin nähdä niin isolta osin kun mahdollista ja molemmille kehille meiltä lähtee koirakin, Greta kerpelekehälle ja Hedda länderikehälle. Enempää koiria en raatsinut ilmottaa, vaikka Totoro tekikin mieli kisaan mukaan ottaa.

Sain huokasta helpotuksesta, ehdin suurimmalta osin kehältä toiselle. Lauantaina homma pelittää suorastaan mallikkaasti, länderit on het ysiltä ja kun ländereitä on 15, niin kehän pitäis olla ohi siinä vaiheessa kun leokehä alkaa pyöriä eli klo 10. Sunnuntaina ei oo ihan yhtä hyvä tuuri, leojen junioriluokat alkaa klo 9.00 ja aikuset klo 10.00, länderikehä alkaa klo 12.00. Ehdin kyllä siis viedä Gretan junnuluokassa, mut jos tuuri käy ja PN-kehään päästään, niin sepä on sitten mitä todennäkösemmin päällekkäin länderikehän kanssa.

Vinkeeltä tuntuu se, että pelkkiä junnuleoja on sunnuntaina yhtä monta kun ländereitä on yhteensä lauantaina. Ja tuskinpa ovat leotkaan runsaslukuisin rotu viikonlopun koitoksissa, toisia nyt vaan on enemmän kun toisia.

Päivän kruunasi uskomaton asia, olin jo oikeestaan luopunut toivosta. Siis mulla on särkenyt hammasta nyt viikon, millon enemmän ja millon vähemmän. Sain kuitenkin ajan luottohammaslääkärilleni vasta 7.12. Ois niitä aikoja toki muille lekureille ollu, mutten halunnut mennä. Tänään sit kävin taas kerran nettiajanvarauksessa vakoilemassa, oisko tullut peruutusaikoja. Olin jo niin varma siitä ettei, että kesti tovin tajuta, että hei siinä on oikeesti vapaa aika 3.12 ja vielä aamusta, ei mikään keskipäiväaika, oisin kyllä jo tässä vaiheessa ollut valmis sellasenkin ottamaan, alkaa meinaan olla leukakin ihan kipee kun puree kaiken vaan oikeella puolella suuta. Oon muuten oppinut juomaankin silleen, että neste kulkee oikeen posken kautta nieluun, eikä mene vasemmalle ollenkaan...

Ilta suhahtikin sitten kursseillessa ei-koira-juttuja ja kun vähän ennen kymmentä kotiuduin, kotona ootti innokkaitten koirien lauma, eikä siitä iholle tunkemisesta ollut tulla loppua ollenkaan, siis tavallisesti vastaanotto ei ole ihan tuota luokkaa, vaikka olisinkin illan pois kotoa. Kaikesta päätellen olin saanut tältä nimenomaiselta kurssilta mukaani jotain lauman mielestä vastustamatonta.

Uutisia menneiltä päiviltä

Täällä ollaan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, vaikka eilen sainkin kuulla, että minun epäiltiin makaavan sikaflunssassa punkan pohjalla kun ei blogi päivity, sama kuva vaan olla öllöttää blogin "etusivulla". Tämän "sairauden" nimi ei kuitenkaan ole sikaflunssa vaan liikaa tekemistä -syndrooma yhdistettynä just nyt ei jaksa -apatiaan.

Aika paljon aikaa on napannut viime aikoina ihan sosiaalinen elämä, live-sellainen, sekä arjen rutiinit. Eikä unohtaa sovi joululahjaprojektejakaan. Koirien turkit on vaatineet osansa jne. Ens viikkokin on jo melkeen "loppuunmyyty", maanantai-ilta, tiistai-ilta, keskiviikkoilta, sit kenties pari iltaa "vapaata" ja lauantaina Heddalla vika pentunäyttely. Jossain välissä ois hyvä ehtiä treenata Gretan kanssa juoksemista ja kotihommiakin on kummasti kertynyt. Joku on selkeesti varastanut tunteja mun vuorokaudestani.

Jos nyt kuitenkin kokoaisin tähän vähän jotain viimeajoilta, kukin lukekoon mikä kiinnostaa, yritän, siis ainakin yritän, pistää jotain väliotsikoita.

Jyväskylän KV -näyttely

Viikko sitten pyörähdettiin Jyväskylän näyttelyssä. Leot ja länderit oli eri päivinä, joten ilmotettuna oli vaan kerpeleitä; Greta ja Tiuku. Gretan kanssa painelin kehään aika kylmiltään periaatteella lahjattomat treenaa ja kyllä se vähän näky... Mielestäni kuitenkin onnistuin aika hyvin piilottamaan esim. sen, että Greta nojas ihan täysillä jalkoihini juostessaan. Pysyin kehällä kai jonkun keskipakovoiman avulla. Muuten ei moittimista, paitsi ois Greta voinut vähän ryhdikkäämmin seisoa. Tulos kiitettävästi JUN ERI, JUK3.

Gretan sisko Unna pisti paremmaksi tuloksella JUN ERI, JUK1, varaSerti. ONNEA!!! Ja kyllähän se nyt olikin paljon hiotumpaa esiintymistä kun Gretalla ja turkkikin Unnalla yllä, Gretalla vielä(kin) sellanen kevyt syysvarustus.

Tiuku pyörähti kehässä myös ihan ok, vaikka se kyllä juoksee niin kovaa, että tahtoo aina olla selkä köyryssä kun esittäjän pitäis päästä juoksemaan ihan tajutonta vauhtia, että se riittäis Tiukulle. Uus tuttavuus Tiukulle oli myös se, että hampaat piti esittäjän näyttää, ja eihän me sellasta olla harjoteltu, joten ei mennyt ihan napakympisti. Tulos kuitenkin vallan hyvä eli NUO EH.

Päivä oli rankka kun mikä. Sitä kun kello soi 5.00 ja kotona oli vasta illalla kuuden pintaan, niin muisti taas minkä takia Jyskälään ei ihan joka vuosi tuu ketään ilmotettua...

Karvasia vieraita

Meillä kävi männäviikolla pari karvastakin vierasta.


Tarjotaankos tässä pöydässä mitään, mitä?? kyselee Attila 10v.


Aika heikolta näyttää, vastaa Bisse 8v.

Hyvin pojat muistivat synnyinkotinsa ja olivat het kun kotonaan eli pöydässä ja pöydän alla. Korvat ja naama tuli meikäläiseltä pestyä huolella ja hartaasti. Ihanaa kun kaksjalkaset palvelijanne jaksoivat tuoda teidät näytille. KIITOS!

Viivin kuulumisia

Viivi jakselee tällä hetkellä varsin hyvin. Rohina on melkeestä poissa ja Viivi jaksaa taas komennella muita... Painoa Viiville on kertynyt luvattoman paljon kun on raasu ollut koko ajan lepoon komennettuna ja toisaalta lääkkeitä ei saa antaa tyhjään mahaan. Pieni ongelma se nyt tietty on, ei siinä mitään.

Nenäpunkkilääkitys määrättiin kaikille koirille varmuuden vuoksi, ell nimittäin oli sitä mieltä, että periaatteessa nenäpunkki-invaasio voisi ylläpitää Viivin tulehdusta, vaikkeivat Viivin oireet tyypillisiä olekaan, eikä muu lauma oireile ollenkaan. Vähän kyllä nikottelin apteekin tiskillä hintaa, sellanen 250 egee tälle porukalle, mutta kaik on kokeiltava, mitään kiveä ei jätetä kääntämäti.

Päivä kerrallaan mennään eteenpäin edelleen, aika näyttää miten käy: antibiooteitta Viivi on ollut vasta viikon ja kortisonilääkitys päätyi ihan pari päivää sitten, joten tämänhetkisen tilanteen pysyvyydestä ei ole mitään varmuutta.

Isä ja tytär eli Arska ja Viivi


Turun näyttely

Eilen oltiin Turun näyttelyssä. Ilmotettuna olivat Greta, Tiuku ja Hedda. Tietenkin, kuis muutenkaan, kehät samaan aikaan, mikäs sen mukavampaa. Käytiin ensin leokehällä kattomassa mikä siellä tilanne. Heddan kanssa lähdin siitä tarkastamaan länderikehän sijottelun ja tilanteen. Ja takasin leokehälle. Tietenkin kehien piti vielä olla suunnilleen niin kaukana toisistaan kun mahdollista.

Gretan veli Zorro pyörähteli kehässä siinä hätäkässä kun Heddan kanssa tehtiin uudelleen lähtöä länderikehälle, eikä huonosti pyörähdellytkään vaan JUN ERI, JUK3 verran. ONNITTELUT!!!



Hedda kehässä

Lopulta Hedda oli kehässä ennen Gretaa ja Tiukua. Seisominen meni jo melkeen konkarimalliin ja se, mihin olin ihan älyttömän tyytyväinen, oli pöytä. Hedda oli siinä niin upeasti ja se kun on ollut meille kompastuskivenä tähän asti. Liikkeet Heddalla ois voineet olla paremmatkin, mutta tais vähän väsymys näkyä, kun neiti oli juoksennellut mun kanssani ees taas näyttelyaluetta jo hyvän tovin. Tulos PEK2 ja KP.


Onks mun pakko pönöttää, tääl on märkää, jos et huomaa...

Heddan arvostelu
Tuomari Jean-Jacques Dupas, Ranska
Excellent type. Beautiful head & expression. Nice dark eyes. Typical ears. Excellent neck, front, brisket, angulation, behind. Very good topline. Excellent tail. Nice movement, when she wants. Very promising.
Käännös:
Erinomainen tyyppi. Kaunis pää ja ilme. Hyvät tummat silmät. Tyypilliset korvat. Erinomainen kaula, etuosa, rinta, kulmaukset, takaosa. Erittäin hyvä ylälinja. Erinomainen häntä. Hyvät liikkeet, halutessaan. Erittäin lupaava.

Greta ja Tiuku kehässä

Saman tein kun päästiin länderikehästä lähettiin rynnimään leokehälle. Huono ajotus, Greta oli nimittäin just vanhimmaisen kanssa kehässä kun meikä hölkkäs hallin ja samantein kun Greta haistoi (maistoi, kuuli, näki, what ever) meikäläisen samassa hallitilassa, se lakkasi kuin noiduttuna liikkumasta ja alko rempoa ulos kehästä. Kun ois tiennyt, kun ois tiennyt, ois ajottanut vähän toisin. No lopputulos kuitenkin kiitettävä JUN ERI, JUK2.


Greta housuton

Meikä vei tällä kertaa Tiukun ja täytyy sanoa, että se juoksuvauhti on kyllä mieletöntä, mut pysyin matkassa sen verta hyvin, että Tiukun selkälinja pysy suorana. Mulla oli väärät kengät, ihan väärät kengät, mut hengissä selvittiin. Itteeni tyytyväinen oon siitä, miten pyöräytin jo kehästä ulos rynnimässä olleen Tiukun takasin "kaviouralle", ohi vasemmalta, talutin pyöräyttäen takakautta takasin vasempaan käteen ja eteenpäin, jolloin Tiuku tempautui takasin vasemmalle puolelle. Tulos loistavasti NUO ERI, NUK4.


Tiuku pohjavillaton

Ja vieläkin upein turkki on Murulla, joskin se on lähtemässä, kuten kuvasta näkyy, ja tovin kuluttua Muru lienee kalju... Vaan ei haittaa, ei olla Murua mihinkään näyttelyyn ilmotettu, joten bikinilook on ihan ok.


Muru karstausta vaille

Gretan ja Tiukun arvosteluja ei tässä ole, syystä, että ne ovat venäjäksi. Jos saan ne jossain joskus käännätettyä, niin palataan asiaan.

Hedda ja lelu

Heddalle ostin näyttelystä oman hienon lelun. Sillä on leikittykin, joskin Totoro yrittää parhaansa ryöstääkseen ja omiakseen otuksen.


Hedda ja lelu, huomaa Heddan istuma-asento, istuu usein noin

Tuloksia maailmalta

Gretan veli Porthos oli kunnostautunut omassa kotimaassaan saamalla jo toisen sertinsä ja olemalla sekä ROP-juniori että ROP. Kerrassaan loistavaa!!! ONNEA!!!


Porthos

Eikä huonosti ole mennyt agipuolellakaan. Kuje nousi lauantaina kakkosiin. ONNITTELUT!!!


Kuje

Omat pojat

Ja jottei oma poikakaksikkoni tuntisi itseään laiminlyödyiksi, niin tässäpä he.


Cello söpöilee


Pyysinkö mä päästä kuvaan, mitä? toteaa Totoro.

Tikkiksen kuva ja Heddan arvostelu

Jaahas, tässä ois sitten se edellisestä uupumaan jäänyt kuva eli Tikkis (Kipazin Just a Trick) kera elämänsä ensimmäisen ruusukkeen.



Arvostelun voi lukea Katin sivuilta.

Heddan arvostelu puolestaan tässä:

Helsinki 15.11.2009
Tuomari Veli-Pekka Kumpumäki
Hyvin kehittynyt narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet, vahva luusto, roteva runko. Hyvä ylälinja. Narttumainen, hyväilmeinen pää, jossa hyvät linjat. Turkki saa vielä karhentua. Hyvä sapelihäntä. Erittäin hyvät liikkeet ja mallikas esiintyminen. Lupaava.

Eipä sitten muuta kun vesisadetta, pimeetä, märkää, kurasta... Joulua ootellessa...

Tekemistä riittää

Viimeks kirjottaessani kärvistelin flunssasen olon kanssa ja ilmeisesti sauna autto tai sitten C ja D, vitamiinit nimittäin. Nappasin muutaman pillerin nukkumaan mennessä ja perjantaiaamuna oli melkeen ihmismäinen olo. Tosin nyt viikonlopun jälkeen olo on taas vähän nuhjunen.

Perjantai-ilta tais kulahtaa kaupoilla. Nyt kun ollaan pyritty käymään kaupassa vaan kerran viikkoon (siinä muuten säästää uskomattomia summia), niin aikaa menee kyllä sit enemmän per kerta. Toisaalta olihan niitä ostoksiakin useemmasta paikasta eläintarvikeliikkeestä ruokakauppaan, S-raudasta Liiteriin, Tiimaria unohtamatta ja pakettikin postissa.

Lauantaina heräsin hämmästyksekseni äärimmäisen pirteänä, melkeen teki mieli mitata kuume. Tarkotus oli käydä läpi joululahjatilanne; mitä hankittuna, mitä hankittavana, ja ehkä paketoidakin jo ensimmäisen paketit ennen kuin lahjan saajat pääsevät vahingossa näkemään lahjansa. Toisin kävi.

Hyökkäsin keittiön kimppuun, oli tosin vähän pakkokin kun ei siellä mahtunut (taas kerran) laittamaan ruokaa, joka paikkaan oli kertynyt kamaa ja tiskipöydälle tiskiä. Meikäläiselle tyypillisesti siivous sitten laajeni ja laajeni ja laajeni... vaan nyt on keittiö melkeen siisti, enää kasa kamaa oottaa, että vien ne paikoilleen, joka ei ole keittiössä.

Siivouksen ohessa tuli sit laitettua viikonlopun ja alkuviikon ruoka, kanalasagne, lämmitettyä takka, pestyä kolme vai neljä koneellista pyykkiä... Katsoin siis ansainneeni leffaillan, joten passitin KePon hakemaan pari filmiä.

Sunnuntaiaamuna oli herätys arkiaamun aikataulussa; Heddalla näytelmät ja kehä ilmotettu alkavaksi 9.30. Se hyvä puoli aikaisessa kehän alkamisessa oli (suurin osa kehistä alko vasta 10.00), että saatiin parkkipaikka melkeestä oven edestä ja näyttelypaikalla oli mukavasti tilaa. Pois lähdettiin jo ennen "ruuhkaa".

Länderipentuja oli paikalla 6, Hedda ja neljä sisarustaan, sekä oma kasvattini Tikkis. Ja koska Anne oli sairaana, niin sain kunnian kerätä Demians kasvattajaryhmän ja "esittää" sen. Tuntuipa muuten vinkeeltä esittää jonkun muun ryhmä, vaikka oon kyllä leopuolella sitä joskus aikoinaan tehnyt, ainoo, että sillon en ite ollut kasvattanut ainoatakaan pentuetta.

ROP-pentu oli Heddan veli Poko, PU2 kasvattini Tikkis ja VSP-pentu Hedda. Niin ja Demians-kasvattajaryhmä sai KP:n.


Kaunis neito Hedda

Ja erinäisten sattumusten takia arvostelut ja loppukuvitus seuraa myöhemmin, ohhoijaa.

Hedda meni tällä kertaa tosi hyvin. Ilmiselvästi se, että juoksu alkaa olla ohi, on parantanut Heddan esiintymistä ja kärsivällisyyttä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Hedda liikkuu kauniisti kehässä ja varsinkin kun olen viime aikoina yrittänyt saada Totoroa pysymään kehässä maan pinnalla sen puolentoista metrin korkeuden sijaan, niin Hedda tuntuu tosi helpolta esitettävältä. Pöydällä meillä on vielä petraamista, mutta eiköhän se siitä, lupaavalta ainakin näyttää.

Heddan juoksu alkaa tosiaan onneksi olla ohi. Totoro laihtui nälkäkurjeksi, mutta on nyt jo rauhottunut ja syö hyvällä ruokahalulla, joten eiköhän massa palaa tuota pikaa. Cello on syönyt koko ajan hyvin ja oli tosi pitkään rauhallinen, mutta kun Heddan juoksu pääsi h-hetkeen, niin sen jälkeen Cello on ollut ihan mahdoton ja rauhottuu selkeesti hitaammin kun Totoro, joka kyllä siis alotti taas aikasemmin. Arska kävi kierroksilla, niistä puuttuvista palleistaan huolimatta, noin kolme neljä päivää, viisas vanhus.

Viivi sitten. Ei hyvältä näytä, ei. Kuume laski nopeasti kun Viivi sai antsat ja taas näytti pari päivää tosi hyvältä. Nyt Viivi on alkanut taas rohista, kukoa ja kakoa ja nenäkin vuotaa. Montaa päivää ei voi katella, sitten on taas mentävä, valitettavasti vaan luulen, että se saattaa olla Viivin viimeinen matka se. Jotenkin tässä ei enää hirmuisesti jaksa toivoa. Viivi on kyllä pirteä, syö hyvin ja siinä mielessä on ok, mutta nielu ei mitä ilmeisemmen ole kuitenkaan ok.

Ai niin, sunnuntaina pestiin sitten kolme leoa. Se oli sellanen parin tunnin urakka, eikä se sisältänyt kun pesun ja päälipuolisen kuivauksen. Vielä ois turkkien läpikäyntiä tiedossa ja pahimmoillaan joudutaan ainakin "pintapesemään" Greta ja Tiuku ennen lauantaita, että ovat sitten Jyskälässä koiran näkösiä. Tosin Tiukulta se turkki kyllä rapisee, toivottavasti sitä jäis ees vähän... Vanhimmainen, leojen hovikampaaja, kyllä epäili, ettei Tiukun turkki erityisen näyttävä tule olemaan. Ei ehkäs Gretanakaan, se kun on puolestaan vasta kasvussa.

Voisko leoihin asentaa sellasen turkkimittarin, joka kertois, että koska turkki on parhaimmillaan. Siitä vois sit kattoa mihin näytelmiin koira kannattaa ilmottaa...

Maanantai sisälsi sitten viimein joululahja-asioita. Nyt on ekat lahjat pakattuina, jo hankitut inventoituina, osa lahjoista tilattuina jne. Uskoisin, ettei joulukuussa tartte paljoa lahja-asioitten kanssa hötkyä.

Ellei viina, terva ja sauna...

Viikko alkaa olla paremmalla puolella. Jollei sitä muuuten huomaa, niin viimeistään torstain ruokatunnilla, sillon on aina herneitten heittelyä.

Tänään sain myös äkkilähdön, en tosin lomamatkalle vaan eläinlääkäriin. Tulin kotio ja Viivihän ei sit ollut ollenkaan Viivi. On se pari päivää ollut aika vaisu ja yhtenä päivänä nuoli nenäänsä kun heikkopäinen, mut muuten suht ok. Tänään ei tullut ees vastaan, seiso vaan häntä koipien välissä ja selkä köyryssä keskellä lattiaa. Että ei kun luuri käteen ja soitto eläinlääkäriin.

Viiviä hoitanut ELL oli onneksi paikalla ja ehti puhelimeen, lopputulos: kuin nopeesti pääsette, puolessa tunnissa, lähtekää tulemaan. Autoon ja baanalle. Viivin kanssa nää lähdöt on tällä hetkellä sitä luokkaa, ettei koskaan tiedä mikä on lopputulos.

ELL tutki Viivin ja niin siinä oli käynyt kun vähän pelättiin eli kortisoni oli laskenut vastustuskykyä sen verran, että nyt on joku tulehdus sitten päällä. Kuumettakin oli ihan kiitettävästi. Viivi sai tän päivän lääkitykset pistoksina ja sitten apteekin kautta kotiin. Nyt Viivillä on sitten sekä antsat että kortisoni eli kaikki keinot on käytössä... Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

Omakaan olo ei oo kummonen. Vanhimmainen on roikkunu puolikuntosena koko viikon ja nyt alkaa tuntua, että meikäkin on puolikuntonen. Kurkku on karhee, yskittää, jomottaa sieltä ja täältä, paleltaa ja jossain pään sisällä jyskyttää päänsärky odottamassa, että pääsisi valloilleen. Taidan siis painella ottamaan muutaman erilaisen vitamiini-sun-muun -pillerin, sit saunaan ja sen jälkeen Viivin kanssa vällyjen väliin.

Otsikosta tyydyn kyllä käyttämään vaan saunan, viinaa ei talossa ole ja en vielä tänä päivänäkään oo keksinyt, että mitä vanha kansa sillä tervalla teki, voiteli kenties jalkapohjansa vai ittensä kokonaan ja miten höyheniä ei mainita ollenkaan.

Kun ei vaan ennätä

Kun tuntuu, ettei mitään ennätä, niin jos kuitenkin jotain, ees sanan pari.

Meno kotona on melkosta ja siivouspainotteista, Hedda kehrää yläkerran verkko-oven takana ja pojat millon keittiön ja millon takkahuoneen portin takana. Päivisin pojat on eteinen-pesuhuone -akselilla, siitä kun saa oven lukkoon asti ja on vahva ja paksu ovi, niin ei pojat pääse siitä vahingossakaan läpi. Siellä ne sit sotkevat minkä ehtivät, nimittäin ylläri-pylläri: nostavat kilvan koipea. Vanhimmainen teki pojille seksyt stringit (ja ei, ei oo kuvia), katotaan onko siitä apua, eka päivä ei tosin paljoa luvannut, mut jos ois vahingossa oppineet, ettei housuun kannata pissiä... taitaa olla toiveajattelua.

Eikä taida olla pallien poistosta apua, se kun Arskakin nostaa koipea... jippii. Kukaan kolmikosta ei yleensä merkkaile kun olen kotosalla, tai siis sisällä talossa, jos meen pihalle, vaikka roskista viemään, niin juttu on jo ihan toinen. Mutta siis pääasiassa riittää kun pesen lattiat kerran päivään; töistä tultua. Ja kukahan käski ottaa nartun tähän laumaan, että itteensä ihan saa syyttää.

Viivi sitten. Lekurissa käytiin ja kortisonit saatiin. Nyt Viivi saa melkosen isoa annosta ja loppuviikosta aletaan pienentää. Aluksi näytti hyvinkin lupaavalta, nyt on taas tänään vähän rohissut tai ehkä se oli enemmän kuorsaamista. Vitamiineja ja omegoita menee myös melkoset annokset. Elämme toivoen, ei kai tässä oikein muutakaan voi.

Juhliakin on riittänyt; oli isänpäivä ja nuorimmaisen tuparit. Kakkua on syöty, jotta napa rutisee, mutta mikä se on syödessä kun ovat leipomukset olleet todella parasta A-ryhmää eli keskimmäisen tekemiä. Ei vaan näy päivittäneen blogiaan viimeisimmillä. Tuparikakku oli erityisen upea ulkomuodoltaan ja todella herkullinen, että sen kuvaa ootellessa.

Sain itteni männä viikolla viimein raahattua kampaajallekin, lauantaiaamuna klo 8.00, ihan parhautta, koska kukaanhan ei halua nukkua viikonloppusin yhtään sen pitempään kun arkenakaan... Kampaaja onneks tarjosi aamusumpit ja hiukset saatiin ojennukseen, näillä kelpaa taas mennä keikutella pari kolme kuukautta.

Isänpäivän kunniaksi Hedda suuntasi juoksuisena kohti Turkua (ettei vaan sunnuntainakaan meikäläiselle tullut liian pitkiä aamu-unia) ja pentunäytelmää. Hedda kantaen ovelta kehän lähituntumaan ja sit yritettiin pysytellä vähän sivummalla ja mahdollisimman paikoillaan, ettei ois pojat menneet ihan sekasin. Eikä Hedda kyllä ollut mitenkään tyrkyllä tuulella, joko se on päättänyt, että SE OIKEA asuu meillä kotona tai sitten parhaat hetket alkaa olla takana, nimittäin hammasta tuli het kun joku vaan nenäänsä yritti kohti työntää.

Aamulla epäilin vahvasti, ettei Heddan esiintymisestä tule mitään, se kun vaan kyöhänäsi selkäänsä mua vasten, kaatu lattialle selälleen kun yritin pukea valjaita yms. hilpeetä. Liikkeet oli ihan hakusessa ja muutenkin käytös oikein kunnolla sellasta hormonihiiren menoa.

Kyllähän se juoksu näkyi kehässäkin: Ensin mentiin ihan hienosti, tuomari sai koskea Heddaan kun Hedda oli lattialla ja Heddan ongelma, pöytä, meni myös ihan ok. Pöydän jälkeen kun tuomari tuli liki, niin Hedda sai jonkun hepulin ja lähti peruuttamaan. Tuo ei kuulu Heddan tapoihin, joten pääs yllättämään. Liikkeet oli varsin mallikelpoiset, vaikka osaa Hedda paremminkin juosta kun ei tartte kytätä peräpäätään...

Lopputulos PEK1, KP, ROP


Tuomari Riitta Lahtovaara
Arvostelu:
Vahva, mutta feminiininen narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme, hyvät korvat, hyvä kaula ja ylälinja, erinomainen runko. Etukulmauksia voisi olla enemmän, oikein kulmautunut takaosa. Oikea karvanlaatu. Normaalit sivuliikkeet. Kaipaa hieman lisää itseluottamusta.

Jermulle tässä samalla onnittelut hienosta debyytistä kehissä. Kuvia ja arvostelun voi vakoilla Jaffan ja Jermun blogista.

Kerpeleitä sen sijaan ei pitäis ikinä ilmottaa näytelmiin. Niillä on mitä upeimmat turkit kunhan vaan ei mitään näytelmää oo tiedossa, vaan auta armias kun ilmotat ne jonnekin. Nytkin Tiuku pukkas turkkinsa pois loppukesästä ja kasvatti sen jo hienoon kuosiin, ilmotin siis Jyskälään ja Turkuun. No mitä näinkään eilen: Tiukulta lähtee turkki. Siis tää ei oo todellista, ei voi olla.

Greta sit, sekin pudotti turkkinsa loppukesästä ja laskin, että loistavasti ehtii kasvaa loppuvuoteen, on siis ilmotettu Jyskälään, Turkuun ja Messariin molempina päivinä. No mitä tekee Gertrud Ketterä? Päättää, ettei ainakaan housuja kannata kasvattaa, ei sit lainkaan, nehän vaan kerää kuraa kun istuu maassa.

Murua ei oo ilmotettu minnekään ja arvatkaa mitä... no sillä on tietty varmaan koko trion upein turkki. Ohhoijaa.

Joskus ihan aikusten oikeesti mietin, että millasta elämä ois, jollei ois yhtään koiraa, ei yhtään pissilätäkköä siivottavaksi kotiin tullessa, ei yhtään karvaa vaatteissa, ei kurakerrosta lattioilla, ei koskaan pihassa astuis koirankakkaan, kukaan ei koskaan haukkuis, eteinen ei ois täynnä koiranruokatynnyreitä, rahat ei hupenis koiraharrasteisiin ja omien koirien ylläpitoon... ei ois sellasta määrää ystäviä, tuttavia ja kylänmiehiä, ei ois lämpöpattereita kun simahtaa soffalle, kukaan ei kertois, että pihassa on joku, kukaan ei ois ilonen kun viiden pennin hevonen kun tuun kotio... Elämä ois toisenlaista, hyvin toisenlaista.

Evakkoduo palaa kotiin

Poikien juoksuevakko loppu lyhyeen ja pojat kotiutuivat eilen maanantain kunniaks. Waldo-katti oli saanut niistä tarpeeksiin ja hyökännyt Totoron kimppuun. Ei siitä mitään fyysisiä jälkiä Totoroon jäänyt, henkisiä kyllä, ja kuulemma jätkä oli istua tönöttänyt ovella tärisemässä moisen törkeän hyökkäyksen jäljiltä.

Cello puolestaan päätti, että Waldon vieraanvaraisuuden osotuksen jälkeen poikansa tarvihee suojelua ja alko murista Waldolle. Yö oli sitten kuulemma ollut levoton kun pojat oli korvat hörössä kuunnelleet, ettei vaan Waldo pääse salaa hyökkäämään kimppuun.

No kun yhdistetään itsevaltiaskissa, kaksi länderiä (jotka varmasti tuota pikaa olisivat koonneet rivinsä ja ryhtyneet yhteistyöhön, se on kotona tullut nähtyä) ja pieni lapsi, niin yhtälö alkaa olla sen verran "vaarallinen", että pojat muuttivat takaisin kotiin ja me jatkamme vinkumisen kuuntelua. Eristäminen onnistuu kyllä, mut se ei poista poikien kohellusta ja juoksun tässä vaiheessa pojat ei oo ainoot, vaan Heddakin jo vonkuu ja maukuu... Vaan aikansa kutakin, eikä tää nyt mitenkään mahdotonta menoa oo ollu, ehkä pojilla ottaa vähän aikaa toipua reissusta...

Pari viime yötä on meikäläisellä menny tosi levottomasti, oon nähnyt vaan unia Viivistä ja eläinlääkäristä, millon ne unet on olleet ilosempia ja positiivisia ja millon vähemmän. Ikävimmässä odotin vastaanotolla Viiville lopetuspiikkiä. Nyt on kuitenkin Viiville aika tilattuna huomiseen eli keskiviikkoiltaan, kun ei tuo rohina ole toennut. Tai päivisin on suht ok, mutta öisin Viivin on tosi hankala olla. Katotaan mitä on tehtävissä ja mitä tehdään.

Kampaajallekin tuli aika tilattua, kun toi halloweenkin jo meni, ettei voi enää noita-akkanakaan esiintyä. Näillä näkymin aika ois lauantaiaamuna klo 8.00, ettei vaan vahingossa viikonloppuna tuu nukuttua pitkään. Erityisen herkullista siitä tekee se, et perjantai-iltana on pientä kekkeriä luvassa.

Eikä se köyhtyminen siihen lopu, vielä satsasin leonkerpeleisiin ja tilasin turkinkuivaimen. Oon siitä haaveillu jo vuosia, se kun ei toi oma fööni oikein oo tehty kerpeleen turkin kuivatukseen, on vaan aina jääny ostamatta kun ei oo mikään ihan halpa hankinta. Vaan nyt sellanen aparaatti on sit tulollaan, jospa sitä sais sen jälkeen pestyä koirat kunnolla vähän useemmin, nyt tulee usein tehtyä vaan "pintapesu"; just sen verran kun pakko on.

Ja loppuun valokuvauksen jonkin sortin laiskuuden huipennus: tänään tästä koneelta ikkunan läpi otettu kuva, ees valoja en sisältä sammuttanut.

Ikkunasta katsoo kuu

Pitäis, pitäis...

Ilta pimenee, sää viilenee, lunta ei vielä näy, enkä kyllä oikeestaan kaipaakaan, piha pitäis haravoida, tuntuu vaan aina oleva jotain tähdellisempää, eikä jotenkin inspiroi pimeessä haravan heiluttelu. Talvikengät pitäis ostaa, vaikka hyvin sitä on vielä noilla kesäkengillä pärjänny. Kaikenlaista pitäis, juu, pitäis, näin se on.

Perjantaina toimin kakkukuskina. Sitä ei voi ymmärtää kuin saattaa stressata yhen kakun kuljetus, vaan kyllä stressas. Kaakku oli aika korkee, sellanen halloweenkummituskakku, ja mulle lankes kakun kuljetus pisteestä A pisteeseen B. Aamulla siis erilaisia lootia ja laatikoita, kuplamuovia yms. mukaan ja kakkua noutamaan. Aika hyvin se saatiin pakattua yhteen paffilootaan, joten ei kun loota konttiin ja baanalle.

Sanoin kyllä jo edellisenä päivänä, et jos sit radio Novaan soittaa joku ja kyselee, että tietääkö ne, mikä 110-tiellä tökkii, niin se oon minä ja kakku. Vastaanottaja lupaskin soittaa siinä tapauksessa lähetykseen ja ilmottaa, et se on mun halloweenkakku ja toisaalta leipurikin lupas soittaa ja ilmottaa, et mutsi ja kakku ne siellä vaan on tien tukkeena.

Enpä ookaan aikasemmin huomannu kuin monttunen ja mutkanen toi tie on ja kuin pal auto tärisee ja kuin kamalat on ne pari hidastetta, joista joudun ajamaan ja kuin hirmu tiukat on kaik kiertoliittymät ja miten jyrkkiä mäkiä matkalle sattuu.. Huokasin helpotuksesta kun ajoin auton duunin parkkiin ja kurkatessani kakkua totesin, et ehjä on. Päivällä siirsin sen sit autosta toiseen ja siinä kohti saatoin pyyhkästä viimesetkin hiet otsalta; vastuu oli siirtynyt vastaanottajalle.

Heddan juoksu on edennyt siihen pisteeseen, et perjantaina lähtivät Pöllö ja poikansa Tollo, siis Cello ja Totoro, juoksuevakkoon keksimmäisen tykö. Pojat oli tosi tohkeissaan kun pääsivät autoon ja maailmalle. Perillä Waldo-boy oli pistänyt uudet alamaisensa ojennukseen ja Cellon mielestä oli aika järkyttävää joutua maaimalle, Totoro oli ollut het enemmän kotonaan. No nyt molemmat on jo ihan tyytyväisiä elämäänsä. Totoro vahtii Miksua ja Cello varmaan sit keittiön antimia...

Meillä on kyllä aika oudon hiljasta. Arska on jo sen verta vanha vaari, et nukkuu aika pal, saa vaan välillä leikkihetkihepuleita ja kantaa soivaa lintua heitettäväks. Viivi ei oo ihan kondiksessa ja nukkuu kans paljon. Hedda puolestaan on päättänyt asua yläkerrassa Pupin seurana edelleen, varmaan siel on pal hauskempaa kun voi leikkiä kaikilla Pupin miljoonilla leluilla, maata Pupin soffalla ja vallata Pupin punkan, ehkä ahmia Pupin herkutkin. Ja yöllä punkassa on uskomattomasti tilaa kun siellä on vaan Arska ja Viivi...

Nuorimmainen muutti loppuviikosta varsin virallisesti pois kotoa (lue: haki tavaransa, kotona ei oo asunu enää aikoihin). Vanhimmainen pääs siis sisustamaan yläkerran isoa huonetta itelleen mieluiseen järjestykseen. Meikä puolestaan sai vierashuoneen järjestettyä uuteen uskoon, vähän ois tosin vielä viimeistelemistä, mut eiköhän tässä ehi jossain välissä.

Näitten muutosten myötä mökiltä katos aika pal sinne varastoitua kamaa ja tänään oon sit järkännyt mökin uuteen kuosiin. Tarkotus oli kyl vaan vähän järkätä päällimmäisiä ja mopata keskilattia, mut lopulta kolusin läpi kaikki kaapitkin, tai no yks kaappi jäi, mut muut tuli käytyä läpi, eikä ollu turhaa työtä ollenkaan. Nyt möksällä voi taas vaikka järkätä jotain rientoja kun on paikat ojennuksessa. Tai no keittiössä on vielä lootakaupalla kamaa, joka tarttis käydä läpi tyyliin roskiin-eteenpäin annettavaksi. Kummasti sitä kaikkee vaan nurkkiin kertyy, ei auta. Kun nyt vaan osais ankaralla kädellä karsia.

Kerpeleitäkin tarttis siivota, eikä ihan vähänkään, vaan kunnon pesun verran. Miten ne osaakin aina kurata ittensä... Ja Gretan housut ei vaan ota kasvaakseen, laskin, et ne ois näytelmiin mennessä kasvaneet, mut pahasti näyttää, et eivät. No aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

Heddan "alustamassakalju" alkaa vähitellen puolestaan olla aika huomaamaton; ollaan kammattu, suittu ja nypitty karvaa siitä ympäriltä, joten "kaljulaikku" ei enää näytä niin kaljulta kontra ympäröivä turkki. Ehkä se siitä messariin mennessä.

Siinä kai ne tärkeimmät tältä erää. Tuulensuoja toivottaa leppoisaa sunnuntaiehtoota.

Viivin nielu

Viivin nielunäytteen tulokset tulivat patologilta tänään ja ell soitti iltapäivällä. Viivin nielu on tulosten mukaan terve... Ell sanoi, että tuloksia tuntuu melkein mahdottomalta uskoa kun on nähnyt Viivin nielun: punainen, turvonnut, haavainen. Toisaalta myös verikokeitten mukaan Viivi on terve. Vaan kun ei ole. Ei taida siis jäädä muita mahdollisuuksia kuin autoimmuuni, sehän ei välttämättä missään kokeissa näy.

Antsakuuri loppu sunnuntaina, nyt seurataan miten Viivin elo ja olo kehittyy. Jos menee pahemmaksi tai ei parane tuosta mitä on nyt, niin yritetään kortisonilla, joskin hakuammuntaa kuulemma sekin. Tällä hetkellä hoitona on melkonen C-vitamiiniannos ja omega3-rasvahappoja. Tunnelma ei ole kovin hilpeä, eikä odotukset kovin korkeella, vaan päivä kerrallaan, ei tässä muu auta. Onneks Viivi ite on pirtee, syö hyvin ja jaksaa riekkua. Ulkona ei kyllä viihdy yhtään, eikä olla pakotettukaan kun asioilleen, ei taida ulkoilma tuntua erityisen mukavalta kipeässä nielussa.

Heddan juoksu etenee ja meillä alkaa olla aika levotonta. Totoro nyt kokemattomana nuorena miehenä on ihan tohkeissaan, on ollut jo pitkään, mut nyt alkaa Cellokin olla levoton ja Arskakin keksi, et hei tollahan on juoksu. No pojat, siis Cello ja Totoro, lähtee juoksuhoitoon perjantaina, katotaan kuin kauan keskimmäinen niitä jaksaa... Arska, palliton poika, jää kotio.

Kaupoillakin tuli käytyä ja sain viimein ostettua Tiukulle ja Gretalle kunnon pannat. Tähän asti Greta on kulkenut pentupannassa... voin vaan kuvitella mitä ois voinut sattua, jos armon neito ois päättänyt kiskasta tiukasti, ois varmaan lukon osaset vaan lennelleet. Tiukulle puolestaan on venytelty edesmenneen Maltti-pojan kuristuspantaa, joka just ja just on mahtunut. Nyt on kaikilla kolmella kerpeleellä kunnon nahkaset pannat.

Ja vettä sataa, tosi syksynen ilma. Kynttilöitä oon kaivellu esiin, ne kuuluu syksyyn. Ostin kesällä kasvattitapaamiseen Liiteristä sellaset ulkokynttilät, jotka on värillisen muovin sisällä ja syksyn kunniaks sain idean tunkea ko. kynttilät portaikon lyhtyihin. Vähän tosin jännäsin, et miten kynttilät mahtuu lyhtyjen sisään ja miten ne siellä palaa, mut hyvin meni ja näytti muuten makeelta kun valo oli keltanen. Seuraavaks sit siniset ja punaset taidan säästää jouluun.

Viikon kootut selitykset

Sunnuntaissa jo, siirryttynä kesäajasta normaaliin, alkavan viikon aamujen ainakin LUULIS olevan helpompia, kun saa muka nukkua tunnin myöhempään. Helpompi se näin päin toki, kesäaikaan siirtyminen ottaa yleensä enemmän voimille. Mut joo, menneen viikon kootut meriselitykset ja katotaan jaksaako joku lukee ne loppuun asti.

Tiistaina meillä visiteerasivat keskimmäinen kera Miksun. Siinä se aika menee rupatellessa rattosasti ja koirat kisaavat siitä kuka onnellinen on vuorossa ja saa viettää aikaa Miksun kanssa, kaikkia kun en kerralla siihen pyörimään päästä (paitsi joskus kun Miksu istuu syöttötuolissa), yks tai korkeentaan kaks samaan aikaan. Antaa Miksun nyt ensin oppia ees kävelemään kunnolla, ennen kun saa jäädä koirien jalkoihin. Kaikkein innokkaimmat Miksu fanit ovat Totoro, Hedda ja Greta.

Torstaina meikäläinen ensin kursseili duunipäivän jälkeen ja sit surffattiin kaupoilla ruokaostoksilla, ruokaa sekä kaks- että nelijaloille. Loppuillan taisin käyttää vielä vaan edelleen joululahjaprojektiini... Kyllä vuorokaudessa on vähän tunteja, sen aina tollasina päivinä huomaa.

Perjantaina oli Viivin eläinlääkärireissu... hammaskivi ja katkennut hammas poistettiin. Nielu tutkittiin samalla narkoosilla ja ELL totesi, ettei vika kuitenkaan ole Viivin nielun hieman persoonallisessa rakenteessa sen enempää kun risoissakaan. Tulehdus on kitalaen pehmytosassa ja on todella paha, eikä jo melkein viikon kestäneestä antibioottikuurista ole ollut juurikaan apua. Tulehdusalueesta lähti näyte patologille ja ens viikolla, kun tulokset tulevat (oletus noin puolivälissä viikkoa), tehdään sitten päätöksiä jatkosta. Rehellisesti sanoen: ei hyvältä näytä.

Perjantai-ilta meni pöhnästä Viiviä vahtiessa ja toisaalta vahtiessa poikia, sillä ne kun näkivät Viivillä housut (käytän koirilla juoksuhousuja / muuta viritelmää ja tenaa aina narkoosin jälkeen, niin eivät valuttele pitkin poikin, ei ne huonossa olossaan kuitenkaan paikoillaan pysy), niin jo ne kuvittelivat, jotta juoksuhan sillä. Ohhoijaa näitä putkiaivoja.

Toisella silmällä hurttia seuraten keräsin lauantain näyttelykamat kasaan, tosin Totoron turkin viimeistely jäi ja ne muutama hapsottava paikka jäivät hapsottamaan. Ei sillä, että muutenkaan oisin mikään nyppimisfriikki, tykkään karvasemmista ja pörrösemmistä ländereistä, vaikka myönnän toki, että esim. Cellon karva on aivan taivaallisen helppo: ei tartte pal kammata, ei nyppiä, ei yhtään mitään ja kuitenkin Cellolla on lopulta aika pal turkkia, se vaan on rungonmyötästä ja vaihtuu iteksiin. Noilla nyppien siistittävillä turkki tuntuu aina olevan väärässä kasvuvaiheessa...

Lauantaina oli sellanen normiaikaherätys ja kaheksan aikaan pakkauduttiin autoon. Yhdistelmä oli kiva: juoksua tekevä Hedda (tänään, sunnuntaina, Hedda viimein alotti juoksun ja lopetti tekemisen) ja kaverina kiihkeä nuori mies Totoro. No Hedda häkkiin, Totoro turvavöihin, ihan hyvin se meni. Eikä Totoron oloa kyllä yhtään näytelmät helpottaneet, Kujeella oli juoksu, Heddan siskolla Hetalla oli juoksu, leonkerpelekehälläkin tavattiin juoksunen narttu ja kuin monta juoksusta narttua on näyttelyssä ollut kaikkiaan. Aika hyvin oikeestaan siis pojan pää kesti.

Ennen kehää vähän jännäsin kuin Totoro käyttäytyy pöydällä, sehän ei miestuomarin arvosteltavana ole ollut kun pentuna. Pentuna sairastamansa ELL-käyntiä edellyttäneen nielutulehduksen jälkeen pöytä ja mies tarkotti Totoron mielestä ELL-tutkimusta, kipua ja epämukavuutta ja se todella näky niissä parissa miestuomarillisessa pentunäytelmässä, jotka ELL-käynnin jälkeen käytiin. Oishan me voitu toki perua osallistuminen tähän näytelmään, tuomarinmuutos kun tuli, alkuperänen tuomari ois ollut nainen, mut päätin ottaa riskin, joskushan se miestuomarikin on kohdattava.

Hedda oli ensin kehässä siskonsa Hetan kanssa, Heta veti taas pidemmän korren ja ihan ansioista; onnittelut ROP-pennulle!! Hedda ei ollut ihan parhaimmillaan, sai jonkun sätkyn pöydällä, joskin hampaat saatiin sit kuitenkin katottua. Pöytähän on Heddan heikoin lenkki näytelmissä ja tämä tuomari tuli aika vauhdilla ja ronskisti. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei Hedda päässyt väistämään, eikä tuomari väistänyt, koska oon käytännössä nähnyt kuin yks ainoo sellanen näytelmä, jossa tuomari väistää kun koira hepuloi, saa koiran keksimään, että hepulointi on hyvin palkitsevaa. Hyvä kokemus siis tämä. Liikkeetkin oli Heddalla jotenkin hakusessa, ei liikkunut ollenkaan niin hyvin kuin yleensä, liekö alkamassa olleella juoksulla osansa asiassa. Seisoi ihan ok.

Totoron vein pöydälle jo valmiiks, ehdin työntää sille vähän lihapullia naamariin ennen kuin tuomari tuli. Hämmästyin miten hienosti Totoro oli pöydällä ja antoi kaivaa suutaan, tuomari nimittäin katsoi huolella kaikki hampaat. Seisominen meni ihan ok, mut se liikunta, se liikunta, voi hyvänen aika. Totoro yrittää edelleen juosta noin puolentoista metrin korkeudella lattiasta. Jee! ERI saatiin silti ja arvostelussa jopa lukee "good mover", että tuomarin mielestä ne liikkeet oli kai sit ihan ok... ja onhan ne, jos vaan kontakti lattiaan pysyy...

ROP-kehässä hävittiin Sirulle, jota en ihmettele yhtään tippaa. Siinä kun Totoro loikki ja koikkeloi miten sattuu, niin Siru käyttäytyi kuin kunnon ladyn kuuluukin. Onnittelut Sirulle ROP-sijotuksesta ja FI MVA -arvosta. Ja emännälle synttärionnittelut samoin tein.

Totoro kyllä hämmästytti meikäläisen tuolla näyttelyssä olemalla suorastaan yltiösosiaalinen. Se meni kaikkien ihmisten tykö ja lastenkin rapsuteltavaksi. Tähän asti Totoro on kyllä antanut itteensä silitellä, muttei oo tunkenut paikalle, jos joku viereen tulee. Ja alkutohotuksen jälkeen Totoro suhtautui jopa vieraisiin uroksiin tietyllä suopeudella: kun sä oot hiljaa, niin mäkin oon hiljaa. Onkohan Totorosta tulossa aikunen.

Tässä meitin hurjien arvostelut, tuomarina siis Miro Zlojutro, Kroatia.

Hedda PEK2
Young bitch. Missing ring training. Seems to be a bit shy. Good proportions of the body. Correct topline and tailset. Correct front. Behind a little bit narrow. Should be better trained and prepared for the show.
Nuori narttu. Puutteellinen kehäkoulutus. Vaikuttaa hieman ujolta. Hyvät rungon mittasuhteet. Oikea ylälinja ja hännänkiinnitys. Oikea etuosa. Takaa hieman kapea. Pitäisi olla paremmin koulutettu ja valmisteltu näyttelyyn.



Totoro VAL ERI, VAK1, PU1, VSP
Good head and expression. Scissor bite. Good topline, tailset and carriage. Good mover. Well angulated. Should be a little better prepared for the show.
Hyvä pää ja ilme. Saksipurenta. Hyvä ylälinja, hännänkiinnitys ja kanto. Hyvä liikkuja. Hyvin kulmautunut. Pitäisi olla vähän paremmin valmisteltu näyttelyyn.

Ois siis ehkä kannattanut nyppiä Totorolta turkkihärpäkkeet, esim. noi harottavat rintakarvat, ei ois tullu sanomista...

Huonosti ei viikonloppuna ole mennyt Unnallakaan (Kipazin Kiss of Angels): Hämeenlinnassa JUN ERI1 ja tänään Seinäjoella JUN ERI3. Onnittelut upealle Unnalle taustajoukkoineen.

KipazinA-pentue täytti lauantaina 10 vuotta! ONNITTELUT Arttu, Attila, Romi ja Viiru sekä tietty oma Arska-poikamme. On se kyllä aika uskomatonta, että A-pentueen syntymästä on jo 10 vuotta.

Arska juhli synttäreitään synttäripäivällisellä, johon kuului mm. nakkeja ja lihapullia. Muukin lauma sai osansa.


Lauantai-illan kunniaksi Hedda päätti vähän tuunata itteensä ja palasi pihalta sisälle kauniit mustat alustamassalaikut turkissaan. Yks iso sellanen oli selässä, häntä kun pesukarhulla. Vanhimmainen ensin jynssäs minkä irti sai kaikella mahdollisella, mitä keksittiin kokeilla (siansappisaippua, kissan turkin rasvanpoistoaine jne.). KePo ehdotti jopa jotain liuotinta, mut siihen me ei suostuttu. Kaikkee ei kauneudenkaan eteen kannata kärsiä.

Lopputulos siistimisurkasta ei ollu kummonen, mihin se massa ois lähteny, sehän on tarkotettu pysymään. Vanhimmainen yritti vielä kammata turkkia, jos ois kököt irronneet, vaan kun ei niin ei. Lopulta meikä päätti käyttää saksia... Nyt Heddalla on sellanen melkeen kalju laikku selässään, häntä on suht hännän näkönen kun heilutin ohennussaksia, selkään niistä ei ollu apua kun massaa oli melkeestä nahkaa myöten. Tervetuloa siis kaikki loppuvuoden näytelmät, erityisesti Messari... ohhoijaa. Toisaalta tärkeintä ei oo voitto vaan elämä ja kokemukset, joten meit osallistutaan kyllä; häntä ylpeesti pystyssä ja kalju loistaen

Maanantaikuulumisia

Miten tuntuukin, että joka päivälle kertyy tekemistä enemmän kun omiks tarpeiks. Oliko sitä ennen nopeempi vai tekikö vähempi, oliko aikaa enempi vai "aikavarkaita" vähempi. Meiltä on ainakin eliminoitu yks aikavaras, TV, sitä ei enää ole, eikä oo kaivattu, vaan toisaalta tietsikalla uppoo nykyään turhan pal aikaa, jos ei oo kuvienkäsittelyä niin sähköpostia, jos ei oo postia niin kotaripäivityksiä, jos ei oo päivityksiä niin sit jotain muuta turhanaikasta kuten vaikka naamakirja. Pitäskö lähtee vierotukseen???

Maanantain kunniaks meidän talo siirty taas pelkästä puulämmityksestä valinnan vapauteen; olohuoneen seinällä hurisee nyt ilmalämpöpumppu. Pitkään siitä on ollu puhetta, KePo ois sen jo aikaa sit halunnut, meikäläinen ei. En kertakaikkiaan halunnut seinälleni sellasta valkosta mankelin näköstä rötisköä, en, en säästön nimissä, en helpouden nimissä, en, kertakaikkiaan en.

KePo oli siis äärimmäisen tyytyväinen kun viimein löytyi sellanen malli, jonka olkkaariin huolin. Puulämmitystä pyöritän edelleen, vaan antaa tuo toki vähän vapautta kun minään päivänä ei oo pakko lämmittää. Tähän asti on ollut niitä päiviä, että on kertakaikkiaan pakko tuikata tuli uuniin, vaikka sit keskiyön pimeinä tunteina, ellei muuten oo ehtinyt. Saa nähdä kuin pal aparaatti nostaa sähkölaskua...

Ilta meni sit joululahjaa värkätessä... sen piti olla niin helppoo, niin helppoo ja nopeeta kans, no mun mielestä ei ollu, en saanu hommaa ees tehtyä kun ehkäs puoleen väliin. Vanhimmainen tosin sano, että ois se kato nopeeta kun et ois tollanen täydellisyyden tavottelija. No ehkä niin. Vaikkei ko. lahjan saajat blogia luekaan, ei heillä oo ees tietokonetta, niin en silti kerro mitä tein. Sanotaan vaan, että liittyy valokuviin.

Hedda sit tekee juoksuaan tosillaan. Oon kyllä siltä pyytänyt, et jos ens viikonlopun yli vois ootella, ei välttis oo mitekään ylentävä kokemus mennä näytelmiin uroon ja juoksusen nartun kanssa, pelkkä juoksunen narttu vielä menee, mut molemmat samassa autossa, huoh. No katellaan.

Ulkoilut on jo muutettu tytöt-pojat -vuorotteluun, vaikkei juoksu vielä ookaan varsinaisesti alkanut. Hedda siirtyy nyt ensin yläkertaan nukkumaan vanhimmaisen ja Pupin kanssa ja kunhan juoksu on kunnolla vauhdissa, niin pojat lähtee keskimmäisen tykö, joka on luvannut syöttää ne pyöreiks ja lelliä piloille. Totoroa tosin jo uhkailin pallien poistolla kun sillä alkaa pää olla varsin sekasin. Cello ei niin hötky, se kokeneena tietää koska kannattaa hötkyä ja koska ei. Ja Arskaa ei vois vähempää tässä vaiheessa kiinnostaa, oikeina päivinä kyllä, vaikkei palleja enää äijällä ookaan.

Viivi jakselee suht hyvin, rohisee enää vähän, mut rohisee kyllä, hengittää sentään vaivattoman olosesti rohinasta huolimatta. Painoo Viiville on alkanut kertyä luvattoman paljon, sanoisin, että lady on suorastaan pullea. Vähän vaikea vaan on laiduttaa kun vähän väliä on määräys lepoon ja joku lääkekuuri päällä. Toivottavasti perjantaina jotain selviää.

Jaahas, eiköhän tässä ollut yhdelle kerralle yllin kyllin, toisen kerran taas lisää.

Viikonlopun saldo

Niin se on taas viikonloppu vierähtänyt ja duuniviikko kurkkii jo nurkalla. Kyllä se vaan sais olla niin päin, että viikonloppu ois viis päivää ja duunit vois sit paahtaa kahessa päivässä, lyhentäis vaikka kahvipausseja ja jättäis ruokatunnin pitämättä, kyllä sitä nyt pari päivää elää sumppipaastolla... Sitä ihmettä ootellessa.

Perjantaina Jippo kävi meitä moikkaamassa. Pikkuneiti oli niin iloinen että ja kovasti kasvanut ihan sitten viime näkemänkin, vaikkei siitä kovin kauaa ole kun pentukurssilla treffattiin. Heddan kanssa leikit luisti entiseen malliin, harmi vaan kun sää oli mikä oli ja toisaalta leikkijöiden vauhti oli mikä oli, joten kuvien laatu oli mikä oli eli surkea... Tässä kuitenkin pari malliksi.





Lauantaina saatiin viesti Porthoksen porukalta, näyttelymenestystä oli tullut VSP-juniorin ja VSP:n verran sertillä höystettynä. Aivan loistavan ihana uutinen illan iloksi.


Sydämelliset onnittelut vielä tätäkin kautta!

Tää päivä on sitten mennyt vanhimmaisen synttärijuhlien merkeissä, onnittelut hälle. Keskimmäinen oli leipassut omin pikku kätösin upean kakun ja nuo koristeruusut lehtineen ovat myös keskimmäisen käsialaa, eivät ostokamaa. Kiitos leipurille. Taitaa tosin meikäläisen leipojan lahjat vähitellen kadota kokonaan kun on tollanen hovikondiittorileipuri...



Meikäläinen oli suunnitellut päivän menun ja tosi hyvin olikin... Siinä kun kastike alko olla valmista aloin vasta ihmetellä, että missäs niitä spagetteja olikaan. Kaupassahan niitä, kaapissa vaan pien pussukka jotain kuitumallia. No makaroni on melkeen sama, paitsi, että sitä oli tasan yks pussi. Hetken mietittiin vanhimmaisen kanssa, et jos vaiks keitettäis lasagnelevyjä.

Lopulta löin kaik löytyneet spagetit ja kaik löytyneet makaronit samaan kattilaan; hyvää tuli ja kaikille riitti. Vaan ehkä ens kerralla kannattaa ensin kattoa mitä kaapissa on ja sit päättää ruokalista sen mukaan tai vaihtoehtosesti surffata suosiolla kauppaan.

Kun ei mummilassa ole pikkuvieraalle taaperokärryä, niin kyllähän fiksu lapsi keinot keksii: Viivin kupista sai ihan hyvän kärryn, vähän liukkaammin ois kyllä saanut luistaa ja vähän korkeempikin olla, mut tyhjää parempi kumminkin.

Viivi kohtaa eläinlääkärin osa joku

Viime yönä kuuntelin taas kerran Viivin yskimistä, aivastelua, röhinää, korinaa ja turinaa, eikä uneni laatua yhtään parantanut se, että Viivin oli hankala löytää asentoa, jossa olisi saanut kunnolla hengitettyä ja jos se sellaisen löysi, niin taatusti se edellytti meikäläiseltä jotain akrobaattista asentoa, jossa sitten yritin pysyä niin kauan kuin kykenin, jotta väsynyt Viivi olisi saanut nukkua rauhaisaa unta edes tovin.

Aamupäivällä pistin viestiä vanhimmaiselle, että miltä Viivi näyttää ja vastaus kertoi, ettei auta itku markkinoilla, lekuriin on mentävä, joten ei kun tilaamaan aikaa. Liekö koulujen syyslomalla vaikutusta asiaan, kun aikoja oli ihan mukavasti vapaana.

Ehdittiin hyvissä ajoin ell-asemalle, tosin se ei pal hyödyttänyt, koska siellä oli menossa keisarointi ja jouduttiin oottelemaan aika tovi ennen kun päästiin ell:n pakeille. Olin hengessä varautunut vähän kaikkeen, vaan tällä kertaa pääsimme "sillä normaalilla": tutkimus, verikoe ja antibioottikuuri.

Reilun viikon päästä on sitten vuorossa "vähän kaikkea" eli samalla rauhotuksella hoidetaan hammaskivi, katkenneen hampaan poisto ja nielun tutkimus sekä mahdollisesti myös nielun operointi, mikäli siihen on tarvetta. Kyllä toisaalta toivoisin, että olisi ja siitä sitten olisi myös apua, koska vaihtoehdot alkaa muuten olla vähissä...

Vaan ei surra etukäteen, asia kerrallaan, päivä kerrallaan ja ilot sekä murheet aikanaan.

Hei me leikitään

Voitasko me ottaa toi ja vaiks leikkiä sillä?
Ai millä? Ai tolla. Antaa olla.


Suukko!


Hali kans, hali kans!


Ai säkin oot joutunu väärälle puolelle.


Tuu tänne, tuu tänne!


Suukko!


Mä haluun tonne, pääsiskö tästä vaikka kiipeemään yli?
Mä taidan mennä nyt, ettei kukaan vaan pääse sanomaan, et se oli mun vika...


Hei älä mee, älä mee!! Hei mihin se menee?


Kato kun sulta on dödö pettäny.


Täytyy maistaa voisko tässä vetästä pikku päikkärit.


Jep, jep...

Lokakuuta länderimalliin

Cello: viilein paikka sen olla pitää


Totoro: kaikki varpaat suuhun, jos vaan mahtuu


Viivi: tietsikkatason alla ja mahollisimman monta tyynyä, kuis muutenkaan


Arska: emännän varpaissa, siitä on hyvä murista muille


Hedda: missä millonkin ja korvien tuuletus on tärkeetä


Kilpailu paikasta auringossa...

Tikkis ja Padi

Aamu valkeni aurinkoisena, maa oli kuurassa. Puista on lehdet kummasti harvenneet, taitaa talvi lähestyä. Linnutkin on ilmestyneet metsistä tarkastamaan, jos vaikka jo jonkun pihalla ois einestä tyrkyllä.

Aamupäivällä saatiin vieraaksi Tikkis. Kovasti on poika kasvanut sitten viime näkemän. Alkaa olla yhtä-jalkaa-ikänen. Partakin on kasvanut. Vanhat leikkipaikat poika tarkasti ja selkeästi vähän ihmetteli, että eikö näitten traktorinrenkaitten pitänyt olla jotenkin vähän isompikokoset...

Tikkis ja Hedda













Kiitos Tikkikselle ja emännälleen käynnistä!

Iltapäivällä tavattiin Padi.

Padi ja Hedda







Kiitos Padille porukoineen visiitistä!

Kukilla on taipumus kuihtua, näin ne säilyvät vielä senkin jälkeen kun jo lakastuvat.