Ilves liikenteessä

Kuulemma meidän pihamettässä liikkuu ilves, iso sellanen, naapuri oli sen nähnyt ja otus oli änkenyt aidoista piittaamatta meitin reviirille. Että kehtaakin, mokoma katti. Katotaas, jos vaikka se jostain löytyis, niin sanoisin sille mitä oon mieltä toisten tontille tunkemisesta.


Ei näy tuolla...


eikä tuolla...


Täällä mitään ilvestä ole.

Tontin poikki on tosiaan kulkenut ilves, toivottavasti se on ollut vaan ohikulkumatkalla. Naapuri oli sen nähnyt, oli heidän pihansa poikki kulkenut ja jatkanut siitä meidän pihamettän rinteeseen. Jälkiä ei olla löydetty, mutta kun tontti on täynnään erikokosten koirien tassujen jälkiä, niin hieman haastavaa löytää siitä seasta mahdolliset ilveksen jäljet kun en mikään jäljestäjä tosiaankaan ole.

Uskoisin kuitenkin, että herra tai rouva ilves on jatkanut matkaa, tästä kun tuntuu kulkevan jonkin sortin riistapolku ja väkeä lappaa näköhavaintojen mukaan menemään isosta pieneen, hirvestä peuraan, supikoirasta suteen jne. Ennen kuin aidattiin koko tontti, kulki otukset suoraan meidän pihan läpi, nyt ne yleensä kulkevat aidan viertä jomman kumman naapurin pihan läpi. Joskus sit yli aidoista.

Pakkanen on paukkunut kiitettävästi, pahimmoillaan pakkasta oli yli 30 astetta. Siinä saa lämmittää takkauunia päivittäin, sillä vähän yli 30 asteen pakkasessa ilmalämpöpumppu käy nukkumaan ja jos ehtii nukahtaa, niin on heräteltävissä vasta siinä -27 kohilla. Onneks takkauunia ei pakkaset kiusaa, se palaa säällä kun säällä ja nythän se on taas jo melkeestä lauhaa, vaan -8. Kevättä odotellessa.

Länderi nukkuu

Kun länderi nukkuu, niin se nukkuu

jalat nipussa


pää tyynyllä


kädet silmillä


pienellä rullalla


nurkassa tietsikkakulman alla


korissa varpaat kipparalla


sylissä pinossa päälletyksin


takan lämmössä lähetyksin.


sylissä tyhjänkin päällä voi olla,
kunhan ei maata permannolla,


jos siitä sit valuu, ei haittaa,
uni makea edelleen maittaa.

Naamakirjaan mennään

Joulu tuli, joulu oli ja joulu meni. Samoin kävi yllättäen myös vuodenvaihteelle ja nyt ollaan jo ihan liki tammikuun puoltaväliä. Säät on vaihdelleet; tuulta ja tuiskua, vettä ja lunta, pakkasta ja suojaa, aurinkoakin, joskin vähemmän.

Blogissa on kovin hiljasta, koska monia "pikkujuttuja" on vaan niin pal helpompi heitellä naamakirjaan. Kuitenkin ymmärrän oikein hyvin heitä, joita ei moinen paikka voisi vähempää kiinnostaa. Olen siis elänyt jonkin sortin kahtiajakoisuuden kynsissä jo pitemmän aikaa ja joskus olen jättänyt jotain kirjottamatta naamakirjaan ihan vaan, että kirjoittaisin sen tänne. No sitten en ole kirjoittanut tännekään. Joskus taas tuntuu niin turhauttavalta kirjoittaa tänne kun sehän on jo kerrottu naamakirjassa ja suurin osa blogin vakilukijoista on siellä. Jep, jep.

Nyt olen tehnyt kompromissiratkaisun... tai jotain siihen suuntaan. Avasin täysin julkisen sivun naamakirjaan, sitä voivat lukea hekin, joilla ei ole tunnusta ko. paikkaan. Naamakirjan kirjoituksia ei kuitenkaan voi FB-tunnareitta kommentoida eikä niistä tykätä, niitä voi ainoastaan lukea. Toisaalta, eipä niitä kommentteja täälläkään kovin montaa ole

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etten koskaan kirjoittaisi tänne. Jako on ehkä enemmän niin, että "pikkukuulumiset", pikaiset heitot, pelkät kuvat jne. ilmestynevät naamakirjaan. Pitemmät jorinat tänne ja "viralliset" päivitykset kotisivuille. Kuulostaako monimutkaiselta? Voi ollakin. Siitä huolimatta tervetuloa lukemaan myös naamissivua.

kennel Kipazin Facebookissa

ps. kotisivujen ja naamakirjasivun osoitteet löytyvät myös tuolta sivupalkista, ei tarvitse myöhemmin tästä jutusta naamakirjaosotetta etsiä.