Koiratanssia

Päivä alko akutädillä, sitä ennen ei pal aamusumppia enempää tullut tehtyä. Akutädillä on kyllä ihmeitätekevä vaikutus ja sieltä tarpoo aina ihan vetreenä kotio , vaikka olis kuin jäykkä sinne mennessään .

Kotiin lähtiessä koukkasin apteekin kautta. Yleensä siellä on hirmuset jonot reseptitiskille, mutta nyt oli ihan tyhjää, joten en ees reseptiä, kelakortista puhumattakaan, ehtinyt kaivaa valmiiksi esiin. Farmaseutti sanokin, että joskus tuntuu, että apteekkiin tullaan bussilasteittain vähän kun johonkin Ikeaan, että ensin on ihan tyhjää ja seuraavaks on kymmenien ihmisten jono. No hyvä mulle, että tulin niitten linjureiden välissä , kerkesin vähän vaihtaa kuulumisia kassalla olleen koiratutunkin kanssa

Kotiin päästyäni vaihdoin vaatteet, nappasin maaliämpärin, hain sudin ja kiipesin telineelle . Urakka oli selvä ja se oli saatava valmiiksi. Nyt mun osuuteni onkin oikeestaan tehty (parin laudan alareunan käyn sutasemassa jossain välissä, mutta siihen ei varmaan varttia enempää aikaa kulu) ja talo, toisen päädyn yläkolmiota lukuunottamatta (se on KePon heiniä), uudessa maalissa. Seuraavan kerran sitten kahdenkymmenen vuoden kuluttua...

Tänään olis ollut syksyn eka koiratanssikerta, mutta talomaalauksen loppusuora iski samaan aikaan ja jostain oudosta syystä valitsin maalaamisen enkä koiratanssia... Niinpä Cello sai tyytyä tanssimaan Totoron kanssa NonStoppia.

Saiskos luvan?



Käymme yhdessä ain,



käymme aina rinnakkain,



vaikka esteitä on joskus tiellä kohtalon...



Kiitos ja kumarrus (vai onko tää mielenilmaus paparazzeja vastaan).