sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010

Viikonloppu takana

Sinne meni viikonloppu ja sinne meni flunssakin. Viikonloppu ois saanut olla pitempi, flunssa lyhyempi. Toisaalta pianhan se taas on viikonloppu, flunssa puolestaan pysyköön poissa vaikka lopun ikää.

Pakkassäät on tältä erää (tuskin tältä vuodelta kumminkaan) ohi ja vettä on sadellut. Saa nähdä miten pehmeeks piha menee ja miten siinä sit autoja liikuttelee, vaan onneks ne on lapiot keksitty. Kattokin tyhjeni lumesta ihan omineen, kuten on tehnyt vuodesta -59 (sillon tää talo papereitten mukaan on valmistunut). Aika rysähdys siitä lähti kun lumet hyökkäs maahan ja kattoportaat tuli samalla rytinällä pihan puolelle. Hetken luultiin, et grillistä tuli entinen, se kun oli säilytyksessä talon seinustalla, mut ei, lumimassa oli vaan työntänyt sen kauemmas pihalle, ihan oli ehjä edelleen.

Kerpeleet on onnellisia kun ei ole niin kylmä. Viiviä ei välttis tää sään muutos ilahduttanut enempää kun pakkassäätkään, nimittäin märkä on Viivin mielestä ihan ääriällöä. Ei siitä perusta kyllä muutkaan länderit, mut niitä se nyt ei ehkä niin pal haittaa kuitenkaan kun Viiviä. Jos Viiviltä kysyttäis, niin aina ois kesä, aina ois kuivaa ja aina ois kuumaa, mitä kuumempi sen parempi. Se on Viivi-raasu selkeesti syntynyt ihan väärään maahan.

Viikonloppuna ei pal mitään ihmeellistä tehty ja koiraparat oli ihan paitsiossa kun juhlittiin pois parit synttärit kuleksimasta. Ländereistä sentään osa sai olla vieraitten seassa, mut osa niistäkin joutu takkahuoneeseen, meinaan Arska ja Viivi siinä kohti kun Miksu saapui. Viivi nyt vielä menis ihan ok Miksun kaa, koskei Miksu pyri Viivin iholle, mut Arska ei sulata pikkulapsia, tai joo, jos lapsi istuu ihan paikoillaan koko ajan, enkä sit raatsinut sitä yksin takkikseen laittaa, joten Viivi joutu kanssakärsijäksi. Kävin kyllä viemässä kaksikolle vähän herkkuja, tunnustan. Nuoriso (Hedda, Cello ja Totoro) sekä Pupi saivat surffata vieraitten joukossa. Ja kerpeleparat, ne joutu olemaan tarhassa. Tasan ei käy onnenlahjat kun ahdasta tulee...

Alkavan viikon kalenteri näyttää sit aika täydeltä, ensimmäinen vapaailta on perjantaina. Tosin täytyy nyt katella, KePo kun vaikuttaa enemmän kun flunssaselta, että jos pitää miettiä jonkun menon perumista...

Ulkoasumuokkausta


Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että jos sitä jotenkin muuttais tätä blogin ulkoasua. Mulla on nyt käytössä oma leiska, oma koodi, ei bloggerin vakiokamaa, joten vähän hirvittää mitä tapahtuu kun tätä lähtee värkkäämään. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, joten pistän tän leiskan talteen jonnekin, niin sen saa ehkä palautettua myöhemmin... tai sit ei. Vaan se ei pelaa, joka pelkää, että ei kun toimeen. Valitan tästä projektista lukijoille mahdollisesti aiheutuvaa harmia tai / ja hauskuutta.

Tää saa nyt olla tässä muodossa, että ei pal muutoksia, mut saan paremmin lisättyä kaikenlaista oheissälää tonne sivuluetteloihin ja ehkä tohon bannerin allekin ja silleen, kunhan vähän kehittelen.

Jotkut jutut ei taivu ihan kuten oisin halunnut, mutten jaksa nyt ihmetellä kuin mä ne tonne tällään, sillä sehän kyllä onnistuu kun vaan aikaa ja viitseliäisyyttä riittää. Vaan tällä erää tällä eteenpäin.

tiistaina, helmikuuta 23, 2010

Flunssaista menoa


Olo on melkosen flunssanen. Nenä ei onneks vuoda solkenaan ja henkikin kulkee sierainten kautta, mut välillä iskee räkäputous ja sillon on syytä olla nenäliina liki. Kaularauhaset on alkaneet oudosti kipeytyä ja se on aikasen tukalaa. No kaipa tää tästä taas.

Ja kun kerta meikäläinen on flunssassa, niin koiratkin. Tai oikeestaan tänä vuonna tais Tiuku alottaa aivastelemalla jonkusen päivän. Sit Totoro ryki vajaan viikon, Hedda alotti het kohta Totoron jälkeen ja niiskutti muutaman päivän. Sit oli meikäläisen vuoro sairastua ja nyt Cellokin potee flunssaa, ei ryi, mut silmät punottaa ja vähän vuotaa vettä ja poikaparka näyttää aika flunssaselta. Greta ja "vanhukset", siis jopa Viivi, on toistaseks säilyneet terveinä.

Hiljaiseloa siis elellään, Gretallakaan ei koulutuksia tällä viikolla kun on hiihtolomaviikko. Ja lunta sen kun pukkaa tulemaan. Kohta voinee taapertaa lumiluolassa autolle... Tulis jo kesä.

Lunta, lunta, lisää lunta


Sain tämän tekstin sähköpostilla tässä joku aika sitten (kirjoittajan nimi siis hakusessa??) ja koska se kuvaa äärimmäisen hyvin tän hetkisiä ajatuksiani, niin pistänpä sen tänne. Ai niin ja siistin oman käden oikeudella kirosanat...

Marraskuu 20.
Lunta satta. Lumi o sit kaunist. Luanto tule kaunii valkoseks ja miäli piristyy, ku ei ol enä niim pimiää. Mää tei vaimol ja itelleni kuuma rommitoti ja me istutti ikkuna ääre kattoma hiutaleitte leijumist maaha. Tosi kaunist.

Marraskuu 21.
Mää heräsi ja kattosi akkunast ulos. Koko maisemam peitti uusi puhtavalkone lumi. Hiano näky. Jokasel puul ja penssal o valkone kaapu. Mää tei talven ensmäiset lumityät ja nauti joka kolallisest. Mää kolasi sekä piha et jalkakäytävä. Myähemmi päiväl teknise virasto aura auras tiä ja tyäns lume porti ette. Kuljettaja naureskel mul ja vilkutti. Määki vilkuti hänel ja kolasi porti erusta taas auki.

Marraskuu 22.
Viime yän sato vaja 15 sentti lunt ja pakkast o pari astet. Pihakoivuist katkes muutama oksa lumem painost. Mää tei lumityä ja taas ku mää sai tyäv valmiks, tul aura-auto. Lumi ol täl kertta ruskanharmat.

Marraskuu 23.
Sää lauhtus, lumi suli sohjoks, ja se jäätys liukkaks, ku pakkane taas laski. Kaatusin perssellen jalkkäytäväl. 22 euro poliklinikkamaksu, mut onneks mittä ei ollu poikki. Sääennustus lupas lissä lunt.

Marraskuu 24.
Yhä kylmä. Mää myi vaimo auto ja osti maasturi, et hää päässe töihi. Auto liukus kuitenki päi kairet ja oikkia etukulma men aika pahaste kassa. Viime yän sato reilu 15 sentti lunta. Molemma auto ova iha sualas ja kuras. Tiaros lumitöit tänämpä. Se piip aura ajo meijä ohitte kaks kertta.

Marraskuu 25.
10 astet pakkast. Lissä tota piip lunt. Pihal ei ol yhtä puut tai pensast, mikä ei olsis vahinkoittunu. Sähkö ol poikki melkke koko yä. Mää yriti pittä talo lämpimänä kynttilöil ja pensalämmittimel, joka kylläki roiskas hiuka yli, syttys tule ja ol poltta koko talo. Mää sai onneks matol tukahrutettu liäki, mut mää sai ite toise aste palovammoi kässisän ja silmäripse ja kulmakarva palova. Auto karkas käsist matkal poliklinikal ja hajos lunastuskuntto.

Marraskuu 26.
Tota piip valkost piip tule koko aja. Kaik piip vaatte pitäsis olla pääl, jos halu käyrä postlaatikol. Jos mää saa kässisän sen piip piippää, mikä aja tota aura-auto, niin mää revi silt syräme rinnast. Se o varma kulmantaka kytikses ja orotta, ku mää saa jalkakäytävä puhtaks! Sähkö ova viäl pois. Vesijohto jäätys ja näyttä pahast silt, ettei katto kestä lume paino.

Marraskuu 27.
Piip, 12 piip sentti uut piip lunt ja piip ränttä ja piip jäät, ja herra yksin tiättä mitä piip sitä taivast viime yän tul. Mää yriti ossu aura-auto kuljettaja jäähakul, mut see pääs pakko. Vaimo jätti munt ja Tepsi o liigas vikan. Auto ei lähre käyntti. Mää luule, et must o tulos lumisokkia. Emmää pysty liikuttama varppaitan. En ol nähny aurinkko montte viikko. Ennusteis luvata lissä lunt. Viima tekke ilma purevaks. Piip, mää muuta Espanjaa. Ketuttaa nii piip! Piip lumi ja koko talvi!

Ja lisää lunta luvassa!

sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

Unna VSP ja serti


Unna (Kipazin Kiss of Angels) tänään VSP Tuusniemellä ja samalla Unna sai toisen sertinsä.

ONNEKSI OLKOON Unna, Taru ja Nanna!!!!


ROP Leijonamielen Mega Macho ja VSP Kipazin Kiss Of Angels

Pönötyskuvia ajankuluksi


Säät on niin ketkut, etten ole juurikaan kameraa ulkoilluttanut. Pakkasta on aina sen verran, ettei akut kestä tuokiota kauempaa. Tänään sit otettiin muutamia pönötyskuvia sisällä ja sisällähän ei länderiä isompia kuvata, ei vaan mahdu. Piti ensin ottaa ainoostaan Heddasta ja Totorosta, vaan sit kaikki länderit halus tulla kuvatuiksi, joten otettiin kaikista.

Tähän on valittuina TÄMÄN kuvaussession kamalin ja paras kuva jokaisesta, siihen väliin mahtuu monta versiota ja siitä parhaimmastakin vois joku toinen olla eri mieltä, mut onneks mun ei tartte kysyä keltään. Että eiköhän aloteta, ikäjärjestyksessä, kuis muutenkaan.

Arska (Kipazin Aasa Vali), jonka turkki muuttui aikoinaan kastraation jälkeen äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Ois taas näytettävä sille konetta, vaikkas mä ite kyllä tykkään Arskasta enemmän tollasena pehkona. Arska ei yhtään enää muistanut mitä tää tällanen tönöttäminen on ja oli niin epäluulonen, niin epäluulonen.

Kamalin Arska

ja edustavin Arska


Astra (Kipazin Berlinetta), jolla oli niin nälkä, että meinas mennä sormetkin kun namia heilutti. On tuokin otus joskus osannut poseerata ja hienosti onkin.

Kamalin Astra


ja edustavin Astra


Viivi (Kipazin Wallan-Salaa), jolta on "heltta" vielä nyppimättä ja turkki muutenkin viimeistelemättä, vaikka onkin sinällään melkeestä nypitty.

Kamalin Viivi


ja edustavin Viivi


Cello (Cello von der Cookie-Box) luuli, että tanssitreeni iski ja tarjosi vaikka mitä ihmeellistä kommervenkkiä, enkä tiedä tajusiko lopuksikaan, että seisoa pönöttää se ois pitänyt. No ei olla näytelmissä käyty kohta pariin vuoteen, että kai se pönötysmoodi on lupa unohtaakin.

Kamalin Cello


ja edustavin Cello


Totoro (Kipazin Mentha Gracilis) osaa kyllä tönöttää, muttei nyt tällä kertaa kyllä oikein tajunnut jutun juonta. Ihan on poika pohjavillassa ja mun täytyy kyllä sanoa, että tykkään Totorosta enemmän turkikkaampana kun näissä kuvissa.

Kamalin Totoro


ja edustavin Totoro


Lopuksi nuori neiti Hedda (Demians Helinda), joka osaa pönöttää ja tarjoaa pönötystä aina varsinkin jos huomaa nameja kädessä tai taskussa. Oli siis oikeastaan vaikeaa löytää kamalaa kuvaa kun neito on ihan näpsäkästi kaikissa.

Kamalin Hedda


ja edustavin Hedda


Lopuksi ihq pusukuva, jossa Totoro saa suukon Heddalta. Ehkä tämä lempi joskus saa täyttymyksensä, EHKÄ ja todellakin vasta joskus.


Tähän onkin sitten hyvä lopettaa.

torstaina, helmikuuta 18, 2010

Torstai on toivoa täynnä


Mistähän se tuokin sanonta oikein tulee? Tosin allekirjotan täysin, koskapa torstaina viikonloppu on jo niin liki, että on toivoa selvitä taas yhdestä duuniviikosta kunnialla viikonloppuun

Mitään ihmeitä ei olla kaiken pakkasen ja lumen keskellä puuhattu. Kerpeleet sentään pakkasellakin viihtyy tovin ulkona, mut ländereistä jopa Totoro on alkanut pyrkiä sisään tosi sukkelasti, muut on koko ajan olleetkin sitä mieltä, että sais säät jo lämmetä. Viivi on jopa sitä mieltä, että kyllä sitä länderi vois hiekkalaatikolla käydä, ettei tarttis ulos mennä tai ainakaan siellä pyllistää, joten muoviset petikaukalot on siirretty pois Viivin ulottuvilta, se kun käytti niitä vallan vessoinaan.

Viivin turkki on nyt melkeen siistitty ja arvon neiti on light-purkkiruualla jopa laihtunut ja alkaa näyttää ihan entiseltä itseltään. Virtaakin löytyy taas enemmän kun laki sallii ja kerjäämisen jalon taidonkin Viivi on laihtumisen myötä verestänyt ja virittänyt äärimmilleen.

Totoron turkki alkaa olla kokonaan nypitty pohjavillalle (joka toki saattaa vaikuttaa ulkona viihtymiseen). Vähän on vielä rintakarvoja jäljellä, niistä Totoro ei haluaisi millään luopua, on kai kuullut, että kunnon äijällä tarttee olla rintakarvat, pojuilla nahka rinnasta loistaa. Päänkin karvat sain eilen aika hyvin nypittyä, joten RoopeAnkat on poissa ja posket näkyvissä. On ihan eri näkönen koko jätkä. Siihen en puutu kumpi mun silmääni enemmän hivelee; resupekka Totoro vai salkkupoika Totoro.

Pupi on toipunut hurjaa vauhtia ja sitä vauhtia riittää pihallakin. Suihkuttelu on Pupin mielestä ok ja lääkkeet uppoaa Pupiin ihan näpsäkästi, särkylääke ihan sellasenaan (makutabletti) ja antsakin lihapullan sisällä, ei tartte vanhimmaisen työntää käsiään Pupin mahalaukkuun asti, meinaan Pupi on kyllä yks hankalimpia lääkittäviä, jos lääke pitää sen nieluun työntää. Niin ja kiteitä sulattava ruokakin maittaa ongelmitta, sitä vähän jännättiin nimittäin etuottia.

Tule, tule kevät, sula lumi ja pysy lämpötila plussan puolella. Sitä ootellessa Tuulensuoja toivottaa pirtsakkaa pakkasyötä...

tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Halpaa hubaa


Enpä muista, että ois koskaan tarvinut miettiä, että lähetäänkö Thaimaahan vai vietetäänkö kaupunkiloma vaikkas Lontoossa. Ensinnäkin tän lauman kanssa jo yhenkin yön poissaolo kotoa vaatii järjestämistä ja toisekseen rahanmeno on yleensä taattu ihan ilman matkojakin.

Maanantaina huomattiin vanhimmaisen kanssa Pupin takamuksessa punanen alue, turvonnutkin se oli. Tutkailtiin kahden naisen voimin tilannetta ja kun jalastakin löytyi punainen alue, selkeä nirhama, niin ensioletus oli, että Pupi on laskenut pyllymäkeä vähän kun Cello aikoinaan (Cellolla oli sit pallit kirjaimellisesti ruvella hyvän tovin), laskiainenkin tulossa. Alueitten puhdistus ja rasvaus ja nukkumaan.

Päivällä sit vanhimmainen soitti, että ei se nyt kyllä taida olla mikään ruhje, siihen on tullut vaalea pää, vähän kun finniin. Paise kenties? No vanhimmainen ja KePo keskenään sitten sopimaan kuka soittaa eläinlääkäriin, mulla kun ilta täyteen puukattu. Saivat iltapäiväksi ajan, KePo onneks pääs luistamaan töistä.

Eläinlääkärin tuomio: anaalirauhasfisteli. Sama vaiva oli kaks vuotta sitten, joten näkyy olevan taipumusta uusimiseen, ei onneks sentään vähän väliä. Samalla, kun Pupi kerta rauhotettiin, Pupilta kuvattiin selkä, Pupi kun jännästi niiaa aika usein. Selässä ei ole tapahtunut mitään, yks nikamaväli edelleen sillottunut, mutta se on se sama kun vuosia, vuosia sitten eli mitään etenevää spondyloosia selässä ei ole.

Jäätiin sit miettimään sitäkin, että liittyiskö niiailu kenties anaaleihin tai virtsakiteisiin. Joo, siis virtsakiteitä myös. Niihin kiteitä sulattava ruoka ja kuukauden päästä kontrolli samalla kun hammaskiven poisto. Että kyllä näitä vaivoja voi näköjään tulla vasta vanhuksellekin, Pupi sentään täyttää kohta 9 vuotta, eikä sitä tähän mennessä oo kiteet vaivanneet.

Niin ja siitä laskusta en viitti ees puhua, sen verta halpaa hubaa, eikä Pupilla tietty vakuutustakaan, tosin hampaat irvessä maksan niitä vakuutusmaksujakin, ei meinaan oo ihan pieni summa sekään ja mulla on sellanen tuntuma, että vakuutusyhtiö kyllä on meidän lauman kanssa voitolla.

Greta pääsi kun pääsikin kaikesta hässäkästä huolimatta illalla seikkailemaan Selloon, oli pentujatkon kaupunkikerta. Oli kuulemma esiintynyt edukseen ja aina tilanteen vaatimalla tavalla. Millon oli kellinyt pitkin pituuttaan maassa huomiota kerjäämässä (voin HYVIN kuvitella), millon oli tunkenut tökkimään ihmisiä nenällään, että rapsuta nyt, ja olipa kuulemma ryhdistäytynyt miettiessään, että pitäisikö jonkun nuorisojoukon touhuihin puuttua. Oli tosin kuulemma nuorisojoukkokin rauhottonut Gretan skarpin olemuksen havaittuaan. Enkä kyllä epäile, Gretasta löytyy suojelija ja poliisi tarvittaessa, mutta vaan tarvittaessa, se on tullut nähtyä jo kotona.

Matkaan lähtö oli kuulemma kyllä ollut haastava, Gretan mielestä kun vanhimmaisen Corsa ei ole kerpeleen kuljettamiseen sopivaa kalustoa, vaan ei auttanut, se "koirankuljetusauto" kun sattu olemaan meikäläisellä ja KePon auto levällään siinä pihalla. KePo oli lopulta saanut Gretan kaikki rapiat 56 kiloa tungettua kirppuun ja päässyt reissuun. Greta oli kuulemma tosin murjottanut moista kohtelua koko menomatkan. Tullessa sitten oli jo ihan ite mennyt autoon ja ollut vallan oma hurmaava itsensä.

Meikä ehti kotio ennen seiskaa, duunista painelin suoraan salille ja sieltä luennolle, joten jäin paitsi päivän hässäkästä sekä Gretan reissusta. Aina ei kuitenkaan voi voittaa, ei ees joka kerta.

maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Muru vastaa Jipun haasteeseen


Muru sai Jipulta haasteen:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Tässä Murun kuva ensimmäiseltä talvelta, vuodelta 2003.


En tiedä onko kuva nyt ehkä se kaunein tai upein, mutta kuvaavin se on; Muru kun kuvitteli olevansa ehta länderi ja juoksi pitkin pihoja ländereitten perässä minkä kintuistaan pääsi. Välillä sukelsi pää edellä hankeen. Kyllä siinä omistaja haukko toisinaan henkeään ja melkeen juoksi kattomaan, että vieläkö pentu parka nousee jaloilleen. Nousihan tuo aina ja A-lonkkanenkin on, ettei ollut länderivauhdista ja mukkelismakkelis menoista haittaa pikku Muruselle.

Koska vasta haastoimme mukaan viisi blogia, niin skippaamme tämän osan tätä haastetta suosiolla.

sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

Loppuviikon sekalainen soppa


Mitäs me on tehty viime päivinä, paitti arkisia asioita? Alotettasko jossain aikajärjestyksessä vai ihan sikin sokin? No alotetaan vaikka torstaista.

Torstaina oli Gretan vika näyttelytreenikerta. Otin mukaan sen keskipitkän taluttimen, enkä yrittänyt käyttää näyttelytalutinta, en toisaalta pitkää "lenkkitalutintakaan". Greta ravasi aika ajoin suorastaan hyvin, mitä nyt keksi uuden jutun: jalkoja voi laahata, niitä ei tartte nostella. Tästä VOI vielä tulla hyvin mielenkiintoista... Elän toivossa, et ulkonäytelmät menee ok, eikä näitä kaikkia ihme kommervenkkejä siellä ole.

KePokin kokeili nyt ekaa kertaa liikuttaa Gretaa kurssilla. Greta liikkuu paremmin KePon kanssa, mut seisoo surkeesti, nytkin heitti parhaimmillaan selälleen kellimään ja KePo palkkaa ihan väärissä tilanteissa eli just näistä ihme hässäköistä. Mun kanssa Greta seisoo varsin hyvin, ei tosin anna asetella itteään tällä hetkellä, mut sit se liikkuminen ei mene niin hyvin. Voiskohan esittäjää vaihtaa aina tilanteen mukaan...

Kopeloimisessa ja hampaitten kattomisessa Gretalla ei oo ongelmia, ellei sellaseks lueta sitä, että Greta ei suostu vetämään kieltään suuhun sisälle, vaan roikottaa sitä koko ajan ulkona ja siis hampaitten välissä, purennan kattominen voi olla haastavaa tai ainakin kuolasta puuhaa kun ensin yrität tunkee metrilätkän Gretan suuhun ja sit kiireesti painaa hampaat vastakkain.

Lauantaina KePo onnistu vuokraamaan varsin erinomaisen leffan. Ei tosin huomattu etukäteen, että se on "ylipitkä", eikä tiedetty etukäteen, että joudutaan ehkä keskeyttämään katselu aika ajoin. Lopulta meiltä meni rapiat neljä tuntia leffan kattomiseen...

Alotettiin puol seiskan maissa. Sit tuli yks tuttu lainaamaan polttopuita. Juu, luit oikein: lainaamaan polttopuita. Tauon jälkeen jatkettiin leffaa. Jossain kohti nälkään nääntyvä koiralauma sai tarpeekseen ruuan oottamisesta ja lopulta oli pakko lähtee ruokkimaan koirat, koska leffanautinnosta ei voinut puhua kun monta silmäparia tuijottaa koko ajan ja aina kun lihastakin liikautat, niin koko lauma syöksyy keittiöön.

Sit soitti äitini, hällä on tapana soittaa joka lauantai-ilta ja puhelu kestää sitten sen mukaan kuin pal sitä puhuttavaa on viikon pitkin kertynyt tai miten siellä päässä joku ohjelma töllöstä alkaa.

Siinä jälkeen puolen yhentoista oli leffa katottuna loppuun. Positiivisesti ajatellen; eipä takapuoli puutunut kun vähän väliä laukkas jonnekin. Eikäpä noi leffat onneks yleensä mitään erityistä keskittymistä vaadi, enemmän se on aivojen nollausta, joten jatkaa voi sujuvasti tauonkin jälkeen. Niin ja kun leffa on devarilla, niin taukoja voi pitää ihan rauhassa.

Vieläkään ei olla töllötintä kaivattu, oikeestaan sellasen olemassaoloakaan ei enää muista kun duunissa kun porukka alkaa puhua jostain töllöohjelmasta, sillon sitä muistaa, et ai niin sellanenkin mahollisuus olis, että tuijottelis kaikkee turhaa iltakaudet. Moni kuvittelee, et katellaan netistä ohjelmia, kun eihän kukaan voi olla televisiotta. Juu, ei katella. JOS haluttais katella pölhöpurkin ohjelma-antia, niin kyllä meillä sit ihan rehellisesti ois se pölhöpurkki käytössä. Ei vaan todellakaan kiinnosta.

Viivi sit. Viivistä on tullut taas entinen Villi-Viivi, se on selkeesti pirteempi kun aikoihin. En osaa sanoa minkä ansiota muutos enemmän on; nappularuuasta luopumisen, laihtumisen, Reiki-hoidon vai kommunikkatiosession. Nyt Viivi syö tosiaan "kuurin" Hill's purkkiruokaa, hain 12 kpl satsin ja valkkasin vielä senioria ja lightia, ettei tuu turhia kaloreita. Sen jälkeen sit varmaan kokeillaan pakastimessa kököttävää kuivamuonaa...

Pentusuunnitelmaosastosta sen verran tähän hätään, että tämän vuoden suunnitelmat on nyt päivitetty kotisivuille. Kyllähän tätä miettiä piti ja huolella pitikin. Lopulta plus-lista oli pitempi kun miinus-lista ja kun juur oli tutkaillut Fliin osalta asioita, niin tietyt plus-puolet korostu kummasti, joten katotaan kuin käy.

ps. Muru vastaa saamaansa haasteeseen huomenna.

Greta vastaa Resson haasteeseen


Greta sai Ressolta haasteen, joka kuuluu näin:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi

Tässä Gretan kuva


Tämä on kyllä ehkä kaikkein ihanin Gretasta ikinä otettu kuva. Se on otettu Gretan ensimmäisenä talvena, sisätiloissa tosin. Kuvassa näkyy Gretan "raukea katse", samanlainen kuin kaimallaan Greta Garbolla . Tämä ihana katse, joka sydämeni sulatti siinä kohdassa kun mietittiin, että mahtuuko muonavahvuuteemme todellakin vielä yksi kerpele, on neidolla tallella edelleen.

Greta heittää haasteen eteenpäin seuraaville:
Ensimmäisen haasteen saa Gretan suosikkipoika Timon,
toisen haasteen saa VanhaHerra Justus,
kolmannen haasteen saa NuoriNeiti Jippu,
neljännen haasteen Greta heittää Pupin veljelle Kampille
ja viidennen haasteen saa ehta Leijona Lucas.

keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

ExTempore


Tiukun terveystulokset on nyt sit viralliset. Lonkat ei tosiaankaan parantuneet lausuntokierroksella, vaan palautuivat tuloksella D/C, kyynäreet sentään terveet edelleen. Silmälausuntohan olikin virallinen het alusta asti eli luomen ulospäin kiertyminen ja PPM, iris-iris. Jalostussuunnitelmat on siis Tiukun osalta peruttu lopullisesti ja neito saa elellä iloista koiranelämää ihan muuten vaan ja uskon, että se hälle sopii paremmin kun hyvin, vauhtia ainakin piisaa että heikompia hirvittää. Ja kun ei Tiuku mikään massava ole, niin eipä haittaa lonkat menoa, se on varma se.

Cello ja Totoro puolestaan käväsivät silmäpeilissä, vähän ex-tempore tunnustan, ja molempien silmät terveiksi todettiin. Eikä voi kieltää, aina se vaan tuntuu yhtä hyvältä kun joku kehuu poikien käytöstä. Eilenkin niitä kehuja taas saatiin kuin ovat rauhallisia, ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä molemmat.

Tää vuosi on kai sit yhtä ex-temporeeta. Ensin Tiukun tutkimus (tunnustan oli taka-ajatus siinäkin, joka nyt sit jäi), sit Fliin pennutuksen siirto ens vuoteen, poikien silmäpeili ja viimeisin: emme vietä pennutonta vuotta eli länderipentue suunnitelmissa, juoksua ootellaan maaliskuulla, pennut sit ehkäs syntyis joskus kesäkuun alussa ja lähtisivät koteihinsa elokuun alussa. Vaan katellaan miten ex-temporee ne juoksut tulee ja miten asiat siitä etenee. Lisätietoja tulee kotisivuille viimeistään viikonloppuna.

Nyt ois sit ehkä korkee aika tehdä se "lasten kiljuntaa" -CD, sen verran hyviä tuloksia sain Hui Kauhistus -CD:n kanssa. Mitähän mölyä sitä vielä pitäis äänittää...

maanantaina, helmikuuta 08, 2010

Lunta, lunta ja enemmän lunta


Maanantai ja lunta sataa. Miten sitä voi aina vaan sataa, oon jo suorastaan sairastunut lumimasennukseen, ei jaksais enää senttiäkään enempää lunta. KePo kerran kysykin, että miten sä ennen tykkäsit talvesta ja nyt et. No sehän on selvääkin selvempää: sillon ei tarttenu lähteä minnekään, korkeentaan kolata piha, lapset rakasti lunta ja kun ne oli peuhanneet koko aamupäivän umpihangessa, niin sitä kun pisti vaatteet uuninpankolle kuivamaan ja kersat ruuan päälle punkkiinsa pitkälleen, niin äidille oli rauhalliset pari tuntia taattu.

Nykyään on sen sijaan rämmittävä ulos, kaivettava auto hangesta ja lähettävä tien päälle, jossa osa porukasta on talviajotaidottomia, osa talviajoasennevammasia ja vaan osalla ois asiaa olla tien päällä. Teitten kunnossapito on huonommalla tasolla kun 20 vuotta sitten ja parkkipaikat on hautautuneet kinoksiin. Iltapäivällä sit sama toisinpäin; kaiva auto kinoksesta (eikä pääse ees käyttämään sisätilalämppäriä), samat tyypit tien päällä, tiet yhtä huonossa ellei jopa huonommassa kunnossa kun aamulla ja kotipiha hankeen hautautuneena. Että mistähän se asenne-ero tulee, arvaatteko?

Ja kuin kävi Viivin. Iltaruuan aikaan oli neljä paastopäivää takana, joten nälkä melkonen, niin melkonen, että arvon neiti jo otti ruokaa suuhunsa... ja sylki sen takasin kuppiin. Siinä kohti KePo sano, että ihan on emäntäänsä tullu, varmaan nääntysitte molemmat täyden ruoka-astian ääreen ihan vaan sen takia, että se ruoka sattuu teidän mielestä olemaan pahaa tai vaikka vaan yököttävän näköstä. Jaa, no, ei ehkä ihan väärässä, täytyy tunnustaa; itteni tiedän, mut että koirakin voi olla samanlainen...

Viivi siis veti pitemmän korren ja avasin Hill's tölkin, jonka sisältö katosi Viivin vatsaan tuota pikaa. Näillä mennään, ei auta. Tai no, ostin jotain kuivaruokaa, jota mulle liikkeessä suositeltiin, sekin pitää vaan käyttää pakastimen kautta, jos varastopunkkeja haluaa varoa. Ja ei, en tiedä Viivin vaivan syytä, joten kaikki on silkkaa hakuammuntaa, tai no ei ihan kaikki, eikä ihan pelkkää, siitä kenties joskus enemmän.

Cellolle ja Totorolle on nyt silmäpeiliaika varattuna keskiviikkoillalle. Saa nähdä tuleeko tästä pennutonta vuotta lopulta kuitenkaan, vähän olen edelleen kahden vaiheilla, en sinällään yhdistelmän puolesta enää, sen taustat on nyt niin tongittu kun olla vaan voi, eikä ne näytä pahalta ollenkaan, vaan kun jo ehdin aatella viettäväni pennuttoman vuoden, ei sitä turhaan sanota, että asenne ratkasee. Ja ehken liikaa nyt tässä vielä mieti ennen keskiviikkoa, jotenkin olen kaikki nämä vuodet (yli 10 vuotta) ollut ylihysteerinen aina ennen peilausta, siitä on jäänyt sellainen peikko mun elämääni, siis ländereitten osalta, ihan samalla lailla en osaa leonkerpeleen silmätutkimusta jännittää kuitenkaan. Lisätietoja siis loppuviikosta, jos kaikki hyvin käy.

sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

Viivi barffaa... vai barffaako?


Sinne meni viikonloppu. Perjantaina heitin KePon Nlaan, josta linjuri poimi kyytiin, suuntana oli risteily Ruottiin. Kotio koukkasin kaupan kautta, pitihän se yks Runebergintorttu sentään maistella. Suussasulavan hyvä olikin tämänvuotinen kappale kyseistä leivosta, aina ei yhtä hyvää yksilöä onnistu hankkimaan.

Viikonlopun ohjelmaan kuului vähän siivousta (lähinnä lauantaina), sellasta perusteellisempaa joskaan ei koko kämpän kattavaa, aavistus kotisivupäivitystä, pitkät aamu-unet, tuli takassa, koneella roikkumista sekä runsaasti pyykkäystä, miten sitä pyykkiä kertyykin niin pal. Ja lisänä muutenkin massiiviseen pyykkivuoreen näitä koirien aikaansaannoksia, tai oikeastaan Totoron... Näin jo unta, kuin pistin pojan myyntiin ja se pallien poisto, se on tosi liki nyt, ihan hiuskarvan päässä.

Sunnuntaina Rölli tuli leikkimään Gretan kanssa. Siinä on kyllä sisko ja sen veli niin samannäköset, että osasta valokuviakin pitää oikein kattoa, jotta kumpi on kumpi. Greta kun on melko roteva ja kookas narttu ja Rölli taas ei ole mikään raskastekonen uros, niin kokoluokkakin on tosi sama. Päästä kyllä näkee kumpi on kumpi, Röllillä on ehta uroksen pää ja Gretalla, koostaan huolimatta, on selkeä nartun sukupuolileima.


Sisko ja sen veli, vasemmalla Greta, oikealla Rölli.

Kaksikko veti rallia umpihangessa, joten mehut oli noin tunnissa puristettu molemmista ja leikki muuttu hangessa kellimiseksi. Molemmilla oli hirmuset lumipaakut turkissaan kun Rölli alko tehdä kotiinlähtöä. Yritin ottaa muutaman pönötyskuvankin Röllistä, mut sää ei kyllä todellakaan suosinut, lunta tulla tuprutti, vaan eiköhän niistä kuvista kuitenkin tunnista, että kerpelehän se siinä (kuvat kotisivujen kuvagallerioissa, vaikka Uutiset-sivun kautta).

Ja mitä kuuluu Viiville uuden ruokavalion myötä. Jep, jep. Ostin Viiville seittemän pötköä Murren Kanakasvis-mixiä, sen kun kehuttiin sopivan eliminaatiodiettiin. Aattelin, että Viivi vetäsis sellasen kuukauden tai parin kuurin ko. ruokaa ja sit katotaan mikä on tilanne ja miten jatketaan. Viivi vaan ei ole samaa mieltä...

Ostin pötkilöt torstaina ja perjantaiaamuna otin ekan sulamaan iltaa varten. Viivi mulkoili kuppiaan äärimmäisen närkästyneen näköisenä, kyttäsi muitten nappula-annoksia ja jätti syömättä. No Viiville on tuota massaa päässyt vähän kortisonikuurien, pakkolepoaikojen sun muitten seurauksena kertymään, joten no hätä. Lauantaina otin uuden pötkön sulamaan, muut saivat edellisen ruokaansa sekotettuna. Mitä tekee Viivi, käy mulkoilemassa kuppiaan ja poistuu paikalta. Muut ois kyllä Viivin hutun syöneet, jos oisvat saaneet ja tavallaan saivatkin, sekotin sen taas muitten ruokiin sekaan.

Koitti sunnuntaiaamu ja otin taas yhden pötkön sulamaan. Ruoka-aikaan, siis nyt illalla, takana oli jo kolme paastopäivää (viikonloppuna ei jaeta ees aamunameja, joka on kuivattua lihaa tai mahaa), joten toiveikkaana ruoka taas kuppiin. Vaan mitä tekee Viivi, Viivi mulkoilee ruokaansa ja poistuu paikalta. Tosinainen ei hölkkää eikä hikoile, eikä meidän Viivi barffaa.

Tarkotus on vielä huomenna tarjota ko. ruokaa, joskin aion varata muutakin syötävää oottamaan, ehkä sit sellanen Hill's purkkiruoka, joilla oireet pysy varsin hyvin kurissa, vaikkakin mua itteeni ärsyttää se tyhjien tölkkien määrä ja siis tuhlaus. Vaan ellei Viivi halua barffata, niin sitähän ei siihen näköjään pakoteta. En ole kuitenkaan aatellut näännyttää Viiviä nälkään ja jos on yhtään emäntäänsä tullut, niin kuolee kyllä mieluummin nälkään kun syö jotain, joka tuntuu vastenmieliseltä.

Taidettiin kuitenkin saada vähän ylimäärää Viivin yltä pois, neiti näyttää jo pal enemmän länderiltä ja vähemmän tankilta. Asiaan vaikuttanee myös se, että sain viikonlopun aikana Viivin turkinkin melkeen nypittyä, ihana kaulus on vielä jäljellä sekä takapuolen päällä jonkin kokonen alue.

Siinä kun muut potee eri kymmenkriisejä, niin meikä potee taas koirakriisiä. Ollako vaiko ei ja jos, niin kummalla ja miten ja milloin ja missä tai kenties ei ollenkaan ja ellei, niin mihin suuntaan.

Riskejä kartotettuani ja yhden yhdistelmän jo hylättyni, toisen hyllytettyäni oottelemaan aikaa tulevaa, voisin ehkä peilauttaa Cellon ja teettää kolmannen. Sit toisaalla ois kerpeleet, kuin pal niihin pitäis nyt satsata vai pitäiskö, pentuja ei oo sunnitteilla kumminkaan ja aika näyttää miten Gretan kanssa käy, muita aatoksia sen sijaan pyörii päässä kummasti.

Ois vielä se koiratonkin vaihtoehto, tai no ei koiraton, kyllä kotona aina koira pitää olla, mutta voiko pienempää kutsua koiraksi vai pitääkö koiran olla koiran kokonen ja voiko koirallinen minimoida harrastamisen ja keskittyä koirattomaan? Pitäiskö peräti siirtyä muihin juttuihin välillä vai pitäiskö miettiä mitä koirallista voi tehdä? Tai kenties kaiken vois laajentaa yli lajirajojen, oli nimittäin taas kerran niin pelottavan osuvaa tuo kommunikointi, varsinkin kun omien kanssa se ei vielä suju, sen oli jo unohtanut miten voi yllättää ittensäkin.

Hei, lainaisko joku kristallipalloa kun en vielä ole saanut sellasta ostettua?? Tai auttaisko tähän kuitenkin, kaikesta huolimatta, hormonihoito??

torstaina, helmikuuta 04, 2010

Treenejä, ruokaa ja hampaita


Tää viikko on aika vilkas, vähän joka illalle jotakin. Onneks kaikki viikot ei oo ihan tällasia, on sitä välillä saatava löhnätä kotona... tai siis täällä(kin) pitäis kyllä tehdä jotain ihan muuta kun löhnätä, pitäis taas ottaa itteään niskasta kiinni ja järjestellä paikoiltaan kävelleet tavarat takasin sinne minne ne kuuluu. Tai jos mä vaan opettaisin niille paikka-käskyn...

Keskiviikkoiltana Greta seikkaili pentujatkokurssilla. Greta onkin varsinainen seniori siinä joukossa. Greta oli sisäistänyt monta juttua sitten edellisen kerran; osasi istua hienosti, mennä maata, katsekontaktin osasi jo ottaa, eikä tuijottanut pelkkää namikättä, tajusi tuota pikaa mitä peruuttaminen tarkottaa, paikka meni kuten miten, sain jopa stepata vähän siinä likituntumassa.

Ravaaminen oli suorastaan loistavaa ja selvittiin löysä solmu taluttimessa -testistäkin, solmu pysy löysänä loppuun asti, ja pujottelut sujui myös hienosti. Luoksetulossa kaivoin esiin salaisen aseen; lihapullan. Johan oli vauhtia Gretan suorituksessa vähän toiseen malliin kun edellisellä kerralla, joskin vois luoksetulo vieläkin vauhdikkaampi olla. Ainoa, jota Greta ei ole sisäistänyt on sivulle tulo... No, kaiken rehellisyyden nimissä, ei me oltu sitä harjoteltukaan. Hyvillä mielin siis kotio.

Tänään oli vuorossa näyttelytreeni. Otin tällä kertaa näyttelytaluttimen, tai eihän sitä taluttimeksi voi sanoa, pelkkä lenkki vaan. Vaan kas, siinäpä taitaakin olla yksi ahdistuksen paikka Gretalle, koska tänään ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin eilen, vaikka toki pal paremmin meni kun vaikkas Turussa. Johtopäätös: Gretaa jotenkin ahdistaa olematon talutin.

Kaikkineen ei kuitenkaan huono esitys, sillä sain Gretan ravaamaan suht ok. Ees taas meni vallan mallikkaasti, ellei oteta huomioon, että Greta ois pal mieluummin mennyt keittiöön kun kääntynyt ravaamaan takasin tulosuuntaan, mut kun päästiin ympäri, niin sit taas mentiin. Ryhmäravaamisetkin meni suht hyvin, mitä Gretan nyt ois kamalasti tehnyt mieli mennä tutkimaan pikkusta chihupoikaa, joka taas ei ollenkaan välttämättä halunnut, että Greta tulee liki. Poseeraaminen ok ja luoksepäästävyys enemmän luoksetyöntyvyyttä.

Kotiin ajellessa päätin, että Gretalla käytetään toistaiseksi näyttelyissäkin pitkää talutinta. Tosin en kyllä halua käyttää niin pitkää kun meitin normaali talutin on. Toiveikkaasti kaivelemaan kaappeja, jos vaikka ei tarttis lähteä shoppaamaan uutta... eikä tarttekaan, löysin yhden, joka on kevyempi ja lyhyempi kuin tuo meitin normitalutin ja selkeesti pitempi kuin näyttelytalutin. Sillä me nyt koitetaan, hienostellaan sit kun homma on hallussa (tai ei koskaan).

Tänään olin sit taas hampaan rukkauksessakin. Mulla oli ylimääränen aika, siis ängettynä kahden normiajan väliin, vaan onni potki ja aamun ensimmäinen oli perunut ja kun kerta olin paikalla ajoissa, niin sainkin ihan normiajan. Tilapäinen paikka poistettiin ja tilalle laitettiin pysyvä ja se alahammas hiottiin, ettei enää raavi kieltä.

Nyt on suht normaali olo suussa, mitä nyt ton hoidetun viereinen hammas on purenta-arka. En tiedä onko ärsyyntynyt naapurin ongelmista vai onko siinä sitten seuraava hammasongelma, siinä kun on keraaminen kruunu omalla juurella, että jos vaikka purenta jotenkin muuttui ratkaisevasti, niin kruunu saattaa taas napsahtaa irti. No ei auta kun ootella rauhottuuko vai miten käy ja toimia sit sen mukaan, pääasia nyt kuitenkin, et särky on poissa.

Viivin kuulumisia: Sitä kun pyörittelee asioita ja kyselee ja ihmettelee, niin aina voi jokin uus idea poikia. Tällä kertaa syntyi ajatus siitä, että josko Viivin nielua ärsyttää ruoka, vähän kun toisilla tulee haavoja suupieliin tomaateista tms. Viivihän söi jossain vaiheessa nielunsa takia purkkiruokaa, nappulat kun on helposti liian kuivia tai liian märkiä. Jotenkin sitten vaan se tyhjien säilykepurkkien vuori kävi ärsyttämään ja koska Viivi oli pitkään jo ollut hyvässä kunnossa, niin siirsin sen samalle ruualle kuin muutkin länderit. Aika kului ja aika kului ja unohdin koskaan niitä purkkeja antaneenikaan... ja sit alkoivat taas ongelmat.

Voihan se olla pelkkä sattuma tuo ajotus, vaan nyt kokeillaan joka tapauksessa taas ruuan muuttamista toisensorttiseksi. Ostin tänään sellaista valmista pakasteruokaa, barffarikoirille tarkoitettua, kanaa ja kasviksia tai jotain sellasta. Aattelin, että siinä ei todennäköisesti ole säilöntäaineita eikä ainakaan varastopunkkeja, ruoka-aineiden määrä hyvin rajallinen ja silleen. Kokeillaan sitä, siitä riippuen miten maistuu ja sopii Viiville, jokunen viikko. Jos oireet katoavat, niin siirrän Viivin pääasiassa barffaamaan tai ainakin pois kuivamuonaruokavaliosta.

Niin ja Gretalle on hieroja tilattuna, että jos ois jotain lihasjumeja, kun ympyrän juokseminen on niin kovin vaikeeta ja erityisesti "oikeaan suuntaan", toisin päin se sujuis pal paremmin. Samalla tulee Murukin hierottua ja tarkastettua lihaskunto, se kun ei Muru enää mikään teini ole, jos nyt ei mitenkään ikäloppukaan, mut isokokosena tulossa ikään, jossa on syytä pitää koiraa silmällä, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Viiville taas on varattuna Reiki-hoito. Olen kyllä itekin Viiviä yrittänyt hoitaa, mut nimenomaan yrittänyt, sillä arvon neiti poistuu aina paikalta ja sukkelasti sittenkin. Joskus olen illalla onnistunut hoitamaan hetken, jos vaan maltan oottaa, että Viivi nukahtaa ensin. Vaan kyllä tuo äkkiä herää ja närkästyneenä siirtyy mun ulottumattomiin. Ehkä ois pitänyt kokeilla etähoitoa kumminkin.

Arska puolestaan oikein tulee hoidettavaksi ja kököttää iät ja ajat nauttimassa hoidosta, pitää välillä oikein patistella herraa pois, ei makiaa mahan täydeltä.

Jaahas, jos sitä sitten vaikka nukkumaan menis, että jaksaa huomenna taas kömpiä työpaikalle aamuvarhain. Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä ja levollisia unia.

tiistaina, helmikuuta 02, 2010

Action tiistai


Tiistai on nyt vähän aikaa ollut meikäläisen actionpäivä, sitä kun aamulla puol seiskalta starttaa kotipihasta niin illalla puols seiskan, seiskan, aikaan sitä seuraavan kerran kaartaa kotipihaan. Harvinaista kyllä menot ei mitenkään liity koiriin vaan duunipäivän jälkeen salille, salilta luennolle ja sit kotio. Onneks luentotahti ensin harvenee ja sit loppuu kokonaan, sen jälkeen voi vapaasti aikatauluttaa salivuorot, se kun ei toi ees taas ajo oikein kannata, niin pitää yhdistää jos voi.

Hammas on ollut hiljaa, ihme ja kumma. Ihan kun se puudutus ois katkaissut jonkin koodauksen toistumisen. Ihana tunne kun ei särje, särytöntä päivää kun en tätä ennen vielä ole koko tänä vuonna elänyt. Alkokin olla pinna ihan kireellä (en vielä päässyt siihen alistumisvaiheeseen asti), ja nyt hermo lepää ja kanssaeläjätkin on varmaan tyytyväisiä, kun en kilahda enää ihan joka asiasta...

Mut on se aika kovanonnen hammas. Siihenhän laitettiin väliaikanen paikka, josta irtos het tänään varmaan kolmannes. Ja alahammas, josta hiottiin terävä kärki pois, on nyt kieleen päin niin terävä, että kieli on jo ihan kipee, vaikka olenkin käyttänyt hyväksi todettua purkkapaikkaa hampaan päällä. No torstaina nää pienet haitat varmaan saadaan pois.

Hedda-neito sitten, joo'o armas Hedda-neitosemme on ehta rotta/hiirikoira. Kaatoi tänään ensimmäisen saaliinsa. Meiltä onkin kunnon rotantappaja uupunut sen jälkeen kun Pinkistä aika jätti (ja siitä on jo iäisyys). Niin ja Pinkki siis oli kissa.

Siihen aikaan Turuntie oli hiljanen ja Pinkki kulki vapaasti ulkona, naapureillakaan ei ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin kukin yritti saada kunnon hiirestäjän kulkemaan tonttinsa läpi. Pinkki toi aina saaliinsa silloiseen ulkoeteiseen, jossa usein oli ovi auki, jotta kerpeleet pääsivät "pyytämään sisälle" (joo kerpeleitä meillä on ollut alkaen 1991) ja odotti, että saalis vaihdetaan kinkkuun.

Joskus saaliista oli kyllä parhaat palat syöty ja vasta sitten tultiin tekemään vaihtokauppaa. Jollei kukaan tajunnut, että Pinkki on saaliineen eteisessä, niin saalis jäi siihen, tai mitä siitä nyt odottelun jälkeen oli enää jäljellä. Joskus astuin hiiren hammaskalustoon, muuta otuksesta ei ollut eteiseen jäänyt. Kaipa sekin pala Pinkin mielestä oli riittävä todiste saaliista, jotta kinkun voi noutaa.

Paras tapaus oli silti kun kerran kattelin Pinkin kyttäävän lumikkoa, jonka tiesin asuvan yhdessä lautakasassa. Aattelin, että kyttää sinä kattipaha rauhassa, siinä on sulla saalis, jota et kyllä kiinni saa. KePo sit tuli iltapäivästä kotio. Oli nähnyt lumikon eteisessä, siinä se oli kököttänyt naama kohti auki ollutta ulko-ovea, hampaat tanassa, joten ei kun keppiä hakemaan, että saa otuksen häädettyä ulos. Kepillä tökkiessään huomasi, että kuolluthan tuo jo oli. Kyllä se lumikostakin on kinkku saatava, oli kai Pinkki tuuminut.

Vaan Heddaan palatakseni. Arvon neito oli napannut yläkerrasta vesirotan ja täytyy sanoa, että kyllä olen ylpeä hienosta rottakoirasta, vaikkei länderillä sitä metästysvaistoa niin pitäis ollakaan.

Ja koska Hedda viettää niin pal aikaa nykyään yläkerrassa, omasta halustaan ja kai kun Totoro kohkaa jotain muka-juoksuja ja yrittää aina astua Heddaa, jolla taatusti ei ole juoksua, niin on mukavampi puuhailla rauhassa Totoron lähentelyiltä, ja kun vanhimmainen jakelee aina yläkerrassa extraherkkujakin, kyllä sinne rynnii Arskakin, jos tilaisuus tulee, käy poimimassa nirso-Pupin jättämiä herkkuja mukaansa. Niin siis, koska tilanteen todistaja on vahimmainen, niin kas täällä tarina rottajahdista ja kuva saaliista. Herkkähipiäiset jättäkööt linkin väliin, sillä siellä tosiaan on kuva kaadetusta saaliista.

Siinähän sitä, actionia tiistaille, nyt nukkumaan, täytyy vaan toivoa levollisia unia, ettei tuu actionyliannosta.

maanantaina, helmikuuta 01, 2010

Helmikuulle heilahti


Palindromipäivä 01022010 eli helmikuu lähti käyntiin. Jotenkin tuntuu, että aika karkaa käsistä, vastahan tässä joulua juhlittiin ja uutta vuotta ja nyt ollaan jo helmikuussa, pitänee alkaa valmistelemaan juhannusjuhlia...

Duunista porhalsin ensin Liiteriin, kävin hakemassa parit leokokoset makuualustat, kun kerrankin kohtuuhinnalla sai. Kaik vanhat matot ja sen sellaset alkaa olla loppuunkaluttuja, kirjaimellisesti, ja joskus noi turkikkaammatkin haluaa vähän pehmuketta alleen, vaikka suurimmaks osaks ne kyllä makaa paljaalla lattialla.

Liiteristä sit hammaslääkäriin. Sen verran toi hammas on kiukutellut, et sanoin duunista lähtiessä, että jos mua ei huomenna näy, niin oon saattanut kuristaa hammaslääkärini ja oon joutunut vankilaan. Vähänkö sit kävi naurattamaan kun parkkiksella oli poliisiauto. Sanoinkin hammaslääkärille, että saitko varotuksen ja tilasit poliisit valmiiks paikalle. Onneks mulla on paitsi ammattitaitonen myös huumorintajunen hammaslääkäri.

Nyt on hammasta taas ronkittu ja sinne on tuupattu jopa juuritäyte, joskin sen päälle vaan väliaikanen paikka. Kuulemma särky ei johdu hampaasta vaan ärsyyntyneestä kolmoishermosta, hammas on kuollut ja "loistavassa kunnossa" (en kyllä ymmärrä miten kuolleen hampaan voi sanoa olevan loistavassa kunnossa). Silti sain spontaanireaktion kun hammasta meinattiin porata ilman puudutusta ja sain kun sainkin puudutuspiikin. Tosin se tais tehdä hyvää sille kolmoishermollekin, ainakin olo on ollut huomattavasti parempi kun päiväkausiin.

Sit vaan ootellaan. Kuukauden päästä laitetaan pysyvä paikka, ellei mitään oireita ole. Antsaresepti nököttää varoiksi hyllyssä, kuulemma ellei nyt noin 5 päivän tulehduskipulääkekuurilla rauhotu, niin sitten tarttee popsia antsat lisäksi ja ellei sekään auta, niin sit hammaslääkäriin sovittua aikasemmin. Sais kyllä jo helpottaa.

Hammaslääkärin jälkeen kotiin piipahtamaan ja nimenomaan piipahtamaan. Loppuilta meni kurssilla, vaikka täytyy sanoa, että jossain kohti keskittyminen vähän hapuili, kun mietin, että miten Tiuku siellä läpivalasussa... Onneks kurssiryhmä on sen verta pieni, että jokainen joutuu osallistumaan, eikä omiin ajatuksiin vaipumiseen juur oo mahdollisuutta.

Kotiuduin vasta iltamyöhällä, kurssi kun kesti tavallista kauemmin ja sit ensin putsattiin vetäjän auto, ajettiin Nlaan ja sit putsasin oman auton ja jatkoin siitä kotio. Ja luntahan siis oli tullut ihan älyttömästi niitten muutaman kurssitunnin aikana. Nlassa sitä oli varmaan kolme kertaa enemmän kun meillä, vaan kyllä sitä oli riittämiin meilläkin. Ajoin vielä kotiinkin pitemmän kaavan kautta kun en uskaltanut lähteä ajoharjotteluradan kautta, ko. tie kun ei ihan ykkösluokkaa ole kunnossapitoluokituksissa.

Kotona oottivat KePo ja vanhimmainen, jotka oli olleet liikkeellä Tiukun kanssa, että pääsivät tilittämään reissua. Säästä huolimatta ei liikenneongelmia ja parkkipaikkakin oli löytynyt lumikinoksien seasta ja liki ell-aseman ovea. Paprut oli saatu täytettyä, oikea "kuvausryhmä" oli löytynyt ja kaik mennyt sen puoleen loistavasti.

Tulokset sitten, no ne ei olleet ihan niin hyvät, kun ois toivottu. Lonkista ja kyynäreistä on toki vasta alustavat lausunnot, kennelliitossa sitten päätetään mitä ne ovat "oikeasti", vaan onkohan lausunnot koskaan muuttuneet kennelliitossa parempaan päin... Kyynäreet lähti 0/0 ja oli kuulemma mainittu, että loistavat. Lonkat lähti B/D ja KePo sanoi, että hänkin näki kuvista, ettei lonkat oo parasta A-ryhmää.

Kun kuulin lonkkalausunnon, siis toinen niin pal toista huonompi, niin jäin ihan miettimään, että oliko Tiuku jossain kohti jotenkin loukannut itteään, muttei tullut mitään sellaista tapahtumaan mieleen. Vauhdikashan Tiuku on aina ollut, muttei se koskaan ole esim. ontunut. Enkä tiedä, osa tapaturmista pitäisi kai näkyäkin kuvassa, että siis on tapaturmaisesti syntynyt vaurio. Toisaalta myös Tiukun kasvuaikaisella laihuudella, johon syytä ei kaikesta tutkimisesta huolimatta löytynyt, on voinut olla vaikutuksensa lonkkiin.

Tiukun silmät tutkittiin samalla reissulla, eikä sieltäkään ihan puhtain paperein tultu, joskaan mitään kamalaakaan ei silmistä löytynyt: PPM iris-iris ja ektropium.

Onneksi nämä terveystulokset ei Tiukun elämänlaatuun vaikuta tuon taivaallista, voidaan jatkaa ihan entistä menoa.

Nyt nukkumaan, se on huomenna jaksettava rämpiä duuniin ja se voikin olla aika rämpimistä, jos tota lunta koko yön lappaa tulemaan.