maanantaina, huhtikuuta 30, 2007
sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007
Pyykkäripojat
Tänään alotin pentuvermeiden pakkaamisen kaappeihin odottamaan, että josko pentuja olis taas joskus. Suurin osa tavarasta on kyllä ihan arkikäytössä, ei pelkästään pentuja varten, mutta pentujen aikaan ne ovat esillä takkahuoneessa, muulloin takkahuoneen kaapeissa. Lopputuloksena takkahuoneen tiskipöytä tyhjeni, lipastonpäälinen tyhjeni, pentupesä eli pöytä saa olla paikoillaan siihen asti, että Cami lähtee, sen jälkeen sekin puretaan, joten sen päällä on toistaiseksi läjä sanomalehtiä. Vielä jäi tavaraa esiin ja hommat kesken, mutta hyvässä menossa olleen. Tietyllä tapaa oli haikea olo ja tietyllä tapaa helpottunut, aikansa kutakin kumminkin.
Pyykkiä pesin monta, monta koneellista. Oikeastaan pyykkikone jauhoi aamusta iltaan asti. Osan pyykeistä kuivatin ulkona, osa kuivui kuivausrummussa ja osa jäi roikkumaan narulle, sisätiloihin. Pyykkipuuhissa mulla oli apuna kaksi innokasta apulaista; Cami ja Totoro. Molemmat riehuivat likaisten pyykkien seassa antaumuksella ja yrittivät tehdä parhaansa, etten olisi saanut pyykkejä lajiteltua. Sitten siirryttiin vaiheeseen kaksi: yritin tunkea pyykkejä koneeseen ja apulaiset yrittivät estää moista tapahtumasta. Lopulta kuitenkin aina koneellinen pääsi pyörimään.
Huomenna on sitten vappuaatto... Sima jäi tekemättä, ostettiin kaupasta, toivottavasti se on edes joltisen juotavaa. Koko peliä ei menetetty: vanhimmainen leipoi munkkeja, joten on edes vähän niin kuin jotain muka-vappusta. Mulla on huomenna duunipäivä, kaikki muut saavat viettää vapaapäivää vappuaaton kunniaksi. On se vaan niin väärin.
lauantaina, huhtikuuta 28, 2007
Vilinää ja vilskettä
Tänään on ollut vilinää ja vilskettä, ei kuitenkaan helinää ja helskettä, eikä tiukuja...
Aamulla ilahdutin ohikulkijoita ja naapureita loikkimalla aamutakkisillani puoli kuuden aikaan aamulla Camin ja Totoron kanssa ulkona. Pojat suorittivat uutterasti aamutoimet, siis pissit ja kakat. Sen jälkeen tultiin sisälle, annoin pojille palat kuivattua naudan mahaa, kävin keventämässä omaakin oloani ja painelin takasin punkkaan. Heräsin seuraavan kerran vähän vaille yhdeksän.
Tänään oli pienimuotoinen veljesmiitti, joten keiteltiin sumpit ja teevedet valmiiksi, vaihdoin kameran akut, tyhjensin muistikortin, KePo haki kaupasta jauhoja ja pullaa. Suunnittelin, että oltaisiin pidetty ulkoilmapiknik, mutta kun ripustin pyykkejä kuivamaan, niin totesin, että on ihan liian kylmä ryystää sumppia pihalla, joten raivattiin keittiön pöytä esiin. Kaikkea outoa pöydälle olikin jo kertynyt.
Luca, Padi ja Veikko saapuivat ihan yhtä aikaa. Menin Viivin kanssa vastaan ja jätin Camin ja Totoron sisälle, jotta sain vaihtaa rauhassa parit pusut pentujen kanssa ennen kuin Cami ja Totoro murtautuivat KePon avustuksella ulos.
Hetken ihmettelyn jälkeen leikki luisti ja vietimme hyvän tovin pihalla. Kun vauhti alkoi vähän ryytyä teimme "metsälenkin". Puolen välin paikkeilla lenkkiä koin oman pienen tuskan hetkeni, kun huomasin, että ISO boxeriuros tulla jolkotti meitä kohti... Raja-aita ei ole hääppönen, korkea kyllä, jotain riista-aitaa tms., eikä mulla ollut aavistustakaan, että onko ko. koira kiltti vai ei, joten ehdin sieluni silmin nähdä kuin se paiskautuu rähisten aitaa vasten ja pennut sinkoilevat paniikissa pitkin pöpelikköä. Onneksi koira on kiltti. Sillä näkyi olevan kaverinaan ranskanbulldogginarttu, joka myöskään ei vaikuttanut häijyltä. Niin siis meillä on uudet naapurit, joita ei oltu vielä tavattukaan.
Pennut eivät edes huomanneet aidan takana norkoilijoita, niin keskittyneitä ne olivat toisiinsa. Ja nyt en enää ihmettele Cellon uusia seikkailusuuntia, sehän käy tietty merkkailemassa tontin rajat raja-aitaa noudatellen, kun nyt kerran naapurissa on koiria. Edellinen naapuri oli koiraton, joten tällä meidän laumallamme ei ollut minkäänlaista vetoa rajalle päinkään. Nyt tilanne tosiaan on ihan toinen. Täytynee tarkastaa raja-aidan "maavara" ihan varmuuden vuoksi.
Metsälenkin jälkeen pennut peuhasivat vielä hyvän tovin pihalla ja sitten siirryttiin sisälle. Ensin pennut saivat lounaan, jonka olin niille varannut, eli pentu-NEU:ta oli tämän ravintolan ruokalistalla. Hyvin teki kauppansa. Kun tärkeimmät vieraat, siis pennut, oli ensin ruokittu, niin kaksjaloille oli tarjolla sumppia, teetä, mehua, pullaa ja henkevää keskustelua aiheena koirat, kuis muutenkaan.
Synttäreiden (9 vkoa) kunniaksi pennut pääsivät vaakaan. Muuta erityisen jännittävää sisäohjelmaa ei pennuille ollut varattuna. Paikat piti tietty tarkastaa, mutta vähitellen pennut kävivät nukkumaan yks toisensa jälkeen. Luca ja Padi olivat sitkeimmät, millään eivät olisi malttaneet levätä. Viivi otti paikan Padin isännän syliin ja veti siinä päiväkuolat.
Kahvittelun jälkeen mentiin vielä ulos ja kummasti pennuista löytyi edelleen virtaa ja vauhtia. Tosin osin homma oli jo vähän yliväsynyttä, mutta Viivi hoiti upeasti adoptioemon tehtäviä ja piti porukkaa kurissa ja herran nuhteessa, jos meno muuttui sen mielestä liian hurjaksi. Täytyy kai tunnustaa, että teinpä siinä itekin osani murahtelemalla ja ainakin yritin olla vakuuttava ja Viivin veronen
Camilla ja Totorolla on unta riittänyt sitten tapaamisen. Taisi olla pienten miesten mielestä aika rankkaa edustaa. Hauskaa oli ja kylläpä olikin ihana pussata pikkupoikia Lucaa, Padia ja Veikkoa, pitkästä aikaa. Toivottavasti niistä ei koskaan tule niin karuja jätkiä, ettei miehinen imago sallisi pussata kasvattajaa. Sääkin oli onneksi niin pal hyvä, että saatiin olla paljon ulkona. Otin kuvia, tietty, mutta sain aikaan aika epämääräisiä otoksia. Yritän silti laittaa niistä muutamia kotisivuille tänään tai huomenna.
Tuhannet kiitokset Lucalle, Padille ja Veikolle kotijoukkoineen!
Tapaamisiin pentukurssilla.
Ai niin, se eilinen arvaustehtävä. Tässä vastaus:
perjantaina, huhtikuuta 27, 2007
Kiittämättömät otukset
Tänään oli taas akutätipäivä, joten ajelin suoraan duunista Nummelaan. Olin perillä tavoilleni uskollisena liian aikasin, joten poikkesin Tiimariin, joka on ihan siinä akutädin vastaanottotilojen vieressä. Ostin sieltä Camille ja Totorolle vappulelut. Sitten akutädin luo. Ehdin tosin vielä tilata itelleni kampaajan, toimii samoissa tiloissa akutädin kanssa, joten operaatio "ala muistuttaa ihmistä" etenee.
Hoito oli jälleen kerran äärimmäisen rentouttava, neuloista huolimatta. Tosin siinä kun makasin selälläni, niin äkkiä tuli ihan vastustamaton tarve oikaista jalkansa ja venytellä oikein kunnolla. Onnistuin vastustamaan kiusausta, nimittäin se ei varmaan olisi ollut kovin nautinnollinen toimitus, jaloissa oli sentään laskujeni mukaan kuus neulaa. Kääntyminen vatsalleen ja siihen sitten nukahdin.
Kotona annoin lelut pennuille ja mitä tekivät nämä mokomat. No menivät nukkumaan. Kiittämätöntä sakkia täytyy sanoa. Lieventävänä asianhaarana täytynee ottaa huomioon, että pikkupojat ovat olleet tänään aika paljon ulkona, jolloin väsymys saattaa iskeä uusista leluista huolimatta.
Mun oli tarkotus leipoa pullaa huomista viittä vaille pentumiittiä varten (Cami, Luca, Padi, Veikko ja Totoro). Ostin hiivaa, reilusti kananmunia, tarkastin, että maitoa oli riittämiin... joo'o ja unohdin jauhot. Tiedä millanen pulla tulis sämpyläjauhoista, mutten taida ryhtyä kokeilemaankaan. Täytynee pärjätä ilman pullaa.
Lopuksi arvaustehtävä. Tässä nököttävät Camin ja Totoron uudet lelut. Kumpikohan näistä kuuluu Camille ja kumpi Totorolle?
Se oli ennen, mutta nyt...
KePon sisko kävi meillä eilen, tosin olin duunissa, tavattiin vaan äkkiä portinpielessä kun hän oli lähdössä ja ite olin tulossa. Lähtiäisiksi sanoi, että saa meilläkin käydä, koskas ootte viimeksi käyneet. Piti ihan terästyä miettimään... juu viime vuonna, synttäreillä, ei siitä oo ihan vuottakaan, vaan 11 kuukautta. Niinpä. Ajatus jäi sitten pyörimään päähäni ja tänään töihin ajaessa oli hyvä tovi vähän mietiskellä asiaa, varsinkin kun KePo oli vääntänyt radioon jonkun tunnelmaan sopivan nostalgia aseman (edelleen yks auto, joten kuski vaihtu vauhdissa, KePo tuli kotiin 6.30 mä lähdin 6.40), tais olla iskelmä.
Ennen tuli käytyä paljon kylässä millon kenenkin luona ja millon milläkin syyllä, tekosyyllä tai ihan ilman syytä. Sitä vaan mentiin, usein ei edes soitettu, että ootteko kotona, sopiiko tulla. Enkä muista, että montaa kertaa olis turhaan mihinkään menty. En muista myöskään kenenkään näyttäneen tuskastuneelta, vaan aina ihan vilpittömän ilahtuneelta. Sitten saatettiin istua monta tuntia kahvikupposten äärellä, josta syystä tosin ei yöllä uni tullut ja maha oli ihan sekasin. Vieraita myös piipahti miten sun sattui, enkä muista, että se olis mua oikeestaan koskaan harmittanut. Talo pyöri tavallaan, vieraat tuli ajallaan ja taas juotiin kahvia.
Puhelimessa tuli puhuttua joskus tuntikausia. Toisinaan sitä soitti tutuille duunista, toisinaan kotoa, ja aina riitti juttua, vaikkei lankapuhelimen kanssa minnekään liikuttu, piti istua tönöttää paikoillaan. Sitten tuli känny ja nykyään mä soitan vaan jos on ihan pakko. Monasti on kuukausikin, etten mä ole soittanut yhtään mihinkään, laittanut vaan tekstareita tai sähköpostia. Sähköposti on tietty oikea Luojan lahja kasvattajalle, voi vastailla kun ehtii (esim. keskellä yötä kuten mä yleensä), voi ettiä viitteet kirjoista, voi laittaa linkkejä, voi etsiä lisätietoja, eikä kysyjän puhelinlasku kasva kun taivastelee, että mitäs tässä nyt olis viisainta tehdä. Niin eikä tule mitään megapuhelinlaskua. Vaan on sillä sähköpostilla toinenkin puolensa.
Ennen tuli myös reissattua paljon. Käytiin vanhempieni luona Sysmässä, käytiin tuttujen mökillä, kerran jopa vietettiin viikko... vai oliko se enemmänkin... yhden naapuriperheen kanssa saaressa, ei mukavuuksia ja vaippaikäset kersat matkassa. Saatettiin pakata perhe autoon ja lähteä Turun linnaan, Porvooseen ihailemaan maisemia, maatalousnäyttelyyn satojen kilsojen päähän jne. Ei sitä sen kummemmin suunniteltu, lähdettiin vaan kun äkkiä keksittiin, että hei täähän olis kiva juttu, eikä autossakaan ollut ilmastointia tai muita hilavitkuttimia.
Miten nykyään kaikki on niin suunnitelmallista. Jos haluaa tavata hyvän ystävänsä oikein ajan kanssa, niin on syytä anoa audienssi, mieluummin jo viikkoja aiemmin. Jos joku haluaa äkkiä tulla pistäytymään, niin pitää kaivaa allakka esiin ja katsoa, että mahtuuko sinne vielä yks tunnin parin kahvitilaisuus johonkin väliin. Kun joku soittaa, niin samalla on pakko tehdä yhtä ja toista, johon kännykkä tietty vapauttaakin. Yks tuttu sanoi, että käyttää työmatkat siihen, että soittaa tutut läpi, niin ei mene "hyvää aikaa hukkaan".
Mihin ihmeeseen aika katosi ja miksi sitä oli "ennen vanhaan" niin pal enemmän. Joku vois tietty sanoa, että sä harrastat nyt enemmän, mutta voiko pal enemmän harrastaa kun "ennen vanhaan" kun oli kolme pientä lasta, kuus suurta koiraa, joiden kanssa todella lenkkeiltiin tuntikausia päivässä ja turkkienhoidon määrästä ei kannata puhuakaan, lattiat pesin kura-aikaan jopa neljä kertaa päivässä, vedin koulutuksia siellä ja täällä, kävin koulutuksissa siellä ja täällä, laitoin muutakin kun pikaruokaa, leivoin, järjestelin erilaisia kissanristiäisiä (synttäreitä, vappuja, jouluja, illanistujaisia), osallistuin milloin mihinkin tapahtumaan, kirjottelin artikkeleita ja runoja, luin paljon, tein lasten vaatteet ja muutenkin paljon käsitöitä, jonkinmoiset kotisivutkin mulla on ollut jo vuosikausia jne. Nykyään ei ehdi tuosta kolmannestakaan.
Siihen en enää ehkä kykenis mihin teinixinä: viidessätoista minuutissa suihku, föönaus, meikkaus, vaatetus ja baanalle. Toisaalta en koe olevani pal hitaampi, puolessa tunnissa (jos tarve on) suihku, föönaus, vaatetus, koirien ulkoilutus, oma aamupala, koirien vesikuppien täyttö, koirien päivän puuhalelujen valmistelu ja jakelu, auton puhdistus lumesta ja jäästä ja baanalle. Meikkaus on jäänyt, mutta muuta tullut tilalle. Eli jos en ole hitaampikaan, niin mihin ihmeeseen aika on kadonnut.
Tai ehkä mä vaan kuvittelen, että aika on kadonnut, ehkä se on tässä ja ajattelu vaan vääristää aikaperspektiiviä, asioiden arvojärjestys syö aikaa. Ehkä on löydettävä se "ennen" sisimmästään ja muutettava omaa ajatteluaan ja toimintatapojaan. Mihin ihmeeseen mulla on kiire? Tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka. Taidan alottaa projektin "kadonnutta aikaa etsimässä", mutten tule varottamatta kenenkään oven taa kolkuttelemaan sumpin toivossa, joten olkaa huoleti.
torstaina, huhtikuuta 26, 2007
Jälkialkeet ja seikkailijat
Tänään oli eka jäljestyksen alkeet -kurssin kurssikerta. Meillä on pieni auto-ongelma, käytössä vaan yks auto ja menot mitotettu kahden mukaan, joten jouduttiin sitten improvisoimaan. KePo tuli yöllä iltavuorosta, joten nappasin auton aamulla, vein vanhimmaisen kouluun, ajoin duuniin. Duunista kotiin, KePo otti auton ja haki vanhimmaisen kotiin, meikäläinen sillä aikaa palo makkaroita ja pakkas kamoja reppuun, etti valjaita sun muita tarpeellisia vermeitä. Sitten pakattiin autoon jälkisakki eli varsinainen kurssilainen Arska ja apupojat Cami ja Totoro ja menoks kohti Espoota.
Matkalla muistin, ettei mulla mitään muistiinpanovälineitä mukaan tullut, vaikka kutsussa niin sanottiinkin. Löysin autosta jonkinsortin lehtiön ja toimivan kynän, siinä siis muistiinpanovälineet. Tapaamispaikalla oltiin tietty ihan liian aikasin, kun mun on aina pakko päästä liikkeelle ajoissa. Ootellessa kuunneltiin Totoron aariaa oopperasta alati yksin ja sooloa musikaalista mä vankina oon.
Tapaamispaikalta suunnattiin Siikajärven pöpeliköihin seuraa johtajaa moodissa. Sinnepäin ajellessa muisteltiin KePon kanssa kuin vähällä oli, ettei asuta Siikajärvellä. Se oli kiinni noin 50.000 mummon markasta. Autot parkkiin metsän reunaan ja jälkiväki pöpeliköihin. KePo lähti toisiin pöpeliköihin seikkailemaan Camin ja Totoron kanssa.
Ensin vedettiin sellainen parinkymmenen metrin jälki, tehtiin makkarajälkiä, vaikka Arska olis varmaan mennyt paremmin makkarattomia jälkiä, joita on ajanut aikaisemminkin esim. koiraetsijöiden alkeiskurssilla, eikä verijäljellekään makkaraa kylvetä. Arskan eka jälki meni tarkalla arskamaisella työskentelyllä. Toinen jälki meni Arskalta makkaroiden metsästykseksi, eikä siinä ollut oikeasta jäljestämisestä tietoakaan vaan Arska käytti tuulen suuntia hyväkseen löytääkseen makkarat, joka ikisen makkaran. Päätettiin siis, että tehdään Arskalle vielä kolmas jälki, sellainen suht lyhyt ja suht makkaraton. Se menikin hyvin lukuunottamatta yhtä paikkaa, jossa haisi niin jännittävälle, että Arskan piti venyä ja vanua ja lopulta mun piti tehdä sellainen metrin siirtymä, että saatiin Arska jatkamaan jälkeä.
Sillä aikaa kun Arska odotteli ja jäljesti, niin Cami ja Totoro seikkailivat toisella puolen tietä metsässä KePon kanssa. Käytössä olivat ihan pannat ja taluttimet ja eteneminen oli kuulemma ollut pikkasen hankalaa. Tunnin olivat jaksaneet ja kun Arskan kanssa tultiin autolle, niin siellä vedettiin sikeitä kolmen hengen voimin.
Pakattiin Cami ja Totoro kuljetusboxiin ja Arska turvavyöhön, istuin pentujen purukrokotiilien päälle ja käännettiin auton keula kotia kohti ja menoksi. Kotipihassa havaitsin, että olin istunut koko matkan tyytyväisenä niitten hemmetin krokotiilien päällä... KePo jatkoi sitten duuniin yöksi iltavuoron sijaan, mä nappaan auton aamulla ja meen töihin päiväksi. Toivottavasti huomenna on jo toinekin auto kunnossa, ei tää näin pitkän päälle oikein toimi.
Mun oli tarkotus laittaa vähän uusia kuvia kotisivuille, mutta taisin saada mettässä raittiinilmanmyrkytyksen, joten saa jäädä huomiseen se puuha. Oli muuten tarkotus ottaa kamera mukaan Siikajärvelle, olis saanut kuvia Camin ja Totoron metsäseikkailuista, mutta enpä sitten muistanut sitä(kään). No aateltiin, että ens viikolla tehdään samanmoinen retki, tosin ens kerralla Nuuksioon, eli otetaan Cami ja Totoro mukaan kun Arska lähtee jälkikurssille. Mikäs sen parempi reissu pennuille; tulee autoiltua, tulee käytyä uusissa paikoissa, tulee totuteltua pantaan ja taluttimeen, tulee nähtyä vierasta porukkaa.
Nyt meillä on parit väsyneet koirat, nimittäin Arska, Cami ja Totoro. Siispä Tuulensuoja alkaa valmistautua yöhön. Keväisiä unia kaikille!
tiistaina, huhtikuuta 24, 2007
Väsymystä, kriisiä eikä kuvia
Voi väsymystä. Aamu oli tuskaa, tuskaa, siis tuskaa. Tyhmästä päästä kärsii todellakin koko kroppa, kuka käski jäädä kattomaan viimestä samuraita. Ei se tosin ollut tarkotus, oon leffan nähnyt aikasemminkin, mutta jotenkin, ensin sivusilmällä alkua seurattuani, jämähdin siihen töllön ääreen ja sitten oli ihan pakko kattoa koko stoori. Niistä taistelukohtauksista en tosin perusta ja paljo kuoleminen käy sielun päälle, mutta jokin tarinassa silti viehättää. Lopussa mä tietty aina vielä pillitän, mutta se on ihan tavallista ja sen takia täytyy miettiä missä seurassa leffoja kattoo. Tyttäret aina nuorempina kysy, että pitääkö tuoda pyyhe vai riittääkö pari palaa talouspaperia.
Pääsin kuitenkin tänä aamuna lopulta ajoissa punkasta ylös, nappasin pari pientä koirapoikaa kainaloon ja kipitin ulos... aamutossuissa. Piha oli edelleen märkä, mutta onnistuin pitämään jalat kuivina. Pieniä koirapoikia lukuun ottamatta ketään koirista ei kiinnostanut lähteä ulkoilmaan, jatkoivat uniaan KePon kanssa.
Totoro ja Cami ovat jo oppineet, että toisinaan ihmiset vaan lähtee. Tänäänkin kun pakkasin pojat pentulaan, niin ne ensin söivät vähän ja sitten alottivat ihan omat leikit, eivät vilkasseetkaan eteisen suuntaan. Ilmeisesti ovat jo tajunneet, että kaksjalat menee ja tulee ja aina ne lopulta tulee. Hyvä niin, erittäin hyvä.
Töihin lähtiessäni totesin, että korkkarit on edelleen märät eilisen kahlailun jäljiltä. Siinä kiireessä ei kuitenkaan ollut aikaa ihmetellä asiaa sen enempää, joten korkkarit jalkaan ja baanalle. Huhmarin kohdalla piti oikein ihmetellä, että miten kiertoliittymässä voi olla satasen rajotus, tai ainakin siltä se vauhti näytti, tosi tarkkaan sai katsoa, että mihin väliin änki. Tarttis varmaan ajaa kuorma-autokortti ja hommata vähän isompi menopeli, sillä vois sitten tunkea paremmin liikenteen sekaan eikä tarttis pelätä tulevansa yliajetuksi...
Päivä meni taas sukkelaan, hommia oli silleen sopivasti. Eikä koirapojatkaan lopulta joutuneet olemaan keskenään kun taas jonkun tunnin pari, vanhimmainen tuli kotiin kun ei pistellyine käsivarsineen kärsinyt kouluunkaan mennä, kävi meinaan toteamassa allergiatesteissä, että on allerginen koirille...
Mulla on muuten paha "identiteettikriisi". Siis Totorohan vaan jämähti meille kun äkkiä alkoi tuntua, että se on ihan mun näkönen koira, ei ollut tarkotus jättää yhtään pentua kotiin, eikä se nyt vieläkään ole kirkossa kuulutettu asia, tosin rima potentiaalisen ostajan / sijoituskodin osalta on pompannut jo ihan pilviin. Toisaalta vanhimmaisen allergiatulos pistää miettimään. Juu, ei todellakaan koirista luopumista, vanhimmainen kun on jo täysikänen ja tuskin kovin montaa vuotta enää kotona asuu, mutta sitä, että millasia ja kuin monta ja silleen, kyllä mä sentään haluan, että nuo kaksjalkalapsetkin meillä toisinaan käy.
No siis takasin siihen kriisiin. Eilen sain "pentu-uutisia", sellaisia olis tulossa ja nyt mulla on sitten Totorokin... Kaks pentua samaan aikaan, ei voi suositella, tässä tapauksessa tosin vois harkita ja on mulla kerran aikasemminkin ollut ihan samanlainen "yhdistelmä", se oli 2002, ja hyvin meni. KePo on tosin vielä onnellisen tietämätön kaikesta, näin iltavuoroviikolla kun ei käytännössä nähdä kun vasta perjantaina. Täytynee siis ottaa asia esille viikonloppuna ja kattoa millanen neuvottelu tästä syntyy.
Meinasin, että jos tähän jonkun kuvan, mutta sitten tajusin, etten mä mitään kuvia oo ottanut sitten lauantain. Sunnuntainakin roikottelin kameraa, otin pari otosta, jotka menivät ihan metsikköön vai pitäiskö sanoa ruohikkoon, joten poistin nekin vähät. Tuskin teistä kukaan olis kumminkaan ilahtunut kuvasta, jossa muutama vihreä ruohonkorsi yrittää selvitä hukkumatta märässä savimaassa.
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Miks aidan takana on aina vihreempää?
Eka työpäivä "mammaloman" jälkeen, onneks oli sellasia vähemmän aivotyötä vaativia duuneja kertynyt tehtäväksi, niistä oli hyvä alottaa paluu lomanjälkeiseen elämään. Päivä sinällään meni ihan sukkelasti, ei siinä mitään.
Ulkona on satanut oikeestaan koko päivän, piha on täynnä lätäköitä ja upposin korkkareilla pihaan kun duunista tultua nappasin kaksi pientä koirapoikaa kainalooni ja kipitin pihalle... no kuka käskee mennä koirien kanssa pihalle duunivermeissä. Tai oikeestaan mä olin kenkiä lukuun ottamatta kotivermeissä duunissa, eikä ehkä duuniinkaan pitäis mennä kotivermeissä. No ehkä mä saan tän pukeutumispuolen taas jossain välissä balanssiin (lue: muistan vaihtaa vaatteita aina tarvittaessa).
Marsuille piti tänään hakea vähän murkinaa ja arvatkaa vaan olisko tehnyt mieli ostaa yhtä ja toista Totorolle ja Camille. Lopulta päädyin ostamaan "hammasharjat" kaikille koirille. Viivi nakerteli innolla oman siilinsä kimpussa, Aasaa ja Arskaa eivät hammasharjat kiinnostaneet, Cello söi omansa, vaikka se oli mallia maxi. Totoro ja Cami nakertelivat omia hammaskrokotiilejään tovin, muttei niihin pal jälkiä jäänyt. Sitten oli takavarikoitava ne, koskeivat enää kiinnostaneet nappuloita, mutta Viiviä ja Celloa kyllä.
Huomenna olis sitten Totorolla ja Camilla eka vähän pidempi päivä keskenään kun KePo joutuukin menemään duuniin jo aikasemmin. Tän päivänen parituntinen... tai se tais olla kyllä tunti vaan, oli ilmeisesti mennyt ihan hyvin, tai ainakin vaaleanpunaisesta boxista kapusi esiin pari unista poikaa. Ehkäpä se huominenkin menee sitten jo ihan ok, ei siinä nyt kuitenkaan tule kuin joku nelisen tuntia.
Se on kyllä kumma juttu, että miten ruoho aidan takana on aina vihreempää... Totoro ja Cami haluavat ihan väen vängällä nakertaa aikuisten nappuloita, vaikka kuivinakin, ne on niin äärettömän pal parempia kun mikään herkku omassa kupissa. Toisaalta sitten taas aikuiset haluavat käydä salaa syömässä naperoiden ruuan heti kun silmä välttää, ihan sama mitä siellä kupissa on. Mutta auta armias jos vaikka laittaisin piimää aikusten kuppiin, niin eihän sitä kerta kaikkiaan voi juoda. Mutta kun se on naperoiden kupissa, niin sehän on ihan maailman parasta herkkua. Ehkä se on ryhdyttävä laittamaan aikusten ruoka pentulaan ja pentujen ruoka aikusten kuppeihin...
Nyt jos menis nukkumaan, niin vois vaikka ehtiä nukkuakin ennen aamua silleen melkeen riittävästi...
sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007
Kurssia ja pieniä koirapoikia
Uskokaa tai älkää, alotin eilen jo kirjottamaan tänne, mutta sitten soi mummopuhelin ja naputtelu jäi, jäi sitten ihan kokonaan kun piti painella nukkumaan, että jaksoi aamulla nousta...
Lauantaiaamuna nousin puolseiskan paikkeilla ja vietin tunnin verran Totoron ja Camin kanssa. Käytiin ulkonakin huonosta säästä huolimatta. Aikuset koirat jäivät onnellisina KePon kanssa vetämään unta pollaan. Kun pikkupoikaduo sammahti, siirsin ne pentulaan, pakkasin kamani ja lähdin OKKO-kurssille.
Tänään nousin vasta seiskalta kun kello soi ja painelin suihkuun. Ihme kyllä Totoro ja Cami olivat ihan hiljaa sen(kin) aikaa kun läträsin itteeni puhtaaksi. Suihkun jälkeen pukien ja sitten Totoron ja Camin kanssa puuhailemaan. Tänään pikkupojat eivät ehtineet väsyä nukuksiin asti ennen kuin oli pakko lähteä, niinpä annoin pojille aamupalan ja jätin ne syömään kun kipitin ovesta ulos ja starttasin kohti Espoota ja OKKO-kurssia.
Kurssilla käsiteltiin tällä kertaa tosi monenmoisia asioita ja monelta kantilta. Ohjelma oli tiukka, eikä tauoilla hellitty, joten aika ajoin oli suorastaan "puutunut" olo ja kun viimein on päässyt kotiin, niin on tehnyt mieli heittäytyä sohvalle pitkälleen. Onneksi on ollut sen verta tekemistä ja vilskettä, ettei ole kertakaikkiaan ehtinyt.
Huomenna olis sitten duunipäivä... Voi, voi. KePolla on onneksi iltavuoroviikko, joten Totoron ja Camin ei tarvihe olla tuntikausia pelkässä koiraseurassa, sellanen pari tuntia päivässä riittää. Toisaalta on tietty hyvä, että pakollista harjottelua tulee, koskapa arki koittaa vielä pienille koirapojillekin.
Nyt kun melkeen kaikki pennut ovat maailmalla, olis varmaan ryhdyttävä miettimään, että miten saa ittensä taas näyttämään ihmiseltä (lue: varattava ainakin kampaaja ja käytävä ostamassa muutama uusi vaate), hammaslääkäriin pitäis mennä vuositarkastukseen (vaan muutaman kuukauden myöhässä), ruokarytmi palautettava (pitää taas opetella, ettei parilla kupillisella sumppia oo tarkotus selvitä iltaan asti), omista aikuisista koirista osa on vuosihuoltoa vaille (hammaskiven poistoa yms. pientä) ja mitähän kaikkea muuta sitä onkaan tullut lykättyä verukkeella "kun on noi pennutkin tossa".
perjantaina, huhtikuuta 20, 2007
Korvaava Kuje
Tänään ei olla kamalasti ulkona oltu, siellä on märkää ja kylmää ja silleen, mutta käyty on kumminkin, useempaan kertaan. Sen sijaan, että oltais nautittu ulkoilmasta, pestiin uuni, eikös se ole melkeen sama se.
Kaksi pentua lähti tänään, Flii ja Luca. Flii lähti emonsa Chilin seuraneidiksi, niin ja onpa siellä Roosakin, että nelijalkaseuraa on tiedossa. Lucan hovi sen sijaan koostuu kaksjaloista. On se vaan edelleen haikeeta lähettää naperoita maailman melskeisiin...
Kaksi poikaa enää nököttää kotosalla, Cami ja Totoro. Mutta eipä hätiä mitiä, Kuje Kohtalonlapsi Kepponen tuli kylään, KeTyllä ja Amandalla kun on jotain Hesan keikkaa huomenna. Kuje on vähän niin kuin korvaava jäsen tuossa pari päivää. Tosin Kuje joutui tosi tarkkaan syyniin tullessaan, poikia jo vähän epäilytti, että onkos tämä meidän laumaa ollenkaan. Viivi ja Cello ilmoittivat, että täällä ollaan sitten tämän talon säännöillä. Ja nyt ollaan jo niin yhtä laumaa.
Huomenna ja sunnuntaina onkin sitten OKKO-kurssia, joten ei aika käy pitkäksi, vaikka pentulauma kutistuukin. Ens viikolla tarttis mennä jo duuniinkin, voi apua. Arki jyrää pennuntuoksun pois.
torstaina, huhtikuuta 19, 2007
Kurssiputkea pukkaa
Kurssiputkea pukkaa, koirille nimittäin, ite oon ollut kurssiputkessa jo iät ja ajat, tosin loppusuora sillä saralla, tältä erää, häämöttää. Kesäkuun alkuun mennessä pitäis olla OKKO-kurssi suoritettuna ja Tunne koirasi assaroituna, eikä sitä odottamaani koirahierojakurssia ole vielä näkyvissä. Kesällä siis rauha maassa, paitsi, että sitten pukkaa koirille kurssia.
Totoron syytä, kaikki tyynni, sehän on tietty ilmotettava pentukurssille ja niin tuli tehdyksi. Alotetaan toukokuun puolessa välissä tai jotain siinä main. Samaisen putiikin pentukurssin kävi Cellokin aikoinaan ja tykkäsin, Cellokin tykkäsi, joten toivottavasti myös Totoro tykkää. Padi-broidikin tulee samalle kurssille.
Siinä Totoroa ilmoittaessani muistin äkkiä, etten ollut ihan just käynyt koirakurssit.comissa, ei kun sinne. Koiratanssialkeet taas ohjelmistossa, eikä onneksi samana päivänä kun Totoron pentukurssi. Äkkiä sähköpostia menemään, mahdutaanko vielä mukaan. Juu'u mahduttiin. Cellohan on yrittänyt kahdesti koiratanssikurssille. Ekalla kerralla Cello sai silmätulehduksen, eikä arvattu mennä kurssille kun ajattelin, että tartutetaan kaikki. Toisella kerralla kurssi peruuntui. Kolmas kerta toden sanoo.
Eikä nytkään kahta kolmannetta. Ryhdyin omaksi ilokseni ja aikani kuluksi kuukkeloimaan koirakursseja ja lopulta löysin jälkialkeiskurssin ja sain tilapäisen mielenhäiriön; laitoin sähköpostia ja kysyin, että vieläkö mahtuu, huolitaanko sokeita koiria. Juu mahtuu ja juu sokea koira saa tulla. Sain vielä lupauksen, että ellei homma meiltä sujuisi, niin sitten saadaan rahat lopuista tunneista takaisin. Mutta miksei sujuisi, onhan Arska suorittanut koiraetsijöiden alkeiskurssinkin ja verijälkeäkin on joskus kokeiltu harrastusmielessä.
Nyt on iltamenot toukokuussa taattu. Tiistaisin on Cellon koiratanssi, keskiviikkoisin Totoron pentukurssi ja torstaisin Arskan jälkikurssi. No kesäkuun puoleenväliin mennessä on kaikki kurssit kursseiltu ja sitten pitää miettiä miten jatketaan. Cello vois jatkaa koiratanssin nonstop -kurssilla, Arska jälkikurssin jatkolla ja Totoro jollain arkitottis tms. kurssilla. Tai sitten mä oon kesäkuussa jo niin täynnä kurssia, että ainoa, joka saa jatkaa on Totoro.
Huomenna se taas pentulauma pienenee. Flii ja Luca lähtevät maailmalle. Sen jälkeen kotiin jäävät enää Cami (joka lähtee toukokuussa) ja Totoro, joka näillä näkymin jää kotiin, ellei sitten sijottais... No katellaan, hiljaa hyvä tulee.
Totoro, toverit ja toimintatorstai
Totoro, toverit ja torstai...
Mitäs kaikkea meillä tänään on?
Kilpakiskontaa
Puun purentaa
Loikintaa
Renkaaseen mahtumista
Juoksemista
Häkitystä
Haistelua
Ahtaisiin paikkoihin tunkemista
Ja lelulla leikintää...
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007
Panut sen kun vähenee...
Pentulauma sen kun pienenee, tänään lähti Vipu kohti Oulua. KePo heitti Vipun emäntänsä kanssa Riihimäelle, siitä matka jatkui junalla, Seinäjoen korkeudelta sain viestin, että hyvin menee. Tämän vuorokauden puolella saan toivottavasti vielä viestin, että perillä ollaan.
Päivä on kulunut edelleen pentujen tahtiin. Naperot keksivät, miten pentulasta pääsee pois, joten jouduin kehittelemään uuden porttisydeemin, jotta pennuilla on turvalliset oltavat, ellen ehdi niitä vahtia. Tosin ne ellen-ehdi-hetket ovat vain aamuinen puoli tuntia kun vien vanhimmaisen opinahjoonsa Nummelaan.
Tämä on mielestäni niin ihana juttu, että tämä on ihan pakko kertoa. Viimeisellekin pennulle, toukokuuhun kanssamme asuvalle Fiktiolle, on nyt keksitty "oikea" kutsumanimi Cami. Nimi on lyhenne tähtikuviosta Canis Minoris, pieni koira. Niin sopiva nimi pienelle, äärimmäisen sympaattiselle ex-Fiktiolle.
Tänään seikkailtiin taas metsässä. Pennuilla oli ilmiselvästi hauskaa ja ne olivat tosi reippaita, kiipeilivät kaatuneiden puiden rungoilla, kantojen päällä, kivien päällä, nakertelivat risuja, ihmettelivät pensaita jne.
Sitten leikittiin kukkulan kuningasta.
Portaatkin ovat jo ihan vanha juttu ja niitä on kiva kiipeillä ees taas.
Sitten pitkänlinjan päätös, työn ja tuskan, monen mietinnän ja pitkän harkinnan tulos: meillä asuu vastaisuudessa vain länderiuroksia, kasvatustyö jatkuu sijoitusnarttujen turvin. Päätös ei ollut helppo, eikä syntynyt päivässä eikä kahdessa eikä ihan viikossa tai kahdessakaan, mutta syntyi lopulta.
Päätöksen kruunaa Totoro Cellonpoika Tulevaisuudentoivo:
tiistaina, huhtikuuta 17, 2007
Vettä sataa, aurinko paistaa...
Aamulla, ennen kuin ehdittiin pentujen kanssa ulos, alkoi sataa kaatamalla vettä. Sitä tuli hyvän tovin, mutta lopulta sade taukosi ja aurinko tuli esiin. Ooteltiin vielä tovi ja sitten lähdettiin ulkoilemaan.
Pennut osaavat jo kulkea ihan näppärästi portaissa, joten kuljetusboxi on jäänyt. Tosin asialla on kääntöpuolikin. Kun pennut kyllästyvät olemaan ulkona, niin ne juoksevat hippulat vinkuen portaitten luo, kiipeävät ylös ja istuvat rivissä odottamassa, että älyän tulla päästämään ne sisälle. Ja on kyllä ihan turha odotella, että ne tulisivat takaisin ulos jos ovat päättäneet, että on aika mennä sisälle. Kokeilin nimittäin sitäkin, että jäin vaan istumaan ulos. Pennut puolestaan vaan istuivat portailla. Arvaatte varmaan kumpi voitti: pennut tietenkin.
Tänään kyllästys tuli joka kerralla suht sukkelaan, varmaankin märällä maalla ja edellisiä päiviä viileämmällä säällä oli osansa asiassa. Mutta toisaalta nyt on helpompi käydä ulkona monta kertaa päivässä, eikä niin haittaa, jos pennut eivät viihdy siellä kovin kauaa, nehän kulkevat jo itse, ei tartte ensin pakata kaikkia boxiin ja sitten kantaa boxia ulos, ulkoilun päätteeksi kerätä kaikkia boxiin ja raahata sisään.
Päivät hupenevat hurjaa vauhtia. Huomenna lähtee taas yksi napero maailmalle ja perjantaina kaksi. Kolmesta jo maailmalla olevasta olen saanut kuulumisia todella kiitettävästi, kiitos!!!
maanantaina, huhtikuuta 16, 2007
Action-päivä
Pennuilla on tänään ollutkin varsinainen action-päivä. Mentiin jo aamupäivällä ulos, kun ilma oli niin lämmin ja aurinko paistoi, vaikka maa olikin vielä viittä vaille kuurassa. Pystytettiin leiri auringonpaisteeseen, mutta lähdettiin sitten käymään mökillä. Pennut juoksivat innoissaan koko polun, mutta mökin pihaan ei vielä paistanutkaan aurinko, joten otettiin samantein suunta takasin aurinkoisempiin maisemiin. Pentujen mielestä se ei sitten ollutkaan niin mukavaa, jokainen halusi ensin syliin ja tuli ihan sellainen fiilis, että luulivat meidän eksyneen. Sitten lauma kekkasi Arskan, joka mennä pompotteli polkua eteenpäin jääden aina välillä odottelemaan meitä hitaampia. Pentujen mielestä Arska tiesi reitin takaisin talolle pal paremmin kun meikäläinen, joten kaikki juoksivat kiireesti Arskan perään.
Käytiin välillä sisällä nukkumassa ja tultiin uudestaan ulos, täytyyhän kesäsäästä huhtikuussa nauttia koko rahan edestä. Viivi lähti mukaan leikittämään pentuja.
Tehtiin myös metsäretki, mutta ne kuvat eivät kertakaikkiaan onnistuneet, ovat kaikki ihan epätarkkoja ja tarkentuneet ihan vääriin kohteisiin kuten puun oksiin, pensaisiin yms. oleelliseen.
Iltapäivällä pennut ihmettelivät, että mitä tavatonta kasvoi äkkiä keskelle pihaa. Puutarhakalustohan se vaan, mutta oli siinä vähän taivastelemista ja haistelemista.
Illansuussa tuli Kevi pentuja katsomaan. Pennuista uusi tuttavuus oli äärimmäisen hauska.
Luca suorastaan rakastui Keviin ja kulki koko ajan ihaillen Kevin perässä.
Lopulta kaikki pennut olivat niin väsyneitä, että eräät nukahtelivat minne sun sattui.
Toiset taas juoksivat portaille ja sisälle taloon. Nyt täällä on viisi laiskanpulskeaa pentua, jotka laiskasti vähän pureskelevat jotain, nukkuvat, pureskelevat, käyvät juomassa, nukkuvat. Vaan eiköhän meno tunnin parin päästä ole taas ihan toista luokkaa. Toivomme lisää hyviä säitä, tämä päivä on ollut nautinnollinen.
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007
Sunnuntai osa 2
Panut retkellä
Mihin te meette, ei saa jättää, odottakaa...
Tää on aika paha paikka, ensin maa liikkuu kun sen yli kävelee, sitten on tollanen helpompi juttu, ihan vaan lattia keskellä pihaa.
Hei mikäs tää on, mielenkiintosta...
Täähän on jännää, tässä täytyy tepastella ees taas.
No en mä nyt tän jännittävyydestä tiedä, tassut putoilee rakoihin.
Jäätikön yli rapakkoon, just joo, vähän vois funtsia missä meitä kuskaa.
Vihdoin taas pihassa, jee!!!
Nyt on kolme pentua maailmalla, illankorvalla kun lähti Forte eli Veikko. Espooseen asti vaan, joten toiveita on, että poikaa nähdään jatkossakin ja kuulumisia kuullaan. Vaan kylläpä näytti iltaruualla lauma pieneltä ja kotona vielä olevat jättivät kolme rakoakin rivistöön ihan automaattisesti, varmaan jos kattois jotain kuvaa, missä pennut syö, niin niissä kohti olisivat ne, jotka ovat jo lähteneet.
Jaa, vaikka sitä on lomalla, niin kyyditykset iskee aamulla anivarhain, joten lienee syytä siirtyä iltapuuhiin.
ps. Löysin sitten paikan, josta kieliasetukset voi vaihtaa, joten nyt blogin ylläpito lienee pysyvästi suomeksi.
Väki vähenee, paraneeko pidot?
Säät on olleet taivaallisen ihanat ja lämpimät ja kesäiset ja kaikkea. Ollaan oltu pentujen kanssa ulkona tosi paljon ja eilen huomasin, että peilistä katsoi ihan joku vieras ihminen, ei ollenkaan se harmaankelmeä eukko, joka tähän asti, vaan joku rusketusta nahkaansa saanut tyyppi. Tää oli aika halpa tapa hävittää mustat silmänaluset...
Perjantain vietin töissä ja ilta surahti sitten pentujen kanssa ja osin "luovutusrumbaa" valmistellen. Keskiyön pimeinä tunteina vielä taistelin polttavan DVD-asemani kanssa, joka lopulta kieltäytyi polttamasta DVD-levykkeitä. Tyydyin siis CD-levykkeisiin. Aion kyllä jatkaa asian ihmettelyä, sillä onhan se nyt merkillistä, ellei polttava devari polta devareita.
Lauantaina pennut täyttivät seitsemän viikkoa ja eka pentunen lennähti pesästä, Fenix, nykyinen Padi, nimittäin. Kyllä tuntui haikealle, voi hyvänen aika sentään. Kotimatka oli veijarilta mennyt hyvin, kotiutuminen myös, yö oli nukuttu ja ruokakin on kuulemma maistunut, joten mikäs sen parempi.
Tänään lähti Finaali, nykyinen Kuje. Matka, vaikka olikin jonkin mittainen ja julkisilla kuljettu, oli mennyt kuulemma hyvin, juur sain kuulumisia. Kujeen laumakin oli ottanut Kujeen ihan hyvin vastaan, joten siitä se "uusi elämä" lähtee.
Kuusi länderipentua tuntuu uskomattoman paljon vähemmältä kuin kahdeksan, vaikkei ero ole kuin kaksi pentua. Vaikeinta on kun silmä on tottunut esim. ruokakupilla siihen, että kupin äärellä on tietty "täyttöaste" ja nyt joutuu sitten laskemaan, että ovatko kaikki paikalla kun silmämääräisesti katsoen osa puuttuu, kuten tietty puuttuukin.
Tänään oli pennuilla taas uutta askaretta, joka väsymyksenä näkyykin. Ensin ne pääsivät ihmettelemään traktoria, sitten mattojen tamppaamista. Lopulta tehtiin pieni retki ja kuljettiin keinun lattian poikki, puulevyn päältä, jäätikön halki ja kuralotikon läpi. Siinä matkan varrella muutama pentu kiipeili vielä puulavan päällä. Otin kuviakin seikkailusta, katotaan jos saisin niitä vähän käsiteltyä ja laitettua jonnekin päin näkyville.
Nyt kuitenkin irti koneesta ja muihin puuhiin.
ps. Nyt tää blogin ylläpito on taas englanniksi
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
Totuus valkenee
Kauhea totuus valkeni tänään:
ylihuomenna lähtee eka pentu maailmalle, ääk
Ei ne vielä voi olla niin vanhoja, ei ne vielä voi lähteä, ei ne vielä saa lähteä, vastahan ne syntyivät, voi APUA! Niin paljon olis pitänyt vielä ehtiä, niin pal tehdä kaikkea kivaa pentujen kanssa yhdessä, mihin kaikki aika meni, miten se saattoi mennä näin nopeasti. Ihan oikeesti tää on ihan kamalaa.
Pentueet ovat erilaisia. Toisten kanssa on älyttömän kiva puuhailla, eikä niistä haluaisi luopua ollenkaan, toiset muuttuvat rasittaviksi ennen luovutusta ja tuntuu jollain lailla huojentavalta kun ne lähtevät maailmalle, vaikka totta kai aina on haikea olo ja jää ikävä ja yleensä tirautan kyyneleen poikineen, onneksi pokka yleensä pitää siihen kun pennunhakijan auto hurahtaa Turuntielle. Sillä millaisina olen pennut kokenut, ei onneksi ole mitään tekemistä sen kanssa millaisia niistä tulee aikuisina, tämän olen huomannut. Rasittavasta pentueesta ei siis sikiä rasittavia aikuisia.
Olen tosi iloinen, että moni pentu menee sellaiseen paikkaan, että tiedän ihan varmasti kuulevani niitten edesottamuksista vuodesta toiseen. Osa menee "vieraille" ja on täysi arvoitus kuinka perheet mahtavat oikeasti pitää yhteyttä, vaikka etukäteen lupaavatkin kertoa kuulumisia ja lähetellä kuvia. Toivottavasti jokainen jaksaisi silloin tällöin muistaa kasvattajaakin...
Ai niin pentutesti, sehän oli tänään. Valokuvia en ottanut, en halunnut häiritä testiä loikkimalla ees taas kamera kourassa. Pennut selvisivät testistä yllättävän hyvin, tosin mitään suuria yllätyksiä ei tullut, testitulos oli suunnilleen se, mitä mieltä itsekin pennuista olen. Fiktio ehkä vähän yllätti olemalla pal reippaampi kun oletin. Sain siis itseni kiinni siitä, että pidän Fiktiota pienenä reppanana ihan silkan koon takia, enkä ollenkaan ole tullut ajatelleeksi, että pienessä kropassa asuu iso ja reipas sielu, eikä kenenkään luonne katso fyysistä kokoa.
Ihan hyvä testi sinällään, ei siinä mitään. Enemmän hyötyä testistä olisi ehkä ollut, jos olisin ollut jonkun pennun kohdalla hyvin epävarma siitä millainen se on. Nyt hyöty tuntui jäävän vähäisemmäksi, koska testi ainoastaan vahvisti omia mielipiteitäni. Toisaalta pennuista on nyt puolueettoman ihmisen tekemä arvio uusien perheiden avuksi ja kunhan ehdin paneutua tuloksiin, niin taidan tehdä kunnon "käyttöohjeet" Y-akseleineen sun muineen. Aikaa on tosin löydyttävä suht sukkelasti tai niistä ohjeista ei ole pal hyötyä... tai on tietty aina, mutta helpompaa on työstää koiraa nyt kun se vielä on pentu, eikä vasta aikuisena, jolloin aikaa menee pal enempi ja työtä saa tehdä moninkertaisen määrän.
Ihan noin asiaan sen enempää liittymättä, miten tää blogin ylläpito on äkkiä selvällä suomenkielellä?
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007
Työ kutsuu... vai kutsuuko?
Tänään piti aamulla lähteä duuniin. Nouseminen ei ollut vaikeeta, nappulat olivat jo hereillä kun vääntäydyin punkasta liikenteeseen. Sitten pentujen lääkitys, ruoka, vähän siivousta, muistin jopa vaihtaa vaatteet ennen kuin lähdin duuniin.
Töissä oli lievää vaikeampia ongelmia keskittyä duuneihin... mutta olihan se tietty hyvää muistutusta arjesta kaiken pentutohinan keskellä. Huomenna ei kuitenkaan tarvihe mennä, eikä ens viikolla, perjantaina käyn pyörähtämässä, etteivät ihan unohda miltä mä näytän.
Kotimatkalla kävin hakemassa pentujen loppulääkkeet, kaikkiahan ei saatu lauantaina. Se olikin aina häslinkiä. KePo oli ihan kokonaan unohtanut antaa mulle vastalapun. No nimellä, paitsi, ettei farmaseutti ensin meinannut löytää lootaa nimen perusteella ja kävi vielä kysymässä, että mitä lääkkeitä niitten pitikään olla. Kun sitten olin jo melkeen lähdössä, niin farmaseutti sanoi, että näytäs vielä. Melkeen saatiin 400 milligrammasia pillereitä 40 milligrammasten tilalle. No olis sen kotona huomannut, mutta sitten olis saanut ajaa uudestaan Nummelaan vaihtamaan paketit, joten erinomaisen paljon parempi näin.
Tänään oli ihanan lämmintä, siis ellei olis tuullut. Raahattiin kuitenkin vanhimmaisen kanssa panulauma pihalle ja niillähän vauhtia riitti. Ei haitannut "pieni" tuuli, eikä sekään, että uretaanit ja peitteet lentelivät milloin minnekin ja välillä joku pentu oli tuulessa lepattavien vermeiden keskellä, ihan rauhassa olivat ja kaikessa rauhassa kömpivät esiin peitteiden alta tai uretaanin välistä.
Ruokakin pennuille maistuu jo melkeestä entiseen malliin. Punnasin kuitenkin pennut varmuuden vuoksi tänään, ettei kukaan pääse salaa kuihtumaan olemattomiin. Painot oli noususuunnassa, joten ei hätää.
Huomenna on sitten pentutestin vuoro. Odotamme mielenkiinnolla.
tiistaina, huhtikuuta 10, 2007
Jännitystä päivään
Sekoilut sarjassa 'kaksoisastutuspentueen rekkarointi' jatkuvat. Tänään sain sirukortit eläinlääkäriltä, hän oli palannut lomalta, mutta aamu oli hällä äärimmäisen kiireinen, siis puhelin soi koko ajan. Saatiin kuitenkin asia hoidettua... toivottavasti ainakin. Päätin taas kurvata korkeimman omakätisesti SKL:n kautta ja varmistaa, että kaikki paprut ovat nyt ihan varmasti kasassa. Siinä sitten audienssia odotellessani huomasin, että ELL oli päivännyt sirukortit väärälle päivälle, siis kuluvalle päivälle, vaikka pennut on sirutettu jo maaliskuussa. Arvatkaa olinko repiä pelihousuni. Eikä mulla tietenkään ollut mukana ELL:n Finnzymesille lähettämän paperin kopiota, vaan se oli kotona. Asia kuitenkin saatiin selvitettyä SKL:n toimistossa, tai siihen käsitykseen olen nyt jäänyt, joten odotan mielenkiinnolla miten tarina jatkuu.
Iltapäivällä oli sitten hiuksianostattava silmäpeilaus. Pakattiin pennut häkkiin, kuljetusboxi on ihan liian pieni noin pitkälle matkalle, vaikka se näissä "kotikuljetuksissa" onkin riittävä. Ensin kaikki pennut olivat ihan hiljaa, sitten niitten matkustuskiintiö täyttyi ja muutama niistä jodlasi jonkin aikaa. Lopulta kaikki laulumiehet asettuivat nuokkumaan käteni päälle, jonka työnsin häkkiin. Odotan mielenkiinnolla kuin kipeiksi saan lihakseni, ei meinaten ollut mikään ergonomisesti erinomainen asento.
Eläinlääkärillä sain tipat laitettua pennuille suorastaan loistavasti ja koko kööri käyttäytyi mallikkaasti kunnes pieni king charlesin spanieli tuli paikalle. Se oli ilmeisesti riittävästi länderin näköinen, ainakin tämä nuorukainen oli ihan samanvärinen kuin länderit, joten pennut aloittivat iloisen kuorolaulun kun olisivat halunneet mennä nuorukaisen luo. Onneksi koko lauma hiljeni kun tarkastus alkoi.
Jokaisen pennun silmät tarkastettiin ja terveitä olivat joka iikka. Kaikilla uroksilla on pallit paikoillaan ja muutenkin koko kööri sai "puhtaat paperit" tarkastuksesta. Vähänkö oon onnesta soikee.
Kun päästiin kotiin, niin pennut saivat ihan megahepulit, juoksivat ympäriinsä. Taisi pienoinen stressi purkautua riehumiseen. Vaan nyt tuo lauma makaa jaloissani, tietsikkatason alla, ja nukkuu.
maanantaina, huhtikuuta 09, 2007
Aurinkoa ja panukuljetusta
Pääsiäinen alkaa olla tältä vuodelta ohi ja arki kolkuttaa jo ovella. Alkaneella viikolla pitäisi saada raahattua ittensä parina päivänä ihan duuniinkin. Osaakohan sitä enää edes mennä oikeaan paikkaan saati sitten tehdä oikeita asioita. Ehkä asiat kuitenkin jostain selkärangasta hiipivät esiin kun aika on, toivottavasti, luultavasti, kukaties ja kenties.
Tänään pennut tapasivat pienen lapsen. Se olikin niitten mielestä hauskaa, harvoin pentujen kohdalle kuitenkaan osuu sellaista ihmistä, että melkeen yltää naaman nuolemaan kun nostaa tassut melkeen hartioille asti. Pieni näyteitkukaan ei pentusiin vaikuttanut. Tosin luulen, että meillä on riittämiin mekkalaa, jottei pieniin kannata kiinnittää huomiotakaan.
Uskalsin taas vielä pennut uloskin, ollaanko nyt oltu kaks vai kolme päivää vallan sisällä tautitilanteen takia. Raahattiin pennut panukuljeuksella mökin pihalle, siellä kun eivät edes omat koirat paljoa pyöri, vähemmän pöpöjä siis.
Panukuljetus lähdössä paluumatkalle:
Pentujen mielestä ulkona oli ihan älyttömän ihanaa. Koko poppoo säntäsi ulos boxista, levisi ympäri pihaa ja pisti ranttaliksi. Pennut pääsivät KePon kanssa puunkaatoon (siis pieni, vanha vaahtera oli niin laho, että "jäi käteen" kun siitä otti kiinni). Myös haravaan ja haravoinnin jaloon taitoon pääsi koko poppoo tutustumaan. Yhdessä KePon kanssa pennut asensivat vielä verkon, joka estää pääsyn talon alle, takaisin paikoilleen, se kun oli talvella irronnut. Itse testasin kuin pentulauma seuraa ja seurasihan se, koko kahdeksikko juoksi korvat lepattaen perässäni ympäri pihaa. Lopulta saatiin pakata porukka ihan väkisin kuljetuslootaan kotimatkaa varten.
Tänään on ollut aurinkoinen päivä, sellainen kesää enteilevä. Sen kunniaksi löysin tällaisen pääsiäispupun rairuohojen vierestä.
Mitä ei pieni länderi tekisi voidakseen nauttia kevään auringosta, valosta ja lämmöstä.
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2007
Miten 8 länderiä mahtuu länderinmentävään koriin
Sunnuntai ja viikonloppuvieraat lähtivät. Kiitos käynnistä ja kiitos seurasta!! Kyllä täällä pennuntuoksussa välillä kaipaa muutakin seuraa kun kuusitoista nappisilmää, vaikka nappisilmien katse monta asiaa korvaakin.
Tänään on pennuille taas ruoka maistunut. Fotoni yskäisi pari märkää lättiä, niitten takia emme ole eläinlääkärille menneet. Joku muukin oli oksentanut yhden oksennuksen keittiön nurkkaan, mutta kun en nähnyt kuka, niin paha sitä sitten oli sen enempää miettiä. Kaikki pennut ovat kuitenkin taas pirteitä ja painaltavat pitkin taloa ja aamulla kiljuivat niin, että oli ihan pakko nousta. Sen jälkeen juoksivat jaloissa niin, että vähän väliä oli kompastua. Toivottavasti elämä nyt palaa normaaliin rytmiin ja panulauma paranee. Ei enää takapakkeja kiitos.
Päivän kysymys:
Miten kahdeksan länderiä mahtuu länderinmentävään koriin?
Kori ja länderi:
Kori ja kahdeksan länderiä:
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
Pikkupanut sairastaa, heitä hoitakaamme
Jotain vatsatautiahan se Ferrarilla, kuulemma sitä on liikkeellä, koirien joukossa siis. Aamulla vaiva vaivasi jo muitakin sen verran, että aamupalalla oli pari hassua pentua ja Ferrari, joka on piristynyt silmissä. Oottelin sen aikaa, että laskin, etten ainakaan herätä päivystävää ELL:ä ja sitten soittamaan. Saatiin resepti suoraan apteekkiin, jossa kävi ilmi, että täällä on joku sen luokan epidemia, että lääkkeet on melkeen loppu. Saatiin kolme viimosta rasiaa ja niillä pärjätään tiistaihin, että saadaan lisää.
Alotin siis antibiootit kaikille, myös niille parille hyväkuntoisenoloiselle, samoin alotin "oksennuksenestolääkityksen". Aika rumba tarjota kahdeksalle pennulle ensin estolääkitys noin puoli tuntia ennen ruokaa, sitten ruoka ja ruuan päälle kahdeksalle pennulle antibiootti.
Noin tunti jälkeen ekan antibiootin Fenix oksensi kaiken sen mitä oli syönyt. Kirjasin asian ylös, ettei vaan pääse unohtumaan. Muut, myös Fenix, paitsi Fiktio ja Fantom, riekkuivat pirteinä pitkin taloa, ei olisi voinut uskoa, että niitä mikään vaivaa. Fiktio ja Fantom sen sijaan nukkuivat maailman menosta välittämättä.
Illansuussa taas sama rumba; estolääkitys, ruoka, TehoBakt ruutalla, antibiootti ja siinä se. Meni tunti ja Fenix oksensi taas. Soitin ELL:lle: Iltaa, minä täällä taas. Juu tulkaa samantien. Fenix sai vuorostaan saman käsittelyn kuin Ferrari eli kaksi ruutallista nestettä nahan alle, antibioottipiikki ja "pahoinvoinninestopistoksen". Fenix ei ollut yhtään uupunut, vaan huusi kurkku suorana koko nesteen pistämisen ajan. Sen jälkeen onkin nukkunut syvää unta. Ai niin, kotimatkalla kyllä oksensi, menomatkallakin, eikä mulla tietty ollut pyyhkeitä mukana, talouspaperia sentään löytyi autosta.
Toivottavasti pahin on nyt takana, eikä enää tarvitsisi eläinlääkäriin lähteä. Onnena onnettomuudessa "oma ELL" päivystää, ei tartte ajella minnekään kymmenien kilometrien päähän, vaan on tosi nopeesti perillä lekurissa. Jatkamme siis pääsiäisen viettoa potilaslauman keskellä.
torstaina, huhtikuuta 05, 2007
Pikku panu sairastaa, häntä hellikäämme
Aamu valkeni taas pentujen jodlatessa aamuruokaansa. Sitkeesti venytin hetken aikaa, että oli tuokion hiljaista ja siinä kohti säntäsin paikalle. Pennut parveilivat jaloissa ja raapivat nilkat verille, no ei nyt sentään, et kai vaan uskonut. Vaan parveilivat kumminkin ja oottivat ruokaansa. Onneks aamuhuttu on sitä plaatua, jonka saa sukkelasti kuppeihin. Kupit maahan ja pennut ryntäsivät syömään. Hurja maiskutus täytti pentulan. Siinä kohti laskin pentuja, kun jotenkin silmä sanoi, ettei ne siinä ole kaikki. Yksi, kaksi... seitsemän. Uudestaan. Yksi, kaksi... seitsemän. Hetkinen, joku puuttuu, etsimään. Ferrari löytyi vaaleanpunaisen boxin perältä umpiunesta. Outoa, yleensä aamulla kaikki tulevat, nukkuvatkin, kun vaan kerran sanoon panut.
Ruoka Ferrarille ei maittanut, muutenkin aika vaisu poika kun yleensä on ihan melkeen menevin. Oli muuten eilenkin aika vaisu, mutta ei niin vaisu, että olisin huolestunut. Kun pennut menivät takaisin nukkumaan, painelin punkkaan jatkamaan uniani... tai siis pohtimaan Ferraria. Pääsiäinen tulossa... neljä päivää... mitenkähän eläinlääkärit, missä päivystys... pitäskö soittaa jo nyt... Äh. Miks maata punkassa kun kerta ei saa unta, ei kun ylös ja liikkeelle.
Lopulta päätin soittaa eläinlääkäriin ja selittää tilanteen. Koska muita oireita ei ole kuin vaisuus ja huono ruokahalu, niin ELL käski seurata Ferrarin eloa: pissaako se ja miten ja millaista, kakkaako se, miten ja millaista, jos ei juo ja / tai syö, niin pakkosyöttää ja -juottaa ja tarvittaessa ottaa yhteyttä. Kävi myös äärimmäisen hyvä tuuri, "meidän ELL" päivystää pääsiäisen ja sain kännynumeron, jonne soittaa, jos tilanne jotenkin muuttuisi pahemmaksi tai ei muuttuisi paremmaksi. Kivi vierähti sydämeltä.
Ferrarilla oli vähän kuumetta, sain sen jopa mitattua, sitä paleli ja kanniskelin pentusta puseroni sisällä pitkän tovin. Lopulta vanhimmainen ommella surautti Ferrarille kengurupussin, joten sain jotain hommia tehtyäkin, eikä tarvinut vaan istua pentu sylissä.
No nyt Ferrari pureskelee muita jo ihan entiseen malliin, joten eiköhän tuo tuosta tokene, mikä lie flunssan tapanen tai muu sellainen. Mutta seurataan edelleen.
Eikä siinä vielä kaikki. Muru oksensi, Cello oksensi ja nyt osa koirista on "karanteenissa" varannalla. Tosin koska oksentajat olivat nuo kaksi, niin luulen, että ne ovat tehneet jonkin kevätlöydön tontin perukoilta ja ahmineet sen kitusiinsa... Mutta ei vara venettä kaada.
Forte-panu kunnostautui tänään ihan kybällä... Tai siis kaikki olivat osallisina, mutta joku oli ahnein. Laitoin Cellolle ruokaa kuppiin, kuivia nappuloita ja päälle piimää. Cello ei ollutkaan ruokaansa syönyt vaan seuraavaksi näin kupilla kunnon termiittiparven: seitsemän seinähullua pentua. Ne ahmivat nappuloita (olivat juur syöneet oman ruokansa) hyvällä ruokahalulla. Forte kai liiankin hyvällä, koska on sen jälkeen lähinnä nukkunut ja nukkunut ja kun tarjosin sille iltaruokaa, niin näytti lähinnä siltä, että yök, ruokaa, ei kai vaan taas. Täytyy ryhtyä varomaan tuotakin asiaa. Eipä vaan ole tullut mieleenikään kun ei koskaan noin ahnetta länderipentua ole meillä ollut. Forte onkin tullut ristittyä (kuula)mörssäriksi... Mutta on se ihana.
Eilen käytiin kaupassa, ettei tarttis tänään ruuhkissa liikkua, mutta kuin ollakaan piti käydä kuitenkin ja vieläkin unohdin marsujen heinät. Niillä on onneksi vielä kaks kiloa heinää eteisessä, joten eiköhän sillä pääsiäisen yli selviä. Lähinnä menin hakemaan pennuille kermaviiliä, kaikille koirille piimää mahan rauhottamiseen ja talouspaperia. No ostoskärry oli kyllä taas aika täys kun kassalle asti päästiin, että olis varmasti taloudellisempaa ostaa kaikki kerralla.
Pentuja käytiin tänään taas katsomassa. Osaavat ne vaan olla vieraskoreita, käyttäytyivät varsin hienosti, ei mitään megariehuntaa eikä megapurentaa, siitä kai saa nauttia vaan kotiväki. Mutta toisaalta sitä ei ehkä sais yhtään pentua myytyä, jos nuo pistäisivät parastaan...
Ah tulipa mieleeni, että "olen velkaa" postia ainakin pariin suuntaan, joten lienee syytä kirjottaa ne nyt ja sitten siirtyä torstai-illan viettoon.
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007
Kiirusta pitää
Eilinen oli tosi säpinää, eikä tää päivä ole paljon edellisestä poikennut. Aika vaan kiitää ihan huomaamatta ja tuntuu, ettei ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä pitäis. Parhaiten se varmaan näkyy kämpässä, joka alkaa olla kuin pommin jäljiltä, ihan kirjaimellisesti.
Mitäs kaikkea eilen tapahtuikaan... DNA-testin tulokset tulivat eilen, siis postiennakkolappu oli postilaatikossa. Oli ihan pakko pakata kamansa het kättelyssä ja ajaa Nummelan postiin. Vanhimmainen jäi vahtimaan pentuja. Nummelasta ajoin kotio. Mietittiin vanhimmaisen kanssa sukkelaan, että mikä virallinen nimi millekin pennulle, siis Cellon pentujahan nuo kaikki, valitettavasti. Täytin pentueilmoituksen ja päätin viedä sen korkeimman omakätisesti kennelliittoon, jotteivat paprut sitten surffaile ees taas kun kaikki ei olekaan kunnossa. Näin on joskus ennen käynyt...
Onneksi päätin ajaa kennelliittoon, kävi nimittäin ilmi, että ELL ja kennelliitto olivat eri mieltä siitä miten tulee toimia sirukorttien kanssa. Ajelin siis kotiin ja yritin soittaa ELL:lle, mutta hällä on puhelinaika vaan aamuisin ja hätätapauksissa päivisin. No tää nyt ei mikään hätätapaus kuitenkaan. Päätin, että koukataan kauppareissulla ELL:n vastaanoton kautta. Juu, jos nyt joku ei arvannut, niin ELL on tän viikon lomalla. Sain asian puoliksi hoidettua sijaisen kanssa, sirukortteja joudun oottamaan ens tiistaihin.
Siitä sitten kaupan kautta kotiin. Tuntu, että päivä oli mennyt jonnekin kun ei pentujenkaan kanssa ollut pal ehtinyt olla, mitä nyt kiikuttanut niitä ulos ja sisään ja ruokkinut. Siivouksetkin oli vielä tekemättä, oli tullut vaan mätettyä puhdasta sanomalehteä likasten ja märkien päälle. Tunti meni kun keräsin kaikki paperit, pesin lattiat ja laitettiin häkki pentulaan.
Häkki olikin pennuille mieleen, ne ottivat sen heti uudeksi pesäkseen. No onhan siellä toki pehmuke ja tyynykin vielä kaupan päälle. Mökkikin siirrettiin keskemmälle huonetta ja senkin suosio nousi välittömästi. Vanha pesä tuntui muuttuvan osalle pelkäksi vessaksi... ohhhoijaa.
Kaikki pennut tosiaan ovat sitten Cellon lapsia. Tottakai se vähän harmitti, erityisesti narttujen osalta olisin toivonut, että toinen olisi ollut Kevin tytär ja toinen Cellon, mutta luonto päätti toisin. Oli tätäkin vaihtoehtoa mietitty etukäteen ja tiesin, että aina on mahdollista, suorastaan todennäköistä, että kaikki pennut ovat saman uroksen jälkeläisiä. Ehkä se on luonnon pyrkimys, mene ja tiedä. No tästä jatketaan taas eteenpäin ja uudet alustavat suunnitelmat on jo tehty.
Tänään nousin aamulla anivarhain ja raahasin pennut ulos pakkaseen. Ne pissivätkin tosi nopeasti, joten monta neliötä lehtiä säätyi kuivina. Lisäksi suurin osa myös kakkasi ulos, oikea lottovoitto siis.
Tää päivä on pääsääntöisesti mennyt siivoten ja pyykkiä pesten, vaikkei se ehkä äkkisiltään näykään. Kaupassa tuli käytyä ja pentujen kanssa touhuttua. Ulkonakin oltiin, päivällä jossain välissä oli jopa melkeen lämmin, vaikka mittari näyttikin vaan ihan paria plusastetta.
Pennut tapasivat tänään Murun ulkosalla ihan vapaasti. Muru oli suuri menestys ja pennut laukkasivat Murun perässä pitkin pihaa. Viivi taisi olla jo vähän kade kun kävi komentelemassa pentuja takaisin peitteille päin.
Cello on tänään kunnostautunut olemalla mitä parhain isi. Cello makailee maassa ja pennut kiipeilevät pitkin Cellon selkää. Siinä vaiheessa Cello yleensä poistuu paikalta kun pennut alkavat tomerasti etsiä tissejä Cellon vatsasta.
Pennunkatsojiakin kävi, tosin Aasa ja Arska yrittivät ryöstää koko shown. Kaksikko on joskus aika uskomaton... mutta kai se on "eläkeläisille" suotava ja ovathan nuo jo joutuneet tosi pal luopumaan huomiosta kun kaikki vierailijat huomaavat vain pennut. Toivottavasti rodusta syntyi vierailijoille realistinen kuva, eikä liian ruusuinen ainakaan.
Ai niin ei kuvia, niitä saatte muutaman huomenna (ehkä) kotisivujen pentuvahdit-galleriaan. Tosin en taida raatsia tästä minnekään lähteä kun jaloissani makaa seitsemän pentua, yksi näkyy olevan tuolla korissa kauempana, sekä Cello. Aika ihana fiilis ja ihanat varpaanlämmmittimet.
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
Pennut jääradalla
Pennut ovat alkaneet viihtyä ja tareta ulkona jo pal paremmin, tietty maakin lämpiää sitä mukaan kun aurinkoisia päiviä riittää, mutta varmaan naperotkin karaistuvat. Ennen kaikkea pennuista huomaa nyt, että ne leikkivät rennosti ulkona ja alkavat laajentaa reviiriään kun tähän asti ovat pysyneet tarkkaan liki kuljetusboxia ja ovat juosseet boxin luo melko helposti. Tänään pennut seisoivat seurailemassa myös Turuntietä ajavia autoja. Siinä sitä olikin kummastelemista. Niin ja tuulenpuuskat, niissäkin oli ihmettelemistä, erityisesti illemmalla kun tuuli puhalteli peitettäkin kasaan.
Tänään jokainen pentu joutui tutustumaan havuihin ja selviytymään "jääradasta", ihan omin nokin kaiken lisäksi. Aika erilainen suhtautuminen pennuilla oli havuihin, toisten mielestä niissä ei ollut mitään outoa, toisten mielestä ne olivat ällöttäviä. Jäätiköstäkin kukin selvisi omalla tyylillään. Toiset olivat niin nopeita, etten perässä ehtinyt, siis kameran kanssa, toisilla eteneminen oli hitaampaa. Tietty vauhti riippui myös valitusta reitistä: osa kun älysi kiertää pahimmat jäätiköt, osan piti surffata suoraan pahimman ja liukkaimman alueen läpi. Kaikki suoriutuivat kuitenkin tosi hienosti.
Ei näkynyt DNA-testin tuloksia vielä postissa. Kaksi viikkoa on mennyt DNA-testin ottamisesta, joten nyt tuloksia jo odottaa kieli pitkällään, vaikkeivat ne tietenkään välttämättä luukkuun kolahda just tasan kaks viikkoa jälkeen testin, postikin ottaa aikansa. Mutta silti... Tänään ainakin säntäsin postilaatikolle just oitis kun näin postiauton ajavan Lepikontietä. Lootassa oli pelkkiä mainoksia ja ilmaisjakelulehti sekä vanhimmaiselle kirje, mikä pettymys. Pitää kai sanoa itelleen, että kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä...
Kaikenlaisia uusia kuvia, mm. puuhamaasta, jääradastasta, pentuvahdeista ja pennuista, on kotisivuilla, mutta yksi herkku tännekin, nimittäin meillä asuu tällainen jänis.
sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007
Virvon varvon...
Eilinen oli tosiaan aikamoista menoa koko päivä ja illalla oli ihan tyhjiin puristettu olo. Siitä huolimatta tuli valvottua kohtalaisen myöhään, mutta kaikki sellanen kuten pentujen synttärikuvien julkaisu jäi tähän päivään kun ei enää jaksanut ryhtyä kuvia käsittelemään.
Pennuille on nyt rakennettu puuhamaata tuonne ulos, sisällä puuhamaata on sentään vähän vähemmän, vaikka ehkä tää on yks iso puuhamaa koko talo, tai siltä ainakin välillä tuntuu kun vaikka yöllä kompuroi veskiin ja on kymmenen kertaa kompastua milloin mihinkin pentujen virikkeeseen. Ehkä pentuja pitäis kasvattaa karummissa oloissa... tai sitten ei. Täytyy vaan opetella kompuroimaan kaatumatta tai käyttää fikkaria.
Tässä uusin puuhamaavaruste, keinu... tai sellainen KePo väitti sen olevan:
Pentujen päivät ovat kuluneet ulkoilleen, syöden, nukkuen, leikkien ja vieraita tavaten. Pöytääkin tuli harjoiteltua synttärikuvia otettaessa ja se olikin yks varsinainen numero. Tai no, jotkut on luonnonlahjakkuuksia ja joillain on edessään töitä, siis jos haluaa, että koira esiintyy pöydällä.
Chili vierotti pennut jo männäviikolla ja suuntasi eilen kotiinsa, omiensa luo. Viivi hoitaa nyt pentujen emon virkaa entistä suuremmalla innolla ja Cello paneutuu olemaan täyspäivänen isipappa. Nytkin pariskunta tuossa touhuaa pentujen kanssa täyttä häkää.
Pennut ainakaan eivät ole emoaan kaipailleet ja Chilin kotiutuminen oli sujunut vallan mainiosti. Kiitokset Chilin perheelle upeasta yhteistyöstä!!!
Mitäs muuta täällä on tehty... Ei kai mitään ihmeellisiä. Ens viikolla on lomaa ja on taas uusia suunnitelmia pentujen päiden menoksi. Nyt kuitenkin pennuille iltapalaa, itelle kanssa (KePolla on keittiövuoro) ja saunassakin pitäis ehtiä käydä. Kumma miten nää päivät vilahtavat vauhdilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)