tiistaina, heinäkuuta 31, 2007

Lauma kutistuu


Loman odotus alkaa käydä sietämättömäks, mutta meneekö loma sitten sietämättömäks, jos sitä oottaa liian sietämättömästi Ettei tässä nyt vaan samalla latais sellasia odotuksia lomalleen, ettei se ikänään pysty niitä täyttämään, ettei niitten täyttämiseen riitä kymmenenkään vuotta. Toivottavasti ei. Toisaalta mitään ihme ohjelmaa ei lomalle oo haalittu, mitä nyt vähän remonttia, sellasta pientä kevyttä, pari pentunäyttelyä ja jotain ihan vähäpätöstä.

Jaa, eipäs nyt vielä aleta elää lomaa kun on kolme päivää duuniakin ennen sitä.

Yöllä sato vettä, ei kaatamalla kuten toisin paikoin, vaan enemmän se oli sellasta loppumattomalta kuulostavaa sateen lotinaa, vähän kun lokakuussa, ja aina kun tajunnanvirta kuljetti vähän lähemmä tajuista tilaa, niin sama tasanen sateen ääni kantoi korviin. Aamuun mennessä oli lakannut satamasta, tosin länderit varmaan arvasivat, että ulkona on märkää koska ainoastaan Pipuliina ja Totoro lähtivät mukaani kun poistuin makkarista. Nekin molemmat kävivät äkkiä pissillä ja juoksivat takasin KePon viereen jatkamaan uniaan. Toiset on jo lomalla, toiset ei

Chili ja Flii lähtivät tänään takaisin omaan kotiinsa, toivottavasti ei ehditty opettaa kaksikolle kovin montaa huonoa tapaa . Kaipa Chili jostain arvasi, että kohta tullaan hakemaan, koska viimeset hetket se istui ja napotti meitä sanoen välillä hau. Ulkonakin oli just käyty, joten siitä ei ollut kyse. Iloisesti kaksikko kurasi omiensa vaatteet. Aika ankea kyllä oli kotimaan kamaralle paluu Chilin ja Fliin perheelle: lämpimästä auringosta Suomen suven viileyteen ja sateeseen. Mutta kyllä siihen tottuu...

KePo lähti viemään nuorimmaisen maailmalle ja käymään samalla kaupassa. Lupas käydä vuokraamassa jonkun leffankin, joten leffailta tiedossa. Cello nukkuu onnellisena jaloissani, oli se varmaan ihan hirveää olla tuossa metrin päässä verkon takana evakossa. Mutta sellasta se on kun ei uskota mitä sanotaan, morsiamet on erikseen, eikä kaikki neidot ole morsiamia. Mutta nyt kattomaan mitä kaikkea KePon kantamuksista löytyy...

maanantaina, heinäkuuta 30, 2007

Melkein ihmeparantuminen


Sunnuntai sujahti, enkä jaksanut mitään naputella, niin se voi laiskuus ihmiseen iskeä, tai ehkä se oli ihan vaan väsymys, ainakin menin nukkumaan jo ysiltä ja vetäsin melkeen 10 tunnin "tirsat".

Eilinen meni oikeestaan kokonaan näyttelytohinoissa. Kehä oli vasta iltapäivän puolella, joten saatiin nukkua rauhassa pitkään ja aamupäivä menikin nukkuessa ja aamupallalla pitkän kaavan mukaan. Melkeen suoraan aamupalapöydästä siis suunnattiin näyttelypaikalle. Tuomari oli myöhässä ihan älyttömän paljon, jonkun parisen tuntia varmaan. Jos kehä olis ollut ajassa, niin oltas vältetty aikamoinen sadekuuro. Loppukehät pyörivät jo täyttä häkää kun me vielä odotettiin arvosteluun pääsyä. Aika masentava fiilis täytyy sanoa... Isompaa menestystä ei tällä kertaa keräilty, vaikka eipä kerrankin olis tarvinut ootella loppukehiä. Kello oli jo aika pal kun kotiin päästiin, kummasti tuo aika kiitää kun ei tarttis.

Tänään oli sitten meitin "silmävaivasten" kontrollitarkastus, edellisestä peilauksesta kun on vuosia ja kun tutun koiralta jouduttiin yllättäen poistamaan koko silmä, niin pisti vähän omantunnon koputtelemaan ja tuli tilattua aika tarkastukseen.

Ensin oli vuorossa vanhimmaisen Pipuliina, joka onkin kokenut melkeen ihmeparanemisen vuosien saatossa. Pipuliinalla on kaks lausuntoa, joissa silmissä väitetään olevan yhtä ja toista ja merkittävissä määrin, nyt tuli viittä vaille terveen paperit. Kuulemma yksi pienen pieni tiivistymä löytyi oikean silmän linssin reunasta ja senkin löytymiseen meni ikä ja terveys, oikeesti Pipuliinaa tutkittiin tosi, tosi kauan. Tiivistymä merkattiin nyt kaihiksi kun niitä diagnooseja oli ennastaankin, mutta ELL sanoi, että Pipuliinan ikä huomioiden tämän tiivistymän olemuksesta ei voi olla satavarma, se saattaa olla alkava kaihi tai sitten ei ja sen lisäksi se ei todellakaan ole siellä missä aiemmat merkinnät osoittivat kaihia olevan. No eipä tarvihe ainakaan Pipuliinan silmistä siis olla huolissaan, ne ovat tätä nykyä käytännössä terveet. Voikohan kaihi oikeesti kadota?? Vai saiko terve koira aikoinaan kaihidiagnoosin ja mitä muuta siellä nyt olikaan?? No sitä emme saa koskaan tietää, ellei aikamatkailu mahdollistu tosi sukkelaan.

Viivi oli vuorossa seuraavana, silmissä ei mitään yllättävää, molemminpuolinen kaihi, melko pitkälle kehittynyt, silmäpohjat kuitenkin kunnossa... Ai no mutta tässä jotain outoa siis kuitenkin, koska edellisessä lausunnossa sanotaan, ettei voi arvioida (ei näe kaihin taa) ja nyt kuitenkin silmäpohjat olivat näkyvissä, että onko meillä nyt menossa samentumien poistoviikot. Leikkaus olisi kuulemma mahdollinen.

Viimeisenä pöydälle nostettiin Arska, jolla myös molemminpuolinen kaihi kuten tähänkin asti. Arskalla kaihi on sen verran pitkällä, ettei silmäpohjia pääse näkemään, mutta vanhojen lausuntojen perusteella leikkaus olisi kuulemma mahdollinen.

Keskusteltiin siinä sitten leikkauksestakin ja sen mahdollisista hyödyistä. Lopputulos: mitään pysyvää hyötyä ei voida luvata. Kuulemma koirille kehittyy AINA nk. jälkikaihi, joka voi toki kehittyä niin hitaasti, että koira ehtii kuolla ennen kuin sokeutuu sen takia, mutta jälkikaihi voi kehittyä pahimmoillaan jopa puolessa vuodessa, jolloin leikkauksen hyöty on olematon. Jälkikaihia ei voi leikata, jos nyt oikein käsitin, vaan sitten sokeus on lopullinen olotila. Lisäksi leikkauksen seurauksena silmään voi kehittyä tulehdus, painetta yms. pientä kivaa ja pahimmoillaan silmä pitää poistaa tuota pikaa. Lopputuloksena tultiin siihen tulokseen, että koska sekä Arska että Viivi ovat sinut näkövammansa kanssa ja pärjäävät paremmin kuin hyvin, niin ei leikata, ellei mitään pakkotilannetta tule. Arska sai silmätipat kokeiluun, ehkäisevät mahdollisia tulehduksia.

Ei huono reissu, ei ollenkaan. Erityisen iloinen olen Pipuliinan "melkeen terveen" -papereista, eikä tilanne Viivin ja Arskankaan osalta ole paha.

Muuten menee entiseen malliin ja arki pyörii ihan arjen oloisesti huolimatta muutamasta "ylimääräisestä" koirasta. Tosin odotan jo kuin kuuta nousevaa, että Pipuliinan hoitosuhde päättyy; alkaa olla niska niin jumissa, että päässä vaan humisee. Pipuliina nimittäin sitkeesti tunkee tyynyn viereen ja herään niska mitä mielenkiintosempiin asentoihin vääntyneenä...

Tuulensuoja vaikenee tältä päivää.

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Samalla pihalla, samaan aikaan


Yö meni yllättävän kivuttomasti, KePo kuorsasi yläkerrassa Chilin ja Fliin kanssa, meikä alakerrassa loppulauman kera. Punkkakaan ei tuntunu kamalan ahtaalta, joskin kääntyily oli vähän hankalaa, länderit olivat liimaantuneet kiinni kuin lauma iilimatoja. Yhtä kun tuuppi siirtymään niin koko kööri alko liikehtiä levottomasti. Nukuin silti ihan loistavasti.

Tänään on oltu koirien kanssa ulkona aina kun sateitten väliin on mahduttu. Porukka on nyt siinä jamassa, että kaikki, Celloa lukuunottamatta mahtuvat samalle pihalle. Aamulla vielä olin sitä mieltä, että kyllä Cellokin, mutta kun näin miten se veti pitkin pihaa aamu-ulkoilulla ja jumitti jokaisen pissitipan luo ja oli heti menossa Chilin luo just niin polleen näkösenä kun vaan uros voi olla kun haluaa tehdä vaikutuksen, niin totesin, että ei kannata sekottaa pakkaa Cellolla kun nyt muu lauma on hienosti sovussa. Se, että Chili ryhtyy mätkimään Celloa käsilaukulla ja lemmentuskassa riutuva Cello ei anna periksi, saattaa saada muut sitten taas keksimään jotain muuta kuten että Cello tarttee apua...

Pari kuvaa porukasta pihalla. Yritän jossain välissä saada enemmänkin kuvia esille, kotisivuille nimittäin. Vähän oli kyllä ongelmaa siinä, etteivät nuo ollenkaan tajunneet poseerata. Tuskin olisivat tässäkään näin hyvänä ryhmänä muuten, mutta kun paikalta on just raahattu iso risukasa pois, niin kasan alta löyty tietty uusia ja ihmeellisiä hajuja. Eikä näissäkään kuvissa missään oo koko kööri yhtä aikaa...





Ja sitten Cello-raasu, omassa yksiössään katselemassa kuin muut pitää kivaa.


Nyt kun Totoro on täyttänyt 5 kuukautta, niin jalannosto sujuu jo rutiinilla. Tässä todisteellinen kuva Totorosta nostamassa jalkaa. Chili-emo näyttää katsovan toimitusta tarkkaan, mutta Flii-siskon mielestä tossa nyt ei oo mitään kattomista.



Lopuksi vielä meitin takiaispuu tällä hetkellä...



Tuulensuoja toivottaa leppoisaa lauantai-iltaa!!!

Sisko ja sen veli



Hei systeri, alas liikkua rivakammin.


Älä kuule mulle ala.


Nyt koitti sulle broidi ohraset ajat.


Okei, okei, ollaan kamuja, pusu sulle, älä nyt het hermostu jos jäät tappiolle.


Sitten halitaan sovinnon päälle...


ja otetaan pienet juoksukisat.


Hei Isomummo, mekin haluttas vähän juotavaa.

perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Kas, olihan tässäkin viikossa perjantai...


Ai jaa, olisko mun pitänyt kirjottaa tänne jotain tänään? Ehkä...
No jos sitten pari sanaa kumminkin.

Tänäänhän oli unikeonpäivä ja kuin ollakaan, olin perheen kaksjalkojen unikeko. En sen takia, että oisin nukkunut myöhään vaan "olosuhteiden pakosta". Vanhimmainen ei ollut kotona, KePo lähti duuniin jo viiden jälkeen ja nuorimmainenkin oli noussut ajoissa omille menoilleen, joten meikäläinen, matti myöhänen, unikeko, kömpi jalkeille vasta 6.25 ja oli siis viimonen.

Vaatteiden etsiminen olikin varsinainen projekti. Olin kylvänyt kuteeni pitkin kämppää, eikä mulla aamulla ollut tietty mitään muistikuvaa, että minne olin kaiken jättänyt. Muistin mm. vaihtaneeni verannalla housut hameeseen, mutta minne sitten pistin housut. No kaikki löytyi hetken taivastelun jälkeen ja ellei olis löytynyt, niin olishan kaapissa ollut sitten muuta tilalle. Vaan vois kai näitä asioita vähemmän holtittomamminkin hoitaa.

Yössä jo ollaan, päivärutiinit taa jäänyttä elämää, illan viimonen pika-pissi-visiitti enää tekemättä. Ulkosalla oltiin koirien (ja nuorimmaisen) kanssa iltapäivällä kun olin kotiutunut duunista. Celloa en tosin lopulta Chilin kanssa ulos päästänyt, Chili kun "nostelee koipea" siihen malliin, ettei Cellon innostus välttämättä ole ihan tyhjästä nyhjästyä. Arskaa taas en Fliin kanssa päästä ulos kahdesta syystä. 1) Flii ei edelleenkään tajua, että Arska on sokea. 2) Arska on edelleen sitä mieltä, että sais Fliistä hyvän tyttöystävän.

Ai niin tästä eilisestä kuvasta


piti vielä kertomani taustat. Sanoin nimittäin Aasalle, että hae pallo ja mitä toi vanha rouva; tamppatelineeltä pudonneen maton. No kai sekin pallosta käy hätätapauksessa. Kuvan ottamisen jälkeen siirryttiin kuitenkin sopivampiin leluihin elikkäs tässä vanha rouva ja lapsenlapsenlapsensa Totoro ja sisäkumi.





Vaan hauskin juttu: kun siirryttiin matosta sisäkumiin, niin matto unohtu just siihen, mihin se Aasan hampaista jäi ja nyt matto on, KePon ajettua ruohot, hyvin maastoutunut... Ja juu, ei oo kuvaa.

Nuorimmainen lähti maailmalle, joten KePolla on edessään yö yläkerrassa ja mulla vähän enemmän tilaa alakerran punkassa. Viime yö olikin aika "tukkonen", koska Pipuliina oli päättänyt nukkua KePon tyynyn ja mun tyynyni välissä. Patistin Pipuliinan moneen otteeseen yön kuluessa lähemmäs jalkopäätä, mutta aina kun heräsin, niin taas olivat Pipuliinan häntäkarvat suussani.

Tänään oon lukenut Feng shui -kirjaa... saa nähdä mitä ajatuksia aiheesta vielä syntyy ja miten päin kalusteet taas tässä kämpässä pyörii. Toisaalta vois alottaa kaiken turhan ja hamstratun kaman pistämisellä kiertoon, ja tää ei sitten muuten koske kirjoja.

Siinä ne perjantaiset, palajan pariin.
Riemukkaita perjantain viime minuutteja muillekin

ps.
Chili ja Flii lähettävät terveisiä perheelleen lomamatkalla jossain päin maailmaa.



torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Loma, loma missä oot?


Loman tarve kasvaa koko ajan. Tänä aamuna ei olis millään jaksanut hiissata itteään punkasta ylös. Kello heräs 6.15 , meikä 6.35 koiraraasut saivat siis tyytyä aamu-ulkoiluun lyhyen kaavan mukaan, mutta saivat päivää varten isommat askareet kun normaalisti ja lohdutuksen sanoja, että kun vielä huomisen jaksavat, niin sitten alkaa KePon neljän viikon loma, joten pika-aamut on vähäksi aikaa ohi. No ei ne tietty mun höpinöistäni mitään ymmärtäneet, kunhan omaksi ilokseni ja huonon omantuntoni peitteeksi puhua pajatin.

Aamu-ulkoilu meni tänään ihan ok, ilman huutoa ja mekastusta, vaikka Pipuliina oli "ylimääräsenä" mukana, mutta nappasinkin sen taluttimeen ja sitten sinkosin ihan normaalista poikkeavaan suuntaan. Tällanen rutiinit rikkova toiminta aiheutti yleistä hämminkiä ja Pipuliinan normaalisti aiheuttama yleinen hässäkkä jäi. Märkäähän siellä taas oli ja länderit katosivat portaille odottelemaan niin sukkelaan kun mahdollista. Jos joku nyt ihmettelee, että minne jäivät "ylimääräiset" Chili ja Flii, niin ne vetivät sikeitä nuorimmaisen kanssa, joka huolehtii kaksikosta yöt, aamut ja päivät, meikä sitten iltapäivät ja illat. Nuorimmaisen vähän niin kun kesätyö, eikä sinne päinkään.

Työpäivät alkaa olla takkusia, siitä ton lomantarpeen ehkä parhaiten huomaakin, ei enää ajatus kulje yhtään ja motivaatio on miinuksella. Hereillä pysymiseen kuluu kahvia kuluu sen verran, ettei maha sitä oikeestaan kestäis, ja se taas ei oloa ainakaan paranna, pikemminkin päinvastoin. Se, että radiossa puhutaan jo syksystä ja lomakauden päättymisestä, ei paranna fiilareita myöskään, ite kun ei vielä oo lomalle ees ehtinyt, niin jo ryhdytään puhumaan, että lomakausi on ohi.

Eilen sain luettua loppuun turhaakin turhemman koirakirjan Odotin koko ajan, että se siitä viisaammaksi muuttuisi, eipä vaan muuttunut, joten jäin miettimään, että minkä ihmeen takia tuokin nyt jo aikansa elänyt opus on pitänyt yleensä painattaa suomenkielisenä versiona vuosikausia alkuperäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Toisaalta sitä saakin tarjoushintaan joka puolelta ja jopa, ellen nyt ihan väärin muista, jonkun ruokasäkin kaupanpäälisinä. Vähän vaarallista kyllä jaella sitä koirallista elämäänsä alotteleville... Kirjotin kirjasta lyhkösen arvostelun kotisivuille, jos nyt jota kuta kiinnostaa.

Iltapäivällä oli taas ländereille luvassa edustustehtävä "tällaisia ovat länderit". En kyllä ottanut kaikkia kahdeksaa taloudessa tällä hetkellä vaikuttavaa länderiä pihamaalle... Arska sai jäädä sisälle kun sokeutensa takia ei enää lapsista perusta ja on lasten kanssa vähän arvaamaton. Pipuliina sai jäädä sisälle, koska haukkuu ja riekkuu ja villitsee muutkin, eikä se silloin oo sopivaa kun paikalla on lapsia. Sitten arvoin Chilin ja Cellon kohdalla, että kumman otan. Lopulta vaaka kallistui Cellon osalle, vähän säälistäkin, Cello kun joutuu Chilin takia olemaan paljon tossa verkkoportin takana. Edustamaan siis lähtivät Aasa, Cello, Flii, Totoro ja Viivi. Oli sitä kööriä siinäkin, mutta esiintyivät kyllä ihan asiallisesti, vaikkeivat lapsiin olekaan tottuneet.

Cello on kyllä rauhottunut kummasti, että jos vaikka huomenna kattois miten menee Chilin kanssa, jos Cello vaikka ei enää yrittäiskään koko aikaa astua Chiliä ja kaikki voisivatkin olla ulkona yhtä aikaa.

Valokuvia otin tänään aika pläjäyksen, sää kun oli suotuisa ja vietin hyvän tovin ulkona koirien kanssa. Katotaan saanko niitä laitettua kotisivuille nyt vai myöhemmin. Tässä pari kuvaa alkupaloiksi pääruokaa ootellessa...

Aasa näyttää Totorolle mallia kuin mattoja puistellaan



Löytääkö etsivä ja jos niin mitä. Tarkkana ainakin täytyy olla. Kuvassa Viivi, Chili ja Totoro.



Äiti ja lapset eli Chili, Flii ja Totoro.



Flii ja isomummonsa Aasa.

keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Koirat arkea pyörittää


Tänä aamuna Viivi ja Arska olivat sitä mieltä, että pistävät elämän risaseks ja yrittivät alottaa hurjat takaa-ajoleikit hirmuisella haukkumisella höystettynä, joka ei aamutuimaan todellakaan ole suositeltavaa naapurisopua ajatellen. Cello yhtyi riehaan, mutta totteli heti kun kielsin, toisin kuin Viivi ja Arska. Totoro ei oikein tiennyt, että miten hauskalta näyttävään menoon tulisi suhtautua ja pomppelehti vähän sivussa, otti välillä spurtin ja välillä jäi seisomaan ja katsomaan. Aasa paineli jonnekin asioilleen, vanha rouva enää harvoin osallistuu tuon luokan hepuleihin, vaikka leikkii muuten kyllä. Chili ja Flii eivät olleet matkassa, olivat nukkumassa nuorimmaisen kanssa. Lopulta, kun meteli ei ottanut toetakseen, passitin osan porukkaa takasin sisälle ja esitin mielessäni pienen toivomuksen, että jokainen ehti tehdä asiansa kaiken hässäkän keskellä, ettei kotona iltapäivällä odottais kovin pal siivottavaa. Yleensä kaikki ovat aamu-ulkoilulla rauhallisia ja hiljaisia, joten vähän yllättävä käänne tämä oli.

Duuniin lähdin vähän tavallista myöhemmin, heitin ensin vanhimmaisen "rinkkoineen", fillareineen sun muine vermeineen duuniinsa, muuten tuo olis joutunut polkemaan sen tavararöykkiön kanssa koko duunimatkan. Tänään vanhimmainen ei enää tullutkaan kotio, vaan meni keskimmäisen luo eläinvahdiksi, Pipuliina ja "läskit" (kuten vanhimmainen kunnioittavasti marsujaan kutsuu) jäivät puolestaan meidän hoitoomme.

Seuraavat yöt tulee punkassa olemaan Ahdasta isolla A:lla. Niin no ei marsut siellä sentään nuku, mutta Pipuliina tulee "ylimääräseks" muiden sekaan. Ja mitäs tää vielä, mutta nuorimmainen lähtee perjantaina "yökylään", joten joudutaan miettimään miten sijottaa tuo lauma. Kahdeksan länderiä meidän makkarissamme on liikaa, Muru ei makkarissa koskaan nukukaan, se on tuhoon tuomittua, varsinkin jos vielä huomioidaan, siis kaksjalkojen yöunien kannalta, Cellon suhtautuminen Chiliin morsiamenaan ja toisaalta Fliin ja Totoron tarve olla ikiliikkujia. Alustava päätös on, että KePo nukkuu yläkerrassa ja ottaa mukaansa osan laumaa, ite nukun alakerrassa loppulauman kanssa.

Tää päivä on taas mennyt hiljaiseloa viettäen, jotenkin tuntuu, että omat akut alkaa olla vähissä, kesäloma sais jo tulla. Ens viikko pitää kuitenkin vielä jaksaa, ei auta, sitten pääsee lataamaan akkujaan. Vaikka onpa niitä kotihommia täällä riittämiin odottamassa, talon maalausta yms. pientä... joskus sitä oikeesti käy mielessä, että kerrostalossa tai rivitalossa olis pal helpompaa, ei olis niin pal tekemistä kun vanhassa omakotitalossa. Epäilen kyllä, etten viihtyis kerrostalossa, rivitalossakin vaan tietyin edellytyksin.

Yritin tänään taas ottaa vähän valokuvia. Aihe oli sama kun maanantaina eli Flii ja Totoro. Kuka nyt viitsii ottaa kuvia patsastelevista tai makoilevista aikuisista kun tarjolla on riekkuvia panuja... Sää vaan ei suosinut vauhdikkaiden panujen kuvaamista, kamera oli lujilla ja toisaalta kuvaajakin monta kertaa armottomasti myöhässä.

Kuvaaja ei pysynyt vauhdissa mukana, saaliina oli monta tällaista kuvaa, joista joko toinen tai molemmat panut olivat kiitäneet pois.


Sää teki omat kepposensa ja tietty se, että otin kuvia vaan oletusasetuksilla. Tää olis tosi hyvä kuva, kaks lentävää länderiä, jos vaan olis tarkka...


Tässäkin olis melkonen otos kun vaan kamera olis pysynyt vauhdissa mukana.


Eikä kai tätäkään kuvaa kehua voi, vaikka edellisiä tarkempi onkin.


Mutta tää tappajahauki on jo varsin hyvä kuva.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Kaik löytää paikkansa


Äkkiä se löytyy jonkinmoinen päiväjärjestys muuttuneissakin olosuhteissa niin kaks- kun nelijaloillekin. Tänään jo kaikki sujui kun olisivat Chili ja Flii aina meillä olleet. No vähän täytyy säätää, lähinnä kahta juttua: 1) Cello ei voi oleilla Chilin kanssa, siltä menee nuppi sekasin ja katoaa kaik järki kupolista, 2) Flii ja Totoro eivät voi olla koko aikaa yhdessä, koska niillä menee elämä pelkäks riehumiseks, eikä kumpikaan osaa lopettaa tai antaa periksi. Mutta näillä eväin kun mennään, niin asiat on hyvin.

Viime yön nuorimmainenkin oli saanut nukuttua, Flii oli herättänyt vaan ja ainoostaan päästäkseen pissille, silloin kuulemma nuolee naamaa. Vaikkei Fliin muutosta omaan kotiin ookaan kauaa, niin oli tää sille aika iso juttu kumminkin tulla meille hoitoon. Sunnuntaina kun erehdyin päästämään neidon vapaana pihalle, niin sain metsästellä sen syliini (onneksi tulee tosi helposti ja iloisesti luo) kiireen vilkkaa kun Flii alkoi vilkuilla portin alustaa sillä silmällä, että tuosta omien perään... Flii ulkoili sunnuntai-illan kaikki ulkoilut siis taluttimessa samoin eilen päivällä nuorimmaisen kanssa.

Eilen iltapäivällä mentiin sitten mökin pihalle, siellä ei taatusti ollut omien hajuja ja siellä päästin Fliin taas vapaaksi, eikä enää ollut mitään omien etsintää havaittavissa. Siitä asti Flii on kulkenut irti niin kuin muutkin. Ai niin ja vähän oli ensin hakusessa toi pissiminen, ulos suostui pissimään vaan KePon hoivissa. No tänään ei oo pissinytkään kun ulos, joten nyt on hoidossa olo Fliille valjennut. Chilillehän kaikki on jo perin juurin tuttua, joten sen kanssa ei mitään ongelmia ole ollutkaan.

Vaikkei sää tänään ole suosinut, niin ulkoiltu ollaan kuitenkin. Vähän eri kokoonpanoissa koirat ovat päässeet ulos. Jos haluaa, että Flii saa tehdä asiansa rauhassa, niin Totoroa ei auta ottaa samaan aikaan, vaan mieluiten ensin Flii ja sitten kun tämä on asiansa hoitanut, niin Totoro. Fliistä oli aika jännää tänään lähteä ulos ilman Chiliä, tarkotuksella vien välillä vähän erikseenkin. Tosin sitten totesin, että Arskaa ei ehkä kannata ottaa Fliin kanssa ulos, koska Fliillä on se sama ongelma, joka jonkin aikaa oli Totorollakin, se ei tajua, ettei Arska näe, vaan ihmettelee miksi äijä juoksee yli kun sitä ei väistä. Turha kasata pienelle paineita, ulkoilkoot noi "vanhat äijät" erikseen... siis Arska ja Cello.

Mä oon jäänyt ihan koukkuun nettikirppiksiin... Keräilen paria kirjasarjaa, eivätkä muuten ole koirakirjoja vaan toinen on Robert Jordanin kirjasarja Ajan pyörä ja toinen on nostalgisista syistä keräyksessä eli Sergeanne Golonin Angelika-kirjat. Tarttis kehittää joku "kirjojen ostoesto" tähän koneeseen, kun mitä hyötyä on tyhjentää kirjahyllyä kun sen sitten samantein täyttää uudelleen. Hamsteri mikä hamsteri.

Jos nyt vaikkas menis kahville kun on sellanen tosi rauhallinen hetki: Aasa ja Viivi nukkuvat vieretyksin toisella sohvalla, KePo kuorsaa toisella, Arska ja Totoro makaavat jaloissani, Cello nukkuu korissa verannalla, Pipuliina on yläkerrassa, Chili ja Flii nukkuvat vieretyksin lattialla olevassa punkassa (värkkäsin yhden lisää kaksikkoa varten), vanhimmainen on duunissa ja nuorimmainen pelaa yläkerrassa jotain peliä ystävättärensä kanssa. Mikä rauha, mikä hiljaisuus... ja kamerassa akut tyhjät ja muistikortti täynnä...

maanantaina, heinäkuuta 23, 2007

Laumakoko kasvaa...


Meillä asustaa lähiajat yhdeksän koiraa, siis yhdeksän. Ei välttämättä mikään toivemäärä luulen ma, mutta parin päivän päästä meno lienee jo rauhottunut, ainakin jos aiempia kertoja on uskominen.

Meille tulivat eilen Chili ja Flii, ovat hoidossa kuun loppuun asti. Sen lisäksi saadaan vanhimmaisen Pipuliina iloksemme keskiviikosta eteenpäin, vanhimmainen kun lähtee hoitamaan keskimmäisen eläintarhaa, eikä voi ottaa sinne koiraa mukaansa. Kesäaikaan on vilkasta.

Eilinen ilta meni oikeastaan yllättävän hyvin, pelkäsin pahempaa kaaosta. Murun Chili ja Flii tapasivat het ensimmäiseks jo ulkona, Muru kun oli tarhassa. Mitään erityistä mielenkiintoa ei kummallakaan tosin ollut Murun luo mennä. Totoro oli tapaamisvuorossa seuraavaksi; penskat, Flii ja Totoro, leikkivät hyvän tovin täyttä häkää ja Chili emo tietty välillä komensi jälkikasvuaan olemaan kunnolla. Tein muuten aika järkyn havainnon: Totoro on jo yhtä iso kuin emonsa, ääk, missä on mun pikkupoikani.

Siitä sitten sisälle.Tungin omat koirat olohuoneeseen ja otin Chilin ja Fliin keittiöön siihen asti, että heidän kotiväkensä oli ajaa hurauttanut maailmalle. Sen jälkeen otin Aasan keittiöön, se meni ihan loistavasti, Aasa haisteli molemmat ja homma oli sillä selvä. Seuraavana vuorossa oli Viivi. Viivi haisteli erityisesti Fliitä äärimmäisen huolellisesti. Lopulta uskaltauduin ottamaan Arskan, joka yllätti iloisesti ja "iloisesti"... Iloisesti sillä, ettei sanonut kummallekaan yhtään mitään, ei murahduksen murahdusta, vaan suorastaan ylettömän ystävällinen vastaanotto. "Iloisesti" taas sen takia, että Arskan mielestä Flii oli ihan selkeesti NAINEN HÄNEN makuunsa, alkoi hilpeä "kosiskelu" ja Fliitä olis pitänyt päästä vähän astumaankin. Viivin osalta kävi pieni takapakkiosasto, joka oli ihan täysin meidän kaksjalkojen vika. KePo tappeli jääkaapin oven kanssa ja tönäisi Chiliä, joka istui penkillä, sillä seurauksella, että Chili putosi Viivin niskaan. Plussat Viiville siitä, ettei saanut mitään raivaria, miinukset siitä, että piti alkaa leikkiä sen jälkeen poliisia.

Ai niin, nyt joku varmaan ihmettelee, että miksei Celloa mainittu. No Celloa ei voitu ottaa joukkoon ollenkaan, koska Cello oli sitä mieltä, että HÄNEN naisensa, Chili, tuli ja aloitti villin vinkumisen, läähätyksen jne. eli poikaparka kuvittelee oikeasti, että hälle tuotiin nyt nainen iskettäväksi. Enpä halunnut enää sitä hässäkkää sekottaa mukaan ja Cello sai ihailla Chiliä ja Fliitä verkkoportin takaa, jossa tekikin kaikkensa, jotta olis tehnyt vaikutuksen ees toiseen... En tiedä kuin sukkelasti Cello tosta rauhottuu, mutta katellaan, hiljaa hyvä tulee.

Chili ja Flii viettävät yönsä nuorimmaisen kanssa. Luulen, ettei tää eka yö ollut ihan helppo, harvoin se on, vaikka myöhemmät yöt meniskin hyvin. Kaksikko oli nimittäin herättänyt nuorimmaisen klo 5. Sellasta se on kun kesätöitä tekee. Olivat sitten tosin taas jo nukkumassa kun kömmin liikenteeseen puol seiskan aikaan.

Päivä on mennyt ihan ok, ei mitään ihme hässäköitä. Ulkoiltiin Fliin ja Totoron kanssa, niin ja Chili pääsi mukaan, muita en ottanut, halusin, että "lapset" saavat riekkua rauhassa. Kuvia on kotisivuilla. Sitten meidät yllättikin jo vesisade ja isomman joukon pihariekkuilu jäi, kuka tuolla sateessa viitsii puuhailla, ei ainakaan kukaan itteään kunnioittava länderi.

Totoron 'pieni poika - iso mies' -ristiriita jatkuu. Välillä Totoro nukkuu tiukkaan sängyssä ja kiinni meissä muissa, välillä herra painelee lattialle nukkumaan, joskus vaihtaa paikkaa keskellä yötä. Lämpötila ei vaikuta käytökseen, joten Totoro ei pakene lattialle kuumuutta. Ulkona on havaittavissa ihan samaa, välillä pitää kulkea liki ja seurata silmä kovana, välillä kadotetaan korvat ihan tyystin ja painellaan pitkin pihaa hippulat vinkuen. Niin ne "lapset" kasvaa.

Loppukevennys, Chili nauttii kellimisen ilosta... tosin selkä oli sitten jossain töhnässä, mutta pesemällähän lika lähtee. Chilin selkä tosin taisi puhdistua ihan omia aikojaan kosken ainakaan minä sitä mitenkään putsannut ja nyt se on ihan puhdas.







sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2007

Sisustaja Siivonen


Viikonloppu lyhyellä kaavalla


Kesäviikonloput tuntuvat menevän vähän muualla kun koneen äärellä ja niinhän sen pitää ollakin, toisinaan kun huolestuttavan iso osa aikaa tuntuu kuluvan näppäimistöä naputellen.

Ehkä sitten taas kerran pieni viikonloppukatsaus olis paikallaan. Perjantaina ei taidettu tehdä kerrassaan mitään mainitsemisen arvosta, hiljaiseloa ja -oloa. Lauantaina vasta käytiin kaupoillakin, jääkaappi kun ammotti tyhjyyttään. Lauantaina alotettiin myös "iso pakastin pois käytöstä" -projekti, se kun piti alottaa siitä, että laitettiin pikkuarkku hurisemaan, sitten rontattiin sinne kaikki kamat pystypakkasesta, sulatettiin viimemainittu, siirrettiin tavarat arkkupakkasesta takasin pystypakkaseen ja vasta sen jälkeen tartuttiin toimeen ja alotettiin 300 litrasen tyhjennys. Ei me sitä kyllä vielä tyhjäksi saatu, mutta siihen jamaan, että alettiin jo uskoa, että kaikki siellä oleva kama vois tosiaankin mahtua noihin kahteen pienempään. Ihanaa.

Tänään oli sitten näyttelypäivä, Hyvinkään näyttely, johon Aasa ja Cello osallistuivat. Cello "sai tyytyä" tulokseen EH1 ja parannusta oli edelliseen esiintymiseen havaittavissa, nenä ei maannut tantereessa ja pöytä meni suorastaan loistavasti, siihen olin tosi tyytyväinen. Tolla tasolla kun pöytäkäytös pysyy, niin se on kyllä ihan napakymppi. Liikkumisessa on edelleen toivomisen varaa, vaikka nenän sainkin nyt irti maasta. Kehässä Cello köpöttelee kun vanha vaari, vaikka muuten vetää ihan hyvän näkösesti. No kyllä me vielä joskus se oikea rytmi löydetään...

Aasa sitten nappasi potin: ROP ja ROP-veteraani. Mummeli on kyllä aika uskomaton. Tänään tavallisuudesta poiketen ajettiin kotiin, kehä kun oli heti aamusta, ja ajettiin takasin loppukehiin. Vähän se oli silleen kipurajalla kun toi polttoaine ei mitään halpaa todellakaan ole... Eikä meille menestystä loppukehissä tullut, mutta hienosti tuo meidän veteraanimummu jaksoi paahteessa ensin veteraanikehän ja sitten vielä ryhmä ysin ryhmäkehän.

Yritin ottaa edustavaa palkintovermekuvaa Aasasta, mutta rouva oli sitä mieltä, että kyllä nyt kuule on edustamiset edustettu, koko päivä sitä puuhaa tehty, joten ihan sellaista kuvaa en saanut kun olisin halunnut kun ei yhtään assistenttiakaan ollut apuna. Lisäksi valaistus teki tepposensa kun en tajunnut sitä oikein viimesen päälle funtsia, joten aurinko tulee ihan väärästä suunnasta. Mutta tässä nyt kuitenkin jonkinmoinen otos Aasasta ja palkinnoista.... tai otin vaan yhden pytyn ja toisen pytyn tilalle lahjakortin, että ei tässä nyt sitten ihan kaikki palkinnot olleetkaan.



Ostin pari uutta "pihapalloakin" koirille, saa nähdä mitä niistä tykkäävät. Eilen saivat ilokseen auton (?? oletan) sisäkumin ja siitä on nyt iloa riittänyt ihan mahdottomasti ja koko porukalle. Kuvia löytyy kotisivujen kuvagalleriasta.

Ei kai tässä tämän ihmeempiä, joten taidan lähteä ruokkimaan nelijalat.

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Valittaisko valmistajalle?


Hernerokkatorstai tuli, oli ja meni. Söin muuten hernekeittoa duunin ruokalassa ja hyvällä ruokahalulla. Nälkä tekee ihmeitä

Muuten torstai meni kotisivujen kanssa takkuillessa. Päätin, että palautan osan "asia-artikkeleista" takaisin sivuille, ne kun poistuivat kun sivuja uudistettiin, muttei se niin yksinkertasta ollutkaan tällä kertaa, joten älkää suotta rynnikö katsomaan, että mitä uutta sivuilla on, ei vielä kerrassaan mitään, enkä tiedä onko ihan lähitulevaisuudessa tulevinakaan iltoina.

Artikkelit ovat mulla word-muodossa ja mun tyhmä koneeni ei avaa niitä nähtäville vaan tallentaa suoraan työpöydälle, voisin siis olettaa, että jonkun muunkin kone tekee niin ja sehän taas ei ole tarkoitus kun sivujen toimivuutta ajattelee. Yritin kovasti saada wordit aukeamaan aina ja joka kerta koneen asetuksista huolimatta, omaan ikkunaan tai samaan, kunhan jonnekin, mutta ei siitä mitään tullut dokumentit vaan pamahtelivat työpöydälle. Sen jälkeen päätin, että haluan wordit pdf:ksi, mitä niille sitten tapahtuu, jaa'a, mutta mun wordini ilmotti, että makro on vanhentunut ja plaaplaaplaa, joten ei pdf:ää. Jatkan huomenna harjotuksia...

Kun mulla tällä viikolla oli uus hame kolmatta kertaa päälläni, nii'i uskokaa tai älkää mä tosiaan käytän hameitakin, niin huomasin siinä ison reiän. Se oli sauman myötänen ja ensimmäinen ajatus oli, että valitan asiasta liikkeeseen, kyllähän nyt vaatteen on kestettävä enemmän kun pari päivää käyttöä. Päätin sitten kuitenkin olla valittamatta... muistin nimittäin, että Totoro tutki mun vaatteitani silloin yks yö... Onneks hame oli aikasen pitkä, joten sain reiän puseron alle piiloon, kun nostin hameen rintojen alle asti. Sellasta se on kun on pentu talossa, koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi löytyy ja mistä.

keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Onni onnettomuudessa


Haluisko joku vaihdossa vähän käytetyn nenän? Just nyt voisin luopua omastani ihan suosiolla, jos sais paremman vaihdossa. Ulkomuotoon oon jo tottunut, se ei mua haittaa, mutta tää kutina, joka jostain on pesiytynyt mun nenääni. Kohta tuulenhalkoja siirtyy niskan puolelle kun hieron sitä koko ajan tarmokkaasti.... Toisaalta, ehkä mä silti pidän oman nenäni, tiedä mitä sitä vaihdossa sais.

Viime yönä jytisti ukkonen. En kyllä kuullut kun yhden kunnon jysäyksen, nousin sulkemaan ikkunan ja vetämään pimennysverhon eteen ja siinä se. Kenties jytisi enemmän, kenties ei, ei ainakaan nukkumista haitannut.

Totoro on nyt ottanut tavakseen nukkua osan yötä punkassa ja osan yötä lattialla. Illalla Totoro kävi viereeni, mutta kun nousin sulkemaan ikkunaa, niin Totoro päätti siirtyä sängyn alle. Jossain välissä yötä se sitten tuli taas pyytämään punkkaan ja kampesin pikkuäijän viereeni. Aamulla, käytyään KePon kanssa aamuyön ulkoilulla, Totoro uhkarohkeasti meni punkan viileimpään kohtaan, avoimen ikkunan eteen (juu, olin taas avannut ikkunan). Uhkarohkea veto se oli siinä mielessä, että ko. paikka on Arskan ja Arska siinä nytkin nukkui. Arska ei yleensä välitä kenestäkään nelijalasta kiinni itessään, vaan karkottaa kaikki murisemalla hyytävästi. Tällä kertaa kävi toisin: äijät nukkuivat vieretyksin kaikessa rauhassa.

Totorolle sattui pikku "onnettomuus" tänään. Oltiin ulkona, ihan tossa pihalla vaan ja mä tietty luin, enkä koko aikaa seurannut koirien puuhia. Jossain vaiheessa aloin kaipailla Celloa ja lähdin tarkastamaan, että missä arvon herra on, se kun joskus tunkee aidanraosta ja löytyy Lepikontien reunasta. Ei yleensä meidän postilaatikkoamme kauempaa, mutta ihan tarpeeksi vaarallista sekin on. Tällä kertaa Cello oli kyllä ihan tontilla ja lähti iloisesti juoksemaan kohti kun huusin. Totoro puolestaan lähti iloisesti juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, siis kohti Celloa...

Enpä asiaa sen enempää miettinyt, ainahan nuo juoksentelevat pitkin pihaa ja toisinaan sisälläkin hirmu höökää, käännyin siis ja lähdin takaisin keinua kohti. Kuulin kuin Totoro kiljahti, menin tietty katsomaan, muttei Totoroa näkynyt. Huutelin ja Trontti-Poo ilmestyi traktorin alta. Käveltiin sitten molemmat keinulle. Totoro ravisti päätään ja laatoille ilmestyi veripisaroita. Päätin, että siirrymme sisälle tarkastamaan vauriot.

Mitään näkyvää jälkeä ei Totorosta löytynyt, hampaatkin olivat kaikki paikoillaan, mutta nenästä tuli vähän verta. Homeopaattista arnicaa, lepoon ja seurantaan. Nyt, kun veritahroja löytyy lattioilta, sohvasta, korituolista, mun puserostani yms. paikoista, Totoro on toipunut riekkumaan ihan kun aina ennenkin, joten taidettiin lopulta selvitä säikähdyksellä. Oletus: Totoro törmäsi Celloon. Cello ite juoksi suunnilleen tuon ikäsenä niin kovaa päin Arosaa, että sai aivotäräyksen... Ihan on poika isäänsä tullut.


Totoro-toipilas on vähän lukenut Keltasta pörssiä Joulupukin ja Sammakon kanssa ja maistellut suolakeksien makua... tyhjästä paperista vaan. Pallokin on pelattu litteeks, tosin Arskan toimesta, mutta kumminkin.

Nyt toipilaan meno on jo ihan "normaalia" ja nenäkin on tallella kuten kuvista näkyy.









Tää mun nenäni sitten... ei mut nyt mä sen keksin: Totoro satutti nenänsä, mä kärsin, eläköön tasa-arvo.