Tänään oli Gretan arkitottiskurssin vika kerta ja sen aihe oli jäljestys. Greta ei koskaan olekaan jälkeä ajanut, joten oli tosi mielenkiintoista nähdä miten homma toimi. Arska pääsi mukaan vähän siivellä, osin korvauksena taannoin peruuntuneesta kurssikerrasta ja osin varmaan, koska on jälkikoirana hippasen speciaali sokeutensa takia.
Tein het aluksi Arskalle jäljen mahdollisimman näkyvälle paikalle, sillä Arska toimi demokoirana kurssilaisille ennen kuin nämä lähtivät tekemään jälkiä omille koirilleen. Vähän kyllä jännäsin miten jälki menee, Arska kun ei aikoihin ole jälkimettässä ollut, vaan loistavasti tuo jäljen ajoi. Yhdessä kohti piti vähän hakea, mut paikalla tuuli, joten jälki oli varmaan hippasen sivussa ja sitten kun jäljen suunta muuttui niin tuulenkin suunta muuttui ja siinä piti sit vähän ihmetellä. Ja olihan se hyvä demo kokemattomille siitä miten pitää antaa koiran ite löytää jälki uudelleen, eikä ohjata sitä takasin jäljelle.
Tein Arskalle toisenkin jäljen, joka ajettiin sit aika lopussa kurssikertaa. Sillä jäljellä olikin jo kaarretta ja mutkaa sun muuta ja pituuttakin jonkin verran. Arska lähti jäljelle tosi innolla ja ajoi sen tosi hyvin, vaikutti suorastaan vähän pettyneeltä kun jälki loppu. Ois pitäny varmaan vielä kokeilla miten Arska ilmasee esineet, muttei tullut mieleen ja ehkä se näin tauon jälkeen olikin hyvä, ettei tullut liikaa samalla kertaa.
Gretan jäljet oli aika lyhyitä ja suoria, eihän neiti ole ikinä tekemällä tehtyä jälkeä ajanut, luulen tosin et pupun jälkiä pihassa kyllä. Greta osotttautui luonnonlahjakkuudeksi jälkikoirana, painalsi nenä maassa menemään, eikä välittänyt nameista. Arskakaan ei koskaan jäljellä mitään nameja syö, ei ees jäljen päässä, sille jälki on palkinto ja ohjaajan ilo kun jäljen pää löytyy. Greta näyttäis olevan vähän samaa maata. Kouluttajakin oli oikeestaan vähän hämmästynyt Gretan luontaisesta menosta ja suuresta innosta. Nyt meillä ois sit niin kun kaks jälkikoiraa...
Siinähän se ilta sit menikin mettässä koluten ja itikoita huitoen. Joo itikoita tosiaan oli jo aika liuta pyörimässä porukan ympärillä. Ehkä tästä vielä kesä tulee...
tiistaina, huhtikuuta 27, 2010
maanantaina, huhtikuuta 26, 2010
Masennus maximus
Lauantaina oltiin Heddan kanssa Lahden näyttelyssä. Siinä kun kasvateillani meni suorastaan huikean upeasti sekä lauantaina että sunnuntaina niin Heddan suoritus oli todellinen pohjanoteeraus koko Heddan näyttelyuralla.
Onhan meillä ollut Heddan kanssa ongelmia pöydän osalta ja toisinaan vähän muutenkin, mutta Lahti oli kyllä ehdottomasti surkein esitys ikinä. Valitettavasti pikkupentuajan onnettomuus näkyy edelleen Heddan käytöksessä, vaikka töitä on tehty koko rahan edestä ja alusta alkaen. Hedda on tavannut valtavan määrän vieraita ihmisiä ja koiria sekä kotona että maailmalla, Hedda on laukannut vaikka kuin monessa pentunäyttelyssä ihan vaan harjotuksen vuoksi, Hedda on käynyt kursseilla jne. jne. En muista, että kenenkään kanssa ois ihan näin pal töitä tehty.
Välillä näytti jo tosi hyvältä, josta kertonee JV09 ja PMJV09 -tittelit. Turku tammikuussa meni myös loistavasti. Ajattelin jo, että ollaan ohi pahimpien ongelmien, vaan näköjään ei.
Hedda oli jotenkin hermostunut jo autossa matkalla Lahteen. Näyttelyalueella Hedda "keksi" ensin rähistä liki tuleville ländereille (tätä on aika ajoin esiintynyt jos joku vieras koira tulee iholle) ja lopulta kaikille koirille, ensin niille, jotka tulivat liki, lopulta kaikille kun meni 5 metrin säteellä. Ja täähän on niin itteään palkitsevaa käytöstä kun koirat ja ihmiset tietenkin väistää, niin väistäisin minäkin. Kehässä Hedda ei sentään rähissyt vaikkei ainokainen luokassaan ollutkaan.
Liikkuminen meni pompottelemiseksi ja pöytä oli todellinen floppi, Hedda ei antanut tuomarin koskea itseensä, jouduin ite näyttämään Heddan hampaat ja sekin oli työn takana, Hedda yritti väistää myös meikäläisen käsiä. Seisominenkaan ei ollut ihan paras mahdollinen suoritus, mutta kuitenkin osasuorituksista onnistunein...
EH saatiin, ihme kyllä, mutten ihan heti muista koska ois tehnyt mieli pillahtaa itkuun kun poistuu kehästä, ei varmaan koskaan tätä ennen, yleensä on lähinnä naurattanut kun kehä menee keturoilleen. Nyt iski masennus maximus. Kehän laidallakin oli monta kysymysmerkin näköstä ihmistä, jotka kyselivät, että MIKÄ sille oikein tuli, sehän on mennyt yleensä tosi hyvin. Eipä vaan ollut siihen vastausta antaa.
Pahin pelko on, että ollaan taas siinä tilanteessa mistä treenit Heddan kanssa viime vuonna alotettiin ja jotenkin tuli sellainen olo, että jos näin on, niin nyt mä kyllä heitän pyyhkeen kehään, en jaksa enää alottaa kaikkee treeniä alusta uudelleen. Toinen mahdollisuus, ja tämän päivän tietämyksellä varsin todennäkönenkin, on, että kyse oli siitä, että Heddalla oli juoksut alkamassa, alko nimittäin tänään. Ehkä siis vedän hetken henkeä, annan juoksujen mennä ja mietin sitten mistä alotetaan / jatketaan tai mitä tehdään, jos nyt mitään erityistä tartteekaan sit taas enää tehdä.
Vanhimmainen tosin oli jo pistänyt tuulemaan ja napannut Heddan mukaansa Nlaan käymään vähän ostoksilla ja viettämään päivää keskimmäisen ja Miksun kanssa. Eläintarvikeliikkeessä oli hampaat kattonut Heddalle ihan vieras ihminen ja saman oli tehnyt myös vävypoika. Aika nuupahtaneen näkösen Heddan keräsinkin vanhimmaisen kanssa kyytiini kotimatkalla, tais olla neidolle aika rankka päivä...
Onhan meillä ollut Heddan kanssa ongelmia pöydän osalta ja toisinaan vähän muutenkin, mutta Lahti oli kyllä ehdottomasti surkein esitys ikinä. Valitettavasti pikkupentuajan onnettomuus näkyy edelleen Heddan käytöksessä, vaikka töitä on tehty koko rahan edestä ja alusta alkaen. Hedda on tavannut valtavan määrän vieraita ihmisiä ja koiria sekä kotona että maailmalla, Hedda on laukannut vaikka kuin monessa pentunäyttelyssä ihan vaan harjotuksen vuoksi, Hedda on käynyt kursseilla jne. jne. En muista, että kenenkään kanssa ois ihan näin pal töitä tehty.
Välillä näytti jo tosi hyvältä, josta kertonee JV09 ja PMJV09 -tittelit. Turku tammikuussa meni myös loistavasti. Ajattelin jo, että ollaan ohi pahimpien ongelmien, vaan näköjään ei.
Hedda oli jotenkin hermostunut jo autossa matkalla Lahteen. Näyttelyalueella Hedda "keksi" ensin rähistä liki tuleville ländereille (tätä on aika ajoin esiintynyt jos joku vieras koira tulee iholle) ja lopulta kaikille koirille, ensin niille, jotka tulivat liki, lopulta kaikille kun meni 5 metrin säteellä. Ja täähän on niin itteään palkitsevaa käytöstä kun koirat ja ihmiset tietenkin väistää, niin väistäisin minäkin. Kehässä Hedda ei sentään rähissyt vaikkei ainokainen luokassaan ollutkaan.
Liikkuminen meni pompottelemiseksi ja pöytä oli todellinen floppi, Hedda ei antanut tuomarin koskea itseensä, jouduin ite näyttämään Heddan hampaat ja sekin oli työn takana, Hedda yritti väistää myös meikäläisen käsiä. Seisominenkaan ei ollut ihan paras mahdollinen suoritus, mutta kuitenkin osasuorituksista onnistunein...
EH saatiin, ihme kyllä, mutten ihan heti muista koska ois tehnyt mieli pillahtaa itkuun kun poistuu kehästä, ei varmaan koskaan tätä ennen, yleensä on lähinnä naurattanut kun kehä menee keturoilleen. Nyt iski masennus maximus. Kehän laidallakin oli monta kysymysmerkin näköstä ihmistä, jotka kyselivät, että MIKÄ sille oikein tuli, sehän on mennyt yleensä tosi hyvin. Eipä vaan ollut siihen vastausta antaa.
Pahin pelko on, että ollaan taas siinä tilanteessa mistä treenit Heddan kanssa viime vuonna alotettiin ja jotenkin tuli sellainen olo, että jos näin on, niin nyt mä kyllä heitän pyyhkeen kehään, en jaksa enää alottaa kaikkee treeniä alusta uudelleen. Toinen mahdollisuus, ja tämän päivän tietämyksellä varsin todennäkönenkin, on, että kyse oli siitä, että Heddalla oli juoksut alkamassa, alko nimittäin tänään. Ehkä siis vedän hetken henkeä, annan juoksujen mennä ja mietin sitten mistä alotetaan / jatketaan tai mitä tehdään, jos nyt mitään erityistä tartteekaan sit taas enää tehdä.
Vanhimmainen tosin oli jo pistänyt tuulemaan ja napannut Heddan mukaansa Nlaan käymään vähän ostoksilla ja viettämään päivää keskimmäisen ja Miksun kanssa. Eläintarvikeliikkeessä oli hampaat kattonut Heddalle ihan vieras ihminen ja saman oli tehnyt myös vävypoika. Aika nuupahtaneen näkösen Heddan keräsinkin vanhimmaisen kanssa kyytiini kotimatkalla, tais olla neidolle aika rankka päivä...
sunnuntai, huhtikuuta 25, 2010
Lahti KV 24-25.4.2010
Lauantai 24.4.2010
Kipazin Just a Prank, Jermu JUN ERI, JUK2, PU2, varaSerti
Sunnuntai 25.4.2010
Kipazin Kiss of Noble, Zorro NUO ERI, NUK1
Kipazin Kiss of Angels, Unna AVO ERI, AVK1, PN4, varaSert
ONNEKSI OLKOON!!!!!
Kipazin Just a Prank, Jermu JUN ERI, JUK2, PU2, varaSerti
Sunnuntai 25.4.2010
Kipazin Kiss of Noble, Zorro NUO ERI, NUK1
Kipazin Kiss of Angels, Unna AVO ERI, AVK1, PN4, varaSert
ONNEKSI OLKOON!!!!!
Männäviikon menoja
Viikko on ollu melkosen hektinen, hengittää on sentään ehtinyt, mut ei pal muuta. Jos nyt vaikkas lois jonkin sortin katsauksen muutamiin viime päiviin... jäis ees joku muistikuva itellekin talteen
Tiistai
Tiistaina saapui Totoron morsio Ruottinmaalta Totoroa treffaamaan. Se jo tiedettiin etuottia, ettei h-hetki tiistaille satu, tarkotus olikin vaan, jotta nuoripari treffaa ja saavat tehdä tuttavuutta keskenään. Oishan se aina mahdollista, ettei kemiat synkkaa ja oon kyllä sitä mieltä, et ellei kemiat synkkaa, niin kannattaa miettiä kahdesti pistääkö sellasen pariskunnan yhteen, narttu kun haistaa omaa genetiikkaansa täydentävän genetiikan ja valkkaa uroksen sen mukaan (jos siis valitsemaan pääsis).
Totoro oli valinnut tekniikakseen "ei ole pompun voittanutta". Tekniikalla ei kuitenkaan tavoitteeseen vielä tiistaina päästy.
Keskiviikko
Sen enempää tulosta ei syntynyt vielä keskiviikkonakaan, tosi ihania pomppu ja tanssikuva vaan kertyi kameraan.
Torstai
Torstaiaamu valkeni valkoisena, piti ihan hetki miettiä, että uskaltaako sitä kesärenkain maaimalle lähteä. Aattelin sit, että joo, ajan ainakin vähän matkaa ja katon mihin sää siinä kehittyy, jos alkaa näyttää pahalta, niin pyörrän takasin ja ajan kotio. Vaan Veikkolan jälkeen oli takatalvi mennyttä.
Totoro jatkoi pomppujaan lumesta huolimatta ja väsytystaktiikka on mitä ilmeisimmin tehokas...
Greta pääsi koulutukseen, vaikkas meikä ei, KePo urhoollisesti lähti vesisateeseen namit taskussa ja Greta autossa. Kuulemma tosin sade oli lakannut juur ennen koulutuksen alkua, märkiä olivat silti molemmat, niin KePo kun Gretakin. Hienosti oli Greta kuulemma totellut ja KePolta ne kehut ei hevin irtoa.
Perjantai
Totoro oli huomannut tekniikkansa toimivaksi ja jatkoi perjantainakin samalla linjalla, eikä turhaan...
Lauantai
Lauantaina kello ois soinut puol seiskalta, mut heräsin jo arkiaikaan eli kuudelta. Totorolla oli vielä jäähyväistreffit Millin kanssa, eikä suotta... Sen jälkeen oli meikäläisen aika valmistautua Heddan kanssa Lahden näyttelyyn, joka oli aika täydellinen fiasko, siis Heddan osalta, mut siitä enemmän myöhemmin.
Astutuksen anatomiaa
Viikko on ollut mitä mielenkiintoisin. Mikään kerta ei koskaan ole samanlainen kuin toinen, ei vaikka oman uroksen kanssa useemmankin nartun kohtais. Tai no on siinä aina ne samatkin elementit: ennen aikojaan ei onnistu, jälkijunassa ei onnistu, kahvia tulee juotua luvattoman paljon, kotihommat seisoo tekemättöminä ja oman lauman arki "järkkyy", joten tunnelma on kaikkea muuta kun normaali.
Milli ei mikään maailman helpoin morsio ollut kokemattomalle nuorelle urokselle rouva kun on omanarvontuntoinen ja jo sulhastaan vanhempi. Luonteeltaan mielestäni todella mukava koira yhtä kaikki. Totoron etuna erinomainen tilanteiden lukutaito ja nopea sopeutuminen moniin juttuihin, varmaan osin Arskan peruja, Arska kun osaa olla hippasen arvaamaton, joten Totoro on oppinut reagoimaan kaikkeen salaman nopeasti.
Ongelmaksi osoittautui lopulta se, että Milli ei pysynyt yhtään paikoillaan. Ei oikeina päivinä mitenkään pistänyt hanttiin vaan käänsi häntää, antoi nousta selän päälle jne., mutta kävellä tapsutti koko ajan. Totoro puolestaan ei osannut vauhdissa hypätä. Ainoa mahdollisuus oli siis pysäyttää Milli ottamalla pannasta kiinni. Pakkoastumista vastustan, mut jos riittää, et vähän pannasta pitää kiinni, niin se on ok, varsinkin kun näki, et nuoripari toisistaan tykkäs ja ongelma oli lähinnä tekninen.
Kun kyse on länderistä, niin seuraava ongelma oli arvattavissa; Totoron mielestä oli hippasen epäilyttävää kun joku ihminen tunki siihen liki... joten nostin Totoron Millin selkään pari kolme kertaa samalla kun Milliä pidettiin paikoillaan... kaikkee sitä ihminen tekeekin. Eihän Totoro nostamalla tietenkään oikeaan osunut, ite se pitää hypätä, et onnistuu, mut ymmärsi sen, ettei nartun läheisyydessä olevasta ihmisestä tartte välittää.
Ei kahta kolmannetta, seuraava ongelma oli se, että Milli tietty "nosti peränsä" aina het kun pantaan tartuttiin, vaikka kuin vähän ja huomaamattomasti yritti tarttua. Kuin ollakaan Totoro on Milliä matalampi, joten se pieni "pyllistys" ois ollut tarpeen asioita helpottamaan.
Toisaalta meni se näinkin. Jollain kerralla tosin pidin käsiäni lattialla Totoron takajalkojen sivuilla, kun pojan jalat lähti leviämään haralleen, Totoro kun tartti jokaisen jalkojensa sentin. Matto oli kyllä lattialla, muttei riittänyt pitämään Totoron jalkoja ojennuksessa. Toisella kerralla taisin pukata Totoroa takamuksesta kun oli päässyt maaliin, mut meinas pudota hippasen ennen aikojaan.
Ulkona ois varmaan onnistunut avustelematta, maastoa kun voi käyttää apuna, eikä jalatkaan pääse liukumaan. Vaan sää ja märkä maa; millon sato, millon tuuppas lunta joten nuoripari oli joka kerta sukkelaan jonossa oven takana odottamassa sisään pääsyä. Juu, en mäkään ois välittänyt tuolla märässä maassa kykkiä sitä 15-20 minuuttia, et ihan bueno näin.
Toivotamme Totoron kanssa Millille onnistunutta odotusta ja vähän laskettiin, et jos viis tulis kertalaakista (se on meillä heikoin saldo per laaki näistä suunnitelluista), niin ihan kiva katras ois tulollaan
Tiistai
Tiistaina saapui Totoron morsio Ruottinmaalta Totoroa treffaamaan. Se jo tiedettiin etuottia, ettei h-hetki tiistaille satu, tarkotus olikin vaan, jotta nuoripari treffaa ja saavat tehdä tuttavuutta keskenään. Oishan se aina mahdollista, ettei kemiat synkkaa ja oon kyllä sitä mieltä, et ellei kemiat synkkaa, niin kannattaa miettiä kahdesti pistääkö sellasen pariskunnan yhteen, narttu kun haistaa omaa genetiikkaansa täydentävän genetiikan ja valkkaa uroksen sen mukaan (jos siis valitsemaan pääsis).
Totoro oli valinnut tekniikakseen "ei ole pompun voittanutta". Tekniikalla ei kuitenkaan tavoitteeseen vielä tiistaina päästy.
Keskiviikko
Sen enempää tulosta ei syntynyt vielä keskiviikkonakaan, tosi ihania pomppu ja tanssikuva vaan kertyi kameraan.
Torstai
Torstaiaamu valkeni valkoisena, piti ihan hetki miettiä, että uskaltaako sitä kesärenkain maaimalle lähteä. Aattelin sit, että joo, ajan ainakin vähän matkaa ja katon mihin sää siinä kehittyy, jos alkaa näyttää pahalta, niin pyörrän takasin ja ajan kotio. Vaan Veikkolan jälkeen oli takatalvi mennyttä.
Totoro jatkoi pomppujaan lumesta huolimatta ja väsytystaktiikka on mitä ilmeisimmin tehokas...
Greta pääsi koulutukseen, vaikkas meikä ei, KePo urhoollisesti lähti vesisateeseen namit taskussa ja Greta autossa. Kuulemma tosin sade oli lakannut juur ennen koulutuksen alkua, märkiä olivat silti molemmat, niin KePo kun Gretakin. Hienosti oli Greta kuulemma totellut ja KePolta ne kehut ei hevin irtoa.
Perjantai
Totoro oli huomannut tekniikkansa toimivaksi ja jatkoi perjantainakin samalla linjalla, eikä turhaan...
Lauantai
Lauantaina kello ois soinut puol seiskalta, mut heräsin jo arkiaikaan eli kuudelta. Totorolla oli vielä jäähyväistreffit Millin kanssa, eikä suotta... Sen jälkeen oli meikäläisen aika valmistautua Heddan kanssa Lahden näyttelyyn, joka oli aika täydellinen fiasko, siis Heddan osalta, mut siitä enemmän myöhemmin.
Astutuksen anatomiaa
Viikko on ollut mitä mielenkiintoisin. Mikään kerta ei koskaan ole samanlainen kuin toinen, ei vaikka oman uroksen kanssa useemmankin nartun kohtais. Tai no on siinä aina ne samatkin elementit: ennen aikojaan ei onnistu, jälkijunassa ei onnistu, kahvia tulee juotua luvattoman paljon, kotihommat seisoo tekemättöminä ja oman lauman arki "järkkyy", joten tunnelma on kaikkea muuta kun normaali.
Milli ei mikään maailman helpoin morsio ollut kokemattomalle nuorelle urokselle rouva kun on omanarvontuntoinen ja jo sulhastaan vanhempi. Luonteeltaan mielestäni todella mukava koira yhtä kaikki. Totoron etuna erinomainen tilanteiden lukutaito ja nopea sopeutuminen moniin juttuihin, varmaan osin Arskan peruja, Arska kun osaa olla hippasen arvaamaton, joten Totoro on oppinut reagoimaan kaikkeen salaman nopeasti.
Ongelmaksi osoittautui lopulta se, että Milli ei pysynyt yhtään paikoillaan. Ei oikeina päivinä mitenkään pistänyt hanttiin vaan käänsi häntää, antoi nousta selän päälle jne., mutta kävellä tapsutti koko ajan. Totoro puolestaan ei osannut vauhdissa hypätä. Ainoa mahdollisuus oli siis pysäyttää Milli ottamalla pannasta kiinni. Pakkoastumista vastustan, mut jos riittää, et vähän pannasta pitää kiinni, niin se on ok, varsinkin kun näki, et nuoripari toisistaan tykkäs ja ongelma oli lähinnä tekninen.
Kun kyse on länderistä, niin seuraava ongelma oli arvattavissa; Totoron mielestä oli hippasen epäilyttävää kun joku ihminen tunki siihen liki... joten nostin Totoron Millin selkään pari kolme kertaa samalla kun Milliä pidettiin paikoillaan... kaikkee sitä ihminen tekeekin. Eihän Totoro nostamalla tietenkään oikeaan osunut, ite se pitää hypätä, et onnistuu, mut ymmärsi sen, ettei nartun läheisyydessä olevasta ihmisestä tartte välittää.
Ei kahta kolmannetta, seuraava ongelma oli se, että Milli tietty "nosti peränsä" aina het kun pantaan tartuttiin, vaikka kuin vähän ja huomaamattomasti yritti tarttua. Kuin ollakaan Totoro on Milliä matalampi, joten se pieni "pyllistys" ois ollut tarpeen asioita helpottamaan.
Toisaalta meni se näinkin. Jollain kerralla tosin pidin käsiäni lattialla Totoron takajalkojen sivuilla, kun pojan jalat lähti leviämään haralleen, Totoro kun tartti jokaisen jalkojensa sentin. Matto oli kyllä lattialla, muttei riittänyt pitämään Totoron jalkoja ojennuksessa. Toisella kerralla taisin pukata Totoroa takamuksesta kun oli päässyt maaliin, mut meinas pudota hippasen ennen aikojaan.
Ulkona ois varmaan onnistunut avustelematta, maastoa kun voi käyttää apuna, eikä jalatkaan pääse liukumaan. Vaan sää ja märkä maa; millon sato, millon tuuppas lunta joten nuoripari oli joka kerta sukkelaan jonossa oven takana odottamassa sisään pääsyä. Juu, en mäkään ois välittänyt tuolla märässä maassa kykkiä sitä 15-20 minuuttia, et ihan bueno näin.
Toivotamme Totoron kanssa Millille onnistunutta odotusta ja vähän laskettiin, et jos viis tulis kertalaakista (se on meillä heikoin saldo per laaki näistä suunnitelluista), niin ihan kiva katras ois tulollaan
torstaina, huhtikuuta 22, 2010
Meillä kaikilla oli niin mukavaa
oi, jospa oisit saanut olla mukana.
Tältä näytti maisemat eilen
ja tältä tänään.
Että vähän pukkas lunta tulemaan.
Ja kyllä, he saivat toisensa.
Milli (Rednal Mimoza) & Totoro (Kipazin Mentha Gracilis)
Lisätietoja kennel KromiPaws, ihan vaikka sujuvalla suomenkielellä
Tältä näytti maisemat eilen
ja tältä tänään.
Että vähän pukkas lunta tulemaan.
Ja kyllä, he saivat toisensa.
Milli (Rednal Mimoza) & Totoro (Kipazin Mentha Gracilis)
Lisätietoja kennel KromiPaws, ihan vaikka sujuvalla suomenkielellä
tiistaina, huhtikuuta 20, 2010
Tanssi mun kanssani tähtiin
Se on tanssia ihmisten
Tanssia jumalten
Tanssia välillä taivaan ja maan
Mies naistaan vie
Sydän tahteja lyö
Poika tyttöään taivuttaa
Hetkeks unohtaa
Nuo kaksi kaiken saa
(Teksti: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Tango)
Tanssia jumalten
Tanssia välillä taivaan ja maan
Mies naistaan vie
Sydän tahteja lyö
Poika tyttöään taivuttaa
Hetkeks unohtaa
Nuo kaksi kaiken saa
(Teksti: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Tango)
sunnuntai, huhtikuuta 18, 2010
Eläinkommunikaatiota
Niin se ollaan taas kerran sunnuntai-illassa ja jotenkin on sellanen olo kun joku päivä ois jääny välistä... Kai se on sit torstai, koska sen tosiaan otin levon kannalta, en päivitelly kotisivujakaan, en ees blogia. Sen lainaamani kirjan luin kyllä loppuun. Tosi hyvä kirja, tosi hyvä, harmi kun ei sitä enää mistään saa, paitti kirjastosta lainaan, oisin vaan halunnut ikioman kappaleen. Vai sattuuko jonkun hyllyssä roikkumaan ylimääräsenä opus Seuraa sydämesi ääntä???
Perjantaina käytiin koiranruokaostoksilla ja ainakaan Nlassa ei kaupan lakkopäivä mitenkään näkynyt, oli kaikkien kauppojen parkit autoja pinkeenään ja käytiin mekin "omassa kaupassa" hakemassa sunnuntaille parit vielä unohtuneet jutut. Kyllä mun piti perjantaina mennä möksälle siivoomaankin, mut jotenkin se noin 100 metriä tuntu ihan ylivoimaselta kun vettä tuli kun aisaa.
Lauantaina käytiin ensin hakemassa sunnuntain muonat keskimmäiseltä ja sit oli todellakin aika raahautua möksälle järkkäämään paikat kuntoon kurssia varten. Järkättiin kalustusta vanhimmaisen kanssa, tungettiin sapuskat jääkaappiin, rontattiin kirppiskamat eteiseen ja pesasin lopulta ihan lattiankin. Illemmalla kävin vielä tuuppaamassa lämpöä tupaan, se ei ihan oo ihannelämpötila joku +12 astetta...
Ensimmäinen kurssilainen saapui jo illalla, joten illaksi oli hyvää seuraa, joka toisaalta tarkotti sitä, että ilta vähän venyi...
Tänä aamuna kello ois kilahtanut vähän vaille kaheksan, mut heräsin jo sitä ennen ja kun Totoro huomaa, että oon hereillä, niin se on sit nukkumiset nukuttu, herra hyppii sänkyyn ja lattialle, sänkyyn ja lattialle ja haistelee siinä sivussa silmät ja suun, tunkee päätään silitettäväksi jne.
Raastoin aamun kunniaks porkkanat... tai konehan sen teki, turha tässä on raasteesta kunniaa ottaa, ja tein aamupalan. Sit olikin jo aika siirtyä möksälle sumpin ja teeveden keittoon. KePo jäi hoitamaan pysäköinnin ohjauksen ja koirat, ei siis osallistunut kurssille.
Oon tosiaan harrastanut eläinkommunikaatiota(kin) nyt jo useemman vuoden ja olenpa kaksi kurssiakin käynyt aiheesta joitain vuosia sitten Anna-Liisa Väisäsen opissa. Koko historiaani en käy kertomaan, se on kohtuullisen pitkä stoori, toteampa vain, että eläinkommunikaatio on tosi mielenkiintoista ja niin paljon kun niitä kommunikaatioita tehdessä uskon puute vaivaakin ja joskus tuntuu, että oonkohan mä ihan viisas, niin tulokset on olleet kyllä uskomattomia. Palautetta olen saanut lähes jokaisesta tekemästäni kommunikaatiosta ja se on ollutkin todella tärkeää omaa kehitystä ajatellen.
Niin pitkällä en kuitenkaan katso olevani ihan vielä, että olisin tämän päiväisen, ensisijaisesti kasvattieni omistajille suunnatun kurssin pitänyt itse, vaan kurssin piti Maiccu Kostiainen AnimalsTalk.
Maiccu ja Viivi
Viivin mielipide kurssista
varsinkin kun arvon neidolle ei kukaan jakanut makupaloja, pelkkiä rapsutuksia vaan, kun kerroin, että Viivi on eliminaatiodietillä, jotta saataisiin selville mahtaako nieluongelma johtua jostain ruoka-aineallergiasta.
Vaikka asia oli minulle tuttua, niin paljon tuli uuttakin. Päivän tärkein anti minulle itselleni oli vahvistukset omiin ajatuksiin, tapoihin ja kokemuksiin. Meillähän on kaikilla kyky kommunikoida eläinten kanssa, se vaan on suurimmalta osalta ihmisiä painunut taka-alalle ja se on kaivettava esiin. Tämä kaivelu oli varmasti usealle osallistuneelle aika rankkaa ja ajatuksia ravistavaa, pureksittavaa riittänee pitemmäksi aikaa, tai ainakin sellainen kuva syntyi porukan lähtötohinassa heittämistä kommenteista.
Päivä on ollut upea ja aurinkoinen, kaikki sujui loistavasti ja tunnelma oli sydämellinen. Kiitos Maiccu, kiitos kurssilaiset, kiitos eläimet, kiitos kokki ja kiitos kotiväki!!!
Perjantaina käytiin koiranruokaostoksilla ja ainakaan Nlassa ei kaupan lakkopäivä mitenkään näkynyt, oli kaikkien kauppojen parkit autoja pinkeenään ja käytiin mekin "omassa kaupassa" hakemassa sunnuntaille parit vielä unohtuneet jutut. Kyllä mun piti perjantaina mennä möksälle siivoomaankin, mut jotenkin se noin 100 metriä tuntu ihan ylivoimaselta kun vettä tuli kun aisaa.
Lauantaina käytiin ensin hakemassa sunnuntain muonat keskimmäiseltä ja sit oli todellakin aika raahautua möksälle järkkäämään paikat kuntoon kurssia varten. Järkättiin kalustusta vanhimmaisen kanssa, tungettiin sapuskat jääkaappiin, rontattiin kirppiskamat eteiseen ja pesasin lopulta ihan lattiankin. Illemmalla kävin vielä tuuppaamassa lämpöä tupaan, se ei ihan oo ihannelämpötila joku +12 astetta...
Ensimmäinen kurssilainen saapui jo illalla, joten illaksi oli hyvää seuraa, joka toisaalta tarkotti sitä, että ilta vähän venyi...
Tänä aamuna kello ois kilahtanut vähän vaille kaheksan, mut heräsin jo sitä ennen ja kun Totoro huomaa, että oon hereillä, niin se on sit nukkumiset nukuttu, herra hyppii sänkyyn ja lattialle, sänkyyn ja lattialle ja haistelee siinä sivussa silmät ja suun, tunkee päätään silitettäväksi jne.
Raastoin aamun kunniaks porkkanat... tai konehan sen teki, turha tässä on raasteesta kunniaa ottaa, ja tein aamupalan. Sit olikin jo aika siirtyä möksälle sumpin ja teeveden keittoon. KePo jäi hoitamaan pysäköinnin ohjauksen ja koirat, ei siis osallistunut kurssille.
Oon tosiaan harrastanut eläinkommunikaatiota(kin) nyt jo useemman vuoden ja olenpa kaksi kurssiakin käynyt aiheesta joitain vuosia sitten Anna-Liisa Väisäsen opissa. Koko historiaani en käy kertomaan, se on kohtuullisen pitkä stoori, toteampa vain, että eläinkommunikaatio on tosi mielenkiintoista ja niin paljon kun niitä kommunikaatioita tehdessä uskon puute vaivaakin ja joskus tuntuu, että oonkohan mä ihan viisas, niin tulokset on olleet kyllä uskomattomia. Palautetta olen saanut lähes jokaisesta tekemästäni kommunikaatiosta ja se on ollutkin todella tärkeää omaa kehitystä ajatellen.
Niin pitkällä en kuitenkaan katso olevani ihan vielä, että olisin tämän päiväisen, ensisijaisesti kasvattieni omistajille suunnatun kurssin pitänyt itse, vaan kurssin piti Maiccu Kostiainen AnimalsTalk.
Maiccu ja Viivi
Viivin mielipide kurssista
varsinkin kun arvon neidolle ei kukaan jakanut makupaloja, pelkkiä rapsutuksia vaan, kun kerroin, että Viivi on eliminaatiodietillä, jotta saataisiin selville mahtaako nieluongelma johtua jostain ruoka-aineallergiasta.
Vaikka asia oli minulle tuttua, niin paljon tuli uuttakin. Päivän tärkein anti minulle itselleni oli vahvistukset omiin ajatuksiin, tapoihin ja kokemuksiin. Meillähän on kaikilla kyky kommunikoida eläinten kanssa, se vaan on suurimmalta osalta ihmisiä painunut taka-alalle ja se on kaivettava esiin. Tämä kaivelu oli varmasti usealle osallistuneelle aika rankkaa ja ajatuksia ravistavaa, pureksittavaa riittänee pitemmäksi aikaa, tai ainakin sellainen kuva syntyi porukan lähtötohinassa heittämistä kommenteista.
Päivä on ollut upea ja aurinkoinen, kaikki sujui loistavasti ja tunnelma oli sydämellinen. Kiitos Maiccu, kiitos kurssilaiset, kiitos eläimet, kiitos kokki ja kiitos kotiväki!!!
keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010
Horoskoopin ohjein
Tekemistä on tällä(kin) viikolla riittänyt, vaikkei kai sitä ite siihen syytön ole, vois kai asioita priorisoida ja joskus ehkä ei kannattais ihan kaikkea sellasta itelleen haalia, joka kuulostaa kivalta. Peiliin kannattaa katsoa, jos alkaa tekemisen tai tekemättömyyden määrä ahistaa, muita ei kannata koskaan käydä syyttelemään, ainahan on mahdollista sanoa ei, karsia, siis ihan aina.
Maanantai-illan vietin kurssilla, joka tällä kertaa olikin todella ajatuksia herättävä, joten työstämistä on riittänyt. Tiistaina sain raahattua itteni salille, miten se onkin viime aikoina ollut niin työlästä, kai toi kevätaurinko houkuttelee lähtemään mieluummin kotiin kun sisätiloihin... Sieltä sit luennolle ja illan hämärtyessä viimein kotio.
Keskiviikon kohdalla kalenteri näytti tyhjää... Päivän (horoskooppi puolestaan sanoi näin:
Nyt on syytä juhlia tai pitää muuten vain hauskaa ilman erityistä aihetta. Tarjoa ystävillesi vaikkapa leivoskahvit juhlan kunniaksi. Sano että juhlit tätä elämää ja arvokasta ystävyyttä heidän kanssaan.
Heitin kutsun, ihan niitten aikojen muistoksi kun kaikkea tehtiin extempore ja kalentereja ei juur käytetty aijankäytöä ohjaamassa, yhdelle ystävälleni (vaikka tuossa kyllä puhuttiin ystävistä), jolla yllättäen oli myös sopivasti kalenterissaan tyhjää. Töistä siis leipomon ja kirjaston kautta kotiin...
Päätin tosiaan käydä poikkeuksellisesti leipomon myymälässä kattomassa mitä siellä on nykyään tarjolla ja olihan siellä. Leivoksia en ostanut, mutta viinerit kyllä ja leipää. Ruisvuoka oli syntisen hyvää ja seitsemän viljan leipä maistuvaa. Viinerit sulivat suussa. Eikä koko hässäkkä ollut kallista, kannatti käydä.
Mänttärin kirjaston parkkipaikat oli kadonneet, ei aavistustakaan mihin auto ois pitänyt jättää kun joka paikassa oli vaan varattu-kylttejä ja ajokieltomerkkejä, jätin siis Siwan taa, paikkaan joka tuskin oli ees parkkipaikka... Kirjaston sisätilat oli pistetty uuteen uskoon sitten viime käynnin, joten kesti tovin taivastella mistä etsimäni löydän, sillä kysyähän ei tietenkään voinut.
Koirat tietty riemastuivat kun joku tuli kylään, eikä siitä hössötyksestä tällä kertaa ollut tulla loppua ollenkaan. Jännä muuten katsoa miten eri ihmiset kiinnostavat eri koiria. Viikonloppuna meillä rotuun tutustumaan tullut pariskunta keräsi aika paljon huomiota Totorolta ja Heddalta, Celloltakin jonkin verran ja Arska nyt kerää rapsutukset yleensä kaikilta (ja ellei, niin minäkin alan suhtautua epäluuloisesti niihin ihmisiin, sillä Arskalla on tarkka ihmisvainu), mutta Viiviä ei niin kovin kiinnostanut.
Tämän päiväinen vieras, ystäväni, puolestaan ei kiinnostanut, alkuinnostusta lukuun ottamatta, oikeastaan kuin Arskaa ja Viiviä ja varsinkin Viiviä, joka oli kyllä mielestäni todella hämmästyttävää. Cello oli oikeestaan aika kamala apina ja jouduin jo uhkaamaan sitä ulkoruokinnalla, ihan kuin se olisi jotenkin halunnut, etten huomaa koko ihmistä tai jotain. Tosin oli Cello kuulemma ollut rasittava päivälläkin ja vielä illalla se kunnostautui provoomalla muita kahakoimaan... Taitaa herralla olla liikaa kevättä rinnassa.
Iltasella käytiin vielä kaupassa, vaihtelun vuoksi (tai oikeestaan koska piti saada suodattimia vesikannuun) ihan Prismassa, muistaa taas pitkän aikaa, miksei tykkää asioida tavarataloissa. Käytin sitten kyllä tilaisuutta hyväkseni ja ostelin kaikkee sellasta, mitä ei Liiterissä ja meidän käyttämässä "pikkukaupassa" ole; teehyllyn kohdalla tais mennä eniten aikaa ja yhtä ja toista muutakin tarttu matkaan. Tulos oli tietty ihan "pikkuruinen" loppusumma kauppakuitissa...
Huomenna jos ottais levon kannalta. Tai jos lukis vaikka sen lainaamansa kirjan. Niin ja kotisivupäivityksetkin on vielä kesken, vaikka aika pläjäyksen sainkin viikonloppuna päivitettyä. Lepo, lepo... joo'o oon mä sellasen sanan joskus kuullu
Maanantai-illan vietin kurssilla, joka tällä kertaa olikin todella ajatuksia herättävä, joten työstämistä on riittänyt. Tiistaina sain raahattua itteni salille, miten se onkin viime aikoina ollut niin työlästä, kai toi kevätaurinko houkuttelee lähtemään mieluummin kotiin kun sisätiloihin... Sieltä sit luennolle ja illan hämärtyessä viimein kotio.
Keskiviikon kohdalla kalenteri näytti tyhjää... Päivän (horoskooppi puolestaan sanoi näin:
Nyt on syytä juhlia tai pitää muuten vain hauskaa ilman erityistä aihetta. Tarjoa ystävillesi vaikkapa leivoskahvit juhlan kunniaksi. Sano että juhlit tätä elämää ja arvokasta ystävyyttä heidän kanssaan.
Heitin kutsun, ihan niitten aikojen muistoksi kun kaikkea tehtiin extempore ja kalentereja ei juur käytetty aijankäytöä ohjaamassa, yhdelle ystävälleni (vaikka tuossa kyllä puhuttiin ystävistä), jolla yllättäen oli myös sopivasti kalenterissaan tyhjää. Töistä siis leipomon ja kirjaston kautta kotiin...
Päätin tosiaan käydä poikkeuksellisesti leipomon myymälässä kattomassa mitä siellä on nykyään tarjolla ja olihan siellä. Leivoksia en ostanut, mutta viinerit kyllä ja leipää. Ruisvuoka oli syntisen hyvää ja seitsemän viljan leipä maistuvaa. Viinerit sulivat suussa. Eikä koko hässäkkä ollut kallista, kannatti käydä.
Mänttärin kirjaston parkkipaikat oli kadonneet, ei aavistustakaan mihin auto ois pitänyt jättää kun joka paikassa oli vaan varattu-kylttejä ja ajokieltomerkkejä, jätin siis Siwan taa, paikkaan joka tuskin oli ees parkkipaikka... Kirjaston sisätilat oli pistetty uuteen uskoon sitten viime käynnin, joten kesti tovin taivastella mistä etsimäni löydän, sillä kysyähän ei tietenkään voinut.
Koirat tietty riemastuivat kun joku tuli kylään, eikä siitä hössötyksestä tällä kertaa ollut tulla loppua ollenkaan. Jännä muuten katsoa miten eri ihmiset kiinnostavat eri koiria. Viikonloppuna meillä rotuun tutustumaan tullut pariskunta keräsi aika paljon huomiota Totorolta ja Heddalta, Celloltakin jonkin verran ja Arska nyt kerää rapsutukset yleensä kaikilta (ja ellei, niin minäkin alan suhtautua epäluuloisesti niihin ihmisiin, sillä Arskalla on tarkka ihmisvainu), mutta Viiviä ei niin kovin kiinnostanut.
Tämän päiväinen vieras, ystäväni, puolestaan ei kiinnostanut, alkuinnostusta lukuun ottamatta, oikeastaan kuin Arskaa ja Viiviä ja varsinkin Viiviä, joka oli kyllä mielestäni todella hämmästyttävää. Cello oli oikeestaan aika kamala apina ja jouduin jo uhkaamaan sitä ulkoruokinnalla, ihan kuin se olisi jotenkin halunnut, etten huomaa koko ihmistä tai jotain. Tosin oli Cello kuulemma ollut rasittava päivälläkin ja vielä illalla se kunnostautui provoomalla muita kahakoimaan... Taitaa herralla olla liikaa kevättä rinnassa.
Iltasella käytiin vielä kaupassa, vaihtelun vuoksi (tai oikeestaan koska piti saada suodattimia vesikannuun) ihan Prismassa, muistaa taas pitkän aikaa, miksei tykkää asioida tavarataloissa. Käytin sitten kyllä tilaisuutta hyväkseni ja ostelin kaikkee sellasta, mitä ei Liiterissä ja meidän käyttämässä "pikkukaupassa" ole; teehyllyn kohdalla tais mennä eniten aikaa ja yhtä ja toista muutakin tarttu matkaan. Tulos oli tietty ihan "pikkuruinen" loppusumma kauppakuitissa...
Huomenna jos ottais levon kannalta. Tai jos lukis vaikka sen lainaamansa kirjan. Niin ja kotisivupäivityksetkin on vielä kesken, vaikka aika pläjäyksen sainkin viikonloppuna päivitettyä. Lepo, lepo... joo'o oon mä sellasen sanan joskus kuullu
tiistaina, huhtikuuta 13, 2010
Kuka uinuikaan pesuvadissa?
Kukapa olikaan keksinyt oivan unipaikan lattialle unohtuneesta pesuvadista?
Muutama kysymykseen vastasi ja kovin vaikuttivat yksimielisiltä, ettei vadissa voinut kölliä kukaan muu kuin Hedda...
Katsotaanpa sitten kuka siellä oikeasti oli.
Hedda? Minäkö? Ei kun mä olen Totoro.
Hedda? Vähän rajaa ja silmä käteen, mä mikään Hedda oo, mä olen Pupi.
HÄH????
Joo, kyllä vastaajat oikeessa olivat, vadissa nukkui Hedda...
Pesuvati oli sen illan hittituote, vuorollaan siellä nukkuivat Hedda, Totoro, Astra (Pupi) ja Cello. Cellosta en saanut kuvaa, se aavistaa kun tartun kameraan, eikä halua tulla kuvatuksi "noloissa tilanteissa".
No ellette arvaa pesuvatiin laitettiin pehmuste ja siitä tuli koirien sänky... meikäläinen joutunee ostamaan uuden vadin kaksjalkojen käyttöön.
Muutama kysymykseen vastasi ja kovin vaikuttivat yksimielisiltä, ettei vadissa voinut kölliä kukaan muu kuin Hedda...
Katsotaanpa sitten kuka siellä oikeasti oli.
Hedda? Minäkö? Ei kun mä olen Totoro.
Hedda? Vähän rajaa ja silmä käteen, mä mikään Hedda oo, mä olen Pupi.
HÄH????
Joo, kyllä vastaajat oikeessa olivat, vadissa nukkui Hedda...
Pesuvati oli sen illan hittituote, vuorollaan siellä nukkuivat Hedda, Totoro, Astra (Pupi) ja Cello. Cellosta en saanut kuvaa, se aavistaa kun tartun kameraan, eikä halua tulla kuvatuksi "noloissa tilanteissa".
No ellette arvaa pesuvatiin laitettiin pehmuste ja siitä tuli koirien sänky... meikäläinen joutunee ostamaan uuden vadin kaksjalkojen käyttöön.
sunnuntai, huhtikuuta 11, 2010
Aalloilla keinuva
Aalloilla keinuu yksinäinen koripallo...
ja ei, en ole muuttanut järven rannalle (vaikka se salainen haaveeni onkin) vaan "järvi" on muutanut pihalle.
Toisissa paikoissa koirat treenaa agia...
meillä se arpa on langennut kaksjaloille, kas tässä puomi. Palkkiona onnistuneesta suorituksesta on kuivat jalat ja jalkineet.
Pesuvati uusiokäytössä ja päivän kysymys kuuluu...
kuka on keksinyt itelleen oivan unipaikan??
ja ei, en ole muuttanut järven rannalle (vaikka se salainen haaveeni onkin) vaan "järvi" on muutanut pihalle.
Toisissa paikoissa koirat treenaa agia...
meillä se arpa on langennut kaksjaloille, kas tässä puomi. Palkkiona onnistuneesta suorituksesta on kuivat jalat ja jalkineet.
Pesuvati uusiokäytössä ja päivän kysymys kuuluu...
kuka on keksinyt itelleen oivan unipaikan??
torstaina, huhtikuuta 08, 2010
Pääsiäinen laskee arkeen
Pääsiäinen meni, loma loppui ja KePo sai vatsataudin. Työviikko on vierähtänyt vauhdilla ja pian ollaan taas viikonlopun vietossa. Kotona on räjähtänyt joku rapa-likapyykki-sotku -pommi, joten tulevan viikonlopun ohjelma lienee aika hyvin jo nyt tiedossa: pääsiäisen, mahataudin ja koirien tempausten siivousta...
Pääsiäislauantain erkkari oli tosiaan aivan mahtava tilaisuus. Viihdyttiin paikalla, tavattiin paljon tuttuja ja nähtiin valtavasti upeita koiria. Sunnuntai meni puolestaan perhepiirissä ja "pääsiäisaterian" merkeissä. Iltapäivästä pistäytyi Jippo perheineen meitä pikaisesti moikkaamassa ja otettiinpa vanhimmaisen kanssa parit kuvatkin neidosta.
Vuorokausirytmin pidin urhoollisesti koko lomaviikon eli kello soi kahdeksalta ja illalla nukkumaankin yritin ehtiä "normaaliaikaan". Tiedä sitten oliko viikon säntillisyydestä mitään hyötyä kun sunnuntaina ja maanantaina sitten rytmi murtui jo kummasti ja vuorokausi alkoi kääntyä... Tiistaiaamuna en siis ehkäs näyttänyt erityisen levänneeltä kun töihin raahauduin. Siihen tosin vaikutti myös se, että KePo oli oksentanut koko yön, joten nukkumiset oli vähän niin ja näin.
Tiistaille oli tilattuna rokotusaika viidelle koiralle, kahdella (Tiukulla ja Gretalla) on rokotukset ojennuksessa, Arskalle tarttis se ukkotarkastus tilata ja saavat rokottaa sitten samalla. Viivin osalta tää homma on edelleen vähän kysymysmerkkiä, vaikka olen nyt tuossa rokotuksen yhteydessä yhtä eläinlääkäriä asiasta haastatellut. Katellaan mihin tässä päädytään ja miten.
Pakattiin siis viis koiraa autoon, isoja oli onneks vaan yks eli Muru, loput ländereitä. Vahimmainen ja meillä tämän viikkoa viettänyt nuorimmainen lähtivät apuun, KePo jäi örisemään punkan pohjalle. Homma sujui liukkaasti ja vuosien kokemuksella; ensin katottiin paperit, sit alotettiin koirien rokotus. Vahimmainen vahti autolla hurttalaumaa ja pisti aina yhen kerrallaan valmiiks. Nuorimmainen toi koiran kerrallaan odotushuoneeseen, luovutti sen mulle ja otti vaihdossa jo rokotetun. Meikä piteli koiria pöydällä ja höpötti eläinlääkärin kanssa.
Muru hössötti, eikä varmaan edes huomannut tulleensa rokotetuksi. Totoro ihmetteli minkä takia puristin sitä kaulasta, eikä varmaan huomannut tulleensa rokotetuksi. Astra luuli, että taas on anaalifistelitutkintaa ja yritti poistua pöydältä, tuskin huomasi tulleesa rokotetuksi siinä sivussa. Cello ei oikein tajunnut, että oliko tässä nyt niin kun tarkotus tehdä jotain vai minkä takia siinä pöydällä oikein oltiin, eikä varmaan huomannut tulleensa rokotetuksi, enemmän oli huolestunut, ettei ell vaan vie perhekalleuksia. Hedda oli sitten se ainoa, joka yritti selittää meikäläiselle, että hei toi äijä pistelee mua...
Siinä kun rokotus meni loistavasti, niin maksaminen ei. Meikäläisen kortti ei käynytkään maksuvälineenä höyläkoneessa, joten piti pakata koko lössi autoon ja ajaa automaatille. Se on onneks ihan liki ja kun on samaa eläinlääkäriä käyttänyt vuodesta 1991, niin luottoakin löytyy, vaikka oishan ell voinut ottaa koirien paperit pantiks. Ja tietty mä nostin rahaa vaan just sen verran kun tartti, joten käteiset katos lompakosta, ois kai sitä nyt voinut sen verran nostaa, ettei lompakko tyhjyyttään kilju. Myydäänköhän aivoihin jotain korjaussarjaa tai toolkittiä?
Kotona Muru oli sitä mieltä, että me ei nyt kyllä vielä käyty siellä missä piti, tai ainakaan ei viivytty tarpeeks kauan, eikä ois millään tullut pois autosta. Saatiin ihan komentaa arvon rouvaa, joka yritti lymyillä takapenkin selkänojaa vasten, kuvitteli kai olevansa niin pieni, ettei me sitä siitä huomata.
Viivin kuukauden mittainen pakasteruokakokeilu päättyi tänään. Sanottavaa hyötyä ei ko. kokeilusta ollut, joten tuskin kyse on varastopunkeista. Seuraava askel on sitten allergiaruoka eli ostettiin Viiville peura-perunaa ja aamunameiksi perunaluita. Jos sitten joskus ikäviä päätöksiä joudutaan tekemään, niin ainakin voidaan sanoa, että kaikki mieleen tuleva on tullut kokeiltua.
Ihme ja kumma peura-peruna -nappulat maistu Viiville ongelmitta. En nimittäin uskaltanut ostaa kuin pikkupussin mielessä taannoinen barffauskokeilu neljän päivän paastoineen. Se tässä nyt tietty alkaa olla hankalaa, että ruokavalioita alkaa olla jo aika monta. Isot syö isojen ruokaa, Astra ei syö nappulaa, Viivi syö peura-perunaa, Arskan ruokavalio on vähän auki... Cello, Totoro ja Hedda sentään syö onneks kaikki kolme samaa sapuskaa. Tarttee varmaan kohta laatia ruokalista, että joku muukin osaa syöttää koirat kun vaan meikäläinen...
Tänään oli tarkotus päivittää kotisivuja, vaan toisin kävi. Oon istunut luurissa koko illan. Tuli ihan mieleen "vanhat ajat" kun ei sähköpostia ollut ja kaikki jutut tosiaan hoidettiin luurissa, vielä lankamallissa, joten siinä oli sit istuttava puhelinkoneen äärellä, eikä puhuessa voinut puuhata mitään muuta. Loistava parannus oli kun sai puhelimeen piiiiiitkän jatkojohdon...
Vaan jospa saisin viikonlopun aikana lopulta jotain kotisivuilla tosiaa aikaankin, enkä jäis "pitäis"-asteelle. Aika monesta länderikasvatista ois kuvia päivitettäviks, omien sivut on ihan rappiolla ja K-pentueesta ois erkkarikuvia sekä omaottamia että Pirjo Kaunosen ja Olli Kokkosen kehästä napsimia kuvia. Pipsalle erityiskiitokset!
Ai niin vielä uteliaille tiedoksi: Amandan juoksu EI ole vieläKÄÄN alkanut.
Pääsiäislauantain erkkari oli tosiaan aivan mahtava tilaisuus. Viihdyttiin paikalla, tavattiin paljon tuttuja ja nähtiin valtavasti upeita koiria. Sunnuntai meni puolestaan perhepiirissä ja "pääsiäisaterian" merkeissä. Iltapäivästä pistäytyi Jippo perheineen meitä pikaisesti moikkaamassa ja otettiinpa vanhimmaisen kanssa parit kuvatkin neidosta.
Vuorokausirytmin pidin urhoollisesti koko lomaviikon eli kello soi kahdeksalta ja illalla nukkumaankin yritin ehtiä "normaaliaikaan". Tiedä sitten oliko viikon säntillisyydestä mitään hyötyä kun sunnuntaina ja maanantaina sitten rytmi murtui jo kummasti ja vuorokausi alkoi kääntyä... Tiistaiaamuna en siis ehkäs näyttänyt erityisen levänneeltä kun töihin raahauduin. Siihen tosin vaikutti myös se, että KePo oli oksentanut koko yön, joten nukkumiset oli vähän niin ja näin.
Tiistaille oli tilattuna rokotusaika viidelle koiralle, kahdella (Tiukulla ja Gretalla) on rokotukset ojennuksessa, Arskalle tarttis se ukkotarkastus tilata ja saavat rokottaa sitten samalla. Viivin osalta tää homma on edelleen vähän kysymysmerkkiä, vaikka olen nyt tuossa rokotuksen yhteydessä yhtä eläinlääkäriä asiasta haastatellut. Katellaan mihin tässä päädytään ja miten.
Pakattiin siis viis koiraa autoon, isoja oli onneks vaan yks eli Muru, loput ländereitä. Vahimmainen ja meillä tämän viikkoa viettänyt nuorimmainen lähtivät apuun, KePo jäi örisemään punkan pohjalle. Homma sujui liukkaasti ja vuosien kokemuksella; ensin katottiin paperit, sit alotettiin koirien rokotus. Vahimmainen vahti autolla hurttalaumaa ja pisti aina yhen kerrallaan valmiiks. Nuorimmainen toi koiran kerrallaan odotushuoneeseen, luovutti sen mulle ja otti vaihdossa jo rokotetun. Meikä piteli koiria pöydällä ja höpötti eläinlääkärin kanssa.
Muru hössötti, eikä varmaan edes huomannut tulleensa rokotetuksi. Totoro ihmetteli minkä takia puristin sitä kaulasta, eikä varmaan huomannut tulleensa rokotetuksi. Astra luuli, että taas on anaalifistelitutkintaa ja yritti poistua pöydältä, tuskin huomasi tulleesa rokotetuksi siinä sivussa. Cello ei oikein tajunnut, että oliko tässä nyt niin kun tarkotus tehdä jotain vai minkä takia siinä pöydällä oikein oltiin, eikä varmaan huomannut tulleensa rokotetuksi, enemmän oli huolestunut, ettei ell vaan vie perhekalleuksia. Hedda oli sitten se ainoa, joka yritti selittää meikäläiselle, että hei toi äijä pistelee mua...
Siinä kun rokotus meni loistavasti, niin maksaminen ei. Meikäläisen kortti ei käynytkään maksuvälineenä höyläkoneessa, joten piti pakata koko lössi autoon ja ajaa automaatille. Se on onneks ihan liki ja kun on samaa eläinlääkäriä käyttänyt vuodesta 1991, niin luottoakin löytyy, vaikka oishan ell voinut ottaa koirien paperit pantiks. Ja tietty mä nostin rahaa vaan just sen verran kun tartti, joten käteiset katos lompakosta, ois kai sitä nyt voinut sen verran nostaa, ettei lompakko tyhjyyttään kilju. Myydäänköhän aivoihin jotain korjaussarjaa tai toolkittiä?
Kotona Muru oli sitä mieltä, että me ei nyt kyllä vielä käyty siellä missä piti, tai ainakaan ei viivytty tarpeeks kauan, eikä ois millään tullut pois autosta. Saatiin ihan komentaa arvon rouvaa, joka yritti lymyillä takapenkin selkänojaa vasten, kuvitteli kai olevansa niin pieni, ettei me sitä siitä huomata.
Viivin kuukauden mittainen pakasteruokakokeilu päättyi tänään. Sanottavaa hyötyä ei ko. kokeilusta ollut, joten tuskin kyse on varastopunkeista. Seuraava askel on sitten allergiaruoka eli ostettiin Viiville peura-perunaa ja aamunameiksi perunaluita. Jos sitten joskus ikäviä päätöksiä joudutaan tekemään, niin ainakin voidaan sanoa, että kaikki mieleen tuleva on tullut kokeiltua.
Ihme ja kumma peura-peruna -nappulat maistu Viiville ongelmitta. En nimittäin uskaltanut ostaa kuin pikkupussin mielessä taannoinen barffauskokeilu neljän päivän paastoineen. Se tässä nyt tietty alkaa olla hankalaa, että ruokavalioita alkaa olla jo aika monta. Isot syö isojen ruokaa, Astra ei syö nappulaa, Viivi syö peura-perunaa, Arskan ruokavalio on vähän auki... Cello, Totoro ja Hedda sentään syö onneks kaikki kolme samaa sapuskaa. Tarttee varmaan kohta laatia ruokalista, että joku muukin osaa syöttää koirat kun vaan meikäläinen...
Tänään oli tarkotus päivittää kotisivuja, vaan toisin kävi. Oon istunut luurissa koko illan. Tuli ihan mieleen "vanhat ajat" kun ei sähköpostia ollut ja kaikki jutut tosiaan hoidettiin luurissa, vielä lankamallissa, joten siinä oli sit istuttava puhelinkoneen äärellä, eikä puhuessa voinut puuhata mitään muuta. Loistava parannus oli kun sai puhelimeen piiiiiitkän jatkojohdon...
Vaan jospa saisin viikonlopun aikana lopulta jotain kotisivuilla tosiaa aikaankin, enkä jäis "pitäis"-asteelle. Aika monesta länderikasvatista ois kuvia päivitettäviks, omien sivut on ihan rappiolla ja K-pentueesta ois erkkarikuvia sekä omaottamia että Pirjo Kaunosen ja Olli Kokkosen kehästä napsimia kuvia. Pipsalle erityiskiitokset!
Ai niin vielä uteliaille tiedoksi: Amandan juoksu EI ole vieläKÄÄN alkanut.
lauantaina, huhtikuuta 03, 2010
Kiitos ihanaiset K-"lapsoset"
Tänään oli leonberginkoirien erikoisnäyttely, onneksi meitä liki eli Kirkkonummella, herätys oli siis vasta seittemältä. Greta oli ilmotettuna, Muru lähti turistiksi matkaan mukaan, loppulauma jäi kotiin ruikuttamaan vanhimmaisen iloksi.
Vaatetta osasin varata riittämiin ja autossa oli vielä lisää, jos ois tarve tullut, ei onneks tullut. KePo esitti Gretan ja se meni melkeen erinomasesti, vaan kerran Greta yritti syöksyä ulos kehästä ja tällä kertaa liikuntaa peräti kehuttiin. Syyni oli tarkka, kilpailu kovaa, osallistujia riittämiin (Gretan luokassa tais olla 14 koiraa) ja tuomari jakeli kitsaasti ERI-nauhoja, eikä EH-nauhojakaan niin vaan saanut, näky olevan koko värikirjo käytössä.
Tuloksia en pal seuraillut, "omieni" oikeestaan vaan, käytin ajan seurusteluun ja monta tuttua tapasinkin. Vaikka päivä oli pitkä, halli kylmä ja ulkona tosi kosteeta, niin päivä oli todella onnistunut.
Kiitos kaikille tutuille seurasta! Erityiskiitokset paikalla olleitten K-"lasteni" perheille osallistumisesta; KIITOS, olette ihania.
Tässä edustamassa olleet upeat K:t vaikkapa virallisen nimen mukaan aakkosissa:
Unna (Kipazin Kiss of Angels) NUO ERI, NUK1, PN4, SERT
Porthos (Kipazin Kiss of Flames) JUN ERI, JUK2
Zorro (Kipazin Kiss of Noble) NUO ERI
Greta (Kipazin Kiss of Passion) JUN EH
Rölli (Kipazin Kiss of Thunder) JUN EH
Ja tässä upean K-pentueen upea emä Muru (Namupalan Tulisuudelma). Ei todellakaan missään näyttelykampauksessa, mut ehkä sit veteraanikehiin loppuvuodesta...
Aivan loistavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!!!
Vaatetta osasin varata riittämiin ja autossa oli vielä lisää, jos ois tarve tullut, ei onneks tullut. KePo esitti Gretan ja se meni melkeen erinomasesti, vaan kerran Greta yritti syöksyä ulos kehästä ja tällä kertaa liikuntaa peräti kehuttiin. Syyni oli tarkka, kilpailu kovaa, osallistujia riittämiin (Gretan luokassa tais olla 14 koiraa) ja tuomari jakeli kitsaasti ERI-nauhoja, eikä EH-nauhojakaan niin vaan saanut, näky olevan koko värikirjo käytössä.
Tuloksia en pal seuraillut, "omieni" oikeestaan vaan, käytin ajan seurusteluun ja monta tuttua tapasinkin. Vaikka päivä oli pitkä, halli kylmä ja ulkona tosi kosteeta, niin päivä oli todella onnistunut.
Kiitos kaikille tutuille seurasta! Erityiskiitokset paikalla olleitten K-"lasteni" perheille osallistumisesta; KIITOS, olette ihania.
Tässä edustamassa olleet upeat K:t vaikkapa virallisen nimen mukaan aakkosissa:
Unna (Kipazin Kiss of Angels) NUO ERI, NUK1, PN4, SERT
Porthos (Kipazin Kiss of Flames) JUN ERI, JUK2
Zorro (Kipazin Kiss of Noble) NUO ERI
Greta (Kipazin Kiss of Passion) JUN EH
Rölli (Kipazin Kiss of Thunder) JUN EH
Ja tässä upean K-pentueen upea emä Muru (Namupalan Tulisuudelma). Ei todellakaan missään näyttelykampauksessa, mut ehkä sit veteraanikehiin loppuvuodesta...
Aivan loistavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!!!
torstaina, huhtikuuta 01, 2010
Hui huhtikuu
Se ois sit niin kun huhtikuu...
Eilen oltiin GretaKerttusen kanssa arkitottiskurssilla. Eipä siellä mitään ihmeitä uusia opittu, vanhoja tuttuja juttuja, enemmän siis haetaan näyttelyä edes etäisesti muistuttavia tilanteita. Vähän ennen lähtöä sato vettä, joten enpä ottanut kameraa mukaan. Ois pitänyt, aurinko nimittäin paisto. No toisen kerran sitten, ehkä.
Tänään sen sijaan olen ulkoiluttanut kameraa piiiiiitkästä aikaa. En tosin kauaa, tuli valittua väärät jalkineet. Ihan vaan kun pihalla oltiin, niin tempasin paljaisiin jalkoihini noi muka-crocsit. No paljain jaloin mä aina kun vaan voin, ei siinä mitään, mut vähän se kuitenkin lyhensi ulkoiluaikaa kun jalkineet oli lunta tulvillaan ja varpaat muuttu tunnottomiks. Tai eihän se tunnottomuus haittaa, vaan se palautuminen kun tulee takasin sisälle, se on tuskallista.
Kukas se olikaan kun sano ton traktorikuvan perusteella, et meillä on kovin vähän lunta. Kaik on suhteellista, tehkää tästä omat johtopäätöksenne.
Totoro laattapihaosuudella, kukkapurkit kuuluis tohon Totoron takamuksen korkeudelle, että lunta on riittämiin kun sitä on katolta tulla hulahtanut.
Totoro ja Cello tulossa mökkipolkua pitkin.
Hedda haistelee.
Heddan nenä ehti pois kuvasta, mut pakko laittaa kun Hedda niin mukavasti porskuttaa menemään...
Hedda kiipeilee kinoksissa.
Hedda ei pysy pinnalla, onneks jää mahan varaan, niin ei katoa kokonaan.
Lumikoirat kinoksissa.
Ai niin ja sitten 10 pisteen kysymyksen vastaus:
KePo se traktorillaan yritti tehdä lumitöitä vaan kas kummaa, aparaatti ryyty keskelle Lepikontietä, siitä ei ois ohi mahtunut, ei sit mitenkään, joten kun ei käyntiin lähtenyt, niin ei kun meikäläisen kulkuneuvolla hinaamaan. Ja kun ei ohi päässyt, niin se oli sit hinattava peruuttaen. Kuvassa siis hinataan traktoria henkilöautolla, liikkumissuunta takaperin.
Iloista pääsiäistä kaikille blogin lukijoille!
Eilen oltiin GretaKerttusen kanssa arkitottiskurssilla. Eipä siellä mitään ihmeitä uusia opittu, vanhoja tuttuja juttuja, enemmän siis haetaan näyttelyä edes etäisesti muistuttavia tilanteita. Vähän ennen lähtöä sato vettä, joten enpä ottanut kameraa mukaan. Ois pitänyt, aurinko nimittäin paisto. No toisen kerran sitten, ehkä.
Tänään sen sijaan olen ulkoiluttanut kameraa piiiiiitkästä aikaa. En tosin kauaa, tuli valittua väärät jalkineet. Ihan vaan kun pihalla oltiin, niin tempasin paljaisiin jalkoihini noi muka-crocsit. No paljain jaloin mä aina kun vaan voin, ei siinä mitään, mut vähän se kuitenkin lyhensi ulkoiluaikaa kun jalkineet oli lunta tulvillaan ja varpaat muuttu tunnottomiks. Tai eihän se tunnottomuus haittaa, vaan se palautuminen kun tulee takasin sisälle, se on tuskallista.
Kukas se olikaan kun sano ton traktorikuvan perusteella, et meillä on kovin vähän lunta. Kaik on suhteellista, tehkää tästä omat johtopäätöksenne.
Totoro laattapihaosuudella, kukkapurkit kuuluis tohon Totoron takamuksen korkeudelle, että lunta on riittämiin kun sitä on katolta tulla hulahtanut.
Totoro ja Cello tulossa mökkipolkua pitkin.
Hedda haistelee.
Heddan nenä ehti pois kuvasta, mut pakko laittaa kun Hedda niin mukavasti porskuttaa menemään...
Hedda kiipeilee kinoksissa.
Hedda ei pysy pinnalla, onneks jää mahan varaan, niin ei katoa kokonaan.
Lumikoirat kinoksissa.
Ai niin ja sitten 10 pisteen kysymyksen vastaus:
KePo se traktorillaan yritti tehdä lumitöitä vaan kas kummaa, aparaatti ryyty keskelle Lepikontietä, siitä ei ois ohi mahtunut, ei sit mitenkään, joten kun ei käyntiin lähtenyt, niin ei kun meikäläisen kulkuneuvolla hinaamaan. Ja kun ei ohi päässyt, niin se oli sit hinattava peruuttaen. Kuvassa siis hinataan traktoria henkilöautolla, liikkumissuunta takaperin.
Iloista pääsiäistä kaikille blogin lukijoille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)