sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Pikkujoulut

Tänään vietettiin koirallisia pikkujouluja glögin ja pipareitten voimalla. Herkkupöytä tosin lopulta melkeen notkui kun aika moni toi muassaan pöytään täydennystä. Sää ei meitä suosinut, vesisade alkoi vähän ennen treffiaikaa ja sitä jatkuu edelleen, vaan kun partyteltta nökötti edelleen kesän jäljiltä paikoillaan, niin voitiin olla tovi ulkonakin. Glögittelyt jätettiin kyllä sisätiloihin.


Pikkujoulun juhlijoita


Sylin täydeltä koiraa


Karvatakkujen kokoontumisajot


Söpöstelijä


Kohtalokas nainen ja myyty mies


Takapiru ja eilisen uupuneet voittajat

Pila voitti eilen agikisat, tarkemmat tiedot on multa kateissa, yllättävää, eikö.
Onnea Pila ja Hanna!!!
D-pennut täyttivät tänään 3 kk. Onnea naperot!
Tuhannet KIITOKSET kaikille pikkujouluun osallistuneille!

ps. Koirakohtasia otoksia ois ainakin kovasti tarkotus laittaa kotisivuille alkavalla viikolla.

maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Säpinää

Viikonloppu oli varsin länderipitoinen ja hyvä koetinkivi sille kykenenkö palaamaan duuniin viikon kuluttua. Vaikka ohjelmaa oli kiitettävästi, niin ennätin silti levätä. Särkylääkettä en joutunut ottamaan, muttei olo kaikin paikoin ihan hehkeinkään ollut. Hankalinta on istua pitkään paikoillaan, paras olo on kävellessä tai pitkällään, että ei ihan paikoillaan seisominenkaan mitään herkkua ole. Huomenissa sit tohtoritäti päättää miten jatko menee.

Cello ja Totoro palasivat lauantaiaamuna kotio. Miljoonat kiitokset hoitotädille ja -sedälle poikien kaitsemisesta!!!! Vastapalveluksena tarjosin Tapalle murkkuikäsen länderin sosiaalistamisviikonlopun... Cellon ja Totoron mukana tänne tosiaan rantautuivat Kuje, Pila ja Tapa. Kuje ja Pila viettivät meillä lauantain ja Tapa "pääsi" KePon kanssa maailmalle.

Pilallekin lauantai teki varmasti hyvää, joutuihan tuo sietämään Muru-mummelia (muita kerpeleitä ei Pilan nenän eteen raahattu, mut Muru on niin ihanan rauhallinen, eikä ole erityisen kiinnostunut ländereistä, jos ne eivät ole kiinnostuneita Murusta), joka Pilan mielestä oli kyllä aika epäilyttävä. Jotkut asiat pentujen päistä tuntuvat haihtuvan taivaan tuuliin ja toiset pysyvät ikuisesti. Kuje ei Murusta välittänyt ja oli muutenkin aivan kuin kotonaan, ihanan rento ja helppo. Ei sillä koko kolmikko, Kuje, Pila ja Tapa, soluttautui meidän laumaamme todella sujuvasti, joten saatoin todeta, että 9 länderiä on kolme länderiä liikaa.

Sunnuntaina Pila lähti agikisoihin, joista voitto kotiin, onnea!!! Frida pääsi kisapaikalle mukaan saamaan vähän sen sortin sosiaalistumista ja nyt oli Tapan vuoro jäädä meille, tosin Kuje jäi sille henkiseksi tueksi, ettei tarvinut ihan yksin olla kuten lauantaina. Varsin hyvin Tapa tässä oli, mitä nyt välillä äkkiä ponkasi pystyyn ja ulvoi, sitten taas puuhaili muuta tai lepäili ja taas äkkiä ylös ulvahtamaan.

Ja eihän meille 9 länderiä riittänyt, vielä tarvittiin neljä lisää täydentämään sunnuntaipäivä. Kolmentoista laumaa ei sentään yhtä aikaa pihalle päästetty, enemmän vaan toiset tapailivat toisiaan ja osa ootteli aina vuoroaan. Pila siis tapasi sulhasensa, vielä toki ne silmäpeilit edessä, ja minä pääsin näkemään Totoron pojan, joka on kyllä niin totoromainen, niin totoromainen, että teki mieli syliin kaapata, mut kun ei mitään kovin painavaa vieläkään oikein arvaa nostella.

Joululahjatilaukset alkaa olla kaikki kotona, yhtä kovanonnen härpäkettä vielä oottelen ja sit voikin alkaa paketoida kamoja kuusen alle... tai no, ei meillä sentään kuusta vielä ole, että ehkä tyydyn jemmaamaan pakaasit johonkin pussiin tai lootaan.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Pari kuvaa viikonlopulta


Viivi ja Kuje

Vaihtuvia villasukkia jaloissa eli porukkaa tietsikkatason alla


Kuje, Tapa ja Cello


Kuje, Totoro ja Viivi

KarvaTakku ja KaljuKaveri alias Arska ja Tapa




Oisko vähän isänsä poika? Ihan eivät ole samanikäiset kuvissa, kun ei ollut kunnon pönökuvaa isipapasta juur samassa isässä.


Totoro


ja poikansa Arttu

Kehittyiskö tästä jotain kevään pitkin


lauantaina, marraskuuta 19, 2011

Ländereitä, onhan heitä...

aika monta, etten sanois...





tiistaina, marraskuuta 15, 2011

Kohti normaalia

Hengissä ollaan, vaikka täällä hiljasta onkin ollut. Koululääketieteen näkökulmasta olin bloggauskunnossa lojuttuani lasaretissa pari yötä, omasta mielestäni en ehkä ihan niin sukkelaan. Eka viikko ei ollut elämäni hehkeimpiä, ei todellakaan, enkä viime viikkoakaan kehumaan kävis. Nyt elämä alkaa taas kulkea, joskin ihan varmasti koko sairis toipumiseen tarvitaan, en enää ees epäile, saa nähdä riittääkö ees, että onneks en ilmottanut Messariin kovin montaa koiraa.

D-lapsoset on pärjänneet upeasti uusissa kodeissaan, kuvia ja kuulumisia on tullut tosi kivasti ja yritän kuvagallerioita päivitelläkin tässä lähiaikoina. Uusiakin pentusuunnitelmia on ilmassa. Kerpeleitten osalta Greta sitten kun hänen armonsa suvaitsee juoksunsa tehdä, mikään maailman säännöllisin ei neitonen nimittäin ole. Sulhokin on ollut valittuna jo hyvän tovin, joten ei kun ootellaan. Länderien osalta katsellaan kuin käy Pilan kanssa. Silmäpeili Pilalla on edessä tässä kuussa ja sen jälkeen on jossain kohti sulhasensa vuoro mennä silmäsyyniin ja vasta sitten ryhdytään näitä suunnitelmia julkistamaan. Minäkö taikauskoinen??

Tänään sain viimein kaivettua pentujen kuljetusboxin romuvuoren alta pesua varten. Kylläpä Hedda ilmestyi topakkana tarkastamaan mitä lootassa oikein oli sisällään, ettei siellä vaan pennut olleet piilossa. Vaan tyhjä oli boxi ja nyt siitä on pentujen hajutkin jynssätty pois. Vielä kun tuo kuivaa, niin pistän varastoon toviksi.

Kämppä on sen näkönen, että tänne on toimitettu parin kierrätyskeskuksen kaik kaupaksi menemättömät rojut ja sen lisäks muutama kassillinen pulloja ynnä vielä jotain ihan roskaakin. Ohhoijaa. Vanhimmainen on kyllä uuraasti yrittänyt pitää jonkin sortin järjestystä yllä... ainakin se on tiskannu ja laittanu ruokaa, ruokkinut koirat, ulkoiluttanut koirat, kantanut puita ja toiminut autokuskina. Pitäisköhän tilata siivooja... no ei, se kuitenkin vaan sotkis mun hienon, painovoimaa uhmaavan, arkistointijärjestelmäni.

Se hyöty on ollut siitä, ettei kykene oikein mitään tekemään, että oon tilannu jo melkeen kaikki joululahjat koluamalla aikani kuluks verkkokauppoja. Vois kai sitä aikansa paremminkin käyttää, mut kun ekalla viikolla tuli luettua, niin tuntu, et nyt vois tehdä jotain muuta. Että sit kun muilla pukkaa joulustressiä, niin meikä voi vaan nauttia olostaan.

Näillä eväin kohti normaalia arkea, hitaasti mutta varmasti.