Piikki pistävä

Tämän päivän suuri saavutus, ainakin Gretalle, rokotusreissu. Vanhimmainen lähti kaveriks, varmuuden vuoks, eihän sitä koskaan tiedä miten reissu menee tollasen tappijalan kanssa. Vaan hyvin se meni. Menomatkalla Greta mustelmoi vanhimmaisen jalat, raapi rikki sukkikset (ainakin melkeen), hajusti takin (juu, Greta on TAAS nukkunu vedessä, kun ei kerta saa päätä kuppiin, niin kupinhan voi kaataa ja sit nukkua lätäkössä, ja vaikka kuin kuivaa ja pesee, niin kyllä turkki tuoksuu) ja mitä lienee muuta tekikään.

ELL:n vastaanotolla Greta ois mielellään menny monta kertaa vaakaan... ohhoijaa, ja kaikkia kivoja ihmisiäkin ois pitäny käydä moikkaamassa, varsinkin kun ne tuijotti ja puhu "sellaselle söpöllä äänellä" nallekarhusta yms. No odotusaika kulu tyhjässä odotushuoneessa harjotellen istu-seiso-makaa -juttuja, kun siis niistähän sai namia, ihan parasta.

Sit kun tuli aika, niin Greta nostettiin pöydälle, siis sehän on ihan tuttu juttu, kun tässä on viikkotolkulla kuvattu pöydällä ja pöydällä jaetaan aina namia. Ei se ollu poikkeus tääkään kerta, ELL anto Gretalle keksin ja Greta makas pöydällä pupeltamassa keksiä, eikä huomannut ollenkaan, että pistettiin... Sydämen kuuntelusta tosin ei ollut tulla mitään, kun Gretan piti koko ajan haistella kauheesti kaikkea, mut löyty ne äänet lopulta.

Kotiin viemisiks Greta sai "pentukassin", jossa oli kilo kuivamuonaa, yks säilyketölkki, alekuponkeja, mittamuki ja esite. Kassikin oli ylisulonen, siinä oli pentujen kuvia. Kotimatka meni ongelmitta, tai siis niitä mustelmia, hajuja, yms. normaalia, ja kotipihassa Greta yritti tunkea etuovesta takasin autoon kun oli takaovesta tuupattu ulos.

Porthoksen painon sain tänään ja ihan kuin arvelinkin, niin Porthos kiilas kakkoseks rapiat 18 kilonsa kera ohi Gretan. Tiukassa rintamassa kaikki vetää noin kilon eroilla toinen toisiinsa nähden. Tasasta on, tasasta on.

Se on sit tämä vuosi vähissä, nauttikaamme siitä vähästä.

Päättömien koirien päivä

Tänään oli eka joulun jälkeinen duunipäivä. Ihmeen pirteenä sitä kimpos punkasta ylös, joskaan sarastusvalo ei syttynyt, joku säätö oli jäänyt johonkin epäsopivaan asentoon kun käytin sarastusvaloa lukulamppuna sun muuta sellasta. Aivot oli päivän aika tahmassa, onneks ei ollu kiireitäkään.

Kuten näkyy tänään oli myös suuri päättömien koirien päivä...





No oikeesti siis yritettiin ottaa Gretasta 12-viikkoiskuvia, vanhimmainen koetti saada Gretan mahtumaan kuvaan ja meikä yritti saada Gretan seisomaan ees jotenkin, Greta puri mua sormeenkin kun luuli sormea namiks, ja Gretan naskalithan sit teki tosi kutaa (ei voi sattuu, ei tuu verta). Kuvaussession tulos oli vaihteleva ja kaikkineen ihan hyvä, vaikka vanhimmainen uhkaskin irtisanoutua kameranaisen toimesta.

Kohta on kyllä ryhdyttävä kuvaamaan "virallisia" otoksia pihalla, sisältä ei tahdo enää löytyä tarpeeksi laajaa tilaa, että hurjaa vauhtia kasvavasta Gretasta pääsisi niin kauas, että pääkin mahtuu kuvaan mukaan. Ai niin ja tän päivän kuvasadon parhaimmisto on jo Gretan kuvagalleriassa. Jatkossa siirrytään ottamaan "viralliset synttärikuvat" kerran kuussa, joku raja kai tässäkin puuhassa, vai?

Meillä lapset on jo oppineet, että jos äidillä on kädessään joku epämääränen paperi, jossa on outoja piirroksia, viivoja ja kaaria sun muuta epäselvää tuherrusta, niin kannattaa ryhtyä varovaiseks, se kun tarkottaa, että suuri sisustusvisio on iskenyt. KePo on taas huomannut, että jos istun miettivä ilme kasvoillani soffalla ja tuijottelen seiniä, se tarkottaa ihan samaa. Tällä kertaa vanhimmainen huomas ensioireet jo eilen, vaikka vasta tänään visio alko ihan oikeesti hahmottua päässäni. Saas näkee toteutuuko se.

Oon muistuttanu hyvissä ajoin K-pentujen omistajia madotuksista ja rokotuksista vaan onko suutarin lapsella kenkiä... No ei oo. Tänään tajusin, että himskatta, Gretahan täyttää tänään 12 viikkoo, että eka rokotus haloo hei. Het aamusta siis soittamaan. VakiELL:n luuri tuuttasi varattua koko ajanvarausajan, liekö siellä taas sijainen, aika kun on rajotettu, sit ELL lähtee tilakäynneille yms. Ei kun soittamaan Lohjalle, joka on meitin toinen vakipaikka. Toisella yrittämällä pääsin läpi ja ihme tapahtui; hulttiokasvattaja sai Gretalle rokotusajan huomiseks. Jess!!

Tänään oli myös suuri puntaripäivä, K-pennuilla meinaan. Kaikkien tuloksia ei tietty oo, mut Zorro johtaa tilastoa, vähän rapiat 19 kiloa, huh. Kuulemma tassut suorat (ja niin onkin, ainakin kuvissa), eikä läskikerroksia, joten no hätä. Ja kaunis on kasvukäyrä, exceliin sellaset väänsin, ei sillä. Greta painaltaa hyvänä kakkosena (Porthoksen tulos uupuu, männäviikolla oli kakkosena, joten varmaan ois tälläkin viikolla) yli 17 kilollaan. Ja on muuten tassut suorat, ranteet jämäkät, eikä läskistä tietoakaan. Kolmantena on Rölli 16 kiloa.

"Hännänhuippuna" Elsa, syntymäpainoltaan pikkuruisin, jota ELL oli tänään pitänyt 16 viikkosena ja kuultuaan oikean iän, todennut, ettei Elsa jää ihan pieneksi. Elsan saldo melkeestä 15 kiloa. No ei mulla tietty mitään tilastoa ole, johon painoja verrata, Murunkin kasvukäyrät oon taitavasti hukannut, mut tosi jämäköiltä ja rotevilta naperot näyttää. Meit sanotaankin, että Greta on menneiden aikojen itäpuolen kuulantyöntäjäneitonen...

Että ei kun hyvää yötä kaikille!

Hei hei joulunaika!

Joulua odotettiin, joulu tuli, joulua juhlittiin, joulu oli, joulu meni. Jep, jep! Jouluna joulurauha, enpä ole siis koneellakaan istunut joulunpyhinä kun ihan pikasesti kävästen ja sähköpostit vilkasten. Kummasti se onnistuu, vaikka joskus tuntuukin, että tarttis mennä vierotukseen, ei sit kaiketi tarvikaan.

Katsaus jouluun, jonkinmoinen, ei erityisen tarkka, ei erityisen perusteellinen, sellanen rääppäsy vaan.

Ennen joulua Rölli perheineen ilahdutti meitä ja tuli käymään, leikkimään Gretan kanssa ja sehän suju, leikki nimittäin. Kotisivujen kuvagalleriassa on kuviakin, jos ketä kiinnostaa. Totorokin tunnisti Röllin ja Rölli selkeesti Totoron, että leikkiin mahtu vanha leikkimestari-lapsenvahtikin mukaan. Niin ja meidätkin Rölli tunnisti, häntä viuhto villisti, kurkusta kuulu jännää ininää ja ilopissi valu... onneks moikkailtiin pihalla, vaikka eipä tuo nyt sisälläkään ois pal haitannut, moppi vaan heilumaan. Vähän oli kuranen sää, mut oltiin tuolla mökin pihalla, siellä ei oo ihan niin rapasta, joten leikkijät oli vaan lähinnä märkiä kun tultiin sisälle sumpille.

Jouluruokia tuli laiteltua kun innostuin tekemään kaikki laatikot ihan ite jonkusen vuoden tauon jälkeen. Kuulemma ne oli hyviä (oli meikäläisenkin mielestä, mut sitä ei lasketa). Ehdotin kyllä, että jos soossit on syömättömiä, niin porukka voi sit ennen ens joulua sanoo, että osta kuule valmiina, pääset niiiiiiin paljon helpommalla, kannattaa ehdottomasti. Kinkku ja kalkkunarulla tuli taas paistettua aattoa vasten yöllä... siinä kun kello kahen aikaan hälytti, niin päätin, että ens vuonna en varmasti paista mitään aattoa vasten yöllä ja aattoaamuna en vahingossakaan lupaa keitellä riisipuuroja, vaan nukun kymmeneen, jaksaa sit aattoiltana valvoo.

Joulusiivoa yritettiin vähän tehdä, aika epätoivosta puuhaa kun talossa on pentujen jäljiltä turkkiaan pudottava Muru, joka kuralätäkössä ravaava Tiuku ja pitkin pihoja kellivä Greta. Eikä ne aina siistejä oo länderitkään kun sisään tulevat, yllättävän usein toki. No mahduttiin kuitenkin hyvin karvojen sekaan, ei siinä mitään, olihan KePo sentään pari päivää heilutellut tota monitoimipesuria ihan urakalla.

Aattona oli kaik tyttäret, vanhimmainen, keskimmäinen ja nuorimmainen, kotosalla kera vävyn ja vävykokelaan. Kun työn raskaan raatajat (kuka helkatti haluaa kauppojen olevan auki jouluaattona...) pääsivät viimein joulun viettoon alotettiin aatto syöden, sit saunaan, sumppia ja kakkuja saunan päälle, joululahjat, juustotarjotin ja lautapelit. Siinä joulurituaalit lyhykäisyydessään.

Ilmeisesti oltiin kaikki oltu kilttejä, koskapa lahjoja tuli taas kerran kiitettävästi. Koiratkin saivat omansa, Arska laulavan linnun, Totoro apinan ja Greta nallukan ja pehmeän wubban (kaikista kuvia kotisivujen kuvagalleriassa). Muru ja Tiuku saivat isot luut. Viivi ja Cello herkkuja, ne kun ei kumpikaan oikein lelujen päälle ymmärrä, tai no Cello joskus vetoleikkejä leikkii, mut muuten sitä ei lelut kiinnosta. Marsuille pukki toi "syötävän savimajan" ja syötävän joulukuusen, niistäkin kuvat galleriassa.

Lähinnä joulunaika on mennyt syödessä, lukiessa ja nukkuessa. Vihdoin tuntuu siltä, että ehkäs on syksyn univelat nyt kuitattuina ja aivot nollattuina. Vatsa tosin kiljuu tuskissaan, mulle ei oikein tää jouluruokavalio sovi, se närästää millon enemmän millon vähemmän ja tänä vuonna taas enemmän. No onneks oli lääkettä siihen vaivaan kaapissa, sitä kun jo ittensä tuntee.

Vaan nyt valmistaudun nauttimaan saunan lämmöstä, sit kamat kasaan ja unten maille, huomenna taas työ kutsuu.

Hyvää Joulua!!!

Hei tsiikaa Greta, tääl on jotain rojua lattialla. Oisko tällä niin kun tarkotus leikkiä vai? Ja mistä se on tänne siunaantunu?


Katos Totoro, se on pudonnu tuolta tiskarilta, kert sieltä vieläkin roikkuu yhtä ja toista. Mä luulen, et kantsii pistää matalaa prohviilia tai me saadaan syyt niskoillemme tästä sotkusta.


Ei mut kato, emäntä löys meitin namikipon ja avaa sen. Se ei sit kai vielä oo huomannu tätä sotkua, nyt siis ihan hissuksiin.


Hei, mä haluun kans. Mä osaan syödäkin ihan ite, ei tartte tolleen tunkee huuleen. Enkä se ollu mä, joka nää rojut tähän pudotti, ihan varmasti en ollu. Tää on niiiiiiiiin epistä, toinen vaan syö ja toinen saat syyt, vaik on ihan viaton.


Näinks mä oikein, putosko niitä nameja tänne rojujen sekaan...


Ai minne, minne?
Kato nyt mä hämäsin sitä, nyt sä voit antaa niit nameja mullekin, eiks joo


Ai piti poseerata? Nää on jotain rekvistiittaa. No oisit het sanonu. Onks hyvä näin?


Rauhallista Joulua itse kullekin säädylle!

Sanomalehtimustetta ja joulun odotusta

Aika kiitää kohti joulua ja tekemistä tuntuu riittävän. Tätäkin tekstiä alotin jo, niin koska, maanantaina kenties... Ehkä sen jo kirjottamani tähän tällään kuitenkin, muutamin muokkauksin.

Oon tullut siihen tulokseen, ettei mun nykyinen duuni sovi mun vartalolle. Ai miks? No viikonloppuna selkä oli suorastaan hyvässä kunnossa, vaikka kökötin Messarissa, maanantaina elämä oli sit taas yhtä tuskaa... Käveleminenkin oli duunissa aika ajoin tosi vaikeeta ja koko ajan oli vähän sellanen fiilari, että koska menee jalat alta. Illalla sit taas selkä toimi melkeen moitteettomasti. Ota tästäkin nyt sit selvää, tai ehkä se ois vaan viisainta ettiä toisenmoinen duuni.

Maanantaina iltapäivällä kävin hoidattamassa jalkani penturumban jäljiltä. Oon kyllä yrittänyt niitä itekin saada kuntoon, mut kun ei selkä taivu, niin aika tuhoon tuomittua puuhaa. Vähän tosin nolotti kun sain seuraavia kommentteja: "en mä kyllä tätä kaikkea sanomalehtimustetta täältä saa pois, osa on imeytynyt tonne karheisiin halkeamiin", "sulla on täällä joku... tikku, tää on ihan puutikku", "mikä sulla tossa on, joku tikku kai sekin, no ainakin se lähti pois", "kyllä tää kuule tällä kertaa on ihan tarpeeseen tää hoito".

No nyt on jaloille tehty mitä tehtävissä on, kynnetkin on joulunpunaset. Sit ei kun tököttipurkit esiin ja hoitamaan jalkoja taas asiallisesti. Sanomalehtimuste tosin ei varmaan lähe kun kulumalla...

Tänään lähettiin vähän jo jouluruokaostoksille, hakemaan sellasta kaikkea mikä säilyy, kun ei kerralla kaikkea kertakaikkiaan jaksa kotiin raahata, meitä joulun juhlijoita kun on kuitenkin 7 henkeä, eikä kukaan ihan pieniruokainen. En tyytynyt pelkkiin kaksjalkojen ruokiin, vaan linnuillekin ostin ISOn säkin (tais olla joku 25 kg tai jotain sinnepäin) auringonkukan siemeniä. Kyllä niitä tirppoja aika lauma meitin pihassa pyöriikin ja ruokaa kuluu. Ihana niitten puuhia on katella, tulee vallan hyvälle tuulelle. Vielä tarttis hakee Gretalle ruokasäkki ja marsuille jouluheinät.

Vanhimmainen oli ostanu marsuille joululahjan, just sen, mitä oon käynyt PetPointissa kuolaamassa jo monta kertaa... Yritän muistaa oottaa lahjasta kuvan joulun aikaan, se on ihan ylimakee. Vanhimmainen oli ostanut lahjat myös kerpuilleen. Meikä sit on huolehtinut koirien ja Waldon lahjoista. Kaikki tarvii omansa, näin se vaan on.

Tänä vuonna oon kyllä onnistunut olemaan varsin "säästäväinen" kaksjalkojen lahjojen suhteen. Viime vuonna oli jo tarkotus, mut tilanne jotenkin karkas käsistä ja lopulta lahjoja oli varsin paljon. Tänä vuonna homma näyttää pysyneen hallinnassa ja jokainen saa noin kaks lahjaa. Mun mielestä on vaan niin älyttömän kiva keksiä kivoja lahjoja. No lastenlapsille sit...

Tänä vuonna oli tarkotus (taas kerran) ostaa valmiit laatikot, mut nyt oon alkanut miettimään, että jos tekis kuitenkin laatikot ite. Eihän niissä kamalasti oo tekemistä, siis jos ostaa valmista sosetta, sen kun vähän sekottaa ja tuuppaa uuniin. Sit joka joulu tarttee kokeilla jotain uutta. Meillä on ollut kaikenlaisia kokeiluja maksapasteijasta naurislaatikkoon tässä vuosien saatossa. Tänä vuonna aattelin, että vois kokeilla bataattilaatikkoa. Ans kattoo kuin käy.

Ruuasta on hyvä siirtyä siihen, että Arskalla on ripuli, jippii. Tiistai-keskiviikkoyönä Arska ensin oksensi, osan tietty sänkyyn, osan lattialle, ja sit alko kakkarumba. Noin parin tunnin välein kävin päästämässä Arskan ulos. Onneks asutaan omakotitalossa, eikä vaikka jossain kerrostalon 8-kerroksessa. Tosin siinä tapauksessa oisin varmaan telkenyt Arskan johonkin tilaan, joko pesuhuoneeseen tai sit sanomalehdin vuorattuun tilaan. Nyt kipitin kiltisti ovelle aina kun Arska pyysi, avasin oven, Arska pinko pihalle, avasin oven, Arska tuli sisälle ja sit mentiin taas jatkamaan unia.

Työpäivän aikana oli sisällekin riittänyt tavaraa ja sellasta tosi löysää, joka oli roiskunut joka suuntaan, joten pesin melkeen koko olohuoneen ja sen lisäks toisen sohvista. Onneks tuli aikoinaan vaatimalla vaadittua, että meidän sohvat on jatkossa nahkaa. Ja meno ei kun jatkuu... saa nähdä kuin kauan.

Gretasta on tullut varsinainen Houdini. Se "tiirikoi" auki pentulansa portin. Ohhoijaa. Eihän se moisessa tilassa (joka on kutakuinkin kokonainen huone) joudu olemaan kun sillon kun ei olla ite paikalla, mut sekin on Gretan mielestä liikaa. En kuitenkaan uskalla sitä vaapaks jättää, ne on noi sähköjohdot sun muut sellaset niin kivoja. Eikä Greta osaa myöskään olla kiusaamatta ländereitä, jotka sit heiluttelee salkkujaan tai käsilaukkujaan. Totoronkin pinna palaa, ja sillä sentään on PITKÄ pinna, jos se joutuu koko ajan olemaan Gretan kanssa ja ihmekö tuo, Greta on jo Totoroa korkeempi, leveempi ja painavampi ja Gretalla on älyterävät pentuhampaat.

Tällasta menoa meillä tällä erää.

Miten maailma makaa

Jospa tässä lois pienen katsauksen menneisiin päiviin, varsin moni kun on jo aatellut, oon tullut huomaamaan, että oon ihan tuupertunut punkan pohjalle makaamaan lääketokkurassa. No voisin hyvinkin olla, mutten oo...

Vyöhyketerapian ihmemaa

Keskiviikkona olin ekaa kertaa duunissa sairiksen jäkeen ja selvisin päivästä miten kuten taapertelemalla, säätämällä pöytää ylös ja alas jne. Autolla ajaminen oli lopulta se kaikkein hankalin ja vaikein asia ja autosta pois nouseminen yhtä tuskaa.

Iltapäivällä menin suoraan duunista vyöhyketerapiaan. Oon vyöhyketerapiaan menoa miettinyt jo pitkään, en vaan oo saanut aikaa tilattua (terkkuja vaan Annelle), noin viikko sit hetki tuntu just oikeelle ja varasin ajan. En oikeestaan ollut aatellut hoidattaa selkääni, kun akutäti sitä jo hoitaa, vaan selkä puhu puolestaan, joten se oli otettava huomioon, varsinkin kun akutäti alotti jo joululoman. Hoidon päätteeks vielä magneetit alaselkään, ohjeiden mukaset luontaistuotteet hakien ja kotio.

Loppuviikon ajan olo on oikeestaan parantunut päivä päivältä ja hetki hetkeltä. Se tuntuu suorastaan ihmeeltä. Ensin huomas selän notkistuvan, vaikka oikee jalka puolestaan kipeyty ihan tolkuttomasti. Vähitellen vasen jalka ja koko selkä alko tuntua melkeen terveeltä, oikee jalka vaan kiukutteli, silleen vähän issiaskipumaisesti.

Eilen uskalsin jo jättää särkylääkkeet pois ja selvisin siitä huolimatta Messarissa. Nyt olo on melkeen (melkeen on metri rannasta ja silleen, ettei tässä nyt ehkäs auttais kehua... vaan jos vertaa pahinpaan) kun selkävaivaa ei ois koskaan ollutkaan. Tosin en oo autoa ajanut, KePo on ollu kuskina, enkä oo joutunut istumaan yhtään enempää kun oon halunnut. Messarissakin lähinnä seisoin ja kävelin sen mukaan kun hyvältä tuntu.

Messarin menoa

Olin tosiaan sekä lauantaina että sunnuntaina Messarissa turistina. Tarkotus oli alun perin ilmottaa Totoro mukaan kisaan, mut penturumban keskellä unohdin halvemman ilmoajan ja 70 egee (yli 400 mummonmarkkaa, järkyttävää) on kyllä mun mielestä ihan liikaa yhden koiran ilmottamisesta. Jossain se menee meikäläisenkin kipuraja. Kahden päivän "turistilippu" kahdelle hengelle parkkeineen ei tota summaa maksanut.

Eilen aika meni lähinnä länderikehällä, ei juur kierrelty tms. koska KePolla oli pikkasen kiire aikataulu. Aika kehän laidalla kiisi sellasta vauhtia, ettei ihan lupaamassani aikataulussa kotio ehditty, sorry KePolle ja kiitos mukavalle juttuseuralle, ihan jokaiselle teistä.

Tänään oltiin sit leokehän äärellä. KePo oli siellä uskoen, mut meikäläinen kipitti ostamassa yhtä ja toista. Lupasin aina lähtiessäni, että käyn vaan kävelemässä, ettei selkä jäykisty ja taas tulin pari kassia kainalossa takasin kehän ääreen. Aktivointilelu tuli ostettua, herkkuja tuli ostettua ja sit sellanen back on track -makuualusta Arskalle (tosin tytöt on sen vallanneet eli Viivi ja Pipuliina, eikä ne irtoo siitä millään). Sen lisäks olin tilannut LeoShopista tavaraa, joitten toimitus Messariin.

Ohjelmaa mulla ei ollut (8 egee ois mokomasta pitänyt maksaa, kuka ois markka-aikaan maksanut 48 markkaa ohjelmasta, kysyn vaan), joten missasin monta "tuttua", mm. Tiukun sisaruksia, joita ois voinut käydä rapsuttelemassa. Oisinhan sitä toki voinut kurkkia muitten ohjelmia, vaan laiskuuttani en jaksanut kaivaa lukulaseja kassin pohjalta... Juu, ei voi syyttää kun omaa tyhmyyttään.

Käytiin KePon kanssa kuuntelemassa Tuire Kaimiotakin, aiheena koirien pelot, tai siis oikeastaan mun mielestäni käsittelytapa oli enemmänkin se, miten huomioida mahdolliset pelot koulutuksessa ja toisaalta miten välttää niitä kokonaan. Todettiin kyl sit KePon kaa, että näissä vuosissa on jo sen verran oppinut, että ihan hevin ei mitään uutta enää vastaan tule. Toki kertaus on tärkeetä, ei siinä mitään, ja aina voi jonkun uudenkin jyvän löytää lisättäväksi jauhoihin.

Kerta se on ensimmäinenkin

Kotimatkalla poikettiin kauppaan ja kassalla totesin, että pankkikorttia ei näy, eikä äkkipläräämisellä löydy. KePo pääs siis maksamaan ja ite siirryin KePon paikalle pakkaamaan kassia. Kotona perusteellinen kamojen kaivelu ei tuottanut tulosta, kortti on kertakaikkiaan tiessään. Soitin vielä Messarin näyttelytoimistoon ja kysäsin, että onko heille sellasta toimitettu. Ei kuulemma ollut.

No ei auta itku markkinoilla, soitin siis pankin korttipalveluun, jossa ystävällinen MrR sanoi, ettei syytä huoleen, kortti on nyt kuoletettu ja uuden saan noin viikon kuluttua... tai siis ei sitä mulle kyllä jouluks luvannut, joten loppusuorasta kohti pyhiä on selvittävä kortitta. Onneks perheessä kaikilla muilla on kortti ja verkkopankki toimii, joten se on sit vaan otettava aina joku mukaan matkaan, ellei satu olemaan käteistä lompakossa.

Positiivisesti ajatellen tää oli eka kerta kun multa hukkuu minkään maailman kortti. Edes etukortteja en oo kadottanut, vaikka niitä on lompakko pinkeenään. Mulla on oma epäilykseni siitä mihin kortti jäi ja jos se todellakin jäi sinne, minne epäilen, niin se palautuu kyllä pankkiin. En kuitenkaan ottanut sitä riskiä, että asiat onkin toisin. Ja tän jälkeen sitä muistaa taas tosi pitkään tarkastaa joka helkatin kerta, että kortti on varmasti lompakossa ennen kun poistuu kassalta, on se sitten minkä tahansa firman kassa, eikä enää luota, että kassa ojentaa sen kuittien sun muitten kanssa samalla.

Elukkafarmi

Ja mitäs meitin elukoille. Milkistä ja Maijasta näyttää jäävän "kääpiökokosia" teddymarsuja, meinaan teddymarsun, kuten minkä tahansa marsun, mut varsinkin teddymarsun, kuuluis olla suuri ja pullea (ei kuitenkaan lihava). No nuo kaksi ovat pieniä ja vikkeliä.

Muru alkaa olla varsin karvaton, joskin pahin on vasta edessä, toistaseks hännässäkin on vielä karvaa. Ylipaino, jota yllättäen tuli imetysaikana, on saatu osin jo pois. Muru kyllä edelleen luulee kuolevansa nälkään, vaikka annokset on kyllä ihan iso-leonarttu-kokoa...

Tiuku mitattiin näyttelykurssilla ja aika pieni tyttö se on, ellei tuosta enää kasva. Säkäkorkeus noin 65cm ja aika kevytluustonen. Näyttää ehkäs vielä kevyemmältä kun onkaan, kun Muru ei mikään pieni ole ja Gretakin on tosi jytky. Ja herttinen sitä energian määrää, joka Tiukussa on. Ei ihan mun tyyppinen leo, mut KePon tyyppinen taas ihan kybällä. En siis valita, KePohan Tiukun kanssa harrastaa.

Greta kasvaa kohisten, se on jo kutakuinkin Totoron korkunen eli siis rapiat 40 cm säkäkorkeutta. Huomenna on punnituspäivä, sit nähdään kuin pal painoa on tullu. Greta on keksinyt aika inhottavan tavan, se nukkuu pää vesikupissa tai ellei se onnistu, niin ainakin vesilätäkössä, hätätapauksessa pissilätäkkökin käy, pääasia, että on märkää. No neidolla on sit alkava hotspot kaulassa... Ollaan sitä nyt hoidettu kotikonstein; turkki pois kaulasta ja fööniä terpeen mukaan. Vesikuppi vaihdettiin korkeeseen, jalalliseen. Ellei kohta tokene, niin ajellaan kaula kaljuks ja ellei vieläkään tokene, niin sit se on ELL-reissua edessä.

Länderit sit. Totoro riekkuu Gretan kanssa, joskin Gretan iso koko alkaa vähän jo Totoroa ahistaa. Luulen, että ellei Greta muuta leikkimistapaansa, niin näitten kahden leikit on kohta leikitty. Nythän Greta puree ja painii, siinä Totoro on tuota pikaa hätää kärsimässä, nyt jo sillä joskus palaa pinna. Juokseminen taas sopis Totoron mielestä hyvin, siinä ei oo Totoron voittanutta, siis meidän laumassa. Viivi, Arska ja Cello pitävät mieluiten "hajurakoa" Gretaan eli ovat kuin ei moista otusta oliskaan.

Tuulensuojassa siis kaikki hyvin, joten ei kun kohti uutta viikkoa!

Yhteenvetoa opitusta, osa 1

Pentuisa elämä opettaa, sitä kun vaan muistais kaik opit kirjata ylös. Jaan kanssanne muutamia teemalla kasvattajan käytännössä havaitsemia tosiseikkoja "pentuprojektin" pyörityksessä:

Syöminen, varsinkin terveellinen sellainen, on täysin yliarvostettua, toimeen tulee kahvilla ja suklaalla / kekseillä.

Anatomisesti muotuillut patjat ovat silkkaa ylellisyyttä, ihminen pärjää vallan mainiosti kovalla laverilla ja littanalla superlonpatjalla.

Raaka jauheliha on oikeastaan ihan hyvää kun sitä on ensin natustanut koiranpentu.

Sukkien käyttö on täysin turhaa, ellet halua liottaa jalkapohjien kovettumia, sukat ovat kuitenkin koko ajan märät.

Nukkuminen on ajanhukkaa, nukkumatta pärjää paremmin kuin hyvin.

Kananmuniin on suotta asennettu valkuaiset.

Aamupala on täysin tarpeeton, ihminen elää vallan mainiosti ruokkimalla koirat.

Joulua kohti

Joulua kohti mennään. Tänään pistin joulukortit postiin, ne perinteiset pahviset, joita edelleen jonkusen lähetän. Hain samalla pari pakettia postista; koirien joulunamit ja vähän muutkin namit sekä yhden joululahjan. Ja lisää paketteja on tulossa, ne on nää verkko-ostokset.

Akutädillä kävin taas tänään ja alkuhaastattelu oli tosi perusteellinen. Akutäti oli sitä mieltä, että nyt saattoi löytyä perussyy selkäongelmiin, tähän astihan on hoidettu vaan oiretta. Sain pikkasen kotihoito-ohjeita ja kehotuksen hakeutua vähän toisensorttiseen hoitoon. Katellaan, katellaan, ehkäpä hyvinkin.

Akutätireissulla uskaltauduin kauppaan hakemaan vähän nameja joulupaketeihin, siis ihan ihmisille tällä kertaa, joten sain tänään kaik perheen ulkopuolelle lähtevät lahjat pakattua. Tosin ei sitäkään voinut yhdellä rupeamalla tehdä, onneks on Greta, joka vaatii säännöllistä ulkoilua, joten saatan oikoa selkääni ulkosalla ja sitä paitsi käveleminen tuntuu hyvälle.

Tänään sato lunta, siis ihan jonkun verran, ja maassa on varmaan joku 3-5 cm. Greta riemastu tästä ilmiöstä ihan mielettömästi ja veti pitkin pihaan korvat lekuttaen, haukkas välillä lunta ja taas mentiin. Harmi, että oli jo pimeetä, ei saanut otettua kuvia. Tosin nykyään on aina jotenkin niin pimeetä, ettei saa otettua kuvia...

Yllättävän kauan neiti jakso ilakoida pihalla ottaen huomioon, että oltiin ihan kaksin Gretan kanssa. Tai no kun oltiin tulossa jo vähän niin kun sisälle päin, niin törmättiin vanhimmaisen Pipuliinaan ja siitä alko uus ilakointi. Tai siis Greta ilakoi, Pipuliina ei ollut niin älyttömän ihastunut innokkaasta fanistaan.

Eilen saatiin 9-viikkoa-kuvat otettua Gretasta ja päivitin ne kotisivuille. Elsasta, Röllistä ja Zorrosta tuli myös kuvia, nekin on lisätty kuvagallerioihin. Oli tosi ihana ylläri, että niin moni laittoi kuvia tulemaan 9vkoa synttäreiden kunniaksi. Kiitos!!!

Nyt jos ruokkis koirat, kävis saunassa ja sit alkais valmistautua huomiseen, ois nimittäin tarkotus yrittää olla duunissa. Pikkasen oon skeptinen koko päivän istumisen suhteen, mutta katotaan, jospa se hyvinkin onnistuis.

Tuulensuoja toivottaa kaikille mukavaa tiistai-iltaa!

Syötävän sulonen ja ihq symppis

Se on sit muutama päivä päässy vierähtämään. Elämä on siedettävää, yks tai kaks vahvaa pilleriä vuorokaudessa riittää pitämään selän toimintakykysenä, enää ei tartte vetää maximiannosta jatkuvana putkena, että kai tää edistystä sit on. No on se, uskokaa pois. Vielä ois pari päivää sairista, yks akutätikäynti ja sit aion yrittää duuniin, tosin se istuminen, se istuminen... mitähän sitä alkais tekemään duunikseen, ettei tarttis istua kauaa kerrallaan.

Greta kasvaa ja on niin syötävän sulonen, ettei paremmasta väliä. Se on suorastaan ihan liian sulonen. Siinä on sit oikeen "me saadaan vaikkas mitä vaan olemalla sulosia ja sympaattisia" -pari: Totoro ja Greta. Toisaalta jos molemmat on jatkossakin yhtä "kilttejä" kun nyt, niin mikä se on toisia lelliessä ja sit huonon omantunnon takia loppuakin sakkia. Autuaita aikoja koirille tiedossa.

Joululahjat on melkeestä ostettu, verkosta tietty, kuis muutenkaan, ei tällä selällä liikaa viitti kaupoissa pyöriä, vaikka kävelystä selkä kyllä tykkää, joten siltä osin shoppailu on ok. Joulukuusikin tuli hankittua, päätettiin viimein uusia toi vanha kestokäyttömalli ja ostaa uus, eiköhän sillä taas seuraavat 10 vuotta pärjää. Vielä jos ostais jotain kuusen tuoksua, niin tunnelma ois täydellinen.

"Kipazin-pikkujouluja" vietettiin eilen, kiitos kaikille osallistuneille, oli tosi kiva tavata. Selkäkään ei kamalasti haitannut menoa kun en yhtä soittoa istunut kovin kauaa kerrallaan. Särkylääkkeen jouduin kyllä nappaamaan, joten join sit glögini raakaana ja se "lehmäkippo" on mielettömän ihana . KIITOS!!!

Kuviakin on, edelleen kamerassa, mut jos huomenna yrittäis saada jonkun kuvan nettiinkin, täyttäähän Greta Gertrud Ketterä kokonaiset 9 viikkoa (joko se tosiaan täyttää 9 viikkoa ). Tosin kuvausapulainen uhkas lähtee jouluostoksille, että saa nähdä kuin ämmän käy. No se nähdään huomenna, nyt Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä.

Pikakuulumiset

Aattelin vaan ilmottaa, että hengissä ollaan, vaikka onkin blogihiljaisuus laskeutunut toviks, ei vaan selkä kestä istumista kun viis minuuttia kerrallaan, välillä ei oo kyennyt kunnolla ees hengittämään, mistään tekemisestä puhumattakaan. Mut parempaan päin ollaan menossa, kiitos akutädin, jonka luona oon käynyt jo pari kertaa ja lisäkäyntiä on tiedossa, sekä sairasloman, joka mahdollistaa lepäämisen, kolmiolääkkeiden nauttimisen ja akutädin luona laukkaamisen. Niin eikä sovi unohtaa perhettään, joka kiltisti on auttanut kaikessa. Eiköhän se tästä taas.

Greta kasvaa kohisten. Pal en sen kanssa nyt ole kyennyt puuhailemaan, vähän on treenattu istumista, seisomista ja maahan menoa ja niissä Greta on ihan pro. Totoro ja Muru puolestaan huolehtivat leikittämisestä ja Totoro auttaa ulkoiluttamisessakin, meikähän siis ei kykene kun kävellä käpyttämään hissuksiin. Totoro sit kaitsee Gretan ulos ja Gretan sisälle ja paimentaapa neitiä vielä pitkin pihaakin, mikäs sen ihanampaa. Totoro myös välillä vahtii Gretan tekemisiä sisälläkin ja sanoo, jos tuo on luvattomilla teillä. Ilman Totoroa mä oisin ihan kädetön, nyt en voi kun sanoa: Luojan kiitos jätin jätkän kotiin.

Tässä kaikki tältä erää. Kuvia on kamerassa oottamassa ja ehkäpä jo ens viikolla kykenee taas ihan istumaankin... tai sit mä hankin korkeen pöydän ja seison... No oikeesti hoidan selkäni kuntoon ja sen mukaan mennään.

Linnut on lentäneet pesästä

Linnut on lentäneet pesästä; pennut ovat lähteneet maailmalle. Toisaalta se oli niiiiiiiiin kovin haikeeta, vähän surullistakin, mut toisaalta sen jo pennuista näki, että niitten olikin aika lähteä ja löytää oma paikkansa maailmassa. Ja jäihän meille Greta Gertrud Ketterä, pikku Paxis, heiluttamaan häntäänsä. Joku päivä tuo vielä lähtee lentoon kun helikopteri, siihen malliin häntä pyörii.

Pentujen ensihetket uusissa kodeissaan on menneet vallan mainiosti. Vähän jotkut jodlasivat kotimatkallaan, vähän jotkut itkivät illalla tai yöllä, vähän jotkut ovat etsineet sisaruksiaan, mut siitä se elo lähtee sujumaan. Kiitos kaikille kuulumisista ja kuvista!

Gretakin vähän itki viime yönä, nukku aamuyöhön kolmeen asti ihan loistavasti, sit kaiketi heräs ja huomas, ettei ollutkaan sisaruksia ympärillä, ja alko laulaa aariaa... Hiljeni kyllä kun komensin Murun vähän lähemmä "pentulaa", vapaaksi koko kämppään kun en Gretaa sentään yöksi jättänyt, saattais satuttaa ittensä.

Totoro on ottanut Gretan leikittämisen tehtäväkseen, sillon kun ei halua loikolla rauhassa tai ei vahdi jotain aarrettaan. Vaikka kai se aarteen vahtiminenkin on jonkun sortin koulua Gretalle, muistan ainakin lukeneeni, että isäsusi kouluttaa pentujaan nappaamalla itelleen "aarteen" ja vahtimalla sitä.

Tänään oli sitten paluu arkeen; palasin duuniin kuukauden "mammaloman" jälkeen. Tuntu lievästi sanoen ankeelta, varsinkin kun selkä kilju tuskaansa. Sille ei sovi tuo istuminen, ei sit ollenkaan, eikä autolla ajaminenkaan taas vaihteeks. No huomenna on akutäti, ehkäs se siitä selkä tokenee kun vähän vietän aikaa neulatyynynä. Ainakin todella toivon niin, nimittäin muuten on edessä lekurikäynti...

Alotin myös "muutu takasin ihmiseks" -projektin. Kampaaja olikin jo tilattuna, mut tilasin sen lisäks jalkahoidon, se on kyl vasta puolessa välissä joulukuuta, on meinaan jalat aika karmasevassa kunnossa kun oon koko ajan kävelly paljain jaloin pentulassa ja sit pessy jalkojani vaikkas kuin monta kertaa päivässä ja lopun aikaa ne ollu kyllästetty pennun pissillä, koirakarvoilla ja kuralla. Tietty oon yrittäny raspata ja rasvata koipiani, mut alkaa tuntua toivottomalta, joten antaa ammattilaisen hoitaa homma ojennukseen. Vielä jos kädetkin joku pistäis ojennukseen... tai no, taitaa olla viisainta tarttua ite toimeen ja kaivaa rasvapurkit esiin.

Gertrud Ketterän shoppailureissu

Täällä on aika hiljasta, vaikka saimmekin pehmeän laskun penturumbasta takaisin arkeen. Kolme pentua on nyt muuttanut uusiin koteihinsa ja kuulumisiakin olen jo saanut. Ihanaa ja kiitos!!! Torstaina lähti Zorro, eilen lähtivät Pantsu ja Elsa. Gootti, Greta ja Rölli pitävät meille vielä seuraa.

Tänään on välipäivä ennen huomista "luovutusbuumia", joten lähdettiin vanhimmaisen kanssa shoppailureissulle, KePo sai jäädä pentuvahdiksi kun on koko loppuviikon mennä veuhtonut Tiukun kanssa; oli se uimareissu ja pari koulutuskertaakin vielä sen päälle. Ja mehän ei mitään itellemme menty shoppaamaan vaan karvajaloille lähdettiin hakemaan tavaraa. Greta Gertrud Ketterä Paksuhäntäleinikki eli Paxis pääsi mukaan matkaan.

Kierros alotettiin Veikkolasta, (Eläinkoulutustarvike Virike T:mi), josta mukaan tarttu kassillinen kanakasvis-mixiä, jenkkifutislelu, johon voi tunkee keksiä sisälle sekä vielä kauan haaveilemani kosketuskeppi.

Tässä Greta patsastelee koulutushallin puolella. Täällä on Totorokin muutamat kurssit käynyt, ties vaikka Gretakin eräänä päivänä.


Ja ainahan leopennulle rapsuttaja löytyy.


Sit lähdettiin Nlan Musti&Mirriin glögille. Greta tietty pääsi mukaan.


Rapsuttajia riitti täälläkin vaikka kuin monta. Suutarin puolelta kuulu Gretan mielestä aikasen mielenkiintosia ääniä; pauketta, kolinaa, suhinaa, surinaa ja vaikkas mitä. Ja siltäkin puolen tuli ihmisiä ihmettelemään, että mikä se on Greta tyttöjään.


Tarjoilu pelas Gretallekin, vaikkei glögiä ja piparia saanutkaan, jotain muita herkkuja kumminkin. Ja nehän Gretalle maistuivat.


Seuraavaks siirryttiin tien toiselle puolen PetPointiin. Sielläkin tarjottiin nameja ja sen lisäks esiteltiin erilaisia leluja.


Tän mä voisin vaikka ottaa, tuumas Greta (ei tosin sitä kuitenkaan ostettu, ihan samanlainen löytyy jo kotoa).


PetPointissa saatiin aikaan ihan ruuhka, sen verran oli Gretalla fanijoukkoa ympärillään ja sen lisäks vanhimmainen tukki kassan, kun ei VisaElectron halunnut ottaa yhteyttä pankkiin.

Kotimatkalla autossa uni voitti maailmanvallottajan.


Nyt on koirien "namivarastot" taas kerran täytetty, voi maanantaiaamuna jakaa kaikille aamunamit töihin lähtiessään. Voi siinä olla laumalla ihmettelemistä, oon kuitenkin ollu kotona koko marraskuun ja vaikka elämä onkin ollut pentutahtista, niin keskenään ei koirien oo tarvinut olla. Ite yritän muuttua taas "ihmisen näköseks", joten tilasin kampaajan, jos lähtis ees päästä pennunhaju pois ennen juhannusta. Tarttis varmaan tilata myös akutätiaika, selkä alkaa olla ihan finaalissa.

Gootti ja Rölli olivat meitin shoppailureissun aikana tehneet KePon kanssa ulkohommia, joten täällä on tällä hetkellä todella hiljasta kun kolme uupunutta leonalkua vetää sikeitä. Taidankin mennä pakkaamaan parit joululahjat ja sit kaivelemaan esiin kaik vermeet huomista varten, että pääsevät loputkin pennut omiin koteihinsa.

Nyt niitä viedään!!

Aktiivinen harrastus takaa iloisen mielen

Pennuilla sen kun vauhti kiihtyy. Ne on jo keksineet, että pissapaperiroskiksen voi kaataa kiskomalla tynnyrin reunan yli kurkkivasta jätesäkin reunasta. Pissapapereista saa takkahuoneen ihanan täyteen silppua ja sit kun ei oo paperia, jolle pissiä, voi pissiä keskelle lattiaa. Trimmaus(työkalu)pöydässä kun on pyörät, niin se kiitää ihanasti pitkin takkahuoneen lattiaa kun sitä vähän työntää. Toisen suussa on aina se parempi nami kun omassa suussa, ketä kiinnostaa, että ne kaik namit on samanlaisia, siis vaan periaatteessa, sillä tolla on kuitenkin se parempi. Vesikupista voi juoda ja sen voi myös kaataa. Moppi on äärimmäisen mukava lelu, erityisesti kun sen päässä roikkuu joku kaksjalka. Pihalla oleva kakkalapio kannattaa piilottaa.

Ulkona lauma levittäytyy pitkin pihaa ja osa pitkin mettääkin. Oon jo ottanut käyttöön paimenkoira Popposen, joka uutterasti pitää laumaa silmällä. Tänäänkin aikansa leikitti ja juoksutti ipanoita ja sen jälkeen vahti muuten vaan. Kun sit vein osan sisälle ja ulos tullessani en nähnyt yhtään pentua, niin kysäsin Popposelta, että missäs ne loput on. Jo riensi poika Popponen kadonneitten lampaitten tykö ja saatiin ne sisälle muitten seuraan.

Tiuku kävi tänään kokeilemassa uimista Hyvinkäällä. En tietty taas(kaan) ollu mukana, KePo suhas menemään Tiukun kanssa. Kuulemma Tiuku oli suorastaan luonnonlahjakkuus, ui kun vanha tekijä, ja oli tykännyt kovasti. Täytyypä harkita tässä, josko veis leoja joskus uimaan ihan silleen ite, ilman mitään järjestettyä tilaisuutta. Ländereitä tuskin kannattaa veteen väkisin työntää, nää meidän kun ei oo mitään uimareita ollenkaan, on tullut Sysmässä todettua, vaikka esim. Totoron emä ja ainakin jokunen sisaruksista sellasia onkin.

Jos nyt vaikka menis antamaan pennuille iltaruuan ja sit katras vielä kerran ulos. Tästä eespäin tehdäänkin monia asioita viimestä kertaa puolitusinan kanssa...

Itselenkittävät ihmeet

Aattelin, kun lunta on aikasen paljon, etten kuskaa pentuja "mettälenkkiä" (tiedoksi, kun ei kaikki kuitenkaan tiedä, meidän lenkki on jonkun 200-300 metriä pitkä, mettässä kyllä), se kun on aika raskasta rämpiä lumessa, varsinkin kun on jyrkkää ylämäkee ja on alamäkee, ennen kun polku tallautuu kunnolla. Aatella aina saa; seuraavaks näen kuin pentujono taapertaa polun raakiletta pitkin rinnettä ylös ja katoaan autotallin taa. Juu, ei kun vastaan kellarin luo ja sieltä saapuu urhoollisten retkeläisten rivi itteensä tyytyväisen näkösinä.

Nappuloitten reviiri siis kasvaa kasvamistaan ja kun ne laumana painaltavat, niin mikäs se on mennessä, kaksjalkaa tulee ikävä vaan jos jotain yllättävää tapahtuu. Niinpä on ihan turha kuvitella ohjaavansa pentuja sinne päin pihaa kun haluaa, elleivät PENNUT halua. Siinä voi rauhassa jodlata joululauluja kärrynpyöriä heitellen, jos pennuilta jäi korvat kotiin.

Ihan kiva on myös yrittää saada pentuja sisälle, ellei niitä huvita tulla, ne kun pistelevät juosten kuka missäkin. Kaikkeen tosin tottuu, joten oon kehittynyt näppäräks nappaamaan pennun vauhdissa kyytiin (selkä tykkää...) ja viemään sisälle. Sit ei kun väijymään seuraavaa. Taidan korostaa uusille kodeille, että keskittyvät tosillaan harjottelemaan luoksetuloa pentunsa kanssa.

Pari pentua on kehittänyt äärimmäisen ihanan tavan; ne nukkuu pää vesikupin laidalla, korva vesikupissa. Näin ollen hoidamme siis kahden pennun korvia, jotka punottavat, mitään kunnon tulehdusta niissä ei vielä ollut, onneksi, viljely korvista otettiin kyllä samalla kun käytiin ELL-tarkastuksessa eilen. Mitähän nää vielä ehtii keksiä ennen kun ovat jokainen omassa kodissaan.

Meteliä maailmaan mahtuu, mut korvat kärsii

Se on sit maanantai illassa ja ell-reissu takana. Kaikki meni ihan ok, vaikkas aika hässäkkää se oli ja saattaa olla, että meillä on pysyvä kuulovaurio... Kasattiin kaks pikkuhäkkiä auton takaosastoon, toiseen kolme pentua, toiseen kaks ja yks matkas vanhimmaisen kanssa takapenkillä.

Eläinlääkärissä oltiin ajoissa, otettiin pieni säävara ohjelmaan. Päästiin het sisälle, koskapa ell oli jo paikalla. Halusivat koko kiljukaulojen lauman kerralla sisälle, joten kannettiin häkit tutkimushuoneeseen. Siitä sit yks kerrallaan pöydälle. Jokainen tutkittiin ja sit jokainen sai mikrosirun niskaansa.

Jolleivat pikku kiljukaulat olleet hiljaa autossa, niin eläinlääkärissä se huuto äity kyllä ihan mahdottomaksi. Tuntu suorastaan taivaalliselta kun hiljaisuus laskeutui vastaanotolle KePon ja vanhimmaiset viedessä nappulat autoon sillä aikaa kun meikä jäi maksamaan. Sanoinkin henkilökunnalle, että ainakin tänään varmaan osaavat arvostaa hiljaisuutta...

Paluumatka meni vähemmällä jodlauksella, melkeen hiljaisuuden vallitessa. Kotipihalla katras kävi pissillä ja sit puolet halus het sisään, puolet halus leikkiä pihalla. Lopulta kun kaikki olivat sisällä, uupunut lauma nukahti ja talossa oli siltä osin täysi hiljaisuus kaks tuntia. Siinä kohti herätin pennut syömään, ettei mennyt ihan koko päivärytmi sekasin.

Tässä muuten kuva puolitusinasta menossa ulos pitkin "ajoluiskaa". Toimii todella upeesti ja toimii aika hyvin myös sisään tullessa, yllättävää kyllä.

Luiska ei kestä ihmisen painoa, joten ite käytän kapeeta palaa porrasta, joka luiskan leveydeltä käyttöön jää. Siitä toki seuraa se, et toisinaan, sisään tultaessa, joku pennuistakin kapuaa portaita perässäni, suurin osa sentään älyää taapertaa luiskaa. Positiivista on se, että portaita on käytössä niin kapee pala, ettei siinä pentu kertakaikkiaan mahdu putoamaan mihinkään päin...

Lunta on tullut kiitettävästi. Kierrettiin silti tänään "mettälenkki": meikä kulki edellä ja potki pennuille polkua. Välillä aina joku urhokas pentu painalsi ohi, mut tuota pikaa palasivat takasin taakseni. Oli varmaan huomattavasti helpompaa kulkea potkimaani kulku-uraa kun tarpoa umpihangessa.











Ja nää leonkeleet osaa sit venyttää sisäkumia, tosin sisäkumia ei nyt käytössä ole, se hautautu hankeen, mut tässä sopiva sisälelu asiaan. Kaameen ärinän saa leopennutkin aikaan kun kilpaa lelua vetävät, melkeestä ne kuulostaa ländereiltä.







Nyt Muru ei enää imetä. Ollaan siis ruokinnassakin vähitellen palattu "normaaliin" ja sekös on Murun mielestä huutava vääryys. Muru kuvittelee, tai ainakin yrittää vakuuttaa meidät, että nälkäkuolema suorastaan uhkaa. No eiköhän tuo vähitellen totu pienempiin annoksiin ja harvempiin ruokailukertoihin, toivoa ainakin sopii.

Lunta pukkaa

Lunta tulee tuutin täydeltä ja tuulee, että tukka päästä lähtee. Onneks ei tartte pihaa edemmä tänään mennä. Yritettiin kyllä päivällä, ennen lumisadetta, olla mahdollisimman paljon ulkosalla, ettei jää huonon sään takia pennuilta pihan tutkiminen väliin.

Heräsin aamulla puol kuudelta, pennut oli hipihiljaa, käänsin kylkeä ja lähetin pennuille mielessäni kainon pyynnön nukkua seiskaan. Seuraavan kerran kun heräsin, vilkasin kelloa ja kas kummaa se oli melkeen puol kasi jo. Wau. Kömmin siis jalkeille, kiitin mielessäni pentusia ja niin lähti normi aamurutiini pyörimään; KePo siivoo (tosin nykyään on uskomattoman siistiä), meikä laittaa ruuan, pennut syö, sit ulos. Vasta sen jälkeen pääsee kaksjalat aamupalalle.

Päivällä kierrettiin "mettälenkki" normisuuntaan. Siitä sit mökille päin ja kun oltiin tulossa kotia kohti, niin Elsa paineli mettäpolun alkuun kakalle ja päätti sit meidän iloksi ryhtyä maistelemaan tuotostaan... yäk. Korvat oli tietty Elsalta unohtuneet jonnekin ja niinpä KePo kirmas reippaana poikana kohti Elsaa ja huus samalla jotain siitä kakansyömisestä. Tietty sit loput viis riemastu ja juoksi kanssa mettään. Siinä arvoin vähän aikaa ja lopulta kierrettiin "mettälenkki" vastapäivään ja palattiin pihaan sopivasti vastaanottamaan Elsan perhe.

KePo muuten rakensi tänään meille "ajoluiskan". Se on tosi maiseman kaunistus, mut toimii, ja se on pääasia. Pennut painaltaa siis nyt pitkin luiskaa suoraan ovesta ulos pihamaalle. Niin päin homma toimiikin loistavasti, mut sisälle tulo ei sit toimikaan ihan yhtä hyvin. Ihan kivasti pärjää kun on joku apuna, mut ootan mielenkiinnolla ekaa kertaa kun hoidan sisään tulon yksin... saattaa olla, että joudun nostelemaan kaikki sisälle kuten ennenkin, mut helpotus sekin jos 12 nostokertaa per ulkoilu vähenee 6 per ulkoilu.

Pennut on käyneet kerran jo ulkona tuolla myräkässäkin. Ei ne siitä olleet moineskaan, mut muutamia kiukutti kun lunta oli esim. tuolla mettän reunassa niin pal, että piti paikoin loikkia, että pääs eteenpäin. Aika lumista sakki oli, kun palattiin sisälle. Mut ei se mitään oo siihen verraten miltä vaikkas Arska näyttää kun se tulee tuolta sisälle: äijä on yhtä lumipalloa, just sulattelin sen lämpimässä suihkussa.

Huomista ootan myös mielenkiinnolla; pennuilla on eläinlääkärintarkastus ja sirutus. Saa nähdä miten homma hoituu, mennään meinaten urhoollisesti eläinlääkäriasemalle, tuleepa autoharjotusta samalla. Meillä on aika het aamusta, että päästään pöpöjen alta pois. Just tossa vähän suunniteltiin strategiaa... Menisköhän samalla metodilla kun rokotusreissut: yks päivystää autolla, yks juoksee vaihtamassa koiria ja yks kököttää eläinlääkärin kanssa ja pitelee sen hetkistä "uhria". Juu, kyllä se silleen vois toimia, luulisin.

Sit vielä madotan pennut (siirty vähän nää kaks madotusta sen ripulin takia, eka oli ihan aikataulussa, mut hyvin ehtii ennen kun pennut lähtee) ja sen jälkeen ne onkin valmiita muuttamaan uusiin koteihinsa. Torstaina lähtee eka pentu, perjantaina lähtee kaks pentua ja sunnuntaina yks. Yks jää kotiin ja yhdelle ois vielä koti hakusessa kun haluaisin sen harrastavaan kotiin, näkymään näyttelyissä ja ehkä joskus jalostuksessakin jos tää lupaava lähtö jatkuis yhtä lupaavana jatkona. No katellaan mistä neito paikkansa tässä maailmassa löytää.

Lumen tulo ei yhtään näytä tokenevan, iltaulkoilu voikin olla melkoinen kokemus, eihän tuolla kukaan oo tietenkään kolannu lunta minnekään, joten mahtaako pennuista näkyä hangen keskestä muuta kun hännänpäät.

Pentutesti

Tänään oli pentutestipäivä. Kikka kurvasi pihaan vähän jälkeen kymmenen ja kun testihuoneeseen (vierashuone, jossa nykyään vähän varaston vikaa) oli raivattu tilaa ja vermeet aseteltu paikoilleen, niin testi saattoi alkaa.

Ensimmäisenä testiin joutui Elsa (Donna).


Seuraavana vuorossa Jellona.


Rölli (Tikru) pääsee valitsemaan mieleistä lelua.


Pantterin taistelutahdossa ei ole moitteen sijaa.


Gootti kellallaan.


Greta pöydällä.


Testituloksia en tässä ryhdy käymään läpi, sen vaan totean, ettei tuloksissa moittimista, kehuja taidettiin pikemminkin saada. Eikä mitään varsinaisia yllätyksiäkään vastaan tullut, parissa kohti oma epämääräinen ajatus selkeni ja tarkentui tyyliin, jep, noinhan se asia on. Kunkin pennun osalta tulokset toki puretaan pennun tulevalle perheelle, siitä on varmasti apua pennun luotsaamisessa aikuiseksi.

Päivärytmi on nyt testin jälkeen kyllä ihan sekasin, ruoka-ajat lipesivät ja lopulta päätin, että pennut saavat tänään tyytyä yhtä kertaa vähempään kun normaalisti, ois muuten tullut kaks ruokailua ihan turhan perätyksin. Ulkoilukerratkin jäivät vähemmälle, joten siivottavaa on ollut enemmän kun normaalisti. Näin sitä aina tajuaa sen ulosviemisen tärkeyden ja sen miten pal se lopulta helpottaa elämää. Kaiken hässäkän jälkeen pennut ovat hippasen levottomia, vaan eiköhän se tuosta tokene kun iltapalansa saavat, iltaulkoilulle pääsevät ja lopulta koittaa yö.

Iloista perjantai-iltaa itse kullekin!

Parhaat lelut ei aina oo niitä kalleimpia

Aina ne parhaat lelut eivät ole niitä kalleimpia. Tässä iloa irtoaa vaikkas pahvilaatikosta, pizzalaatikoista ja mistä lienee pakkauspahvista.









Tyhjä kananmunarasia oli tänään tarjolla, mutta siitä en kuvia ehtinyt ottaa, rasia kun oli jo kymmenissä osissa kun palasin pentujen luo. Mutta mieleinen se tuntui olevan ja mikä ettei, kun on pehmeää pahvin tapasta, varmaan tuntuu ihanalta kutiavissa ikenissä.

Lunta on edelleen, joten saatiin otettua lisää kuvia pennuista ja lumesta, niin ja Murukin innostu leikkimään pentujen kanssa. Nyt on imetysaika Murun mielestä ohi, se väisteli pentuja parhaansa mukaan ja haasto niitä vaan leikkiin. Aika sukkelasti pennut lopettikin nisien etsimisen ja siirtyivät leikkimoodiin.

Ei nuo päivälläkään otetut kuvat laadulla ole pilattu, jotenkin on vaan aina niin harmaa sää, eikä valo tahdo riittää. Mut on ne nyt kuitenkin parempia kuvia kun aamuhämärissä otetut. Kuvat löytyy kotisivujen kautta.

Mitä, mitä, mitä?? Lunta!

Aamulla, kun vedin verhot pois ikkunan edestä, odotti ulkona yllätys: ensilumi oli satanut ja sitä oli ihan jonkun verran. Puut upean lumivaipan peitossa. Tuskin maltoin odottaa, että päästiin esittelemään tämä uusi ja ihmeellinen asia pennuille. Ensikosketuksesta ei ole kuvia, kuudelta oli vielä niin pimeetä, etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Hauska juttu lumi pentujen mielestä oli, juoksivat siinä kun viimosta päivää ja maistelivat miltä valkonen aines maistuu.

Vähän ennen puolta ysiä, kun mentiin taas ulos, otin kameran mukaan. En sen takia, että kuvittelin saavani hyviä kuvia siinä hämäryydessä, mut kun ei näistä lumista aina tiedä kuin monta tuntia pysyvät maassa ja halusin pennuista ehdottomasti parit lumikuvat... Ehkä sit tossa puoliltapäivin saadaan parempiakin kuvia. koska ainakin vielä lumi on ja pysyy.







Talven kunniaks keittiössä on hiiri, huoh! Se on jää-pakastinkaappi yhdistelmän takana. No kaipa se sieltä joutuu loukkuun tai älyää kadota jonnekin sinne mistä tulikin (varmaan jostain kettiön viemäriputkien lomasta). Tää on niin joka syksystä, ihan sama kuin pal vaivaa näkee estääkseen hiiriä tulemasta sisälle. Aina jossain on pienen hiiren mentävä rako.

Jaa, no nyt se raasu on sit loukutettu, kong-tahna oli mitä ilmeisimmin tosi houkuttelevaa. Miten mä en tähän(kään) koskaan totu, maalta vielä kotosin ja tähän(kin) ongelmaan perusteellisesti tutustunu. Tunnustan, että yritin nytkin ekana saada hiiren ansaan, että oisin vaan vienyt sen tonne ulos... Nyt oottaa sit vähemmän kiva tehtävä, meen tyhjentämään loukun ja sit pennuille ruokaa ja pihamaalle lumen keskelle.

Näät sammalet myllätyt

Ettei vaan taas oltais oltu metsässä? Juu'u. Ja välillä joku pentu lähtee sinne jo omin nokkineenkin, että kohta saan varmaan ettiä puolitusinaa sieltä, sillä nehän ei tuu, ellei niitä huvita, siis pois mettästä.


Mäkee ylös, kohti metsää. Se kun ei kiipee jyrkimmästä paikasta on ihan mamo.


Pipuliina tähystää ja pitää tilannetta silmällä.


Rinnettä edelleen vaan ylöspäin.


Vieläkin ylöspäin on pentusten mieli.


Jossain siellä siintää kallion laki.


Totoro mennä vilahtaa ohi ja suhahtaa jonnekin. Pennut ryytyy tasanteelle.


Lopulta kohti kotipihaa.


Leikitäänkö? kysyy Jellona Totorolta.
Vai näyttääkö mokoma huonotapanen ipana Totorolle kieltä?

Cellosta on löytynyt uusi piirre: pentuhuoneeseen ei tartte vieraitten mennä, siinä seisoo Cello poikittain tiellä. En oo kehottanut ketään kokeilemaan, että puolustaako se loppuun asti, oon komentanut arvon herran pois edestä jotta porukka pääsee pentuja ihailemaan.

Totorostakin on löytynyt uusi piirre: jos sen mielestä Cello leikkii pentujen kanssa liian rajusti, se menee väliin.