sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Löppönen yllättää


Tässä on reilu viikko mennyt miten kuten jonnekin. Viime viikonloppu meni ihan silleen henkeä vetäen, ensimmäinen "vapaa" viikonloppu aikoihin, joten piti nauttia kertakaikkiaan vaan siitä, ettei ollut mitään pakollista. No lauantaina oli tietty "ihan pakko" pestä pyykkiä kun aurinko paisto, pyykki kuivu niin ihanasti ulkona, mut muuten aika rentoa olemista vaan.

Itse viime viikko meni sit vähän kun sairastaessa. Maanantaina totesin, että lekuriin on mentävä. Tiistain olin kyllä duunissa, mut sieltä menin suoraan tohtorin pakeille. Sain lähetteen LAS:laan päivystykseen, jonne painelin keskiviikkoaamuna operoitavaksi. Loppuviikon oon sit viettänyt sairaslomalla... eilen oikeestaan oli eka päivä kun olo oli suht normaali, tänään se onkin sit jo taas flunssanen...

Koirat alkaa olla ihan kyllästyneitä meikäläisen vedottomuuteen. Keskiviikkona ne mielikseen makoilivat punkassa mun kanssani kun tulin LAS:sta kotio, mut sen jälkeen ovat päivä päivältä muuttuneet levottomammiksi ja levottomammiksi kun KePollakin on ollut menoja. Nyt vasta viikonloppuna on koirien tekemättömyyden tuska helpottanut.

Tänään oltiin Kaivarissa. Viivihän alotti "näyttelyuransa" viime vuonna Kaivarissa, oli silloin PN2 ja sai elämänsä ekan sertin. Tänään Viivi sitten päätti "näyttelyuransa" samaisessa paikassa. Viiville normaali pirteys Viivin esiintymisestä kuitenkin puuttui, tuomarikin siitä sanoi, sijoitus siitä huolimatta "perinteinen" PN2. Ympäri käydään, yhtehen tullaan ja kirjan kannet kiinni.



Cello lähti mukaan lähinnä "seurapojaksi", eipä ole Löppönen näyttelyitä pal kierrellyt, melkeen vuosi edellisestä kisasta (Porvoo 8.9.2007), joten mielenkiinnolla oottelin mitä tuleman pitää. Kehän laidalla ei vaikuttanut kovin lupaavalta; Löppönen tarjos kaikkia muistamiaan koiratanssiliikkeitä namien toivossa, eikä ollenkaan ymmärtänyt, että näyttelyissä ravataan ja seisotaan. Siinä vuoroa kehän nurkassa ootellessa Cello vielä keksi, että vaikkei koko aikana ollut voinut kunnolla ees istua, niin nyt ois oikee aika pistää pitkälleen. Ohhoijaa.

Ravi meni suht ok, kun en vaan pistänyt ite raviks, vaan yritin juosta jalkoja liikaa nostelematta, sellasta outoa hiihtävää kävelyä jättiaskelin. Varmaan ihan mielenkiintosen näköstä kehän laidalta käsin... Pöytää vähän jännitin ite, mutta Cello oli siinä kun vanha konkari konsaan. Seisominen meni yllättävän hyvin, ei enää mitään maahan menoja eikä koiratanssitemppuja. ERI napsahti Cellolle.

Paras uros -luokassa esiintyi siis isä ja poika, tällä kertaa isä veti pitemmän korren eli Cello ykkönen, Padi kakkonen, serti Padille. Onnea tätäkin kautta!!!

Cello sai lopulta ROP-ruusukkeen, liikkeet kuulemma ratkaisivat.



Lopuksi istuttiin vielä tovi Kaivarin kalliolla ja syötiin eväitä. Korkattiinpa skumpatkin sertien ja sijotusten kunniaksi. Kiitos kaikille mukavasta seurasta! Ja onnittelut kaikille hyvin menneestä näyttelystä.

Yks mielenkiintonen koiraprojektikin otti askelen eteenpäin, oon vaan vieläkin kahden vaiheilla. Iso ja linjaava päätös, enkä tiedä oonko valmis tekemään tällä hetkellä kovin linjaavia päätöksiä. No katellaan... taas kerran.

Nyt on tuli takassa, joten taidan mennä potemaan flunssasta oloani kaikessa rauhassa tulen lämpöön.

lauantaina, elokuuta 30, 2008

Juokse sinä humma....



Juoksen minä humma,


kun tuo taivas on niin tumma


ja taival on pitkänlainen.


Eihän se poika minun matkaani tullut,


kun olen tyttö hurjanlainen.


Juoksen minä humma,


kun tuo taivas on niin tumma


ja Tiuku on aisan alla.


Voi, kuinka pieninä palasina onkaan


mun leipäni maailmalla.

perjantaina, elokuuta 29, 2008

Kuin sieniä sateella...


Pihaan on ilmestynyt sienien joukkorynnäkkö, ihan äkkiä ja yllättäen. Piti niitä sitten kuvata, vaikkei valo näköjään perusasetuksin enää siinä kohti iltaa ihan riittänytkään... tärkeintä ei kuitenkaan ole tulos vaan rehti suoritus, joten tässä nämä

















Lyhyestä virsi kaunis ja lisää ehkä huomenna tai joskus...

perjantaina, elokuuta 22, 2008

Tiuku starttaa pentujatkokurssin



Hei mehän tunnetaan, mehän on tavattu aikasemmin, jippii, jippii!!!


Ja mekö ollaan samalla kurssilla, jess!


Hei tuutko säkin tälle kurssille?


Meil oli ensin tällasta alkujumppaa, pyöritään yhteen suuntaan...


sit pyöritään toiseen suuntaan...


pyllis... siis peruutetaan,


kontaktikävelyä. Mä otin kyl älyttömän hyvin kontaktia siihen risuun kun makas maassa ja sit niihin ruohotuppaisiin ja kurssikaverin namiautomaattiin...


Luoksetuloa, täältä tullaan, pois alta kivet ja männynkävyt.


Hei voitasko jo lopettaa, mä pyörtysin.


Juu, tollanen sydänhieronta tekee ihan hyvää tällasella pyörtyneelle.


Hyvä, et lopetettiin, mä olinkin jo ihan uupunut.


No kyllähän mä nyt sut kiinni saan.


Siinä tartte nauraa, jos toinen kompastuu.

torstaina, elokuuta 21, 2008

Minne ne koirat menneet on??




kipazin.com, SINNE ne koirat menneet on.

keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Fiksut ja filmaattiset, isot ja vaaralliset


Jos eilen aamulla olin tukehtua lusikkaan, niin tänä aamuna ottelin astetta isomman aparaatin kanssa, nimittäin kuorma-auton. Ajelin kaikessa rauhassa duunia kohti, sitä sallittua 80 km tunnissa, enkä muuten yhtään kovempaa, varmaan vielä vähän hiljempaa, koska varon aina sitä tiettyä Ojakkalan risteystä, se tulee Turusta päin tultaessa lopulta aika "yllättäen" eteen ja sieltä, yllätys, yllätys, tullaan eteen säästä ja tien liukkaudesta välittämättä, sillä sehän nyt on tungettava vaikka kuin pieneen rakoon kun voi olla, että normaalin yhden tai kahden auton sijaan Turusta päin tuleekin ihan tunnin ruuhkaletka...NOT!!!

No siis lähestyn risteystä ja Ojakkalasta päin tulee kuorma-auto. Se on sen verran kaukana risteyksestä, että oletan sen ilman muuta pysähtyvän, mutta ei. Onneks jotkin toiminnot on selkärangassa, joten kun vielä aivojen tasolla tuijotan silmät suurina, että ei *ttu, se *tanan piippäähän vaan tulee sieltä, niin jalat on jo hakeneet paikkansa ja apsit naputtaa henkensä hädässä, vaikka tie on kuiva, sula ja hyvässä kunnossa, torveenkin ehdin nojata pitkään ja hartaasti siinä vaiheessa kun aivotason käskyt alko mennä perille. En uskalla edes ajatella mitä ois tapahtunut, jos tiellä ois ollut vettä, jäätä, jotain muuta tai jos selkärankakäskyt ois toimineet yhtä tahmasesti kun aivot tai ellei kuormiskuski ois kiihdyttänyt parhaansa mukaan alta pois (päätellen siitä mitä tunki pakoputkesta).

Vältin kuorma-auton alle ajamisen sanoisin nipin napin ja ensin kiehahti niin, että jos tyyppi ois pysähtynyt, niin oisin varmaan mennyt ja lyönyt. Sitä ihminen noissa tilanteissa keksii ihan kummasti kaikkia sellasia nimityksiäkin lähimmäisestään, joita ei tiennyt edes osaavansa. Veikkolan kohdille tultaessa oli jo melkeen leppynyt ja tulkitsin vilkun vilkauttamisen anteeksipyynnöksi, vaikka toki saatto olla vaan, että kuormiskuskin kahvikuppi osu vilkun vipuun.

Terveisiä vaan tän aamuselle kuorma-autokuskille ja kaikille muillekin Ojakkalan risteyksestä ykkötielle tuleville (niin kun ne muka tätä blogia lukis), että siinä risteyksessä ei kyllä kannattais ihan viime tipassa alle ajaa, ei varsinkaan liukkailla säillä. Ykköstietä ajaessa risteys tulee näkyviin oikeesti aika "viime tipassa". Sit siinä on het jyrkkä ylämäki ja yllättävän harva osaa mäkeen kiihdyttää ja siinä vaiheessa kun kakskaistaosuus alkaa on jo ihan liian myöhästä...

Ruokatunnilla hilpasin Ikeaan hakemaan toisen lokerikon, nyt on keittiö kuosissaan siltä osin. Samalla söin edullisen "lounaan"; kaks nakkisämpylää ja pehmiksen, hinta kokonaiset 1,50 eur yhteensä ja pehmis oli iso ja sellanen "kova" kun ennen vanhaan, ei mitään valuvaa lirua. Nakkisämpylän sämpylä on onnettoman pieni, mutta ah niin maukas, nakki puolestaan on iso. Hyvin tolla lounaalla pärjäs kotiin asti.

Illalla oli Totoron agitreenit. Ja mehän ollaan harjoteltu ihan megapal istumista ja paikalle jättöä... joo, eilen ja tänä aamuna, mut se meni kyllä hyvin. Ja hyvin se meni myös hallilla, häiriönkin alaisena, ihme kyllä. Kontaktisanaa me tosin ei muistettu harjotella ollenkaan, että silleen. No aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

Tänään päästiin esteille ja Totorohan hyppäs hypyt mallikkaasti vaikka mun kädet heilu millon missäkin. Pujottelu oli toinen harjotuksen kohde... emännälle. Välillä oli kädet solmussa keppien kanssa tai keppi kainalossa tai jotain. Totoro kyllä meni tosi upeesti. Mä vähän luulen, että Totoro on mulle ihan liian nopeeoppinen, fiksu ja vauhdikas. Se osaa jo, kun mä vasta kompuroin esteisiin. Ohhoijaa.

Välineet on muuten harrastamisessa ihan ehdottoman tärkeet. Mitä siitä, että unohin mihin oon menossa ja tempasin jalkaan korkokengät (niillä onneks voi juosta, käytän niitä näyttelyissäkin), namipalapussi piti kuitenkin ehdottomasti ostaa, että Totoron palkkaaminen sujuu ongelmitta. Toi pussukka on kyllä tosi näppärä, sellanen vyölaukkutyylinen, riittävän iso, että saa namit äkkiä esiin ja helposti suljettavissa kun ei namitarvetta ole. Siis mulle just bueno. Ostin mä namipalojakin sellasen säästöpussin, ne kun Totorolle kelpaa kummasti.

Kotiläksyjä tuli taas niin, että hyvä kun muistaa. Ehkä mä kirjaan ne tähän, niin voin ens tiistai-iltana tarkastaa, että mitä piti viikon pitkin harjotella ja mitä pitää keskiviikkona osata. Pitää kehittää "nami kädessä" -komento, varmaan harjotella sitä katsekontaktia ja kontaktisanaa, opetella rynnimään hypyltä toisella namia "oikeessa" kädessä heilutellen, harjotella vispaamaan käsiään oikeessa tahdissa keppien yllä, kertailla istumis-odottamista ja olikohan meillä vielä jotain muuta. Ei kai ja toivottavasti ei.

tiistaina, elokuuta 19, 2008

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa


Aamulla, saatuani duunissa kamat paikoilleen lattian vahausoperaation jäljiltä (juu en vahannut lattioita, sen teki siivousfirma), kipitin hakemaan sumppia, jos sitä automaattilitkua nyt voi sumpiks ees sanoa, kaikkeen toki tottuu. Jätin juoman pöydän reunalle toviks jäähtymään, se meinaan on ihan helkatin kuumaa joka kerta ja varsinkin aamusin. Siinä sit koneella naputtelin ja nappasin nestettä nieluun, jonne meinas upota muovilusikkakin. Ääk. Niin no, kai sitä ihminen voi tukehtua vaikka muovilusikkaan...

Kotona odotti mielenkiintoinen ongelma. Keskellä ruokapöytää nökötti keksirasia, kansi auki ja lähes kekseittä. Mistä se siihen oli siunaantunut? Viimeinen mielikuva oli keksirasiasta apparilla kansi kiinni. Tämän mielikuvan vahvistivat sekä vanhimmainen että nuorimmainen, jotka lähtivät kotoo vasta mun jälkeeni, kumpikaan ei tunnustanut syöneensä keksejä aamupalaksi. No Cello niillä oli sitten kaiketi herkutellut, pari sitkasta hillosilmääkin löytyi lattiaan liiskaantuneena, mutta kuka oli nostanut rasian pöydälle ja vielä avannut sen? Varmaan se sama kotitonttu, joka oli palauttanut vakuutusyhtiön laskunkin...

Sisustuksellisella puolella tein taas niin itteni kun osasin. Käytiin eilen Ikeassa ja ostin yhden pienen laatikoston ja yhden minilipaston. Minilipasto oli harkittu ostos, lokerikko heräteostos. Tänään sit ryhdyin värkkäämään minilipastoa paikalleen, paitti, että se näytti kamalalta. Sen sijaan se lokerikko oli kun tehty siihen, mihin aattelin minilipastoa. No ei se mitään, marsuhäkki kääntäen, lisäpöytä yläkerrasta hakien ja hups heijaa lokerikko oli paikoillaan. Vaan sit se minilipasto... se kelpas vanhimmaiselle, joka jo maalaskin sen mieleisekseen. Näppärää. Huomenna haen toisen lokerikon ja sit oon taas kerran itteeni tyytyväinen.

Ai niin, oon käyttänyt nyt jonkun aikaa sarastusvaloa. Mun mielestä se on aikasen magee ja oikeesti herään helpommin, joskaan sarastukset ei väsymystä muutoin poista, sen tekee vaan riittävä uni ja terveet elämäntavat. Viivin mielestä sarastusvalo on ihan syvältä tai ainakin sen vois työntää sellaseen paikkaan missä ei päivä paista eikä kuu kumota: kun lamppu on kirkastunut jonkun verran, nousee Viivi seisomaan ja tuijottaa valoa murhaavasti, mut kun ei valo sillä sammu, kirkastuu vaan entistä enemmän, niin Viivi haeskelee sopivan selkä valoon päin -asennon ja huokaillen, kun kantaisi koko maailman murheita, yrittää nukkua. Ja arvatkaa vaan haluaako Viivi nousta punkasta kun valo viimein sammuu (siis meikäläinen kömpii jalkeille)? No ei, saan joka aamu komentaa Viivin liikenteeseen.

Joskus sitä miettii, että onko tauti pahempi kun hoito vai oisko se kenties toisinpäin. Mulla on päällä antsakuuri, eikä ihan mieto, ja nyt alkaa vatsa reagoida. Ihmeen kauan oonkin onnistunut välttämään tuskan, yleensä se alkaa jo het kättelyssä, nyt vasta kuudentena kuuripäivänä. Ihmettelenpä vaan, että millä selviän lopuista neljästä päivästä kun nyt jo on vatsa kuin tulessa...

Tänään oon testannut pesupähkinöitä. Pesin kolme koneellista pyykkiä niitä käyttäen. No näin kosteilla säillä kun ei pyykkejä saa ulos kuivamaan, niin raikas tuoksu jäi uupumaan kun ei sitä tarttunut myöskään pesuaineesta. Pyykki kyllä vaikutti ihan puhtaalta. Vanhimmainen keitti pesupähkinöistä suihkushamppoon ja pesi sillä ittensä ja tukkansa. Oottelen mielenkiinnolla tuloksia, siis kun kutrit kuivaa. Ite en arvaa vielä tänään shamppoota kokeilla, tarttis kehdata aamulla lähtee duuniinki, joten en ota epäonnistuneen pesun riskiä. Ai niin ja vanhimmainen pesi pesupähkinäshamppoolla Pipuliinankin, joka oli kieriskellyt Totoron kanssa kimpassa jossain herkkuhajussa. Pipuliina näyttää edelleen ihan koiralta. Jatkamme ekologisia kokeilujamme.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa...

maanantaina, elokuuta 18, 2008

Hukkaantumiskonttorin musta aukko


Oon ollu laiska blogin kirjottaja viime päivinä, jotenkin tekemistä on tuntunut riittävän, ettei oo koneelle kunnolla ehtinyt. Oon ollu laiska kotisivujenkin päivittäjä, mut siihen on hyvä syy, nimittäin kotisivut on muutostöiden alla (joita en tee ite). Vaikka muutos aikanaan näkyy toki lukijoillekin, niin suurimmat muutokset tulevat kuitenkin olemaan niitä näkymättömiä, helpottaa jatkossa sivujen muokkailemista tilanteen ja tarpeen mukaan (mulla on jo visioita...).

Viikonloppu, tai oikeestaan jo perjantaikin, hurahti synttäripippalo-osastolla eli KePo täytti vuosia. Ei meillä mitään megabileitä ollut, oikeestaan tosi sopivasti porukkaa, aika meni seurustellessa ja sumppia keittäessä.

Koirille viikonloppu oli tietty "rankka" kun väkee lappo koko ajan; aina kun sai yhden haukutuksi tuli seuraava, niinpä koirille jäi haukkuvaihde päälle ja ne kuvittelivat joka risausta seuraavaksi vieraaksi, se vähän rassas meikäläisen hermoa. Eikä koirien mielestä nukkumaankaan päässy ajoissa... Toisaalta herkkuja oli jaossa, melkeen jokainen anto jotain pöydästä. Onneks meillä noi koirat on teräsvatsoja, muuten ois voinu meikäläisellä hymy hyytyä.

Joskus sitä hämmästyttää ihan ittensäkin... erään koiraprojektin tiimoilta järki sai tänään selätysvoiton, ellei mitään yllättäviä aspekteja tule kuvioon mukaan. Vaikka kai se on vähän tilapäinen juttu, katotaan vuoden päästä uudestaan. Toisaalta toinen projekti makaa oottamassa, että tekisin päätöksen suuntaan tai toiseen, vaikka saattaahan se päätös tekeytyä ihan iteksiinkin niin, etten voi siihen edes vaikuttaa, ja on siinä vielä kolmaskin mahdollisuus, vaikken tiedä kuin mahdollinen se lopulta on. No katellaan.

Tänä aamuna päätin ottaa käyttöön uuden laukun, jonka tyttäret pisti mut ostamaan. Se sitten tarkotti, että vanhasta laukusta piti lapioida kamat uuteen ja vähän kattoo mitä kaikkee siihen matkalaukun kokoseen "käsilaukkuun" oikein oli kertynyt, kaikki se kama kun ei uuteen millään ois mahtunut. Kuin ollakaan kaiken muun rojuvuoren (harjasta kosteusvoiteeseen, särkylääkkeistä ompelutarvikkeisiin, heijastimesta fikkariin, kurkkupastilleista nenäliinoihin, jne.) lisäks laukusta löyty kirjekuori , jossa oli vastaanottajan tiedot ja ihan oikeen postimerkkikin valmiina, kuori oli myös liimattu jo kiinni. Mitä hemmettiä!!!

Avasin kuoren ja hups heijaa, siellähän oli näyttelyilmottautuminen. Kaikken näköjään VOI unohtaa, jos huonosti käy. Luulin, etten ollut ko. näyttelyyn Tiukua ilmottanutkaan, vähältä siis piti, etten maksanut ilmottautumismaksua kahteen kertaan, mut sit aattelin, että no ei ilmottauduta, paitsi, että siis olin periaatteessa jo ilmottautunut tai ainakin maksanut osallistumisen. Viimenen ilmopäivä nimittäin oli jo mennyt.

Soitin sit aamupäivällä järjestäjälle, että onnistuisko mitenkään, jos tälleen vähän myöhässä (perjantai oli vika ilmopäivä) tuuppaan kuoren postiin. Onneks oli "vaan" pentunäyttely, johon ei tuhansia tulijoita, joten sai luvan lähettää ilmottautumisen vielä tänään, kun kuitenkin maksu oli maksettu jo elokuun alussa. Isot käsilaukut on vaarallisia, niihin voi hukkua mitä vaan.

Vakuutusmaksun laskukin mulla oli kateissa, muistin viimeksi nähneeni paperin KePon kädessä kun soitti yhtiöön laskulla olleesta virheestä, sit ei mitään mielikuvaa. KePo kuitenkin sano ojentaneensa paperin mulle. Kävin läpi kaikki lippulaput, muttei vaan löytynyt, onneks eräpäivä on vasta syyskuussa... Kotitonttu sen sitten kuitenkin oli toimittanut kasaan takasin sillä aikaa kun käytii Ikeassa.

Nyt on enää kateissa lappu, jossa oli akutädille varaamani aika. Täytyy kai parantaa arkistointia.

sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Kuvassa on...


Kuvassa on 5 koiraa.



1. Totoro
2. Arska
3. vieraileva tähti Flii
4. Viivi
5. Cello

perjantaina, elokuuta 15, 2008

Arvaa monta koiraa


Arvaa kuinka monta koiraa kuvassa on.

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Se on sit syksy


Se on sit syksy kun koulut alko. Vanhimmainen jatkaa vaatetusalan artesaaniopintojaan, nuorimmainen puurtaa datanomiopintojensa parissa ja Totoro alotti agilityn. Itelle en oo mitään vielä keksiny, mut ehkä on viisainta olla keksimättäkin tässä tilanteessa, meinaan että jos niitä pikkutassujen tepsutuksia...

Totoro tosiaan oli tänään alottelemassa agia ihan, ihan, ihan perusteista ja alkeista. Silleen sen halusin, vaikka ehkä pojassa ois ollut potkua toisenlaiseenkin starttiin. Yks kotiläksy on istuminen, sehän on ihan tuiki tuntematon käsky tollasella "näyttelypuudelille", vaan äkkiä idea Totorolle selkis, sai oikein kehuja nopeista hoksottimistaan. Toisaalta osaahan herra avata ovia ja porttejakin, että ei kai istuminen sellaselle voi olla ylivoimasta.

Sit harjoteltiin käden seuraamista, siihen kuulemma pitää kehitellä käsky, Totoro kyllä hienosti seuraa ja irtookin, että kai se on hyvä se. Sit opetellaan vielä leluasioita, että voi tarvittaessa palkata myös lelulla. Siinä meille onkin jo yhdelle viikolle varsin pal harjoteltavaa, mut tuo oppi ei mene hukkaan vaikkei ikinä Totoron kanssa agista innostuttais, noita oppeja voi käyttää monessa.

Missi on edelleen aika vaisu, olin jo aamulla ihan varma, että saan tilata hälle viimesen matkan. Nyt illalla kuitekin oli vähän pilkettä silmäkulmassa, toivottavasti ei oo tilapäinen ilmiö, niin kovin mielelläni Missin pitäisin vielä. Jatkamme päivän kerrallaan, vaikka niihän se koko elämä kulkee, päivän kerrallaan, sen kun vaan muistaisi ja eläisi ne päivät jokaisen just sillon kun ne kohdalle tulee, eikä eläis eteen- eikä taapäin.

Cello on kiertynyt jollekin kierroksille Murun juoksun myötä. Kovasti yrittää löytää itelleen täältä juoksusen nartun, eikä se haittaa, ettei nartulla oo juoksuja, just sai käsilaukusta kun yritti astua Viiviä. Tänään huomasin herran tiputtavan lattialle, ei tosin sit enää sen jälkeen vaikka paperin kanssa tarkastin Cellon värkit. Täytyy nyt olla tarkkana, ettei tuu mitään eturauhasvaivoja tai jos tulee, niin se on pallit pois sitten, vaikka se tarkottais, että enempiä pentueita ei ikänään enää tulis. No toivotaan, ettei ollut enne moisesta...

Joskus, kun näitten kaikenlaisten ongelmien kanssa painii, sitä miettii kuin pal helpompaa ois kun ei ois ensimmäistäkään elukkaa talossa tai korkeintaan pari.

maanantaina, elokuuta 11, 2008

Missi kohtaa lääkäritädin


Lipesin duunista parikyt minuttia ennen aikojaan, että ehdin ajella rauhassa kotio, käyttää koirat pikasesti ulkona, haukata jotain, pakata Missin kuljetusboxiin ja sitten ajella rauhassa Lohjalle. Nuorimmainen lähti marsuneidiksi, jotenkin aina tuntuu, että on kivampi kun matkalaisella on oma seuraneiti huolehtimassa siitä, vaikka oon kyllä toisinaan joutunut vaan kiinnittämään boxin vöihin ja vilkuilemaan potilaan vointia sivusilmällä siinä ajaessa.

Pikasyynissä ei mitään kamalan kummallista löytynyt, muttei Missi niin helpolla selvinnyt, vaan vanha neiti rauhotettiin ja sitten lääkäritäti (juu, oon ihan paras tädittelemään, lääkäriTÄTI oli taatusti mua ainakin parikymmentä vuotta nuorempi) nappasi Missin boxeineen ja ilmotti, että ellei soiteta, niin puol kuuden jälkeen saa hakea. Ajeltiin sit nuorimmaisen kanssa takasin kotio oottelemaan aikaa parempaa.

Puol kuuden maissa lähettiin KePon kanssa kotoa Missiä hakemaan. Vanha neiti oli selvinnyt hyvin rauhotuksesta, vaikka meitä etukäteen varotettiin, että se voi olla menoa kun ei Missi oo ihan kunnossakaan. Antibioottia oli saanut, jotain vitamiineja oli saanut, suolen toimintaa aktivoivaa ainetta oli saanut, nestettä nahan alle oli saanut, särkylääkettä oli saanut ja mitä lienee muuta. Jossain takahampaassa oli ollut piikin tapanen, joten hampaat oli hoidettu. Kotiintuomisina Missillä oli antsakuuri ja "varauksellinen ennuste, koska ikää jo on".

Illalla Missi oli suht pirteä, narkoosikankkunen huomioon ottaen, ja syödä napersi vähän jyvätankoa, söi pihalta hakemani ruohot, vadelmanlehdet, ratamot, voikukat ja mitä niitä nyt olikaan, mutta kovin aktiivinen Missi ei todellakaan ollut. Päivä kerrallaan tässä nyt elellään ja katotaan kuin käy.

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Sunnuntain sohelluksia


Sunnuntaiaamu valkeni ihan liian sukkelaan, vai pitäiskö sanoa, että tuli valvottua ihan liian myöhään, tai oikeestaan aikaseen, tai jotain. No siis katottiin leffaa devarilta, alotus jäi pikkasen myöhään ja yllättäen olin valkannut sellasen vaatimattoman neljän tunnin leffan. Ehkä mun oikeesti pitäs opetella käyttämään laseja AINA kun jotain luen, eikä vaan lukee vähän sinnepäin. Katottiin me se leffa kumminkin, pidettiin tauko välissä ja äiteekin soitti siinä kesken kattelun. Lopulta kello oli puol kolme aamuyötä kun kömmittiin nukkumaan. Cello oli siinä vaiheessa yrittänyt jo monta kertaa epätoivosesti saada meitä siirtymään makkariin, muut koirat sentään osaa asettua yöunille ihan mihin vaan, Totoro nukku jopa niin sikeesti, ettei korvaansa lotkauttanut kun mentiin nukkumaan, makas vaan pitkin pituuttaan tyynynsä päällä. Oli kyllä jossain välissä yötä, mitä yötä, aamua, kömpinyt makkarin puolelle.

Sunnuntai meni sitten jotenkin tahmasesti ja hissuksiin, aivot nukku edelleen, vaikka kroppansa olikin saanut liikkeelle. Onneks ei mitään ihmeellistä tekemistä ollutkaan, paitti KePolla, joka huolsi vanhimmaisen kaaraa, se kun ei menny katastuksesta läpi.

KePo muuten selvis ampiaisen kohtaamisesta yllättävän vähällä, huuli ei ees turvonnut. Ilmeisesti KePo kerrankin tajus tulla heti hakemaan ensiapua, joten se ehti vaikuttaa ennen kun tilanne riistäyty käsistä. Toisaalta ois tuo voinut hakee asialliset vermeet päälleen ennen kun meni isoo ampiaispesää törkkimään, meinaan meillä kyllä on noita tilanteita varten "mehiläishoitajan hattu", ei tartte naamaansa ampiaisenpistoja keräillä.

Muru on viettänyt pari ihan totaalilepopäivää lemmenlomasta toipuakseen Aattelin, että tekee ehkäs ihan hyvää ennen kun alotan sitten sen syynäämisen, että näkyykö jotain tiineyden merkkejä. Toisaalta vois kai sitä oottaa ihan rauhassa ultraa ja jättää hötkymiset sikseen. Ei Muru siitä sen tiineemmäksi tule, että sen ympärillä hösätään minkä ehditään...

Huomenna tarttee tilata ELL-aika Missi-marsulle, se on heittäytynyt varsin syömättömäksi, vähän ulkoo haettuja voikukanlehtiä nakertaa, ja kyyköttää vaan häkin nurkassa. Siirsin Missin jo "toipilashäkkiin", että saa olla rauhassa ja syödä ees sen mikä maistuu. Meinaan nuoriso, Maija ja Milkki, kävivät aina nyysimässä kaikki ruuat Missiltä, kun ensin yritin pitää kaikki samassa häkissä. Vähän pakkojuottamista oon myös "harrastanut". Toivottavasti vanha neiti tuosta toipuu, mutta huomenna se sitten selviää.

Cello oli tänään kunnostautunut. Ei kyllä mitään käsitystä, että missä herra oli käynyt, mutta toinen takajalka oli ihan musta, siis likanen, rasvanen, ei me tiedetä mitä se musta töhkä oli, KePo epäili jarrusatulasta saaduksi, kuulemma se lika ei lähde, ei sitten millään ja vanhimmaisen autohan haukotteli siinä pihalla huollettavana... Tavan öljy kyllä lähtee, sen tiedän ihan kokemuksesta, eräätkin traktorin alla pesineet länderit kun oon pessyt.

Ensin vanhimmainen oli esipessyt Cellon, joka sit tuli ja ravisteli vedet mun päälle, jollon meikä huomas, että Cellohan on ihan musta. Ei kun takasin pesulle. Ensin jollain ihan ihmisten suihkugeelillä (kun en hätäpäissäni koirashampootakaan löytänyt), sitten Waldon rasvanpoistoaineella, sen jälkeen mun shamppoollani, jossa on hoitoaine mukana. Lopputulos: musta jalka edelleen... No onneks ihan huomenna ei tartte näytelmiin mennä, vasta kuun lopussa, ehkä jalka ehtii sitä ennen jotenkin valkaistua.

lauantaina, elokuuta 09, 2008

Eka loman jälkeinen viikko


Ekasta loman jälkeisestä viikosta selvitty, aika rankkaa kyllä oli, tais lomalla päästä vuorokausirytmit vähän vipsahtamaan. Tästä sit suunta vaan ylöspäin, niin itellä kun koirillakin, jotka muuten eivät ollenkaan oo voineet käsittää, että minkä ihmeen takia pitää nousta niin aikasin. Onneks pissiminen rajottu yhteen päivään, maanantaihin, oli siis varmaan joko mielenosotus tai sitten vaan kertakaikkiaan rytmit oli koirillakin pikkasen sekasin.

Akutäti oli tiistaina, se piristi kummasti. Mennessä oli veto ihan veks, mutta kotio päin ajellessa tuntu jo melkeen pirteeltä. Hammaslääkärissä tuli käytyä ja se uusittavan kuntonen vanha paikka tuli vaihdettua. Seuraavan kerran (toivottavasti) joutuu suutaan ja hammaskalustoaan esittelemään joskus noin vuoden kuluttua.

Yön yllätyksiäkin tuli koettua. Jos vieressäsi yleensä aina nukkuu karvanen nelijalkanen ja sitten se äkkiä ei olekaan siinä, niin kannattaa olla varovainen. Toki voi olla vaan kuuma ja turkillinen siirtyy lattialle... Syy voi kuitenkin olla ihan joku muu. Tällä kertaa vieressäni koisiva karvajalka oli oksentanut sänkyyn ja sitten poistunut siitä oksennuksen vierestä nukkumasta, täysin ymmärrettävää, eihän sitä nyt yrjölätäkössä voi nukkua. Arvatkaa kuka sit kierähti siihen oksennukseen kun nous punkasta? Oksu onneks oli niin reunalla, etten ollut siinä sentään koko yötä pyörinyt. Joskus aina miettii, että oisko koirat sittenkin viisainta pitää pois punkastaan.

Murun osalta pullat on uunissa eli lemmenloma oli onnistunut. Täytynee päivitellä lähipäivinä kotisivuja asian tiimoilta ja laittaa vähän kuviakin pariskunnasta. Ultrassa käydään noin neljän viikon kuluttua katastamassa, jotta oisko niitä murusia tulollaan. Toivottavasti on.

Se mun it(ftp)-ongelma jäi ratkasematta, ei tällasta ongelmaa kuulemma voi olla olemassakaan, paitsi, että on. No yli neljännesvuosisadan mittasella atk-kokemuksella tää ei järkytä maailmankuvaa: aina löytyy ongelmia, joitten ei pitäis olla mahdollisiakaan, eikä niitä kukaan koskaan saa ratkastua, tai ainakaan tässä elämässä. Siinä kohti pitää aina osata nauraa niin itelleen kun ongelmallekin.

Tänään oltiin Tuomarinkartanossa näytelmissä Viivin ja Totoron kanssa. Murun juoksut, tai joku muu, oli pistänyt Totoron nupin ihan sekasin. Pöytä meni mallikkaasti, että ehkä voin jo aatella sen ongelman olevan taa jäänyttä elämää (seuraavaan ELL käyntiin asti), mutta sit se muu osasto. Tai no seisominenkin meni välttävästi, ravaamisesta tuli ehdot. Siis mistä ravaamisesta vois kysyä. Totoro ei ravannut varmaan yhtään askelta (jos joku näki sen ravaavan ees pari, niin kiljaskoon), Totoro loikki, Totoro pomppi, Totoro hyppi, Totoro hyökki, Totoro sinkoili... Niin ja Totoro yritti kaapata tuomarin vinkulelun kun tämä tuli sitä Totoron eteen vinguttelemaan.

Herra Pomppu sai silti EH:n (oli ilmoitettu junioriluokkaan toisin kuin veljensä). Tästä osasta arvostelua löytyy mun päivääni onnellistuttavat asiat (se tosin ei oo toi epäsäännöllinen liikunta):
Liikkuu epäsäännöllisesti, mutta koira on vielä käytökseltään pentumainen, leikkisä ja iloinen. Hyvässä kunnossa, kiinteä ja lihaksikas. Avoin ja itsevarma.

No Viivi sitten. Viivi on tuomarin mielestä lihava ja aivan liian lyhyessä turkissa, joten EH tulla pätkähti Viivillekin.

Veikko (Kipazin Mentha Cardiaca) puolestaan kunnostautui koko rahan edestä, niin kauniisti pöydällä, niin upeesti maassa seisoen ja ravikin meni mallikkaasti. Eipä ollut tuloskaan huono NUO ERI, NUK1, PU2, varaSERTI. Onnittelut Veikolle ja kotijoukoilleen; ootte tehneet upeeta työtä!!!

Syksy lähestyy ja koirakoulujen koulutuskalenterit on ilmestyneet. Jonnekin pitää ittensä aina tunkea ja Tiuku lähtee KePon ohjauksessa pentujatkokurssille, joka alkaa 22.8. Päivä on siitä passeli, että pääsen itekin varmaan mukaan ainakin osalle kerroista, jos sais vähän kuviakin.

Totoro on ilmotettu agilityalkeisiin, mennään kattomaan onko se meitin juttu vai katotaanko jotain muuta. Arskan kanssa tekis mieli lähteä PK-jäljelle taas kerran, mutta toisaalta osaisin kyllä itekin niitä jälkiä tehdä, ettei siitä huvista tarttis kurssimaksuja maksella. Cellon kanssa on ooteltu, että oisko koiratanssiryhmä vielä hengissä ja sattuuko se taas samalle päivälle kun meikäläisen menot, sen takia se keväällä jäi väliin, mut vielä ei oo mitään kuulunut. Viiville tarttis keksiä kuiva ja lämmin harrastus, sitä tuskin kiinnostaa rämpiä märässä mettässä... Muru saa kasvatella mahaa.

Että sellanen eka loman jälkeinen viikko Tuulensuojassa. Nyt taidan mennä vahtimaan, ettei KePo tuuperru tonne jonnekin pihalle, sitä kun pisti ampiainen huuleen... Käytin kyllä melkeen kaikki noitakeinoni, muttei se vara venettä kaada ja aurinkokin paistaa. Tuulensuoja toivottaa kaikille rentouttavaa lauantai-iltaa.

maanantaina, elokuuta 04, 2008

Ihanien juoksujen ihana ihmemaa


Ois elämä varmaan pal yksinkertasempaa kun nartuilla ei ois juoksuja ollenkaan tai jos vaikka oiskin, niin niitä ei koskaan yrittäis astuttaa... Tai on toki niitäkin, joilla juoksut tulee ajallaan ja etenee ryhdikkäästi alusta loppuun ja aina suunnilleen saman kaavan mukaan. No kaikkia ei tällä ominaisuudella ole siunattu, ei ainakaan meitin Murua...

Ekan kerran kun Muru yritettiin aikoinaan astuttaa, niin käytiin progessa oisko ollut 8 tai 9 päivä juoksun alusta. ELL soitti seuraavana päivänä ja sano, että jos nyt oikein hyvin käy, niin voitte vielä ehtiä, mutta se on sit lähdettävä putki punasena uroksen tykö. No ei ehditty, ei vaikka siemennettiin kohtuun, ei murusia.

Tokan kerran yritin olla sitten fiksumpi ja tarkempi ja mitä lie... siihen nyt vaan sattu joulunpyhät, että ei mitään progejuttuja, edesmennyt Malttimme, kastroitu uros, mittarina ja hups heijaa tais olla 10. vuorokausi juoksun alusta kun ois ollut se varsinainen H-hetki, jouluaatto tietty, onnistu kuitenkin pienin kommervenkein pari päivää myöhemmin ja maailmalla pentueellinen murusia.

Kolmannella kerralla oli suuntima ulkomaille ja juostiin koko rahan edestä progeissa. Juoksu eteni hippasen oudosti, siis kun progearvoja katteli, mutta Ruotsiin osuttiin lopulta ihan oikeaan aikaan, onneks. Tosin Murusta riippumattomista syistä ei murusia sillä kertaa.

Sit kulu aikaa, aika kultas muistot, ja ehdin unohtaa millasta tää on Murun kanssa ja päätin yrittää josko vielä syntyis pentueellinen murusia... 12. vai 13. vuorokausi, eikä juoksu progen mukaan vielä juur alkua pitemmällä. No eiköhän se tuosta jossain välissä etenekin, mutta nyt taas muistan minkä takia ajattelin jättää koko astutusasian unholaan... Murun kanssa ei koskaan voi tietää, että jos se jo meni, tai ehkei se vielä tullutkaan.

Loma tuli, loma oli, loma meni. Aamun herätys oli tuskaa, vaikka päätin jo eilen, etten nouse "normaaliaikaan", vaan nukun pikkasen myöhempään ja meen pikkasen myöhemmin duuniin (liukuva työaika). Duunissa huomasin unohtaneeni koneeni salasanan ihan tyyten ja jättäneeni aivot kotio, siihen tietsikkapöydälle... Selvisin kuitenkin ihan koko päivästä jotenkin.

Iltapäivällä kotiuduttuani havaitsin, että meillä on lattiat ihan tahmeet. Pistin viestiä vanhimmaiselle, joka oli viimottiseks lähtenyt kotoa, että onko täällä a) oksennettu, b) ripuloitu, c) pissitty, d) jotain muuta. Vastauksessa luki, että pissitty. Oli vanhimmainen toki siivonnut pissit pois, mutta oli vaan sumuttanut Tolua ja kuivannut sen, joten lattia oli ällön tuntunen. Ei kun moppi käteen ja lattiat luututen.

Huomasin siinä kyllä sitten, että Arskalla oli vehkeissä nahat rullalla, ei kai se ihme, jos sit pistoolin tiivisteet alkaa falskata. Kuulemma tosin myös Viivi ja Cello oli pissineet... Ilmeisesti kunnon mielenosotus loman päättymisen kunniaks. Myöhemmin illalla huomasin, että joku oli falskannut sohvallekin, jippii. Sohvalla oleva matto siis pyykkiin, yks tyyny meni kanssa, päivällä saldona oli ollut tyyny ja Arskan lelu.

No eiköhän se tästä taas tai jos jatkuu, niin sit täytyy toimitella pissinäytteitä ELL:lle, ettei oo mikään rakkotulehdus ja ehkä tutkituttaa Cellon eturauhanen, sitä kun on noita juoksun tuoksuja ilmassa. Viivin osalta lienee kyse siitä, että ulkoilman kosteusprosentti oli aamulla ollut liian suuri, sillon ei voi pyllistää pissille, vaikka ulos voi ehkä jopa mennä. Täytyy taas ryhtyä valvomaan, että arvon neiti tosiaankin käy myös pissillä, ei vaan piipahda ulkona. Usean koiran kanssa sitä ei aina muista vahtia, että JOKAINEN varmasti toimittaa asiansa.

Ilta venahti sitten pitkäks, hyvässä seurassa kyllä. Mun IT-tukeni (ja keskimmäinen ) tuli taivastelemaan ftp-ongelmaa; kaikille muille käytössäni oleville servereille saan ongelmitta yhteyden, mutten uusimmalle... Uusimalle pääsen kyllä duunista ja vävykokelas pääsi sinne omalta kannettavaltaan meidän verkkomme kautta. Todella mystinen ja käsittämätön ongelma kaikkine nyansseineen... sen luokan ongelma, ettei het ratkennutkaan, vaikka paikalla oli todellinen it-ammattilainen. Jatkamme ihmettelyä huomenna ottamalla yhteyttä myös palvelun tarjoajaan.

Päivän vinkki:
Miten saat it-nörtin viihtymään kylässä ja tulemaan toistekin?
Kehitä sille sen luokan it-ongelma, ettei se niin vaan ratkea, mitä mystisempi sen parempi.

sunnuntaina, elokuuta 03, 2008

Hakunilan näytelmät


Aamuherätys ei tänään todellakaan ollut aamulla anivarhain, olin mielessäni laskeskellut, että joskus kahden jälkeen alkaa arvostelu, saatiin herätä rauhassa ja syödä aamupala pitkän kaavan mukaan. Sää nyt ei ihan parhaalta mahdolliselta näyttänyt, joten sadevarusteet mukaan sekä itelle että Viiville. Totoroa sade ei haittaa.

Vähän ennen puolta päivää pakattiin kamat ja koirat autoon. Viivi osallistui näyttelyyn, Totoro lähti mukaan turistina. Loppulauma jäi rannalle ruikuttamaan. Ensin näytti siltä, että idässäpäin ois parempi sää, mutta se paremmalta näyttävä sää oli siinä lännen ja idän välissä...

Kun lähestyttiin parkkipaikkaa aloin jo epäillä, että ollaanko oikeessa paikassakaan kun hetken näytti, että parkkipaikka on melkeestä tyhjä. No edellisen kerran me oltiinkin kaikkien rotujen näyttelyssä, tämä oli ryhmänäyttely, ei siis tungosta. Harmi kun ryhmänäyttelyitä on nykyään niin vähän.

Rokotustodistusten tarkastukseen ei ollut tunkua. Tarkastuspisteellä käytiin taas kerran se sama kädenvääntö rokotustodistuksesta kun yleensäkin eli siis sain selittää miten ko. todistusta luetaan. En kyllä ymmärrä mitä vaikeaa on meidän ELL:n tulostamassa rokotustodistuksessa, mielestäni se on tosi selkeä, koko rokotushistoria yhtenä luettelona, yhdellä sivulla, kaikilla riveillä rokotuspäivä ja viimenen voimassaolopäivä, rokotuksen nimi jne. Mielestäni pal helpompi luettava kun esim. passi, jossa saa selailla sivuja, että löytää etsimänsä.

Kehän laidalla oli ihanasti tilaa, joten pystytettiin leiri pienen matkan päähän kehän reunasta. Tuota pikaa ilmestyivät Eeva ja Timon, vähän myöhemmin Itu ja Pumba-turisti. Totoro ihastui oitis nuoreen neitoon, Viivi tosin vahti "urostaan" mustasukkaisen tarkasti ja yritti pitää pariskuntaan säällisen matkan päässä toisistaan. Timon olisi myös halunnut toimia esiliinana. Totoro ei oikein osannut päättää minkä kannan olisi asioihin ottanut... niinpä se välillä istui pää kallellaan ja tuijotti kaikkia asianosaisia vuoronperään, välillä haukkui kimeetä "mua ketuttaa" -haukkua ja osasipa tuo myös murista.

Timon esiintyi ensin ja malliikkaasti menikin. Ovat tainneet harjotella. Viivin vuoro oli sitten Timonin jälkeen. Kaikki ois muuten mennyt hyvin, mutta katoksen reunasta pääsi tippumaan muutama vesipisara hienohelma Viivin niskaan, joten siis katoksen alle EI voi tulla, se on kertakaikkiaan mahdotonta. Onneks huomasin asian ajoissa, joten pöytäilyä varten nappasin Viivin kiinni jo ennen katoksen reunaa, joskin Viivi siinä pöydällä mulkoili katosta syyttävän paheksuvasti.

Sitten kun piti seisottaa Viiviä maassa, niin olikin tulla tenkkapoo. Ei voitu jäädä seisomaan niin kauas, ettei oltais menty katoksen alle. Viivi taas ei halunnut millää muotoa joutua moisen ilkeän hökötyksen vaikutuspiiriin... Normaalisti seisotan Viivin vapaasti, silleen se seisoo parhaiten edukseen (yleensä), mutta nyt oli pakko käydä kyykkyyn ja asetella Viivi seisomaan sekä vielä pidellä vähän kaulasta kiinni. Viivin tulos VAL ERI, VAK1, PN1, VSP.

Kehän jälkeen oli kahvittelun vuoro. Eeva toi tällä kertaa syömäpuolen, meillä oli kyllä termarillinen sumppia, vaikka Eevakin sitä toi, mut kun toi KePo on niin kova juomaan sumppia... Aika kului kun siivillä siinä jutellessa ja tuota pikaa oli loppukehien vuoro. Eevalla siinä sit kori, ei näyttelykaulainta ja auto aika kaukana. Vaan ei hätiä mitiä, meitin auto oli siinä ihan vieressä, joten kori autoon, Viivin kaulain Timonille ja kohti kokoomakehiä.

Huono vaan, että ennen kuin loppukehät olivat ohi, alkoi sataa. KePo vei Viivin ja Totoron autoon ja jatkettiin loppukehäyleisönä kahvilakatoksen alla. Timon meni hienosti, mutta eipä sieltä sijotuksia ropissut, tuli kuitenkin edustettua.

Onnittelut Timonille vielä kerran ja tätäkin kautta. Kiitos Eevalle ja Itulle seurasta!

Kotimatkalla keksittiin, että voitais viettää kesäloman lopettajaisia ja kaarrettiin Nummelan kautta. Vuokrattiin pari leffaa, haettiin kaksjaloille pussi sipsejä ja pari siideriä, nelijaloille Cesarit ja maksalaatikkoa, sit kotio. Vanhimmainen kun vielä kotiutu Kotipizzan kautta, nuorimmainen ei kotiutunut vieläkään, niin eipä jäänyt nälkä, meni tosin vähän luvattoman myöhään... siis huomioiden sen, että oli viimonen lomapäivä.

perjantaina, elokuuta 01, 2008

Mielenkiintoisia aikoja


Kotisivuprojekti etenee siten, että vanhasta palveluntarjoajasta(ai mistä tarjoajasta) ei kuulu mitään, ei kerrassaan mitään. Eikä ko. palvelun(ai minkä palvelun)tarjoaja oo tehny mitään yhteystietomuutoksia domaintietoihin, joten kipazin.net on menneen talven lumia tällä erää, siihen en pääse käsiksi sitten millään, yritetty kyllä on. Aina ne v*tun nallekarkit vaan ei mee tasan...

Projekti kuitenkin jatkuu ja uus domain kipazin.com on jo rekkaroitu. Oon saanut tunnarit, ohjeet jne. Palvelun pitäis toimia 48 tunnin kuluessa, tiedä sit vaikuttaako viikonloppu tohon tuntimäärään jotenkin. No siihen sit lisäks tietty mitä aikaa ottaa siirtää kamaa paikasta toiseen ja muutoksiakin sivuille on tulossa. Ei tosin mitään kamalan isoa, pientä hienosäätöä vaan, eikä välttämättä just nyt, mut pikapuoliin.

"Onneks" on noi käyntikortitkin finaalissa, viis niitä taitaa vielä olla lompakossa, joten ei silläkään saralla isompia tappioita, vaan voi painattaa uudet uusin yhteystiedoin. Vielä kun keksis millaset kortit haluaa; vakiokuvalla vai omalla kuvalla... tai siis omien koirieni kuvalla. Nykyisissä kököttää länderit rivissä eli kortissa on sama kuva kun kotisivujen etusivulla.

Mitäs meille muuta. SKL on vahvistanut Viivin valionarvon. Se kävi tosi sukkelasti, kymmenisen päivää Oulun näytelmistä ja arvo oli virallinen. Valioitumiskuvaa tänään yritettiin nuorimmaisen kanssa Viivistä ottaa. Saatiin lopulta, mutta ihan ei parilla räpsäyksellä kunnollista saatu

Sit on nautittu auringosta, lämpimästä kesäsäästä, kiireettömästä elämästä. On käyty shoppailemassa. On katottu parit hyvät DVD-leffat. Pyykkiä on pesty (yllättävää), ruokaa laitettu. Partyteltta koottiin eilen varastoon, olikin tällä kertaa ihan kuiva sekä ulkoo että sisältä. Muovituolit vietiin kanssa talvivarastoon. Toisaalta ei kesä tähän lopu, mut duunit alkaa, joten tavallaan siis loppuukin...

Tänään ois sitten yhden morsiamen laitto sulhasenkohtaamiskuntoon. Turkkia ei kyllä oo, joten sille ei taida tarvita mitään tehdä, mutta housut tarttis kai kattoa läpi, etteivät ihan läpikäymätöntä pöheikköä muodosta

Säpinää Lohjan kaduilla.
Säpinää Vehniän teillä.
Säpinää Vantaan kujilla.
Jätä mulle jämät,
Et sä mua hämää.
Kannattaa olla puhdas...

Tuuolensuoja toivottaa mielenkiintosia aikoja ja vauhdikasta viikonloppua kaikille!