Juhannus tuli, juhannus oli ja juhannus meni. Juhannuksena, ainakin ennen vanhaan, koristeltiin piha, joskus pirttikin, juhannuskoivuilla. Näin meillä koristeltiin piha tänä juhannuksena.
Vaan mistäpä sitä alottais kun edellisestä kirjotuksesta on jo pieni iäisyys. Vaikka toisaalta jos tiivistää, niin eipä meillä mitään ihmeellistä oo tapahtunut, sitä normaalia oloa ja eloa Suomen suven vaihtelevassa säässä.
No jotain poikkeuksiakin normimenoon sentään. Viikko sitten saatiin todella mieluisia vieraita Oulusta asti. Tietenkin seuraksi piti kutsua myös Miksu.
Totoron mielestä mikään ei ole niin kivaa kuin pienet lapset. Täytyy oikein ihmetellä tuota Totoroa, sillä on monia aika erikoisia, mutta ah niin ihania, piirteitä.
Montaa kuvaa en ottanut, joten jäipä sitten Vipukin kuvaamatta, vaikka toinen oli onnesta soikeana ja kelli jaloissani, hyppi kurasia tassunjälkiä vaatteet täyteen ja muuta sellasta normaalia. No ei se mitään, kuvataan sit parin viikon päästä
Maanantaina lekurin piti soitella mulle kokeitten tuloksia vaan kuis kävikään; päivystin uskoen luuriani koko armaan päivän ja lopulta se soi vähän jälkeen iltaseiskan, enkä saanut tuloksia, ne oli hukkaantuneet. Aattelin jo mielessäni, että näinkö sitä saa raahata ittensä uusiin kokeisiin. Onneks ei, vaan keskiviikkona oli paprut löytyneet ja kaikki kunnossa, myös tulokset.
Totorosta tuli juhannusviikolla kahden tomeran pennun isukki, toinen tyttö, toinen poika, oikein nättejä molemmat. Ooteltiin kyllä useempia pentusia, olihan niitä ultrassa näkynyt 5-6 kpl, vaan niinhän se on, ettei aina voi voittaa, ei ees joka kerta ja luotan kyllä siihen, että luonto on viisas ja kaikella on tarkotuksensa. Kuvakin mulla naperoista ois, mut se on luurissa, enkä oo vielä keksiny miten saisin sen tänne masiinaan.
Läppäri sit jämähti viimosen kerran männäviikon kuluessa. Vanhimmainen yritti sitä elvyttää, tuloksena vaan kohonnut verenpaine... meillä molemmilla. Lopulta tilanne oli se, että koneen käynnistyminen otti kolme tuntia ja silleen, sit sain katottua spostit, nettiin oli turha kuvitella menevänsä, paitsi pari kertaa lainasin vanhimmaisen konetta. Torstaihin mennessä KePo oli tullut tulokseen, ettei tule JUHLA ja Juhannus, ellei kone toimi, joten torstaina tänne muutti uus kone, jonka KePo oli käynyt päivällä hakemassa.
Perjantaina saapui paikalle keskimmäinen perheineen ja vävy ystävällisesti asenteli koneeseen pläjäyksen ohjelmia Miksun avustaessa katkomalla verkkoyhteyttä. Vielä jäi uupumaan meikäläisen lempparikuvankäsittelyohjelma ja jouduinpa käyttämään kuukkelia, että kekkasin mistä sen löydän; ikivanhan skannerin asennuscedukalta.
Taistelin oikeestaan koko juhannuksen vanhan läppärin kanssa, että sain sieltä kamat uuteen koneeseen. Piuhaa pitkin eivät suostuneet siirtymään, joten käytin ulkosta kovoa ja tikkua. Nyt pitäis kaiken roinan olla tässä masiinassa, paitsi duuniyhteydet ei oo, mut sille nyt ei voi mitään tähän hätään. Vielä tarttee käydä läpi yhtä ja toista ennen kun voi antaa ton vanhan masiinan tyhjennettäväks. Jospa se elpyis kun sen tyhjää ja asentaa uudestaan. Tosin itse kullakin on vahva epäily, että siitä meni kovo. Aika näyttää.
Vanhimmainen lähti juhannusreissuun, joten tässä on saanut nauttia ylimääräsestä koirasta tyynyllään. Miten ihmeessä Pupi ei voi tyytyä nukkumaan vaikkas punkan päädyssä olevan lipaston päälle pedatussa koiralaajennuksessa tai lattialla tai ees jalkopäässä. Vaan ei, sen täytyy rönöttää keskellä sänkyä tyynyn korkeudella. Eikä sitä saa siitä mihinkään tai jos saakin, niin kohta se on siinä taas. Vähän on siis aamusin ollu puutunu olo.
Että ei kun kohti arkea ja lyheneviä päiviä.
