perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Pystyykö ruoka ihmeisiin?


Paljon en yleensä ole kalliiden eläinlääkäreiden myymien erikoisruokien päälle laskenut, tulokset on monasti olleet aika mitäänsanomattomia, vaan nyt on myönnettävä, että niistä voi olla apua.

Arskalla ja vanhimmaisen Pipuliinalla on molemmilla selkeitä kipukausia. Molempien luusto on kuvattu, epävirallisesti tosin, mutta kuitenkin. Kuvissa molemmilla todettiin selässä alkavaa sillottumaa, molemmilla on lonkat ja polvet ok. Arska käyttää magneettipantaa melkeen 24/7. Tästä siis lähdettiin ja tuttujen suosituksesta otettiin koekäyttöön juur tällanen vierastamani erikoisruoka.

Arska ja Pipuliina syövät nyt siis Hill's Canine j/d -ruokaa. Tuloksia luvattiin noin kolmessa viikossa. Meillä on nyt eka viikko takana ja mielestäni tuloksia on jo havaittavissa Arska venyttelee nyt sekä etu- että takapäätään kun nousee ylös. Tähän asti Arska venytti aina vaan etupäätään ja takapää oli usein ihan jäykkä ja jumissa. Pipuliina puolestaan ei "niiaa" enää niin pal kun aikasemmin ja saa kuulemma taas "pentukohtauksia" (=juoksee ympäri yläkertaa, ravistelee lelua, juoksee, ravistelee jne.).

Jatkamme kokeilua ja jos tulokset ovat tätä luokkaa, niin näen mielelläni ruuan tilaamisen vaivan ja maksan säkistä vähän enemmän kuin mitä eläintarvikeliikkeiden vastaavista.

Muutama sananen joulusta


Joulu on sitten juhlittu ja vuoden vaihtumista ootellaan, joskin joku taitaa olla jo alottanut juhlimisen, paukkeesta päätellen. Raivostuttavaa, vaikkei meillä koirat pelkääkään, lähinnä oma verenpaine nousee kun rytke saa koirat aina ryntäämään haukkuen ovelle. Jos tota pitkään jatkuu, niin pitää varmaan painella pihalle kattomaan, että kuka mahtaa olla tää riemuidiootti, jos kävis vaikka pari valittua sanaa sanomassa...

Mutta siis, joulusta piti kertomani muutamalla sanalla. Lähinnä ollaan levätty, syöty ja luettu, koirat on siis levänneet ja syöneet. Ulkona on käyty mitä säät ja muu ohjelma on sallinut ja yhtenä päivänä sain taas pakottaa koirat pihalle, vettä sato ja tuuli, eikä niistä ykskään ois halunnut ulos...

Viikonloppu ennen aattoa meni jouluvalmisteluissa, siivoilua, ruokapuolen viimeistelyä (kinkun ja laatikoiden paistamista jne.) yms. Kaupoillakin käytiin, tosin lahjoja ei enää tarvinut ettiä, onneks, sillä ainakin Nlassa oli ihan mieletön ruuhka, mutta elintarvikeosastosta oltiin jätetty osan ostaminen viime tippaan, etteivät ehdi ryhtyä iteksiin kävelemään ennen aattoa.

Aaton ohjelma oli ihmisille suunnattu; ruoka ensin, työn raskaan raatajat (vahimmainen ja keskimmäinen) kun tulivat vatsat kurnien duunista. Sen jälkeen ruokaperräiset, ne sai nukkua kun halus. Kahvia ja saunaan, ensin ukkoporukka (vävy+KePo) ja sitten akkaporukka (tyttäret+meikäläinen).

Kun lopulta jokainen oli puhtoinen ja saanut naamansa kammattua, alotettiin lahjojen avaaminen. Ollaan jo muutaman joulun ajan avattu lahjat silleen yks kerrallaan, jolloin jokainen ehtii nähdä mitä toiset saavat ja voi seurata millasia ilmeitä mikin lahja nostaa saajansa kasvoille. Aikaa tää traditio tietty vie, eikä sitä vois harrastaa, jos ois pieniä lapsia, mutta näin aikusemmassa porukassa hyvä ohjelmanumero.

Illan kruunaa aina jouluyön juustotarjotin. Monena jouluna on sen päälle sitten pelattu lautapelejä, mutta tänä jouluna väsymys paino jokaisen luomia, joten pelaamiset jäi sikseen, sen kun seurusteltiin jonnekin sinne vähän yli puolen yön.

Koirien joulupukki tulee meillä vasta joulupäivänä. Aattona koirat ovat yleensä muutenkin niin intoa piukassa ja tohkeissaan, illasta puolestaan väsyneitä, joten olen todennut, että aattona saa riittää herkut ja joulupäivänä sitten avataan koirien lahjat kaikessa rauhassa ja vietetään aikaa koirien ehdoilla. Leluilla saa leikkiä ihan sisällä ja sydämensä kyllyydestä, vaikka normaalisti en kannusta koiria riehumaan sisällä. Tänä vuonna olikin lahjojen avaamisen jälkeen kunnon hässäkkä. Siitä kuvia myöhemmin kotisivuille. Nyt vain nämä näytteet:


Mä avaan kyllä ensin tän keksipaketin, ruoka se on kun miehen tiellä pitää ja sen jälkeen jaksaa katella mitä muuta sai.


Arska anto kyytiä jo paketille koko rahan edestä ja tokihan lahjakin sieltä tuli esiin kun aikansa retuutti. Samassa paketissa olleet syömiset jäivät kyllä Arskalta syömättä, lelua kun ei ruoka voita.


Tässä lelu saa kyytiä ja sitä kyyditystä riitti...


Cello avaa lahjansa omalla hienostuneella tyylillään...


nätisti ja varovasti, ettei vaan lahja mene rikki.


Poseeratakin Cello osaa upeasti. Oikein keikisteli kameralle, kävi maate ja istumaan ja kallisteli päätään. Cellosta taitais tulla suorastaan loistava valokuvamalli.


Totoro kummasteli pakettejaan, eikä ollenkaan heti ymmärtänyt, että ne saa repiä rikki.


Vaan pienellä avustamisella idea valkeni ja lahjat paljastuivat kääröistään.


Eikä omena ole kauas puusta pudonnut: Totorokin osaa poseerata älyttömän hyvin.


Aasaa ei pakettien avaaminen kiinnostanut ollenkaan, mutta paketeista löytyneet herkut kyllä maistuivat, kuten myös leikki uudella frisbellä.


Viivin mielestä joululahjojen kanssa tusaaminen on ihan hukkaan heitettyä aikaa... Neiti ei suostunut avaamaan pakettejaan, söi kyllä herkut, eikä ollut erityisen kiinnostunut lahjoistaan (paitsi myöhemmin) tai poseeraamisesta.

Alla oleva kuva kuvannee aika hyvin joulun jälkeisiä fiiliksiä


Arkeen ei olla palattu vieläkään, ehkä sitten 2.1.2008 kun suuntaan taas takaisin työpaikalle. Alennusmyynneissä käytiin kyllä, tosin vaan sen verran ja kotiin tulleen mainoslehtisen innoittamana, että kävin varaamassa itelleni uuden Olympuksen, toivottavasti sen myös saan, olivat nimittäin loppu liikkeestä, mutta niitä kuulemma oli tulossa vielä lisää ja meikäläisen nimi on listalla nro 2...

Vanha Olympus kyllä toimii edelleen, oon sillä kuvannut yli 6 vuotta, mutta temppuilee välillä siihen malliin, että uuden hankkimisen aika alkaa olla. Oon kuolannut tuota varaamaani mallia jo vuoden verran, mutten oo raatsinut sitä ostaa, vaan nyt oli alennus sitä luokkaa, että pakko oli mennä kokeilemaan onneaan. Muilta osin jätetään alet sikseen. Ai, mutta yks kirja mun tarttee vielä kyllä käydä ostamassa kun ei sitä joulupukin kontista tullut...

keskiviikkona, joulukuuta 26, 2007

Jouluvinkkejä vastaisen varalle


Älä suotta lämmitä takkaa joulun tietämillä, sähköuuni paahtaa kuitenkin koko ajan täydellä höyryllä ja lämpötila voi karata hellelukemiin.

Jos porkkanalaatikossa (tai jossain muussa laatikossa) on liian vähän suolaa, niin hyvä konsti lisätä sitä lämmitysvaiheessa, on vatkata suola kerman sekaan, kaataa kerma laatikon sekaan ja sekottaa tarmokkaasti. Sitten paistos uuniin ja a'vot kukaan ei huomaa laatikossa mitään vikaa olleenkaan.

Jos tuntuu, että jouluruokien teossa on liikaa vaivaa, niin valmiit soseet käyttöön (porkkana ja lanttu). Imelletty perunlaatikko syntyy pakasteperunamuusiaineksesta.

Lanttulaatikkoon lisättävän korppujauhon voi korvata spelttimannaryyneillä. Speltistä syntyy myös porkkanalaatikko, jos siis haluaa riisitöntä mallia.

Jos lämmin riisipuuro kuuluu jouluajan aamupalaan, niin kannattaa tarkastaa kuin pitkän keittoajan puuroon varattu riisi vaatii. Ei oo erityisen mukava huomata, että puuron keittoon varattu 10 minuuttia venyy 40 minuuttiin.

Activia auttaa närästykseen, kun "kuurin" alottaa jo ennen joulua.

Palasaippuaa ei kannata jättää pihasaunaan, hiiret tykkää siitä.

Ikikuusesta irtoaa melkeen yhtä paljon neulasia kun oikeestakin, ainakin jos sitä säilyttää joulujen välit ulkovarastossa...

Jopa länderi saattaa kerjätä ja kuolata joulun aikaan.

Ellei ole pakkasta, niin joulusiivouksen jälkeen ei oo hyvä idea päästää laumaa villejä koiria pihalle ja sitten, kun ne ovat riehuneet sielunsa kyllyydestä, päästää niitä suoraan takasin sisälle.

Kameran akut kannattaa ladata etukäteen ja kameran muistikortti on syytä siivota ennen kuin joulupukki saapuu.

Edes leonkerpeleelle ei kannata antaa joululounasta ennen joululahjaa, nimittäin jos haluaa, että se innostuu syötävästä lahjastaan...

tiistaina, joulukuuta 25, 2007

Joulupäivän tunnelmia


Länderilauma joulupäivässä:











On me muutakin tehty kun maattu mahojemme vieressä, mutta siitä lisää joskus myöhemmin kun ähkyltään kykenee koneella istumaan

Iloista joulun jatkoa kaikille!

perjantaina, joulukuuta 21, 2007

Joulua kohti käy tonttusen tie


Koska viikko on ollut jotenkin yhtä hässäkkää, tiedä oikein miksi, mutta onpa vaan ollut, joten meneepä taas "taapäin" katselemiseksi. Kasvaako sillä tavoin silmät myös niskaan, saa nähdä.

Juu, tässä viikossa oli kyllä maanantaikin, muttei nyt äkkisiltään tuu mieleen mitä me sillon tehtiin, jotain tehtiin kumminkin, laiskana ei tällä viikolla olla oltu päivääkään.

Tiistaina oli akutäti. Lähdin duunista 15 minuuttia aikasemmin kun ois ollut välttämätöntä, laskin, että ehdin hakea yhden lahjan ennen hoitoa, jottei tartte hoidon jälkeen enää rynniä minnekään. Olin aatellut saavani tuotteen Pauliinasta, eipä vaan näkynyt, ostin sen sijaan akutädille pikkuruisen lahjan ja hautasin ajatuksen etsimäni lahjan saamisesta.

Vilkasin kelloa, aikaa oli, ja kipitin postiin, jonne jätin nipun joulupussukoita. Ja koskei kello ollut ihan kamalasti, koukkasin Pentikiin. Sieltä löysin etsimäni ja homma ois hoitunut ihan loistavasti, jos paikalla ois ollut myös sellanen kassa, joka ei paketoi tai paketoija ois ollut erikseen ja kassa erikseen, mutta kun ei niin ei. Ilmeisesti asiakkaat, jotka eivät halua paketointia, eivät ansaitse nopeaa palvelua, joutavat ootella. Kun viimein pääsin liikkeestä, niin olikin jo tulenpalava kiire, puolijuoksua akutädille, olin paikalla (akutädin kellon mukaan) vajaata minuuttia ennen kuin aikani oli.

Akutädin hoitopöydälle jäi kiire ja stressi, poistuessa olo oli seesteisen rento. Koskei vanhimmaista vielä näkynyt, niin menin Musti&Mirriin, joka on ihan siinä vieressä, ja ostin kuivattuja lihaksia koirille jouluksi. Samalla oli pakko ostaa senior-tölkkiruokaa, sitä tuntuu olevan vaikea saada ja kerrankin sitä oli koko levy, joka on edellytys kasvattajakorttileimaukseen. Vanhimmainen ilmestyi paikalle, siihen suutarin puolelle, ja päästiin lähtemään kotia kohti.

Iltasella oli vuoden vihoviimenen treeni-ilta, häiriötreeniä Totorolle. Ajettiin Totoron kanssa Veikkolaan, mutta parkkipaikalla oli kovin tyhjää... Olin kuitenkin tarkastanut ennen lähtöä ajan ja paikan, joten väärään aikaan en voinut paikalla olla, enkä lopulta ollutkaan. Tosin olin jo aatellut, että ellei muita näy, niin tehdään Totoron kanssa sitten lenkki Veikkolassa, onpa sitä häiriötreeniä siinäkin.

Mitään ohjattua koulutusta ei ollut, vaan jokainen harjoitteli mitä harjoitteli tai vaan oleskeli muiden koirien seassa. Nostin Totoroa varten pöydän esiin ja harjoteltiin pöytäilyä, seisomista maassa sekä ravaamista. Häiriötä ainakin oli riittämiin, kun osa palkkasi koiriaan pallolla ja jotkut olivat selkeesti käsittäneet, että mitä kovempaa koiralle huutaa sitä paremmin se tottelee. Kaksi ihmistä kävi Totoron tutkimassakin, toinen oli Totorolle täysin vieras, toinen tuttu, ja hienosti meni. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin joululoman viettoon. Ens vuonna sitten uudet kujeet, kun nyt vaan keksis mitkä ois hyvät kujeet. Tai tiedän mä yhden hyvän Kujeen, terkkuja sinne suuntaan, sillä vaan ei ole mitään tekemistä tän asian kanssa.

Keskiviikkona ajelin duunista Nlaan hakemaan paketteja postista ja yhteen lahjaan täydennysosaa. Satuin outoon saumaan, missään ei ollut liikennettä, ei edes Nlan keskustassa montaa autoa, vaikka yleensä kiertoliittymät on ihan tukkeessa siihan aikaan kun Nlassa liikun, jos meen suoraan duunista. Postin parkkiksella, jossa yleensä on aina ihan hirmunen häslinki, toisinaan ei vapaita paikkoja ollenkaan, sain auton parkkiin ihan postin oven eteen. Postissa pääsin suoraan kassalle ja lähtiessä pääsin parkkipaikalta suoraan tielle, ei mitään minuuttien odottelua kuten yleensä. Prisman parkkiksellakin oli tilaa liki ovea ja kassalle pääsin ihan suoraan. Kaiken kruunasi kun kotia kohti ajaessani pääsin Turuntielle odotteluitte. Ihan uskomaton tuuri, ei tollasta voi sattua normaalisti kun keskellä yötä, jos silloinkaan.

Keskiviikkoillan käytin joululahjojen pakkaamiseen. Pakattiin yhdessä tyttöjen (ja koirien) kanssa. Sain melkeen kaikki lahjat paketoitua, vaan kaks jäi pakkaamatta.

Torstaina ajelin hakemaan tilaamani Hill's j/d -säkin Veikkolan Anidentistä. Vähän jännäsin, että osaanko perille (oon ihan mahdottoman taitava eksymään) kun olin ko. paikassa käynyt aikasemmin vaan kerran yhden tutun "aputyttönä" ja siitäkin jo vuosia. Vaan hyvin löysin perille ja sain säkkini. Nyt käydään sitten Arskan ja vanhimmaisen Pipuliinan kanssa testaamaan, että auttaako ko. ruoka (tosi moni on kehunut) selkäongelmiin. Näin meille on vakuutettu useammalta taholta, joten kokeilematta ei jätetä. Kolmessa viikossako se oli kun piti tuloksia näkyä, joten yks säkki riittää näyttämään kannattako toista säkkiä ostaa.

Sitten ollaankin jo perjantaissa. Tästä alkaa joululoman vietto.

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Suuren pussin arvoitus


Tässä se tulee: suuren pussin arvoitus.


Mikä ihme säkissä hyörii?
Joku outo otus siellä pyörii.


Kuka kertois mulle salat,
kenen on nuo karvajalat.


Kohta tiedän, kohta nään,
kunhan otus nostaa pään.


No eipä tuo kimppuun hiivi,
sehän on meidän Villi-Viivi.


Uskaltaiskohan tehdä perässä,
vaikka parissa eri erässä??


Ensin pelkkä pää,
muu kroppa ulos jää.


Sitten varovasti pitemmälle,
säkkihin käyn mä peremmälle.


Ei saa nappuloita tällä lailla,
edelleen oon mä namia vailla.


Ei tuu mitään, en mä yllä,
arveluttaa pussiin meno kyllä.


Mitä??? Nyt jo toinen!!
Toinen ihan Viivinmoinen.


Rohkeasti pussiin punkee,
pohjaan asti pelotta tunkee.


Cello katoo säkkiin kokonaan
ei näy kohta karvaakaan.


Ei jää pussiin kyllä nanna
en mä enää periks anna.


Ei rohkee nappuloitta jää,
enää näkyy hännänpää,
kun pussiin katoo Totoro tää.

Arvaa kuka -kisan oikea tulos oli siis: Viivi, Cello ja Totoro.
Vaikka ois dietti kuin rankka, niin arvon Lady-Aasa ei säkkiin mene, ennemmin kannattaa katsoa KePoa kauniisti silmiin.
Ja Arska ei ruokansa eteen ryömi; Arskahan ei mene vuoren... siis ruuan luo, joten vuoren... siis ruuan on tultava Arskan luo.

Ansku, Ansku, vähän lisää luottamusta omiin kykyihin; eka vastaus oli nimittäin ihan oikein. -Pia- arvasi oikein ykkösen (Viivi) ja kakkosen (Cello), Sanna puolestaan kakkosen (Cello) ja kolmosen (Totoro) ja kellä oiskaan ollut oikea vastaus, ellei ois mennyt sitä muuttamaan

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Vilinää ja vilskettä...


Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, eikä remontintapanen ainakaan vähennä tekemisiä, joten tuntuu, että elämä on viime aikoina ollut yhtä matalalentoa suunnasta toiseen ja silti toiminnan tulokset tuntuu kovin vähäsiltä.

Jos nyt äkkiä luo silmäystä taa päin... mitähän ihmettä mä tein torstaina?? Kirjotin ainakin etanapostilla lähtevät postikortit ja vein ne postiin samalla kun hain paketin postista. Niin joo ja sitten tehtiin "pieni" ostoskierros KePon kera ja lopulta oltiin picknickillä autossa kun ooteltiin vanhimmaista duunista, ei enää viitsinyt ajaa takasin kotio vaan lähteäkseen saman tein takasin Nlaan, mutta sen verran piti oottaa, että jouduttiin istuksimaan autossa, käytettiin siis aika hyväksi ja syötiin iltapalaa. Mä tietty kunnostauduin ja hukkasin limupullon korkin ja hetken aattelin, että koko hemmetin puoltoista litraa pitää lipittää saman tein, vaan lopulta korkki löyty auton lattialta.

Viime viikolla oli tarkotus leipoo Länderi-puffaan, vaan kuin se sitten jäikään viime tippaan eli perjantaihin. Duunista kipin kapin kotiin ja leipomusten kimppuun. Alotin maustekakusta ja tein kakun ihka ekaa kertaa uudessa silikonivuuassa, vähän siis jännitti kuin käy. Enkä muuten ollut tolla ohjeella kakkua koskaan tehnytkään, joten senkin puoleen mielenkiintosta. Kauhistuttavan tovin näytti uhkaavasti siltä, että kakusta pukkaa kunnon lättänä ja kaivelin jo moneen otteeseen hyväksi todetun ohjeen esiin pyöräyttääkseni tarvittaessa toisen kakun, vaan jossain vaiheessa kakku kuitenkin oli kohonnut ja lopulta se näytti ihan hyvältä. Toivottavasti myös maistui, sillä maistamaan en päässyt kun taikinaa, joka kyllä oli syötävän hyvää.

Sit leivoin juusto-porkkana-sipuli -piirakkaa. Sitä paisui lopulta kolme vuokaa... mulla on vähän taipumusta siihen, että ellen noudata ohjeita gramman päälle, niin jotenkin homma karkaa käsistä ja määrä kasvaa. Oon eräänkin kerran alottanut keiton keittelyn kolmen litran kattilaan ja lopputulos täyttää lähes kokonaan yheksän litran kattilan. Tässä tapauksessa oli se hyvä puoli, että päästiin itekin maistelemaan piirakkaa, kun sitä oli vähän enemmän, ja hyväksi todettiin.

Pakkasesta vielä jauhelihamuffarit esiin ja kamat pakaten valmiiksi lauantaiaamua varten, ne kun haettiin ihan kotiportilta. Illan kruunasi kauppareissu samalla kun haettiin vanhimmainen duunista.

Heräsin lauantaiaamuna jo kasilta, ihan ite, ilman kellon pärinöitä. Koirat ulos ja aamiaisen lattoon. Lopulta kun muukin kotona ollut perhe oli jalkeilla, niin lähdettiin vähän maailmalle ostoksille, jälleen kerran. Sitä lajia on tullut nyt tehtyä riittämiin ja yli tarpeen, mutta on kai se ens viikolla käytävä vielä jouluruokia hakemassa, halus eli ei. Osan ruuista oon kyllä jo ostanut ja joululahjat on onneks kaikki hankittuina, pakkausurakka vaan edessä.

Tää päivä on hurahtanut siinä kun oon taistellut likaa vastaan ja laittanut ruokaa. Veski on käyttökunnossa ja siivottuna, samoin saunaosasto ja takkahuonekin alkaa olla aika hyvässä jamassa, enää pieni romuvuori yhdessä nurkassa. Keittiössä on vielä hienosäätöä tehtävänä, mutta epätoivosin urakka lienee takana ja huomaan, että meillä ihan oikeesti on aika pal pöytätasoja. KePon tuleva työhuone on seuraavana reparointivuorossa, mutta siihen mun ei varmaankaan kovasti tartte osallistua... ehkä, kenties... luulisin.

Vähän on huono omatunto koirien takia, ne on joutuneet tulemaan toimeen minimihuomiolla viime viikon, mutta lohduttaudun ajatuksella, että

a) ne saavat osallistua kaikkeen mitä ollaan tehty (paitsi kauppareissuihin)
Yks tän päivän esimerkki: pistin sytykelaatikkoon muffinssivuokapaketin jämät (nyt mulla on ne silikoniset, joten ei tulis mieleenkään enää käyttää noita paperisia), Totoro seuras tarkkana puuhiani ja kohta näin kuin herra askarteli muffarivuokalootan kanssa olohuoneen sohvalla

b) kohta alkaa joululoma, jolloin saan viettää yli viikon kotona koirien seurana

c) lauma ei näytä järin kärsivältä laukatessaan pihalle ja sisään KePon tahdissa ja osallistuessaan meikäläisen kanssa siivoukseen ja ennen kaikkea ruuanlaittoon

Ai niin Arvaa kuka -kisan tulokset julkastaan huomenna tai keskiviikkona, miten nyt satun ehtimään. Sanottakoon tähän mennessä naputelluista vastauksista, että kahdessa on kaks oikein ja yhdessä kaikki kolme.

lauantaina, joulukuuta 15, 2007

Arvaa kuka!


Siivouksen tiimellyksessä eteisen nurkasta löyty vanha ruokasäkki. Sisällä oli jokunen nappula ja täällä lauma nälkäsiä karvajalkoja. Tässä kolme tyylinäytettä "kuinka nappaan nappulan" -kisassa.

Oliko dietti liikaa Aasalle, alentuiko Arska ryömimään ruokansa eteen, vilahtiko Villi-Viivi maistiaisille, syöksyikö Cello säkkiin, arvasiko Totorokin kokeilla?

Arvaa kuka on kuka!







Nälkä, mikä ihana tekosyy.

keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Herätyskellojen pitäis olla ikuisia


Herätyskelloa ei pitäis joutua ikinä vaihtamaan... vaihdoin kuitenkin KePon lievästä painostuksesta ja ehkä siihen vaikutti myös se, että vanha kello on viime aikoina alkanut oikutella ja keksiä omiaan. Niin ja mulla oli haave saada kello, jossa on CD-soitin... Honkkarista sitten löyty tarpeeks edullinen, mitään kallista ja hienoa vempainta kun en halunnut, Totoro voi vaikka kampausta tehdessään sen pudottaa.

Sain kellon hienosti aikaan, herätyksenkin asetettua, mutta eilen aamulla sitten painelin jotain nappeja ja kelloon sytty vino pino valoja merkiksi erilaisten toimintojen aktivoinnista, great. Eipä ollut aikaa asiaa ihmetellä, joten tempasin töpikän irti seinästä varmuuden vuoksi, jottei aparatti ala puuhailla omiaan päivän kestäessä.

Illalla laitoin kellon taas aikaan ja ohjelmoin herätyksen (harjotus tekee mestarin) ja tänä aamuna kello soi ihan kun pitikin. Ite en vaan toiminut ihan kun piti; luulin painaneeni torkkua vaan painoinkin herätyksen pois päältä ja jatkoin unia ootellen uutta herätystä (torkku on viis minuuttia).

Tietty tänään vanhimmaisella vapaata, nuorimmaisella myöhänen aamu, KePo aamuvuorossa eli jo häipynyt maisemista, joten kukaan ei ollut mua potkimassa ylös. Heräsin muutamaa minuuttia ennen seiskaa. Aamupala jäi syömättä, koirat olivat tosi närkästyneitä, niitten huomio kun jäi äärimmäisen vähälle ja säntäsin baanalle. Duunissa olin ajoissa, ihme kyllä. Eikös sitä sanota, että kolmas kerta toden sanoo, että josko sitten huomenaamulla menis kaikki kuten pitääkin.

Agilitykurssia ois taas tyrkyllä, parissakin paikassa. Cellon kanssa skipataan sellaset ihan suosiolla, mutta mites sitten Totoro... Toisesta kurssista tiedän, että koulutus ois just mitä haen, toisesta en oo ihan varma. Toisaalta en harrasta agia kilpailumielessä, joten toisessa paikassa veisin paikan sellaselta, joka tähtää muuhunkin kun hauskan pitämiseen, toinen kurssi taas ei oo pilkun piippijöille eikä tosissaan kisaaville. Toiseen ois vaan vähän kilometrejä, toiseen joutuis tahkoomaan noin 40 km suuntaansa eli 80 km per kerta. Eikä tässä mikään kiire oo miettiä, mitä nopeemmin sen parempi. Auttaskohan jos hakkais tyhjällä lompakolla päätään.

Loppukevennyksenä Microsoftin uusin sovellus:

tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Ja mähän en Ikeassa ikinä asioi


Muistan ajan kun Ikea rantautu tohon duunipaikan viereen. Käytiin siellä uteliaisuuttaan kattomassa pari kertaa jossain vaiheessa ja todettiin, että siinä on taas yks turha putiikki, täynnä halpaa ja heikkotasosta kamaa, jossa ei taatusti asioida, ellei kaikki muut putiikit tee konkkaa sitä ennen.

Vuodet on siitä vierineet ja nykyään tulee toisinaan asioitua myös Ikeassa ja niin tehtiin tänäänkin. Mentiin tosin kattomaan Vantaan Ikeaa Espoon Ikean sijaan, netin varastotilanne kun näytti, ettei Espoossa niitä kamoja oo, joita etin. Ois ehkä voinut ollakin, koskapa Vantaalla oli nekin, joita ei pitänyt, tosin väärällä varastopaikalla, mutta tulipa tuokin liike nähtyä. En tiedä oliko eilinen poikkeuksellinen päivä, mutta Vantaalla oli jotenkin pal tilavampaa ja vähemmän väkeä ja miellyttävämpi asioida kun Espoossa, joten ei turha reissu pitemmmästä matkasta huolimatta, varsinkin kun kaikki se saatiin mitä haluttiin.

Ostin kaks "arkkua" takkahuoneeseen. Ne on just passelin kokosia säilyttää koirien ruokia, enää kun ei yks ruoka riitä, ihan ei yli 10v ja alle 1v -koirien ravinnontarpeet kohtaa, eikä kaikkien siitä välistäkään. Eikä säilytystila mene hukkaan kun arkkuja voi sen lisäksi käyttää istuimina. Luulen, että Totorokin löytää päiviinsä ihan uuden ulottuvuuden eli ikkunasta ulos katselemisen. Täytynee siis hommata pehmusteet arkkujen päälle.

Saunaosastoon ostin peilikaapin, sattupa olemaan samaan sarjaa kun allaskaappi, vaikken mitään sarjaa ettinytkään, ainoostaan laadullisesti ja ulkomuodollisesti sellasta kaappia, joka miellyttäis mua ja täyttäis KePon "täyttä tai ainakin melkeen täyttä umpipuuta" -laatuvaatimuksen. Hämmästyttävää muuten, että KePo ihastu noihin arkkuihin oitis ja oikeestaan koko sarjaan, josta ne ovat osa, vähän jännäsin miten käy... Niin no, ne kyllä täyttää laatuvaatimuksen.

Veskiin ostin näppärän kulmapeilikaapin, aika karun, mutta sopii paikkaansa paremmin kun hyvin. Valaisimia en ostanut, ne nimittäin oli sellaset muovisen näköset, vaikka kuvassa näyttivät aika makeilta. Valo jäi siis uupumaan ja nuorimmainen keksi oitis muitakin puutteita kuten lastan saunan lattian kuivaamista varten ja roskiksen saunaosastolta. Puuttuu sieltä pyykkikorikin, ettei sen puoleen. Mutta paremmalla puolella ollaan.

Tästä tais tulla ihan sisustusaihe tällä kertaa... vaan haitanneeko mitään. Mulla ois jotain kuviakin sekä koirista että vähän muustakin, kamerassa nimittäin, mutta täytyy laittaa ne joku toinen päivä, muuten ei ehdi ennen aamua punkan pohjalle.

maanantaina, joulukuuta 10, 2007

Takkahuoneen hallitsematon kaaos


Pyykkikone ja lavuaari allaskaappeineen muuttivat pois takkahuoneesta, allaskaappi ja lavuaari muistaakseni perjantaina, pyykkikone sunnuntaina ja nyt siitä, että takkahuone oli joskus keittiö, muistuttavat ainoastaan astiakaapit ("yläkaapit"). Iskin siis takkahuoneen kimppuun siivousmielessä ja siinäpä sitä askaretta olikin ja täytyy myös todeta että onkin.

Totoro on hallinnoinut takkahuonetta päivisin, joskus myös öisin, silloin kun ei leiki kampaajaa, ja sen siellä on näköstäkin. Leluja, tyynyjä, polttopuita, silputtuja pahvilaatikoita jne. Totoro kanniskelee tyynyt punkastaan pitkin lattioita, hakee pahvilaatikoita sytykelootasta ja kaivoipa tässä myös pyykkiin menossa olevien lelujen laatikon auki ja levitti lelut taas pitkin lattiaa. Lisäksi Totoro keräilee muidenkin lelut ja vie ne takkahuoneeseen. Punkkaansa Totoro käyttää herkkujen kätköpaikkana...

Sotku ei tietenkään rajottunut pelkästään Totoron aikaansaannoksiin vaan kaik kaapitkin oli ihan epäjärjestyksessä ja nurkkaan, pyykkikoneen taa, oli kummasti kertynyt joku outo tavararöykkiö. Alotin kaapeista, vaan vielä on yks kaappi melkeen kokonaan siivoomatta, kolme kaappia kuitenkin järjestyksessä ja komeroon en oo ees kattonut, enkä meinaa kattoakaan ennen kun joulun jälkeen. Koirien ruuille ei löytynyt säilytyspaikkaa uudesta järjestyksestä, joten huonekaluostoksia tiedossa. Löysin kyllä jo mieleiseni "arkut" Ikean nettisivuilta... Ruuat saa niihin säilytykseen ja arkkua voi käyttää sen lisäksi istuimena. Joku lastenhuoneen kaluste se oikeesti on, mutta aika lastenhuonehan tuo takkahuonekin on, siellä kun pennut viettävät pikkupentuaikansa; lämmintä ja turvallista, olohuone yhdellä reunalla ja makkari toisella, helppo valvoa.

Ikean sivuilta löysin pari muutakin juttua... peilikaapin veskiin ja toisen saunan yhteyteen. Löysin übermakeet valaisimetkin, mutta ne ei valitettavasti käyneet sinne minne aattelin, ei kertakaikkiaan oo tilaa. Täytyy siis unohtaa ne.

Eilen sain postissa Kromfohrländer-kirjan... En ois muuten tilannutkaan, mutta aattelin, että kasvattajan täytyy tietää mitä siinä sanotaan, että voi joko suositella tai suositella unohtamaan koko jutun. Etukäteisarvio oli, että voi suositella unohtamaan koko jutun, rahastusta koko rotukirjasarja, sen verran monilta eri rotujen kasvattajilta olin kuullut negatiivisia arvioita ja mielipiteitä heidän edustamiensa rotujen opuksista. Eikä odotuksia nostaneet muutkaan ko. kustantajan valikoimista lukemani koirakirjat.

Vilkuilin Kromfohrländer-kirjaa eilen ja saa nähdä onnistunko lukemaan sen läpi sen verta huolella, että saan siistä kirjotettua asiallisen arvostelun. Alku ei ollut lupaava, tökki raskaasti lukea, tuntu, että iso osa tekstiä on ihan ahterista ja kirja vilisee kirjotusvirheitä ja saman asian jankkaamista. Jos yhdellä sivulla sanotaan sama asia neljä kertaa hieman eri sanoin, eikä sitten juur muuta, niin ei siinä kyllä ammattitaito kirjottajalla päätä huimaa. Rotuosiokin aika... mielenkiintoinen??... paikka paikoin. Ja teksti on niin kovin sekavaa ja poukkoilevaa. KePo ja vanhimmainen olivat ihan samaa mieltä kanssani. No yritän saada opuksen luettua ajatuksella, ehkä sieltä löytyy jotain asiallistakin kun huolella lukee, toivottavasti. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato... Tuliko liian rankkaa tekstiä? Ei voi mitään, teki mieli sanoa rankemminkin, on sitä ammattitaitoonsa luotettava.

Joululahja-asiat alkaa olla pulkassa. Viimonen nettitilaus tuli tehtyä tänään. Sit on kaks lahjaa ostamatta, mutta ne mä ostan ens tiistaina, tiedän, että ne silloin saan, niissä ei oo saatavuusongelmaa. Ekat jouluruokaostoksetkin tein tänään, tai no kinkku on ollu tilattuna jo tovin, mut kotiin asti en ennen tätä oo mitään jouluruokajuttuja raahannut. Nyt on ryhdyttävä raahaamaan. Niin ja joulukortit, tajusin tänään, että etanapostimallit on saatava postiin viimeistään perjantaina. Onhan tässä vielä monta päivää aikaa...

sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Linjoilla pitkästä aikaa


Hello ja hengissä ollaan. Juu, en mä näin kauaa levänny, ei tauti niin paha ollut, vaikka taannoin torstain ja perjantain nielasikin, eikä kai sitä kamalan reipas ja aikaansaapa VIIKKO sitten viikonloppunakaan vielä ollut. Pidempään jo kunnossa ja menossa kumminkin, vaikka yli viikko on viimosesta tekstistä hurahtanut.

Viime keskiviikkoaamu oli taas niitä aamuja. Ensin nukuin jonkun torkun ohi ihan tajuamatta, että kello oli soinut, joten näytössä makasi lukemat 07.02 kun ymmärsin, että on aamu ja on ihan oikeesti noustava. Onneks KePo oli viime viikon iltavuorossa, joten koirien osalta ei ongelmaa, ne päästin käymään pihalla kun halusi, muilta osin jätin lauman huollon KePon harteille. Oltiin sitten vanhimmaisen kanssa jo valmiiks myöhässä kun painalsin pihalle, vanhimmainen jäi vielä ettimään vaatetuspuolta.

Pakun lukot oli tietty jäätyneet kiitos tiistaisen jouluostossuhailun ja vesisateen. Sumuteltuani lukkosulaa (tai jotain sen tapasta, joka käsilaukusta löyty) kaikkiin lukkoihin, sain lopulta matkustajan puolen auki ja tungin sieltä sisään. No ei se pakussa vaikeeta oo, melkeen yhtä helppoo kun kuskin puoleltakin. Auto käyntiin ja irrottelemaan pyyhkijöitä tuulilasista, paitsi, että toinen niistä pyyhkijöistä jäi mun käteeni. Yritin sitä siinä pimeessä saada takasin paikoilleen ja jos ois ollut KePon aamuvuoroviikko, oisin hakenut fikkarin tai jotain ja yrittänyt saada homman toimimaan, vaan nyt kömmin takasin autoon, ajoin sen takasin parkkiin, lukitsin ovet ja kömmin Mondeoon.

Soitin sitten vähän myöhemmin KePolle, että vein muuten sulta auton ja pakusta on muuten pyyhin irti ja lukot on jäässä. KePo sano, että onhan siellä lämppäri sisällä, juu, on siellä, mutta piuha oli kanssa... Kaikki ovet aukes lopulta KePolle, oli lukkosula ehtinyt rauhassa vaikuttaa. Oikein hyvä niin. Pyyhkimen sulka puolestaan oli oikeesti rikki, näin kerto KePo myöhemmin, onneks oli uudet sulat jo ostettuina ja odottamassa.

Tiistaina oltiin tosiaan tyttöjen kanssa jouluostoksilla. Tuli taas todettua, että eipä oo sen enempää Cittarissa kun Prismassakaan oikein yhtään mitään, ei ainakaan joululahjaks kelpaavaa. Päätin jatkaa verkkokauppojen koluamista, se on pal helpompaa ja hermoja säästävämpää ja tulee halvemmaks. Vaan onpa nyt taas tullut nähtyä. Ostinkohan mä yhtään joululahjaa... taisin ostaa peräti yhden. Wau.

Keskiviikkona oli Totoron vika näyttelytreenikerta ja se meni ihan hyvin. Tosin nyt ongelma olikin yllättäen se, että Totoron mielestä "tuomarit" oli niin ihania, että niitten luo piti yrittää koko ajan mennä, jopa "miestuomarin". No tuosta ongelmasta lienee helpompi "toipua" kun edellisestä. Ravaamiseen saatiin vähän tolkkua naksulla; kouluttaja naksutteli, ite keskityin juoksemaan ja palkkaamaan. Nyt on sitten kaks näytelmäkurssia takana ja eka tositilanne edessä, onneks loppuvuosi on taukoa.

Itsenäisyyspäivä kera perjantain (jonka pidin vapaana) meni kotipuuhissa. Kokeellisessa keittiössä oli vuorossa porkkana-feta piirakka, lakritsimuffarit ja vadelma-kookosmuffarit. Kahdet jälkimmäiset oli onnistuneita, piirakasta ei kukaan oikein perustanut, vaan tulipa kokeiltua.

Lauantaina oli "Kipazin-pikkujoulut". Sää ei suosinut, vettä sato, piha lainehti ja silleen, joten koirat ei oikein voineet päästää höyryjä ulkona, varsinkaan kun sunnuntaille oli näytelmää tiedossa. Yllättävän hyvin homma toimi kaikesta huolimatta ja ahtaissa tiloissa pyöri melkonen lauma koiria. Kiitos kaikille paikalla olleille seurasta, ainakin mulla oli tosi kivaa, ja "lehmästä", se on upee.

Tänään oltiin sitten Messarin näytelmissä, tai ei mulla omia koiria mukana ollut, kasvatteja siellä sitten oli vähän useempikin ja kasvattajaluokankin sain kokoon. Tuntupa muuten rentouttavalta vaan prepata ja tsempata muita, eikä tarvinut ite jännittää ollenkaan, sai vaan höpötellä kaikkien kanssa ja katella sivusilmällä kehää. Pitäis varmaan useemminkin leikkiä turistia.

Nyt on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto tai jotain sellasta. Siis omat koirat makoilee reporankoina pitkin kämppää kun viimonenkin "vieras" koira on poistunut reviiriltä. Tais olla aika rankka viikonloppu karvakorville, mutta hyvää se vaan tekee, varsinkin noille nuoremmille.

Siinä kai tärkeimmät kaikessa lyhykäisyydessään. Ahkerammin koneella (ehkä) taas alkavalla viikolla.

torstaina, marraskuuta 29, 2007

Tauti pistää lepäämään


Tauti kaato tänä aamuna meikäläisen punkan pohjalle. Olin hereillä jo kun KePo lähti duuniin, olo oli sillon ihan ok, vähän väsynyt, mutta ihmekö se nyt ennen viittä. Vähän vaille seiskan kömmin pystyyn ja olo oli jotenkin oudon hutera, poski- ja otsaonteloita särki, vatsa venkoili. Tuuppasin koirat keskenään pihalle, vietin tovin veskissä ja otin koirat sisälle. Laitoin aamupuuron, joka kuitenkaan ei suostunut kulkeutumaan alas kohti vatsalaukkua vaan pyrki pysymään suussa tai jos jotenkin onnistuin nielemään lusikallisen, niin kömpimään takasinpäin. Yritin kaikesta huolimatta saada puuron syötyä, mutta kun siitä oli noin puolet vatsassa, se alkoi arpoa, että kummasta päästä poistuisi. Jätin sikseen.

Sitä ei tietty ihminen usko, aattelin vaan, että kyllä se tästä ja pakkasin eväät duunipäivää varten, kasasin kamat ja lähdettiin vanhimmaisen kanssa. Heitin vanhimmaisen koululle ja vieläkin aattelin, että kyllä mä tästä duuniin ajelen, mutta lopulta järki voitti ja ajoin takasin kotio. Duuniin viestiä, että oon vatsataudissa, sen jälkeen nukkumaan. Jossain vaiheessa nousi kuume, tajusin sen kun makasin peittojen alla, siis kaks täkkiä päälläni ja neljä länderiä tiiviisti vasten ja silti paleli, jalatkin oli jääkylmät. Siihen oon sitten nukahtanut kumminkin, kolmisen tuntia vedin sikeitä.

Herätessä oli edelleen vilu. Kömmin jalkeille, piti soittaa työterveyshoitajalta sairaslomalappu. Soittelin aikani, eikä kukaan vastannut, joten soitin keskukseen, hoitaja sairaana, puhelu siirty päivystävälle työterveyshoitajalle. Puhelinkeskustelun perusteella syntyi mielikuva eläkeikää lähenevästä tehokkaasta tädistä. Sain opastusta, että vaikken olekaan ollut ulkomailla ihan lähiaikoina, niin voi mulla olla kuitenkin salmonella tai joku muu vakava vatsainfektio tai ruokamyrkytys ja kun kerta oksettaa ja on kuumetta, niin kyllä mulla voi olla joku aivosairauskin, että se kannattaa muistaa. Äkkiä vatsatauti paisui suuriin mittoihin...

Moneen kertaan tätönen kysyi, että enhän vaan käsittele työssäni elintarvikkeita. En uskalla edes ajatella mitä siitä olis seurannut, jos käsittelisin elintarvikkeita. Nyt selvisin ohjeella olla syömättä, nauttia varovasti nesteitä, mennä lääkäriin jos oireet pahenee tai niska jäykistyy ja lisäksi tuli ehdoton kielto huomiselle töihin menolle. No en voi väittää, että välttämättä huomennakaan tekis mieli mennä duuniin, vaikken ookaan vakuuttunut, että onko tää kunnon vatsatauti vai joku flunssa, johon kuuluu se, että maha on sekasin. Sellasta tautia on ainakin KePon duunissa ollut höystettynä korkealla kuumeella ja pitkällä kestolla.

Eilen sentään olin vielä kunnossa ja Totoron kanssa käytiin näyttelyharkoissa. Tällä kertaa paikalle oli saatu värvättyä myös "miestuomari". Totoron mielestä siinä vasta olikin miestä kerrakseen, aivan hurmaava tyyppi, Totoro vaan pyöri pöydällä seuraten miehen liikkeitä. No ihan söpö poikahan se, tosin Totoroon taisivat vaikutuksen tehdä kuivat mahapalat, joita tämä mies hälle antoi. Myös uus vieras "naistuomari" oli paikalla ja Totoro joutui kohtaamaan sellaisen oudon jutun kun käsineet. Nainen nimittäin tutki Totoron ja katsoi jopa hampaat hanskat kädessä.

Hienosti menivät näyttelyharkat ja niitten jälkeen oli vuorossa "näin odotan autossa" -harjotus, koska käytiin Nlan A-valinnassa, niitä kun ainakin eilen (tänään en oo uutisia jaksanut lueskella enkä kuunnella) uhkasi lähiaikoina alkava lakko ja meillä ois kohta pikkujoulut... Eipä ne A-valinnan tuotteet nyt mitenkään välttämättömiä ole tietenkään, mutta nytpä jotain on, jos nyt kuka arvaa mitä nauttia kun sunnuntaina pitää olla suht aikasin Messarissa.

Muuten on sitten tätä hiljaiseloa; nukkumista ja lukemista. Tässä vois vaikka mitata kuumeen kun edelleen kuljen päälläni paksu villapaita, fleecetakki ja T-paita, pitkät housut ja villasukat. Sit ei kun nukkumaan ja parempaa huomista odottamaan.

tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Cellon vika agiliitokerta


Yö oli mielenkiintoinen, äärettömän mielenkiintoinen, päässä soi suurimman osan yötä: "Kipu kuolee huutamalla alastomana lattialla", niin enkä muuten oon mikään Apulanta fani. Lisäks kävin terveyskeskuksessa, jossa meikäläisen vastaanotti meitin eläinlääkäri. Hän määräsi sujuvasti jotain lääkettä, joka piti pistää ruiskulla ja ruisku neuloineen piti muistaa pestä joka käytön jälkeen. Mietin siinä jotain ootellessani, että miten sama lääkäri ehtii hoitaa sekä ihmisiä että eläimiä, onko hällä joku vuoropäiväsysteemi. Pahin seikka selkis iltapäivällä: en ollut tyytynyt soittamaan biisiä päässäni, olin laulanut sitä ihan ääneen ja Arska oli istunut ihmettelemässä, näin KePo kerto. Että sellanen yö.

Mun piti jo eilen laittaa tää nuorimmaisen loihtima jäätelöannos näytille, mutten jaksanut purkaa kuvia kamerasta koneelle, joten se sitten jäi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.


Ensimmäiset joulujutut elikkäs se minijoulutähti ja pari minienkeliä.

Tänään pyysin KePoa tuomaan minijoulutähden nuorimmaisellekin, hän kun on jo moneen otteeseen uhannut kaapata mun kukkani ja toisekseen hypistelee kukkaa koko ajan. Josko nyt malttais pitää sormet kiinni omassa kukassaan, vaikka KePo kyllä esitti oletuksen, että tekosyyllä tai viidennellä saattaa molemmat kukat löytyä yläkerrasta...

Se oli sitten Cellon vika agiliitokerta. Aluksi kerrattiin esteitä ja nyt Cello kulki puomin ongelmitta. Lopuksi rakennettiin ihan yksinkertanen rata, pentuystävällinen isompikokosillekin pennuille eli kolme matalaa hyppyä, kepit ja matala A. Cellon ongelma oli ootella ekan esteen takana, että hain paikan. Tahkottiin sitä kohtaa monta kertaa ja lopulta onnistuttiinkin. Eka rata meni ihan ok, sain Cellon vietyä varsin hyvin, mutta toisella kierroksella sössittiin kaikki paitsi A. Kolmannella kierroksella Cello oli sitä mieltä, että tää on nähty, eiköhän jätetä väliin. Vaan ihan hauskaa meillä on ollut kaikki neljä kertaa ja hyvää teki Cellolle ihan varmasti.

Ja kun toisten uni on levotonta, niin toisten on levollista ajasta, paikasta ja asennoista huolimatta.


Sitten ei kun saunaan huuhtomaan hiet.

maanantaina, marraskuuta 26, 2007

Maanantai mätkähti


Rennon viikonlopun jälkeen maanantai mätkähti naamalle ikävän tuntusesti. Aamulla väsytti, väsytti koiriakin, paitsi Totoroa, joka tuntuu olevan aina pirteä. Onneks poika on oppinut puuhailemaan iteksiin, sillon kun ei saa muista seuraa, ja vielä ihan luvallisilla tavaroilla eli omillaan. No joskus Totoro ryöstää sytykeosastolta pahvilaatikoita ja repii ne silpuksi, mutta niinhän mä revin sytykkeet yleensäkin, että apuaanhan poika siinä vaan tarjoaa... vaikka ehkä kuitenkin repisin mieluummin ite, valmiin silpun keräily nimittäin on aika työlästä, sitä kun on Totoron tekemänä ympäri kämppää.

Päivä meni yllättävän sukkelasti. Kotiinlähtö tosin oli yhtä takkua. Ensin normaalisti käyttämäni reitti oli tilapäisesti poikki, siinä oli kuorma-autoja ja kaivinkone ja ukkoja kun pipoo. En jäänyt ihmettelemään, että josko siitä ois kuitenkin päässyt jotenkin ohi, vaan käänsin auton ja ajoin toista kautta. Ko. reitillä on liikennevalot ja nehän sitten kenkkuilivat, jättivät sivusta tulevat ainakin pari kertaa väliin. Sen verran usein käytän tuotakin reittiä, että tiedän missä kohti meille ois kuulunut olla vihree, muualta ei siinä kohti tullut autoja, mutta edessäni olevalle autolle ko. valot ei olleet tutut ja hän vaan hermostuneena valu lähemmä ja lähemmä risteysaluetta uskaltamatta kuitenkaan mennä mihinkään väliin. Lopulta vihreä sytty ja pääsin jatkamaan matkaa. Porintiellä sitten päädyin jonkun sellaisen taa, joka ajaa körryytteli viittäkymppiä kahdeksankympin alueella, eikä tietenkään tilaisuutta ohittaa. Onneks en kovin montaa kilometriä aja Porintietä... Nummelassa surffailu suju ongelmitta.

Ajelin kaupan kautta hakemaan vanhimmaisen ja sitten kotiin. Kun nyt leipomisbuumi on päällä, niin se täytyy hyödyntää. Tänään syntyi jauhelihamuffareita pakkaseen. Siinä samalla lämmitin takkauunin, huolehdin pyykkikoneesta ja kuivausrummusta, tiskailin astioita... ihan kun ennen vanhaan; sähköjäniksenä paikasta toiseen. Seuraavaks täytyy tiirata mitä muita ohjeita printtaamassani pinossa on, meinaan niihin on jo ainekset ostettuina. Sitten löysin taas uuden mukavalta kuulostavan ohjeen...

Viime aikoina oon havainnut itessäni outoja oireita:
yks: leipominen vuosien tauon jälkeen, tai oon nyt sentään joskus jotain, muttei mitään systemaattista enkä suurempia määriä kaks: oon ostanut verannan ikkunalaudat puolilleen kukkia, oon ollut melkeen kukaton, pelkkä joulukaktus ja rahapuu edustamassa viherkasveja, ja nyt äkkiä mulla on taas vaikka mitä ja tänäänkin ostin minijoulutähden kun se oli niin ihana. Joskus aikoinaan veranta oli suorastaan viherhuone, täynnä erilaisia viherkasveja.kolme: lukeminen on alkanut maistua, vuosia oon lukenut melkeen pelkästään tietokirjoja neljä: oon pistänyt pois paljon sellasta tavaraa, josta en tähän asti oo ollut valmis luopumaan. Suunta siis lienee, ei suinkaan taapäin, vaan ylöspäin.

Arskalla oli taas tänään haluan-hoitoa -päivä. Kärtysti tuuppien ja siirtyillen se yrtti saada meikäläisen tajuamaan, että minne kädet kuuluu laittaa ja kuuluuko siitä hieroa vai ei ja jos niin miten. Arska on äärimmäisen herkkä energiahoidolle, ei niinkään hieromiselle, ja toisinaan mun on tosi vaikea ymmärtää, että mitä Arska milloinkin haluaa. Lopulta päästiin yhteisymmärrykseen ja Arska nautti haluamansa annoksen poistuakseen sitten puuhiinsa. Cellokin ois halunnut osansa, mutta siinä kohti en sitten ehtinytkään, täytyy ottaa poika hoitoon myöhemmin. Yleensä Cello ei tule hoidettavaksi, siinä mielessä jännä ilmiö tuo tämänpäiväinen.

Aasan laihis on alkanut. Aasa joutu alottamaan viikonloppuna, ruokana on nyt pelkät nappulat, ei mitään muuta, pelkkää senior lightia. Yritin viikonloppuna, että laitan aavistuksen jotain ruuan sekaan, mutta siitä seurasi ainoastaan se, että Aasa ronklasi nappuloiden joukosta kaikki 10 jauhelihamurua ja jätti nappulat kuppiin, joten päätin, että se on sitten pelkkää nappulaa tän laihiksen ajan. Ja laihisnappulahan ei tietenkään Aasalle maistu... positiivisesti ajatellen: tulos saavutetaan siis nopeammin, koska Aasa syö annoksestaan ehkä yhden viidesosan.

Muillekaan ei ole ruokaa enää vapaasti tarjolla, normaalistihan koirilla on ollut kuivaa nappulaa aina saatavilla ja muu ruoka sitten tarjotaan erikseen, mutta nyt oli pakko tyhjentää kaikki kupit, muutoinhan Aasa kävis verottamassa muiden kuppeja, sillä konstin se aina onnistuu lihomaankin.. Nyt ei kelleen ole ruokaa tarjolla kuin ruoka-aikoina.

Aasa on tietenkin nälkäinen, kun ei syö mitä tarjotaan, ja koluaa pitkin kämppää etsimässä sapuskaa ja noukkimassa murusia lattioilta. Sain onneksi koko perheen tajuamaan, että vanhan rouvan on laiduttava. Ei mihinkään teinimittoihin tietenkään, ei enää tuossa iässä, mutta kilo, max. pari tarttis saada pois. Eikä kai vapaaseen ruokintaan voida meillä enää palata, sehän tarkottais Aasan kohdalla jojo-ilmiötä.

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Viikonloppu vilahti


Viikonloppu on oven sulkemista vaille valmis ja uus viikko jo vilkuttelee uusiin puuhiin tai vanhoihin, ihan miten sen ajattelee.

Perjantaina käytiin kaupoilla ajatuksella, mulla oli pitkääkin pitempi kauppalista mukana matkassa ja siitä huolimatta, tai sitten sen takia, jäi muutama asia ostamatta, unohtuivat listalta. Tärkeimmät tuli ostettua ja sehän on pääasia.

Perjantaina testasin jauhelihamuffinssien ohjetta, löysin sen taannoin ja kuulosti just sen verran eksoottiselta, että oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Samalla pääsin testaamaan vast'ikään ostamiani silikonisia muffarivuokia.

Tässä muffinssit oottamassa uuniin menoa


Ja tässä valmiit muffarit


Hyviltä maistuivat, vaikka tiettyä epäluuloa oli ilmassa. Ja toi punanen ei oo kirsikka, vaikka täällä kotijoukot niin luulivatkin, KePo ilmotti, että yllättävän hyvältähän nää kirsikat tässä maistuu, vanhimmainen mietti, että arvaako ees maistaa jauhelihamuffinsia, jossa on päällä kirsikka. Erheellisen oletussarvon syy oli se, että ostin myös säilykekirsikoita. Noi on kuitenkin miniluumutomatteja, kirsikoille on muuta käyttöä...

Silikonivuuat ovat tosi näppärät. Tukevat, joten taikina, ei hulahtanut mihinkään suuntaan vaikka kerroksia joutui tasottelemaan ja tomaatinpuolikkaat painamaan paikoilleen. Muffarit irtosivat vaivattomasti ja rikkoutumatta vuuista. Tän kokemuksen perusteella silikonivuokaa ei voita mikään.

Lauantai ja sunnuntai kuluivat opiskellen. Molempina aamuina heräilin ihan kaikessa rauhassa, joskus kymmenen jälkeen, nautin aamupalan pitkän kaavan mukaan ja sitten olikin lähdettävä kohti Nummelaa. Viikonlopun teema ei ollut koira-asioissa, vaikka niin vois luulla, vaan vaihtoehtohoitojen puolella eli kävin Reiki1 -kurssin Annen opastuksessa. Hyvä kurssi, opettavainen, antoisa, rento ja tunnelma oli vilpittömän iloinen. Sellasilla fiilareilla kun vois aina olla, niin ei ois stressistä tietoakaan, eikä sen seurannaisvaikutuksista.

Vaan nyt suljen tän viikonlopun eli meen nukkumaan ja valmistaudun tulevaan duuniviikkoon.

torstaina, marraskuuta 22, 2007

Hiusongelmia, savea ja nostalgiaa


Luulen, että kohta paras kampaus meikäläisellä ois kalju, pyyhkäsis vaan aamulla kuratassujen jäljet päänahastaan ja lähtis duuniin. Siis Totoro on päättänyt, kokeiltuaan monia yöpymispaikkoja alkaen sängynalusesta, lipastonpäälisen kautta sängyn jalkopäähän, että ehdottomasti paras paikka nukkua on mun tyynyni vieressä, selkä mua vasten ja pää hiusten seassa. Eikä auta, jos siirtää Totoron pois lempipaikaltaan, seuraavan kerran kun herää, niin herra on taas siinä. Kostea hengitys takaa taattua Totoro-laatua olevan kampauksen jokaiselle päivälle... Eilen illalla huolella pesty tukka näytti tänä aamuna todella kamalalta, suorastaan järkyttävältä, eikä siitä ihmismäistä tullut koko päivänä, sama kamala letti näky peilistä koko päivän. Ehkä pitäis siirtyä saunomaan aamusin, niin ois ees joskus tukka ojennuksessa.

Sää hellii mun hermojani; koirat saa pakottaa märkään ja pimeeseen ja kun ne vyöryy sisälle, niin joka paikka on savessa. Vois kai jokaisen pestä joka kerta, mutten jaksa, jätän kuivamaan toviksi eteiseen... Arskallakin oli tänään kauniit saviset saappaat, kuivat sellaset, melkeen lonkkiin asti takana ja melkeen kyynäreisiin edessä. Nyt savi on kyllä jo rapissut jonnekin...

Kotimatka oli yhtä haipakkaa. Lähdin sen verta aikasemmin duunista, että ehdin käydä apteekissa. Autolla huomasin, että aikaa oli vielä runsaasti ja kävin äkkiä kaupassa. Teki mieli käydä kysymässä Aasan laihisruokaa, mutta porhalsin kuitenkin kaupasta suoraan autolle. Siellä huomasin, että aikaa oli edelleen, joten puolijuoksua Musti&Mirriin. SeniorLight oli tullut ja sain kaupan päälle jonkun iäkkään koiran hoito-oppaan (tai jotain sellasta, en oo vielä ehtinyt tutustua). Liikkeessä törmäsin tuttuihin, käly ja tyttärensä, ehdin vaihtaa pari sanaa ja pyysin sumpille. Sitten puolijuoksua autolle ja vauhdilla vanhimmaista hakemaan. Tekstasin niiden muutaman minuutin aikana, jotka vanhimmaista ootin, nuorimmaiselle, että paas sumppi valumaan, jos satut olemaan ekana kotona. Vieraat oottivat jo kun kaarsin Lepikontielle. Sumppikin oli valumassa ja pihalla meitä tervehti savinen koiralauma. Päästiin melkeen puhtaina sisälle...

Tänään oli puhetta vanhoista nalleista / leluista ja aiheen virittämänä kävin ottamassa kuvan omasta kolmikostani, joka kököttää makkarin vaatekaappien päällä. Kas tässä.



Nalle 45v, Heppa ja Koira yli 40v. Nalle murisee edelleen kallistettaessa ja koira vinkuu jos sitä painaa. Yksi on kuitenkin joukosta poissa, nimittäin Marre, joka oli pieni tiikeri. Äiti lahjotti sen jonkun työkaverinsa lapselle joskus vuonna kivi ja keppi. En olis halunnut Marresta luopua, jostain muusta lelusta mieluummin, mutta eipä äiti tullut asiaa kysyneeksi. Ai niin ja toi mekko, joka on Nallen päällä, on mun lapsuusaikanen, siis sen noin 40v sekin...

Jaahas, jos veis sitten 20 karvasta jalkaa pihamaalle, ottais ne sitten sisälle, suihkuttais yötä varten, laittais paikan valmiiks neljälle isommallekin karvaselle jalalle ja valmistautuis yöunille.

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007

Pöytien kuningas


Tänään paineltiin Totoron kanssa "tottistunnille". Motarilla, vähän ennen Veikkolan liittymää, kun nappasin vilkun päälle, niin Totoro alko mankua kärsimättömänä. Sitä jatku parkkipaikalle asti. Käytiin kävelemässä pieni kiepaus ennen tunnin alkua, Totoro oli henkee täys ja nosteli tomerasti koipee yhteen ja toiseen ruohonkorteen. Sisälle halliin Totoro suorastaan sinkosi.

Alotettiin pöydällä ja sehän sujuu kun tanssi vaan. Vieras ihminen (miehiä ei tosin olla onnistuttu treeneissä tapaamaan) sai asetella jalkoja ja tehdä mitä vaan, Totoro seiso ja patsasteli ryhdikkään upeasti. Kokeiltiin myös liukkaalla pöydällä ja hyvin meni. Tuntuu kun mitään ongelmaa ei todellakaan olis olemassakaan, ei kai ton upeemmin edes voi käyttäytyä. Hampaiden osalta harjoteltiin sitäkin, että näytän ne itse, kun viime aikoina on kennelyskäepidemiaa riittänyt ja näyttelyissä on esittäjä joutunut näyttelemään koiransa hampaat.

Kotiläksyt meillä oli ihan vaiheessa... Tällä kertaa olin tosin varannut pitemmän taluttimen normaalin näyttelykaulaimen sijaan. Palkitsin ravaamisesta heittämällä namin maahan ja kuin ollakaan ravissa loikkiminen väheni huomattavasti. Kolmiota juostaessa taas pitäis pyrkiä palkkaamaan kädestä liki jalkaa, jotta saan Totoron tekemään selkeän käännöksen, eikä mitään epämäärästä hiihtelyä.

Kokeiltiin vielä lopuksi sitäkin, että "tuomari" käy käsiksi kun Totoro seiso lattialla. Ihan ok se meni, tosin Totoro pyrki kääntymään kohti ja haistelemaan, se lienee aika pieni paha, uskoisin.

Ens kerralla toivottavasti on naksusana hallussa. Täytyy siis ottaa itteään niskasta kiinni ja alottaa harjottelu het huomenna.

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Puomien herra


Tiistai ja agipäivä. Jännitys tiivistyy; millä mielellä Cello lähtee ja miten käy puomilla. Ainakin Cello lähtee innolla, säntäilee pitkin pihaa kun heikkopäinen ja sinkoaa autoon kun ovi aukenee. Vöihin siis ja liikenteeseen. Cello napittaa eteenpäin asiantuntevasti, voisin kuvitella herran jopa kommentoivan jotain liikenteestä, ajotavastani, jostain muusta, jos puhuis ihmistä.

Kaarretaan hallin parkkiin ja käytän Cellon äkkiä pissillä. Cello singahtaa ovesta sisään, ei siis ainakaan mitään hallikammoa jäänyt. Kytken Cellon kentän laidalle ja autan esteiden kasaamisessa ja sijottelussa. Kun kaik on paikoillaan saa Cello kunnian mennä puomin ekana esteenään...

Eka "ylitys" on aika fiasko, käytännöllisesti katsoen kannan Cellon valjaiden avulla puomin päästä päähän, namitkaan ei jätkälle maistu, ei ees lihapullat. Ympäri ja toiseen kertaan heti perään, Cello lähinnä ryömii koko puomin matkan, tai no alasmenolla on jo ihan jaloillaan. Taas ympäri ja menoks, Cello menee ylös ok, alas hyvin, mutta vaakaosa on aika matalaa, hidasta ja nojaavaa menoa. Jossain kohti Cello käy maate puomille, saan kuitenkin herran liikkeelle.

Pidetään pieni tauko ja taas uudestaan. Nyt Cello jo menee ylös ja alas hyvin, vaakaosankin varsin sujuvasti. Höylätään puomia vielä muutama kerta ja lopulta Cello kulkee vauhdilla vaakaosankin. Lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen hyvillä mielin. Jotenkin en voi välttyä ajatukselta, että länderi tekee kun kerta omistaja haluaa... meno ei nimittäin näytä erityisen nautinnolliselta.

Tehtiin taas erilaisia koiratanssi/tottisliikkeitäkin odotellessamme. Eikä nyt aina ois ollut niin tarvetta ootellaakaan, mutta kun Cello tykkää noista koiratanssiliikkeistä ja tottisliikkeistäkin, niin tein niitä ihan Cellon iloksi ja lepuutukseksi, sitten taas esteille sen jälkeen ja täytyy sanoa, että latinkia oli enemmän kun tehtiin välillä jotain muuta.

Cello kulkee kyllä nyt kaik ne esteet, joita on harjoteltu, jopa keinun jotenkin, mutta Cellossa on vähän samaa kuin Aasassa aikoinaan: ohjaajan pitää kulkea mukana, pelkät käsimerkit ja esteelle viennit ei riitä, pitää olla enemmän mukana suorituksessa. Oon edelleen sitä mieltä, että koiratanssi on enemmän Cellon laji kun agility, vaan tulipa kokeiltua. Tai siis ens viikolla on vielä yks agiharjotusvuoro, mutta sitten se on ohi, enkä usko, että ihan heti ees yritän järjestää itteäni mukaan mihinkään agijuttuun.

maanantaina, marraskuuta 19, 2007

Kutinaa ja saamattomuutta


Pääsin illalla nukkumaan jo het yhdentoista jälkeen, vaikka teki kyllä tiukkaa irrottaa näppejään kirjasta. Yöllä näin outoja unia ja kutisin joka paikasta, tuli sellanen "luteita, kirppuja, täitä" -fiilis, vaikka syy on kuivassa ihossa, johon tulee turhan laiskasti levitettyä kosteusvoidetta, saunottua tulee sitten senkin edestä... Yllättävän pirteenä kömmin aamulla jalkeille, tosin tukka pystyssä, nahka edelleen kutisten ja päässä aatos, että jospa sitä jotenkin jaksais iltaan ja saunaan.

Kaikki lumi oli yön aikana sulanu kerrassaan pois, maa oli paljas ja paikoin pihassa oli vesilätäköitä, vähän jäätäkin pihaan ajossa, jossa autojen renkaat on hieroneet vähäsen lumen tiiviiks. Jotenkin se pieni lumimäärä ois tuntunu mukavammalta kun tää "rapa lentää ja kura roiskuu" -sää.

Auton ikkunasta huomasin, että yläkertaan oli jääny valot, en jaksanut enää taapertaa sisälle, KePo on iltavuorossa, viestiä hälle, että sammuttaa valot kun hereille kerkee. Duunissa huomasin, että vasemmasta korvasta oli kadonnut korvis... sitä ei oo näkynyt missään, edellisen kerran löyty punkasta, nyt ei. Se oiskin eka korvis, jonka oon hukannut ikinä, ellei siis ihme tapahdu ja koru jostain löydy, ja lävärit laitatin korviin joskus ehkä 12-15 vuoden paikkeilla, ei jaksa enää muistaa.

Totoron kanssa naksuttelut on tänään jääneet, miten voi ihminen joskus olla näin saamaton, aika on menny arkisissa askareissa. Ei sillä, että toi pimeys juur kannustais muuhun kun käpertymään takan ääreen, kynttilöiden lepattaessa, glögilasi toisessa kädessä, kirja toisessa. Vaan ehkä mä ehdin vielä vähän naksuillakin, eihän se montaa kertaa kerralla tartte, enkä ihan vielä aio kömpiä lakanoiden väliin, sinne saunaan ensin...

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Lukutoukan viikonloppu


Hahaa, täällä ollaan, hereillä ja suht pirteenäkin, nukuttuakin on tullut, ihan koko viikonloppu ei oo mennyt Ajan pyörää pyöritellessä, vaikka luvattoman iso osa kumminkin, se täytyy oitis tunnustaa.

Perjantai-iltana sain itteni irti kirjasta siinä puolenyön aikaan, pal paremmin kun KePo, joka oli uppoutunut Poliisi kertoo -kirjaansa jonnekin kahteen asti aamuyötä, jos nyt oikein kelloa katoin kun KePo kömpi punkkaan, ite olin nukkunut jo hyvän tovin siinä vaiheessa.

Lauantaina nukuttiin tietty pitkään ja hartaasti... Iltapäivä meni maailmalla, oli kertynyt jonkinmoinen lista tarvekamoista sekä remonttiin liittyen että ihan muuten vaan. Ilta kului taas kirjaa lukien, yllättävää, eikö totta? Kello oli melkeen yks kun raahauduin nukkumaan, siinä vaiheessa koirat oli jo monta kertaa huomauttaneet, että nyt on yö, hei haloo, nukkumaan kiitos.

Sunnuntaiaamunakin tuli nukuttua varsin pitkään. Iltapäivälle oli vierailu sovittuna, ensivierailu vävykokelaan kotio, joten käytin heräämisen ja lähtemisen välisen ajan lukemiseen... eihän siinä oikein muutakaan ehtinyt... Ja kun vierailu ei ihan tunnissa kahdessa päättynyt, niin luulen, että tää iltakin menee lukien... kun ei tässä enää muutakaan ehdi.

Totoron naksusanaan ehdollistaminen on kyllä jäänyt, täytyy käyttää siihen tiiviisti aikaa maanantaina ja tiistaina, niin naksu on ehkä jotenkuten ehdollistettuna keskiviikkona, ravaamista ei oo harjoteltu ollenkaan, vaikka se oli meillä kotiläksynä, ja vähän epäilen, ettei kaks päivää oikein riitä. Tässä sen näkee, lukeminen on vaarallista, sen lisäks "ehtii" tehdä vaan ihan välttämättömimmän, täytyy siis pistää itelleen suitset suuhun ja aikatauluttaa lukemissessiot.

Koneella en oo juur käynyt, luurin kautta on tavottanut ja parit hyvät uutiset on sitä kautta tullutkin:
Kuje Jyväskylässä ROP-pentu
Kampille voittonolla agissa
ONNEKSI OLKOON!!!!

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Fantasiasta uneen, arjen kautta fantasiaan


Jämähdin eilen taas iltamyöhällä lukemaan, etten sitten ihan ajoissa ehtinyt yöunille. Yöllä elelin jossain fantasiamaailmoissa, en tosin ihan niin kammottavissa kuin kirjassa, tai ehkä unisieppari ajoi taas kerran asiansa ja säästi pahimmalta. Aamulla heräsin lopenuupuneena, silmät turvoksissa ja luusto natisten. Vähän oli kankee olo, olin nimittäin nukkunut käytännöllisesti katsoen koko yön samassa asennossa, vasta ihan aamutuimaan, kun KePo nousi, vääntäydyin toiselle kyljelle torkkumaan toviksi. Rattaat kuitenkin lähtivät käyntiin, vaikka naputtaenkin, ja duuniin päästessäni olin jo melkeen hereillä. Kahvinjuonti on ollu rajottunutta vatsataudin jälkeen, joten sillä en uskaltanut itteäni lisäpiristää.

Tänään oon nauttinut ajatuksesta, ettei viikonloppuna todellakaan tartte suunnata Jyskälän näytelmiin. Nauttinut sen takia, että saa olla kotona, saa nukkua ja voi lukea... Lisäksi voin nyt rauhassa nauttia Pohjavilla-Viivin ja Pullukka-Aasan rapsuttelusta, ei tartte stressaantuneena todeta, että toisella ei edelleenkään ole karvaa ja toinen on edelleenkin turhan tukeva ja varsin karvaton.

Iltapäivällä hurruutin Nlaan hakemaan, ei suinkaan vanhimmaista, vaan Aasan laihisruokaa, paitsi, ettei liikkeen tilaus ollut rantautunut, joten en sitten saanutkaan ruokaa. Ens viikolla paremmalla onnella. Ruuan sijaan tassuihin tarttui joululahja Arskalle, juu on äärimmäisen tärkeää ostaa jokaiselle koiralle joululahja, niille kertyy leluja melkeen kun lapsille aikoinaan.

Kotona tuuppasin pasteijat uuniin ja KePo keitti kuivakahvia... siis unohti laittaa vettä keittimeen, niinpä jouduttiin oottelemaan suun kostuketta tovi, koskei kukaan oitis huomannut asian oikeaa laitaa. Toisaalta sit pasteijat ehti mukaan kuvioihin ajoissa...

Osa koirista pääsi taas nauttimaan ystäväni taitavista käsistä, kiitosta vaan!!! Arskan ja Pipuliinan lihaslukot tulivat avatuiksi ja Cellon kunto tarkastetuksi puomiepisodin jäljiltä (kunnossa on). Kummasti nuo koirat jo nykyään tietävät, että jos tarpeeksi juoni on, niin saa hoitoa, tarkotus oli nimittäin, että vaan Cellolle tehdään pikatarkastus ja muilta osin vierailu on ihan seurustelua. Vaan Arska halusi osansa ihan väkisin, Pipuliina vähän hienovarasemmin ja Cello taas ei ois moisesta "kuntotarkastuksesta" perustanut ollenkaan. Aasakin yritti vähän tehdä itteään tykö, Viivi roikku tuntumassa ja Totoron aika meni siihen kun se ihmetteli, että mitä kummaa täällä oikein puuhaillaan ja miks toi "vieras täti" käpälöi kaikkia.

Arska oli käsittelyn jälkeen näin rento,


eikä kukaan ainakaan kyläilijää vierastanut.


Nyt mä painelen kirjan pariin, saa nähdä oonko vielä aamullakaan unten mailla...