Ihan ensin, ennen mitään muita löpinöitä,
SYDÄMELLISET ONNITTELUT UNNALLE, Tarulle ja Nannalle!!!!
Unna Joensuussa lauantaina PN2 kera varaSertin ja sunnuntaina PN4.
Sit muihin juttuihin. Näköjään oon kirjottanu tiistaina viimeks, melkeen viikon oon siis saanut tuhrattua jonnekin... minne? Muisti palaa pätkittäin ja projektit liittyy valokuviin. Läppäri takkuaa aika lailla tätä nykyä, josta syystä jotain ois sille tehtävä. Vävypoika jo lupas sitä laitella, vaan sen verran oon nörtti itekin, etten päästä nörttiä koneeseen käsiks ennen kun kaik tärkee on turvassa. Tai onhan se tavallaan, ulkoisella kovolla on kopiot, vaan haluanpa poltella kamat myös devareille.
Olen siis kahlannut läpi vanhoja valokuvia, plärännyt ja lajitellut, poistanutkin osan, loput sit arkistoinut ulkoiselle kovolle, jotta ovat sieltä nopsaan haettavissa ja polttanut varmuuskopiot devareille. Hidasta hommaa, varsinkin kun välillä on ihan pakko jäädä kattelemaan vanhoja kuvia... Että ei se projekti vieläkään lopussa ole.
Siinä devarin rapistessa asemassa olen sit yrittänyt siistiä sähköpostilootaa. Nykyään mulla on siellä vähän toisenlainen kansiointi, helpompi poistaa tarpeettomat, mut tarttis ehtiä käydä läpi ne "vanhatkin postit". Miten sitä ei vaan voi het miettiä mitä millekin viestille tekee ja toimia sen mukaan, miks niitä pitää kerätä. No tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Viikonlopun puolestaan vietin kurssilla. Molempina päivinä alotus oli ysiltä, lauantaina lopetettiin joskus neljän pintaan ja sunnuntaina vähän aikasemmin. Rankkaa oli, tosi rankkaa, mut olipa ihana tavata vanhoja tuttuja ja kuunnella hyvää luennoitsijaa. Pal tuli uusia oivalluksia, vaikkakin lauantaina kotimatkalla mietin, että hyväksyykö sitä nyt koiriensa tohelluksia paremmin kun TIETÄÄ mistä ne johtuu. Vähän epäilen, mutta onpa monelle jutulle nyt selitykset, jotka voi kybällä allekirjottaa, oma lauma todistaa väitteet mulle kiistatta.
Vietin siis viikonlopun rotutuntemuskurssilla. Ja kun en nyt jaksa sen enempiä asiasta selittää, niin lainaan kurssin "mainostekstiä":
Ihminen on melko lyhyessä ajassa kehittänyt suuren määrän erilaisia koirarotuja. Koirarotujen kokovaihtelut ovat tiettävästi suurempia kuin minkään muun lajin sisällä. Eroavatko rodut merkittävästi toisistaan? Jos olet joskus ihmetellyt, miksi koirakirjan hyvät neuvot eivät päde sinun koiraasi, tässä saattaa olla vastaus siihen.
Rotutuntemus eri näkökulmista
* Rotukäsitteen määrittelyä
* Roduksi kehittyminen
* Ympäristön vaikutus roduksi kehittymisessä
* Eri koirarotujen domestikaatioaste
* Koolla on merkitystä
* Erilaisia rotujakoja
* Koiran 7 perustyyppiä
* Rodun työtausta
* Rodun metsästysprofiili
* Rodun vartiointiprofiili
* Rodun impulssikontrolli
Ikuinen opiskelija löysi kurssilla myös esitteen uudesta kurssista, jolle haluaisi osallistua... Kun illalla kerroin kurssista KePolle, niin KePon kommentti asiaan oli, että no kai siellä jossain voi yöpyä... Että jos tästä sit pistäis "paperit vetämään" seuraavalle kurssille, tai ehkä mä nukun ensin yön yli ja ilmottaudun vasta sitten.
sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010
tiistaina, toukokuuta 25, 2010
Kiirettä, vaan ei hellettä
Kaikella on tapana kertyä, kiireelläkin. Tai no kiireellä ja kiireellä. Maanantaina vaikkas kiire on ehkä väärä sana. Kaupoilla oli käytävä, joo, mut jos sitten loppuillan kiire on sitä, että tarttee ehtiä saunaan ja töllöttämään vuokradevari, niin ei kai se toisaalta mikään kiire oo, vaikka onkin kiire, että ehtii toteuttaa suunnitelmansa.
Tänään oli duunissa poikkeuksellisen kiire päivä ja siitä jäi kai sitten kiirefiilis päälle. Duunin jälkeen oli treffit akutädin kanssa, enkä tiedä minkä sortin neulotus se tällä kertaa oikein oli, koska kotiin tullessa kaik virta oli meikäläisestä kadonnut, pää vaan humisi ja oikeestaan jo kotiin ajaminen oli aikamoinen ponnistus.
Kotona kaaduin soffalle ja vedin sikeitä, tais olla joku puoltoista tuntia, jonka jälkeen sain koneiston liikkeelle, pää tosin oli edelleen ihan sekasin ja kropasta voimat pois. Siinä vaiheessa olikin sitten jo kiire ehtiä ees osa siitä mitä oli ajatellut ehtivänsä, joten kiirefiilis jatkui ja kun siihen lisätään pöhnänen olo päässä ja zombimainen olo kropassa, niin toivottavasti en tehnyt montaa virhettä tekemisissäni.
Kiirettä voi siis luoda kiireettömästikin... kyse on asenteesta, aina.
Tänään oli duunissa poikkeuksellisen kiire päivä ja siitä jäi kai sitten kiirefiilis päälle. Duunin jälkeen oli treffit akutädin kanssa, enkä tiedä minkä sortin neulotus se tällä kertaa oikein oli, koska kotiin tullessa kaik virta oli meikäläisestä kadonnut, pää vaan humisi ja oikeestaan jo kotiin ajaminen oli aikamoinen ponnistus.
Kotona kaaduin soffalle ja vedin sikeitä, tais olla joku puoltoista tuntia, jonka jälkeen sain koneiston liikkeelle, pää tosin oli edelleen ihan sekasin ja kropasta voimat pois. Siinä vaiheessa olikin sitten jo kiire ehtiä ees osa siitä mitä oli ajatellut ehtivänsä, joten kiirefiilis jatkui ja kun siihen lisätään pöhnänen olo päässä ja zombimainen olo kropassa, niin toivottavasti en tehnyt montaa virhettä tekemisissäni.
Kiirettä voi siis luoda kiireettömästikin... kyse on asenteesta, aina.
maanantaina, toukokuuta 24, 2010
Siivousta ja ukkosta
Täytyy olla tyytyväinen viikonloppuun, sain tosi pal aikaiseksi, vaikkei se äkkisilmäyksellä juur näykään. Yläkerran vierashuone on nyt "viimesen päälle" ja oon siihen tyytyväinen, enää tarttee vaan vahtia, ettei sinne ala kasaantua mitään ihmeroinaa, meinaan kaikella tyhjällä tilalla on taipumus houkutella rojua täyttämään itsensä.
Yläkerran päätykomero on nyt siivottu, tyttäret veivät mitä halusivat, KePo keräs omansa, osa meni ihan vaan roskiin ja osa oottelee sijotusta uuteen perheeseen. Kävin samalla kaikki vanhat joulu- ja pääsiäiskoristeet läpi ja heitin risat ja huonokuntoset roskiin. Kummasti esim. joulukoristeet näyttää joulun alla niin hyväkuntosilta kun on joulufiilareissa, mutta kun penko lootaa kesäauringossa, niin totuus oli toisenlainen. Nyt on kaik kausirekvisiitta pakattuna siististi laatikoihin ja laatikot päätykomeroon.
Vielä ois pari lelulaatikkoa läpikäytävänä, mut niissä tuskin on kovinkaan pal säilytettävää tai eteenpäin laitettavaa, taitaa olla lähinnä roskiskuntosta kamaa enää jäljellä. Ens viikonloppuna vois yrittää kattoa niitä läpi, tai sit jo viikolla, meinaan ens viikonloppu menee kurssilla.
Mun osalta yläkerta on kuitenkin jo loppusuoralla, KePolle siellä on vielä aika pal vasaran (ja muitten työkalujen) heiluttelua tarjolla, vaan jospa sekin 20 vuoden projekti lopulta kokis valmistumisensa... tai ehkä mä vaan uneksin.
Gretan turkki tuli taas kerran käytyä läpi ja toinen muovikassillinen karvaa lähti Gretan yltä. Nyt on arvon neito siis luovuttanut kahden varsin tiukkaan juntatun muovikassillisen verran karvaa, eikä loppua näy. Kaipa Gretasta vielä kolmas kassillinen karvaa irtoaa, ennen kun tää projekti on ohi. Niin karvattomaks Greta ei kuitenkaan näyttäis lähtevän kun viime vuonna, ainakaan toivottavasti.
Ukkonenkin jytisteli viikonloppuna ihan mukavasti. Lauantaina rytinää riitti tuntikausia, jostain kolmesta alkaen iltaan asti, joskin ukkonen kiersi molemmin puolin, etelästä ja pohjosesta, eikä tullut päälle. Ihan riittävästi kuitenkin salamoi, jyrisi ja sato. Sunnuntainakin joku kuuro pyyhki menemään ohi, muttei sentään tuntikausia meuhkannut.
Greta on nyt ilmoteltu pariin näytelmään heinäkuulle, vaikken tiedäkään koska toi turkin tiputus loppuu. Onneks se on "sama vaiva" muillakin. Tänä vuonna ehkäs keskitytään Gretan näyttelytykseen ja loppuvuodesta Muru toivottavasti pääsee pitämään tyttärelleen seuraa kun siirtyy veteraanikehiin, länderit saa pitää matalaa profiilia tänä vuonna, viime vuosi mentiinkin lähinnä länderipentuprojektin ja Heddan ehdoilla, joten tänä vuonna sit kerpeleitten vuoro kun ei niitä länderipentujakaan tänä vuonna saada.
Joku ehkä sitäkin asiaa on ihmetellyt kun länderipentusuunnitelmat katosivat taivaan tuuliin. Sen verran tässä sanottakoon, että Amandan suvussa ilmennyt uusi sairastapaus sai peruuttamaan tämän projektin. Mieluummin tämä mitätön murhe kuin myöhemmin pentujen perheille mahdollisesti hyvinkin suuri suru.
Siinäpä kai ne oleellisimmat tällä erää.
Yläkerran päätykomero on nyt siivottu, tyttäret veivät mitä halusivat, KePo keräs omansa, osa meni ihan vaan roskiin ja osa oottelee sijotusta uuteen perheeseen. Kävin samalla kaikki vanhat joulu- ja pääsiäiskoristeet läpi ja heitin risat ja huonokuntoset roskiin. Kummasti esim. joulukoristeet näyttää joulun alla niin hyväkuntosilta kun on joulufiilareissa, mutta kun penko lootaa kesäauringossa, niin totuus oli toisenlainen. Nyt on kaik kausirekvisiitta pakattuna siististi laatikoihin ja laatikot päätykomeroon.
Vielä ois pari lelulaatikkoa läpikäytävänä, mut niissä tuskin on kovinkaan pal säilytettävää tai eteenpäin laitettavaa, taitaa olla lähinnä roskiskuntosta kamaa enää jäljellä. Ens viikonloppuna vois yrittää kattoa niitä läpi, tai sit jo viikolla, meinaan ens viikonloppu menee kurssilla.
Mun osalta yläkerta on kuitenkin jo loppusuoralla, KePolle siellä on vielä aika pal vasaran (ja muitten työkalujen) heiluttelua tarjolla, vaan jospa sekin 20 vuoden projekti lopulta kokis valmistumisensa... tai ehkä mä vaan uneksin.
Gretan turkki tuli taas kerran käytyä läpi ja toinen muovikassillinen karvaa lähti Gretan yltä. Nyt on arvon neito siis luovuttanut kahden varsin tiukkaan juntatun muovikassillisen verran karvaa, eikä loppua näy. Kaipa Gretasta vielä kolmas kassillinen karvaa irtoaa, ennen kun tää projekti on ohi. Niin karvattomaks Greta ei kuitenkaan näyttäis lähtevän kun viime vuonna, ainakaan toivottavasti.
Ukkonenkin jytisteli viikonloppuna ihan mukavasti. Lauantaina rytinää riitti tuntikausia, jostain kolmesta alkaen iltaan asti, joskin ukkonen kiersi molemmin puolin, etelästä ja pohjosesta, eikä tullut päälle. Ihan riittävästi kuitenkin salamoi, jyrisi ja sato. Sunnuntainakin joku kuuro pyyhki menemään ohi, muttei sentään tuntikausia meuhkannut.
Greta on nyt ilmoteltu pariin näytelmään heinäkuulle, vaikken tiedäkään koska toi turkin tiputus loppuu. Onneks se on "sama vaiva" muillakin. Tänä vuonna ehkäs keskitytään Gretan näyttelytykseen ja loppuvuodesta Muru toivottavasti pääsee pitämään tyttärelleen seuraa kun siirtyy veteraanikehiin, länderit saa pitää matalaa profiilia tänä vuonna, viime vuosi mentiinkin lähinnä länderipentuprojektin ja Heddan ehdoilla, joten tänä vuonna sit kerpeleitten vuoro kun ei niitä länderipentujakaan tänä vuonna saada.
Joku ehkä sitäkin asiaa on ihmetellyt kun länderipentusuunnitelmat katosivat taivaan tuuliin. Sen verran tässä sanottakoon, että Amandan suvussa ilmennyt uusi sairastapaus sai peruuttamaan tämän projektin. Mieluummin tämä mitätön murhe kuin myöhemmin pentujen perheille mahdollisesti hyvinkin suuri suru.
Siinäpä kai ne oleellisimmat tällä erää.
sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010
Onnea Unna!!!
Unna tänään, tai kun kelloa katson, niin oikeastaan eilen, lauantaina yhtä kaikki, Karijoella ROP kera sertin, eikä menestys siihen jäänyt vaan ryhmässä Unna sijoittui kolmanneksi.
ONNEA Unna Uskomaton ja taustajoukot!!!
ONNEA Unna Uskomaton ja taustajoukot!!!
torstaina, toukokuuta 20, 2010
Tiuku tohtorissa
Tänään oli viimein Tiukun eläinlääkäripäivä. Oli sovittu, että turkki parturoidaan rauhotuksessa, koska tulehtuneelta alueelta se ei vaan kotikonstein onnistunut edes kolmen ihmisen voimin, tuskin ois onnistunut lekuriltakaan. Niinpä jätettiin Tiuku ell-aseman pöydälle nukkumaan ohjeena parturoida kaikki mikä tarpeen on, vaikka koko koira, ja lähdettiin viettämään reilu tunti muualla.
Jännityksellä mentiin Tiukua hakemaan, millanen mahtaa olla Tiukun uus kesälook. Yllättävän vähän Tiukua oli lopulta tarvinut parturoida, ne kainalot oikeestaan vaan, joista toisessa spotin alku oli, jopa housuntyngät oli jäljellä. Kotikonstit olivat olleet avuksi, iho ei enää ollut tulehtunut, pelkästään "ärtyneen näköinen", eikä tarvittu edes antsakuuria, riittää kun muutamana päivänä huuhdellaan betadinella ja laitetaan talkkia. Tosi upea juttu.
Ruoka on nyt tosiaan sitten vaihdettu, tänään Tiuku-raasu sai kyllä tyytyä pariin kuivaan leipäpalaan kun rauhotuksesta oli niin vähän aikaa ja toisaalta oli niin kuuma. Aattelin, että parempi yhtenä iltana "nähdä nälkää" kuin voida yö huonosti. Huomenna sit alotetaan uudella sapuskalla ja katotaan miltä turkki alkaa näyttää kun se tosta kasvaa. Pitänee yrittää muistaa ottaa Tiukusta kuva viimeistään viikonloppuna uudessa "trimmissään"...
Jännityksellä mentiin Tiukua hakemaan, millanen mahtaa olla Tiukun uus kesälook. Yllättävän vähän Tiukua oli lopulta tarvinut parturoida, ne kainalot oikeestaan vaan, joista toisessa spotin alku oli, jopa housuntyngät oli jäljellä. Kotikonstit olivat olleet avuksi, iho ei enää ollut tulehtunut, pelkästään "ärtyneen näköinen", eikä tarvittu edes antsakuuria, riittää kun muutamana päivänä huuhdellaan betadinella ja laitetaan talkkia. Tosi upea juttu.
Ruoka on nyt tosiaan sitten vaihdettu, tänään Tiuku-raasu sai kyllä tyytyä pariin kuivaan leipäpalaan kun rauhotuksesta oli niin vähän aikaa ja toisaalta oli niin kuuma. Aattelin, että parempi yhtenä iltana "nähdä nälkää" kuin voida yö huonosti. Huomenna sit alotetaan uudella sapuskalla ja katotaan miltä turkki alkaa näyttää kun se tosta kasvaa. Pitänee yrittää muistaa ottaa Tiukusta kuva viimeistään viikonloppuna uudessa "trimmissään"...
keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010
Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa
Tänään Hedda pääsi viimein ulos poikienkin kanssa, taluttimessa tosin nyt ens hätään. Totoron mielestä asiat on ihan bueno, eikä sitä Heddan takamus jaksanut kiinnostaa paria nuuhkailua enempää. Cello sen sijaan oli ihan vakuuttunut, että kyllä sillä Heddalla täytyy juoksu olla, joten käsilaukkua tuli päin näköä ja sen halusinkin nähdä, että myös Hedda on sitä mieltä, että juoksut on nyt juostu, ei vaan me kaksjalat. Jatkossa uskaltaa ehkäs sitten päästää ulos jo taluttimettakin.
Tänään oli "koiranruokapäivä" eli siis haettiin kuukauden muonat kotio, sen enempiä ei näin kesäaikaan arvaa keräillä, ettei säkit keräile ötököitä. Kuukauden satsi mahtuu tynnyreihin, jotka on pinottu eteiseen, ovat siis niitä näppäriä "sivusta ladattavia", jotka voi pinota päällekkäin.
Ländereille ostinkin kesää vasten säkin light-ruokaa, rantakuntoon nääs. No oikeesti Cellohan on ahne ja söis varmaan vaikka kuin pal, Hedda on vähän samaa sarjaa, Arska on pikkasen pyöristynyt iän myötä, ei tosin pahasti, ainoa laiheliini on Totoro, joka taas laihtui kiitos juoksusten narttujen eli Heddan ja morsio Millin. Ei siis tee pahaa, jos on vähän laihempaa ruokaa säkillisen verran, katotaan sit taas tilannetta kun seuraavan säkin hankinta on ajankohtanen.
Niin ja onhan ländereissä pari poikkeustakin: Viivi syö peura-perunaansa, eikä tarvinut vielä uutta säkkiä. Pupi puolestaan syö neuta ja ostin Pupille noin kuukauden satsin, joka tarkottaa 10 pötköä. Niitten tunkeminen pakastimeen oli kyllä aika urakka...
Muru ja Greta jatkavat Giant Adultilla, mut Tiukulle vaihdettiin ruokaa. Tällä kertaa otettiin puheeksi Tiukun turkin laatu ja iho-ongelma ja het meille suositeltiin lohi-perunaa, se kuulemma auttaa erityisesti "huonoon" ja huopuvaan turkkiin. Otetiin sit säkki kokeeks, katotaan kuin käy. Öljylisää annetaan siitä huolimatta ihan kuten koko laumalle muutenkin.
Kun aurinko paistaa, niin tulee oltua pal ulkona, joten "sisäjutut" jää. Sain silti päivitettyä uusia kuvia Jermusta kotareille ja Röllin ja Zorron kuvat on viimein tulossa, ehkä jo huomenna... Vielä jos sais raahattua trimmipöydän (ihan kun se ois suurikin työ) ulos, niin vois siistiä ländereitä. Ainakin Viivi, Pupi ja Totoro kaipaa siistintää ja Heddan turkin vois nyppiä kokonaan. Arskan vois ajella lyhyempään kuosiin, mut se ei onnaa ulkona, ja Cello on edelleen silittämättä siisti.
Tänään oli "koiranruokapäivä" eli siis haettiin kuukauden muonat kotio, sen enempiä ei näin kesäaikaan arvaa keräillä, ettei säkit keräile ötököitä. Kuukauden satsi mahtuu tynnyreihin, jotka on pinottu eteiseen, ovat siis niitä näppäriä "sivusta ladattavia", jotka voi pinota päällekkäin.
Ländereille ostinkin kesää vasten säkin light-ruokaa, rantakuntoon nääs. No oikeesti Cellohan on ahne ja söis varmaan vaikka kuin pal, Hedda on vähän samaa sarjaa, Arska on pikkasen pyöristynyt iän myötä, ei tosin pahasti, ainoa laiheliini on Totoro, joka taas laihtui kiitos juoksusten narttujen eli Heddan ja morsio Millin. Ei siis tee pahaa, jos on vähän laihempaa ruokaa säkillisen verran, katotaan sit taas tilannetta kun seuraavan säkin hankinta on ajankohtanen.
Niin ja onhan ländereissä pari poikkeustakin: Viivi syö peura-perunaansa, eikä tarvinut vielä uutta säkkiä. Pupi puolestaan syö neuta ja ostin Pupille noin kuukauden satsin, joka tarkottaa 10 pötköä. Niitten tunkeminen pakastimeen oli kyllä aika urakka...
Muru ja Greta jatkavat Giant Adultilla, mut Tiukulle vaihdettiin ruokaa. Tällä kertaa otettiin puheeksi Tiukun turkin laatu ja iho-ongelma ja het meille suositeltiin lohi-perunaa, se kuulemma auttaa erityisesti "huonoon" ja huopuvaan turkkiin. Otetiin sit säkki kokeeks, katotaan kuin käy. Öljylisää annetaan siitä huolimatta ihan kuten koko laumalle muutenkin.
Kun aurinko paistaa, niin tulee oltua pal ulkona, joten "sisäjutut" jää. Sain silti päivitettyä uusia kuvia Jermusta kotareille ja Röllin ja Zorron kuvat on viimein tulossa, ehkä jo huomenna... Vielä jos sais raahattua trimmipöydän (ihan kun se ois suurikin työ) ulos, niin vois siistiä ländereitä. Ainakin Viivi, Pupi ja Totoro kaipaa siistintää ja Heddan turkin vois nyppiä kokonaan. Arskan vois ajella lyhyempään kuosiin, mut se ei onnaa ulkona, ja Cello on edelleen silittämättä siisti.
tiistaina, toukokuuta 18, 2010
Rauha talossa
Ah ihanaa, Heddan juoksu on nyt poikien mielestä ohi, tosin vieläkään ei olla päästetty Heddaa ja poikia yhtä aikaa ulos. Aateltiin, että eka yhteinen ulkoilu ehkä niin, että Hedda on taluttimessa, ehtii sit väliin, jos vielä jotain oiskin... Vaan kaikki sisälle pissiminen sun muu vouhkaaminen on ohi, tältä erää.
Tiukulle ei sit saatu eläinlääkäriä maanantaille, ei ees tälle päivää, ei vielä huomisellekaan, vasta torstaille, joten kotikonstein mennään siihen asti. No toistaseksi ei mitään paniikkia ole onneksi ollutkaan, ei ole kuumetta, Tiuku syö, juo ja riekkuu normaalisti eikä tilanne ihossa näyttäis pahentuneen. Ja kyllähän se sit ois tartuttava luuriin ja soiteltava muutkin ell-asemat läpi, kuin tuo "oma", jos tilanne pahenisi. Samalla kun iho katotaan, niin Tiuku ajellaan (oma kone ei jaksa, se on vaan Arskan ajamista silmällä pitäen), näin on sovittu, ainakin kainalot, housut ja korvantaustat kaljuiks, katotaan sitten tartteeko jostain muualta vielä.
Että eipä meille tänne sen kummempia, nautitaan kesäsäistä, auringosta ja lämmöstä.
Tiukulle ei sit saatu eläinlääkäriä maanantaille, ei ees tälle päivää, ei vielä huomisellekaan, vasta torstaille, joten kotikonstein mennään siihen asti. No toistaseksi ei mitään paniikkia ole onneksi ollutkaan, ei ole kuumetta, Tiuku syö, juo ja riekkuu normaalisti eikä tilanne ihossa näyttäis pahentuneen. Ja kyllähän se sit ois tartuttava luuriin ja soiteltava muutkin ell-asemat läpi, kuin tuo "oma", jos tilanne pahenisi. Samalla kun iho katotaan, niin Tiuku ajellaan (oma kone ei jaksa, se on vaan Arskan ajamista silmällä pitäen), näin on sovittu, ainakin kainalot, housut ja korvantaustat kaljuiks, katotaan sitten tartteeko jostain muualta vielä.
Että eipä meille tänne sen kummempia, nautitaan kesäsäistä, auringosta ja lämmöstä.
sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010
Pyykkiä ja karvaa
Äkkiä se ilmanala pyörähtää talvesta keskikesään, jotenkin nimittäin on viikonloppuna tuntunut enemmän heinä- kuin toukokuulta. Sopii mulle, ei siinä mitään, kunhan vaan keskikesän säitä riittää sitten keskikesällekin.
Perjantaina alotettiin kerpeleitten karvaus. Ekana käsittelyyn pääsi Greta (ja juu, mulla on kuviakin... muttei nyt just julkasukuosissa). Täytyy sanoa, että vaikkas karvaa lähti hirmunen määrä niin vielä hirmusempi jäi Gretalle ylle, että jos se kaikki aikoo tosiaan lähteä, niin vielä on duunia rutosti edessä, ei nimittäin pal edes huomaa, että kammattu, karstattu, harattu ja pöllytetty on. Greta älys kyllä tosi sukkelasti, että tulee viileempi kun turkkia vähän harvennetaan, joten antoi tosi kivasti raastaa karvaa irti.
Muru pääsi kampaajalle seuraavana ja Murun kampaaminen ei koskaan ole ollut, eikä ole, ongelma, rouva oikein nauttii kun turkkia raaputellaan, ihan sama käsinkö vai jollain lisävarusteilla, ja kuin kauan. Murun turkki on jo karvanvaihdon paremmalla puolella eli kasvusuunnassa, joten kovin pal karvaa ei lähtenyt, mitä nyt housut harveni kummasti. Murun turkki on kyllä muuttunut jotenkin parempikuntoiseksi, vaikka tosi helppohoitoinen se aina on ollut, eikä lähtenytkään samalla lailla kun aikasemmin, liekö Nutrolinilla vaikutusta asiaan.
Viimesenä, eli vasta tänään käsittelyssä oli Tiuku. Tiukun turkki näytti sille, että eihän siinä pal duunia, ihan irti, eikä niin paksukaan kun Murun ja Gretan... toisin oli asiat kun luultiin. Siis eihän Tiukun turkki oikeesti ole niin paksu ja tiuha kun Murun ja Gretan, mutta on sitä karvaa Tiukullakin ja jostain syystä kaikki pohjavilla oli jotenkin outoa... ei voi sanoa huopunutta, mutta jotenkin outoa. Samaa öljylisää Tiuku kuitenkin syö kuin Muru ja Gretakin, joitten turkit taas olivat suorastaan priimakunnossa.
Eikäpä siinä mitään, että jouduttiin raastamaan kaikki mahdollinen pohjavilla irti, mutta kun Tiukun nahasta löytyi alkava hot spot, niin se ei ollut yhtään hauska juttu. Leikattiin turkkia pois, minkä saatiin, siitä hot spot -kohdasta ja leikattiin sitten armotta kaikkialta muualtakin, missä vähänkään takkua oli. Nyt Tiuku on aika klani (siitäkin on kuva... kamerassa) ja voi olla että vielä klanimpi kun eläinlääkäristä pääsee, toivottavasti vaan saadaan aika het huomiselle, se kun on tuo hot spot niin kavala, tänään vähän punotusta tossa, huomenna pahimmoillaan koko nahka ruvella. Voi toki edetä hitaamminkin tai olla kokonaan etenemättä. Eläinlääkäriin yhtä kaikki, het kun päästään ja ainakin iho saa nyt hengittää kun pohjavillat on melkeestä kokonaan pois.
Muuten aika onkin sit mennyt enemmän ja vähemmän pyykäten, oon pessyt varmaan 20 koneellista pyykkiä viikonlopun aikana ja aina sitä vaan riittää... Ihan uskomatonta. Oon kyllä pessy pois jotain talvitakkeja ja sit leluja, joita lelunurkan siivouksesta siirty pyykkijonoon, mutta kyllä sitä ihan tavan pyykkiäkin tohon määrään mahtu aika monta koneellista.
Lelunurkka on nyt melkeestä tyhjä, samoin päätykomero. Vielä kun keskimmäinen käy kattomassa oliko siellä jotain, jota hän haluaa säästää, niin sitten lähtee loppuromu jonnekin. Tähän juoksuun ei "juoksuhuone" Heddalle ehdi, mut seuraavaan sitten. Ja meikä ainakin saa joulukoristeet sun muun sellasen kausirekvisiitan viimein näpsäkästi jonnekin eli päätykomeroon.
Heddan juoksu on tosiaan ihan lopuillaan, tai varmaan loppukin, muttei vielä ihan sitä poikien kanssa olla pihalle päästetty, varmuuden vuoksi, varsinkin kun Cello vieläkin kohkaa jonkun verran, Totoro on jo rauhallista poikaa. Hedda on siis saanut nauttia viikonloppuna kerpeleitten kanssa pihailusta kun taas muu länderilauma on laukannut ees taas pyykkikorin kanssa. Jokainen on kuitenkin saanut mitä ilmeisimmin olla tarpeekseen pihalla, koskapa yhtään kateellista naamaa ei näkynyt keittiön ikkunassa kun karvattiin Tiukua ja Hedda pyöri mukana.
Perjantaina alotettiin kerpeleitten karvaus. Ekana käsittelyyn pääsi Greta (ja juu, mulla on kuviakin... muttei nyt just julkasukuosissa). Täytyy sanoa, että vaikkas karvaa lähti hirmunen määrä niin vielä hirmusempi jäi Gretalle ylle, että jos se kaikki aikoo tosiaan lähteä, niin vielä on duunia rutosti edessä, ei nimittäin pal edes huomaa, että kammattu, karstattu, harattu ja pöllytetty on. Greta älys kyllä tosi sukkelasti, että tulee viileempi kun turkkia vähän harvennetaan, joten antoi tosi kivasti raastaa karvaa irti.
Muru pääsi kampaajalle seuraavana ja Murun kampaaminen ei koskaan ole ollut, eikä ole, ongelma, rouva oikein nauttii kun turkkia raaputellaan, ihan sama käsinkö vai jollain lisävarusteilla, ja kuin kauan. Murun turkki on jo karvanvaihdon paremmalla puolella eli kasvusuunnassa, joten kovin pal karvaa ei lähtenyt, mitä nyt housut harveni kummasti. Murun turkki on kyllä muuttunut jotenkin parempikuntoiseksi, vaikka tosi helppohoitoinen se aina on ollut, eikä lähtenytkään samalla lailla kun aikasemmin, liekö Nutrolinilla vaikutusta asiaan.
Viimesenä, eli vasta tänään käsittelyssä oli Tiuku. Tiukun turkki näytti sille, että eihän siinä pal duunia, ihan irti, eikä niin paksukaan kun Murun ja Gretan... toisin oli asiat kun luultiin. Siis eihän Tiukun turkki oikeesti ole niin paksu ja tiuha kun Murun ja Gretan, mutta on sitä karvaa Tiukullakin ja jostain syystä kaikki pohjavilla oli jotenkin outoa... ei voi sanoa huopunutta, mutta jotenkin outoa. Samaa öljylisää Tiuku kuitenkin syö kuin Muru ja Gretakin, joitten turkit taas olivat suorastaan priimakunnossa.
Eikäpä siinä mitään, että jouduttiin raastamaan kaikki mahdollinen pohjavilla irti, mutta kun Tiukun nahasta löytyi alkava hot spot, niin se ei ollut yhtään hauska juttu. Leikattiin turkkia pois, minkä saatiin, siitä hot spot -kohdasta ja leikattiin sitten armotta kaikkialta muualtakin, missä vähänkään takkua oli. Nyt Tiuku on aika klani (siitäkin on kuva... kamerassa) ja voi olla että vielä klanimpi kun eläinlääkäristä pääsee, toivottavasti vaan saadaan aika het huomiselle, se kun on tuo hot spot niin kavala, tänään vähän punotusta tossa, huomenna pahimmoillaan koko nahka ruvella. Voi toki edetä hitaamminkin tai olla kokonaan etenemättä. Eläinlääkäriin yhtä kaikki, het kun päästään ja ainakin iho saa nyt hengittää kun pohjavillat on melkeestä kokonaan pois.
Muuten aika onkin sit mennyt enemmän ja vähemmän pyykäten, oon pessyt varmaan 20 koneellista pyykkiä viikonlopun aikana ja aina sitä vaan riittää... Ihan uskomatonta. Oon kyllä pessy pois jotain talvitakkeja ja sit leluja, joita lelunurkan siivouksesta siirty pyykkijonoon, mutta kyllä sitä ihan tavan pyykkiäkin tohon määrään mahtu aika monta koneellista.
Lelunurkka on nyt melkeestä tyhjä, samoin päätykomero. Vielä kun keskimmäinen käy kattomassa oliko siellä jotain, jota hän haluaa säästää, niin sitten lähtee loppuromu jonnekin. Tähän juoksuun ei "juoksuhuone" Heddalle ehdi, mut seuraavaan sitten. Ja meikä ainakin saa joulukoristeet sun muun sellasen kausirekvisiitan viimein näpsäkästi jonnekin eli päätykomeroon.
Heddan juoksu on tosiaan ihan lopuillaan, tai varmaan loppukin, muttei vielä ihan sitä poikien kanssa olla pihalle päästetty, varmuuden vuoksi, varsinkin kun Cello vieläkin kohkaa jonkun verran, Totoro on jo rauhallista poikaa. Hedda on siis saanut nauttia viikonloppuna kerpeleitten kanssa pihailusta kun taas muu länderilauma on laukannut ees taas pyykkikorin kanssa. Jokainen on kuitenkin saanut mitä ilmeisimmin olla tarpeekseen pihalla, koskapa yhtään kateellista naamaa ei näkynyt keittiön ikkunassa kun karvattiin Tiukua ja Hedda pyöri mukana.
torstaina, toukokuuta 13, 2010
Viimeinkin lämmintä
Viimeinkin lämmintä, viimeinkin alkaa tuntua, että kyllä se kesä sieltä vielä tulee. Välillä olikin jo iskeä uskonpuute.
Keskiviikkoillasta käytettiin iso osa ihan vaan pihan siivoamiseen. Ihan käsittämätöntä mitä kaikkea pihasta aina talven jäljiltä löytyykään, täytyy ihan ihmetellä, että mistä kummasta se kaikki kama on sinne oikein tullut. No osan on koirat kantaneet sisältä ulos, osa on jäänyt edellisenä syksynä keräämättä ennen lumentuloa ja osa sitten tuntuu vaan tulleen... ööö... jostain. Enpä tiedä näyttääkö piha yhtään sen siistimmältä kun ennen siivoustakaan, mut ainakin peräkärry on täynnään tavaraa lähdössä kaatopaikalle.
Sisälläkin on vähän siivoiltu (miks ihmeessä keväällä muuten pitää aina siivota?). Yläkerran vierashuone on nyt kuosissaan ja vieraspyyhkeet ja petivaatteet ovat viimein muuttaneet vierashuoneen komeroon, sain siis alakerran käsipyyhe - pöytäliina - sekalainen soppa -lipaston järjestettyä toimivaan ordnungiin. Yläkerran käytävän päätykomeroonkin jo hyökättiin... se on nyt kai aika tyhjä.
Yläkerran "lelunurkka" pitäis vielä tyhjentää, koska siitä, yhdessä yläkerran porrastasanteen kanssa, tulee juoksuisten tyttöjen... tai siis juoksuisen Heddan olohuone, siis silloin kun kukaan ei ole kotona. Riittävän kaukana ja turvallisesti, jottei pojat sinne noin vaan pääsekään. Vanhimmainen ja nuorimmainen ovat suunnitelleet jatkavansa lelunurkan selvittelyä huomenissa. On nurkassa vielä lelujakin, joskin suurin osa tavarasta oli ihan kaikkea muuta rojua, miten roju aina valtaakin jokaisen tyhjän nurkan.
Ukkonenkin on kolkutellut, tosin kuten yleensäkin, niin kulki ohi. Tällä kertaa etelän puolelta, tosin pohjosenkin puolella näky tummia pilviä. Siinä meidän kohdalla vaan sellanen railo. Varmuuden vuoks kuitenkin saunaan mennessä laskin vettä isoon vatiin, että jos vaikka menee sähkö, se kun ei pumppu toimi sähköttä, eikä oo kiva nukkua shamppoot kutrien koristuksena.
Heddan juoksu alkaa olla sen verran ohi, että Totoro on melkeestä lakannut kohkaamasta, nukkuikin ekan yön piiiiiiiitkästä aikaa rauhallisesti meikäläisen kainalossa, pomppimatta ees taas. Cello sen sijaan, ylläri pylläri, apinoi edelleen apinanraivolla. Aika jännä, koska yleensä Cello on ollut tarkka, eikä ole ääliöinyt kun vaan parhaina päivinä... Vielä ei kuitenkaan olla arvattu päästää poikia Heddan kanssa samaan tilaan. Hedda-raasuhan se siitä vähän kärsii, koska joutuu ulkoilemaan joko yksin kaksjalkojen kanssa tai sitten vanhojen neitien seurassa, joten normaali leikkiseura (Totoro) uupuu tyystin. Vaan eipä tämä kärsimys enää kauaa kestä, mitä nyt sitten taas uudestaan joskus jonkusen kuukauden päästä.
Kasvattajana tietty toivois, että nartulla ois juoksut kaks kertaa vuodessa, helpompi ajottaa pennut, niin etteivät synny ihan epäsopivaan aikaan. Nartun omitajana taas toivois, että juoksut ois maksimissaan kerran vuodessa ja näin leikkaamattoman nartun ja parin leikkaamattoman uroksen omistajana sitä toivois, että nartulla ei ois juoksuja ollenkaan tai että urosten pallit vois pistää vaikka pakastimeen aina sillon kun niille ei oo käyttöä.
Saiskohan viikonloppuna raastettua kerpeleistä karvaa...
ps. Jättionnittelut Vipulle (Kipazin Mentha Viridis), kartturilleen sekä taustajoukoilleen!!!! Vipusta tuli tänään FI AVA.
Keskiviikkoillasta käytettiin iso osa ihan vaan pihan siivoamiseen. Ihan käsittämätöntä mitä kaikkea pihasta aina talven jäljiltä löytyykään, täytyy ihan ihmetellä, että mistä kummasta se kaikki kama on sinne oikein tullut. No osan on koirat kantaneet sisältä ulos, osa on jäänyt edellisenä syksynä keräämättä ennen lumentuloa ja osa sitten tuntuu vaan tulleen... ööö... jostain. Enpä tiedä näyttääkö piha yhtään sen siistimmältä kun ennen siivoustakaan, mut ainakin peräkärry on täynnään tavaraa lähdössä kaatopaikalle.
Sisälläkin on vähän siivoiltu (miks ihmeessä keväällä muuten pitää aina siivota?). Yläkerran vierashuone on nyt kuosissaan ja vieraspyyhkeet ja petivaatteet ovat viimein muuttaneet vierashuoneen komeroon, sain siis alakerran käsipyyhe - pöytäliina - sekalainen soppa -lipaston järjestettyä toimivaan ordnungiin. Yläkerran käytävän päätykomeroonkin jo hyökättiin... se on nyt kai aika tyhjä.
Yläkerran "lelunurkka" pitäis vielä tyhjentää, koska siitä, yhdessä yläkerran porrastasanteen kanssa, tulee juoksuisten tyttöjen... tai siis juoksuisen Heddan olohuone, siis silloin kun kukaan ei ole kotona. Riittävän kaukana ja turvallisesti, jottei pojat sinne noin vaan pääsekään. Vanhimmainen ja nuorimmainen ovat suunnitelleet jatkavansa lelunurkan selvittelyä huomenissa. On nurkassa vielä lelujakin, joskin suurin osa tavarasta oli ihan kaikkea muuta rojua, miten roju aina valtaakin jokaisen tyhjän nurkan.
Ukkonenkin on kolkutellut, tosin kuten yleensäkin, niin kulki ohi. Tällä kertaa etelän puolelta, tosin pohjosenkin puolella näky tummia pilviä. Siinä meidän kohdalla vaan sellanen railo. Varmuuden vuoks kuitenkin saunaan mennessä laskin vettä isoon vatiin, että jos vaikka menee sähkö, se kun ei pumppu toimi sähköttä, eikä oo kiva nukkua shamppoot kutrien koristuksena.
Heddan juoksu alkaa olla sen verran ohi, että Totoro on melkeestä lakannut kohkaamasta, nukkuikin ekan yön piiiiiiiitkästä aikaa rauhallisesti meikäläisen kainalossa, pomppimatta ees taas. Cello sen sijaan, ylläri pylläri, apinoi edelleen apinanraivolla. Aika jännä, koska yleensä Cello on ollut tarkka, eikä ole ääliöinyt kun vaan parhaina päivinä... Vielä ei kuitenkaan olla arvattu päästää poikia Heddan kanssa samaan tilaan. Hedda-raasuhan se siitä vähän kärsii, koska joutuu ulkoilemaan joko yksin kaksjalkojen kanssa tai sitten vanhojen neitien seurassa, joten normaali leikkiseura (Totoro) uupuu tyystin. Vaan eipä tämä kärsimys enää kauaa kestä, mitä nyt sitten taas uudestaan joskus jonkusen kuukauden päästä.
Kasvattajana tietty toivois, että nartulla ois juoksut kaks kertaa vuodessa, helpompi ajottaa pennut, niin etteivät synny ihan epäsopivaan aikaan. Nartun omitajana taas toivois, että juoksut ois maksimissaan kerran vuodessa ja näin leikkaamattoman nartun ja parin leikkaamattoman uroksen omistajana sitä toivois, että nartulla ei ois juoksuja ollenkaan tai että urosten pallit vois pistää vaikka pakastimeen aina sillon kun niille ei oo käyttöä.
Saiskohan viikonloppuna raastettua kerpeleistä karvaa...
ps. Jättionnittelut Vipulle (Kipazin Mentha Viridis), kartturilleen sekä taustajoukoilleen!!!! Vipusta tuli tänään FI AVA.
tiistaina, toukokuuta 11, 2010
Jalat rei'illä
Miten nää illat on niin älyttömän lyhyitä? Just kun pääsee kotio, niin pitää mennä nukkumaan ja lähteä töihin. Voisko iltoja jotenkin pidentää tai voisko nukkumisen jotenkin skipata välistä. Jos joku voi elää 70 vuotta syömättä, niin miks ihmeessä mä en vois elää 100 vuotta nukkumatta, kysyn vaan.
Maanantai oli kurssi-ilta, eikä koira-aihetta, joten ei siitä sen enempää. Tänään menin suoraan duunista akutädin pakeille, en ookaan iäisyyksiin käynyt, enkä nytkään aatellut mitään "hamaan tulevaisuuteen" -hoitoa vaan parin kerran kesäviritystä. Tällä kertaa sit kyllä todella viritettiin, meinaan neulojen lisäks akutäti tökki sääriä ja lupas, että ne on huomenna ihan mustelmilla. Mitä tossa saunan päälle sääriäni kattelin, niin ainakin ne on ihan rei'illä... Silti ne ei oo kipeet ja olo on mitä mainioin.
Tunnelma täällä kotosalla on lievästi sanoen levoton ja rasittava. Heddan juoksu on kääntynyt loppusuoralle, mut Cellon ja Totoron apinointi on päässyt oikein apinavauhtiin. Molemmilta on korvat kadonneet, pistoolin varmistus pettää sopimattomissa paikoissa, hyperventilaatio on enemmän kun todennäkönen tolla puuskutuksella ja jokainen narttu on potentiaalinen tyttöystävä. Multa menee hermo, vanhimmaiselta menee hermo, KePolta menee hermo, Arskalta menee hermo, loppuporukka näyttää suht rauhalliselta ja pojilla on pallit löyhässä. Vaan aikansa kutakin, varmaan siis tätäkin.
Pentuprojektille tuuppaa vähän myötätuulta, vaikkei Aman juoksu vieläkään ole alkanut. Näillä näkymin voimme odottaa edelleen, ainakin jonkun aikaa, ja kaipa sen juoksun on joskus alettava, vai onko?
Tää on ihan pakko kertoo loppukevennyksenä. Olin tässä eräällä viikolla yhtenä päivänä töissä kun puhelin soi. Koska "asustan" maisemakonttorissa ja paikalla oli vieraita, niin poistuin käytävällä olevalle sohvalle puhumaan. Siinä istuessani ja puhelimessa pölistessäni aloin ihmetellä, että mitä kumman "töröjä" mulla on housuissani. Tarkemmin kun katoin, niin kas, töröt olivat saumat ja siis housut nurinpäin mulla jalassa saumat sojottaen. Meinasin ratketa nauruun, mut sain pokan pidettyä ja puhelun jälkeen kävin vähin äänin toiletin puolella kääntämässä housut oikein päin. Elämä on.
Maanantai oli kurssi-ilta, eikä koira-aihetta, joten ei siitä sen enempää. Tänään menin suoraan duunista akutädin pakeille, en ookaan iäisyyksiin käynyt, enkä nytkään aatellut mitään "hamaan tulevaisuuteen" -hoitoa vaan parin kerran kesäviritystä. Tällä kertaa sit kyllä todella viritettiin, meinaan neulojen lisäks akutäti tökki sääriä ja lupas, että ne on huomenna ihan mustelmilla. Mitä tossa saunan päälle sääriäni kattelin, niin ainakin ne on ihan rei'illä... Silti ne ei oo kipeet ja olo on mitä mainioin.
Tunnelma täällä kotosalla on lievästi sanoen levoton ja rasittava. Heddan juoksu on kääntynyt loppusuoralle, mut Cellon ja Totoron apinointi on päässyt oikein apinavauhtiin. Molemmilta on korvat kadonneet, pistoolin varmistus pettää sopimattomissa paikoissa, hyperventilaatio on enemmän kun todennäkönen tolla puuskutuksella ja jokainen narttu on potentiaalinen tyttöystävä. Multa menee hermo, vanhimmaiselta menee hermo, KePolta menee hermo, Arskalta menee hermo, loppuporukka näyttää suht rauhalliselta ja pojilla on pallit löyhässä. Vaan aikansa kutakin, varmaan siis tätäkin.
Pentuprojektille tuuppaa vähän myötätuulta, vaikkei Aman juoksu vieläkään ole alkanut. Näillä näkymin voimme odottaa edelleen, ainakin jonkun aikaa, ja kaipa sen juoksun on joskus alettava, vai onko?
Tää on ihan pakko kertoo loppukevennyksenä. Olin tässä eräällä viikolla yhtenä päivänä töissä kun puhelin soi. Koska "asustan" maisemakonttorissa ja paikalla oli vieraita, niin poistuin käytävällä olevalle sohvalle puhumaan. Siinä istuessani ja puhelimessa pölistessäni aloin ihmetellä, että mitä kumman "töröjä" mulla on housuissani. Tarkemmin kun katoin, niin kas, töröt olivat saumat ja siis housut nurinpäin mulla jalassa saumat sojottaen. Meinasin ratketa nauruun, mut sain pokan pidettyä ja puhelun jälkeen kävin vähin äänin toiletin puolella kääntämässä housut oikein päin. Elämä on.
sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010
Terveellisiä elämäntapoja
Äitienpäiväviikonloppu mennä vilahti hups vaan. Lauantaina käytiin viimein ostamassa Ikeasta pari porttia kokeiluun, oviahan meillä ei tueta. Pari porttia ei tietenkään riitä, mut kun haluttiin varmistaa, että portit on näppäriä asentaa ja käyttää, ennen kuin niitä ostetaan koko liuta. Ensimmäinen asennettu portti vakuutti, joten jos vaikka alkavalla viikolla ehtis käydä hakemassa muutaman portin lisää.
Sit kun kerta shoppailemaan lähtee, niin kaik paikat on kierrettävä, varsinkin kun joka paikassa oli muka jotain mielenkiintosta. Osa jäi ostamatta, eivät olleet ihan sellasia kun mainoksen perusteella oli aatellut ja osa jäi ostamatta kun ei tavaraa enää ollut ja niitä en onneks muista, jotka jäi ostamatta kun ei muistanut. Kovin pal mitään "ylimäärästäkään" ei onneks mukaan tarttunu, paitsi Pupin hirvi ja Heddan rottatouille.
Heddan juoksu lienee viikonlopun kunniaksi ollut "herkkuhetkissään" ainakin jos Cellon ja Totoron jodlauksesta voi jotain päätellä. Kiitos apinaduon ei äitienpäiväaamunkaan tarvinut nukkua kun puoli kuuteen, sit se meno alko. Sitkeesti roikuin kyllä punkassa pitempään, mut nukkumisesta ei oikein voi puhua.
Äitienpäiväruokavalio oli varsin leivonnaisvoittonen täydennettynä lauantain leffaillasta jääneillä nameilla ja perunalastuilla... Vanhimmainen oli leiponut sulkaa-jonkun (arvatkaa vaan muistanko mikä se oli hienolta nimeltään), keskimmäinen oli leiponut upean täytekakun (kuvat on edelleen kamerassa...) ja nuorimmainen oli leiponut suklaakakun kermakuorrutuksella ja ihanaisia muffareita. Kaikki leivonnaiset tietty syntisen hyviä. Vanhimmainen teki mulle onneks paitsi aamupalan myös päivällisen, muuten oiskin tainnut syömiset jäädä leivonnaisiin.
Greta on tarkka siitä, että vettä on aina saatavilla, saattaa haukkua, jos kuppi on tyhjä. Sunnuntaina, kun kaksjalat söivät kakkujaan, Greta vietti aikaansa tarhassa Murun ja Tiukun kanssa. Vesikuppi tietty tyhjeni, eikä ihan syytön liene Tiuku, joka on päättänyt juosta ees taas vesikupin yli (täytyy hankkia joku juottokaukalo kai...) aina kun vaan joku hyvä tekosyy löytyy. Seurailin ikkunasta kuin Greta kaivo tyhjenneen vesikupin (pesuvati) renkaan sisältä ja kanto keskelle tarhaa ja kun ei se siinä omia aikojaan täyttynyt, niin alko kaivella koloja maahan. Kaipa se aatteli, että kun tarpeeks syvälle kaivaa, niin vettähän siihen monttuun nousee.
Ja jos nyt joku aattelee, että ihan epistä kun leot oli tarhassa ja länderit sai juhlia, niin ei se ihan niinkään mennyt. Arska ja Viivi kököttivät takkahuoneessa, Arskalle kun pikkulapset on nykyään myrkkyä tai Arska pikkulapsille, ihan kuin päin haluaa asiaa ajatella, niin eristysselliä pukkaa aina kun Miksu tulee käymäsilleen. Viivi on sit sijaiskärsijä, sehän nimittäin kyllä tulee juttuun Miksun kaa, mut kun en Arskaa yksin halua jättää. Hedda puolestaan oli yläkerrassa potemassa juoksuaan (ja miten musta tuntuu, että Pupikin oli siellä) ja Cello ja Totoro lähinnä kuolasivat keittiön portin edessä, että josko vaikka näkisivät ees vilauksen ihanaisesta Heddasta. Saatiin siis nauttia kerrankin kahvipöydän antimista ihan rauhassa.
Jaa, siinäpä ne tais olla viikonlopun aikaansaannokset, joskohan alkava viikko ois vähän ahkerampi...
Sit kun kerta shoppailemaan lähtee, niin kaik paikat on kierrettävä, varsinkin kun joka paikassa oli muka jotain mielenkiintosta. Osa jäi ostamatta, eivät olleet ihan sellasia kun mainoksen perusteella oli aatellut ja osa jäi ostamatta kun ei tavaraa enää ollut ja niitä en onneks muista, jotka jäi ostamatta kun ei muistanut. Kovin pal mitään "ylimäärästäkään" ei onneks mukaan tarttunu, paitsi Pupin hirvi ja Heddan rottatouille.
Heddan juoksu lienee viikonlopun kunniaksi ollut "herkkuhetkissään" ainakin jos Cellon ja Totoron jodlauksesta voi jotain päätellä. Kiitos apinaduon ei äitienpäiväaamunkaan tarvinut nukkua kun puoli kuuteen, sit se meno alko. Sitkeesti roikuin kyllä punkassa pitempään, mut nukkumisesta ei oikein voi puhua.
Äitienpäiväruokavalio oli varsin leivonnaisvoittonen täydennettynä lauantain leffaillasta jääneillä nameilla ja perunalastuilla... Vanhimmainen oli leiponut sulkaa-jonkun (arvatkaa vaan muistanko mikä se oli hienolta nimeltään), keskimmäinen oli leiponut upean täytekakun (kuvat on edelleen kamerassa...) ja nuorimmainen oli leiponut suklaakakun kermakuorrutuksella ja ihanaisia muffareita. Kaikki leivonnaiset tietty syntisen hyviä. Vanhimmainen teki mulle onneks paitsi aamupalan myös päivällisen, muuten oiskin tainnut syömiset jäädä leivonnaisiin.
Greta on tarkka siitä, että vettä on aina saatavilla, saattaa haukkua, jos kuppi on tyhjä. Sunnuntaina, kun kaksjalat söivät kakkujaan, Greta vietti aikaansa tarhassa Murun ja Tiukun kanssa. Vesikuppi tietty tyhjeni, eikä ihan syytön liene Tiuku, joka on päättänyt juosta ees taas vesikupin yli (täytyy hankkia joku juottokaukalo kai...) aina kun vaan joku hyvä tekosyy löytyy. Seurailin ikkunasta kuin Greta kaivo tyhjenneen vesikupin (pesuvati) renkaan sisältä ja kanto keskelle tarhaa ja kun ei se siinä omia aikojaan täyttynyt, niin alko kaivella koloja maahan. Kaipa se aatteli, että kun tarpeeks syvälle kaivaa, niin vettähän siihen monttuun nousee.
Ja jos nyt joku aattelee, että ihan epistä kun leot oli tarhassa ja länderit sai juhlia, niin ei se ihan niinkään mennyt. Arska ja Viivi kököttivät takkahuoneessa, Arskalle kun pikkulapset on nykyään myrkkyä tai Arska pikkulapsille, ihan kuin päin haluaa asiaa ajatella, niin eristysselliä pukkaa aina kun Miksu tulee käymäsilleen. Viivi on sit sijaiskärsijä, sehän nimittäin kyllä tulee juttuun Miksun kaa, mut kun en Arskaa yksin halua jättää. Hedda puolestaan oli yläkerrassa potemassa juoksuaan (ja miten musta tuntuu, että Pupikin oli siellä) ja Cello ja Totoro lähinnä kuolasivat keittiön portin edessä, että josko vaikka näkisivät ees vilauksen ihanaisesta Heddasta. Saatiin siis nauttia kerrankin kahvipöydän antimista ihan rauhassa.
Jaa, siinäpä ne tais olla viikonlopun aikaansaannokset, joskohan alkava viikko ois vähän ahkerampi...
perjantaina, toukokuuta 07, 2010
Jippijai, perjantai
Perjantaivieras
Totoro ja Cello huokailemassa: Siellä se Hedda on...
Pojat, Arska, Totoro ja Cello, nauttimassa takan lämmöstä.
keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010
Ihan terve äijä
Arskalla oli sit tänään "äijätarkastus"; kuunneltiin, kopeloitiin, otettiin joku perusverenkuva sekä putsattiin ja syynättiin hampaat. Keuhkot ja sydän ok, veriarvot ok. Hampaissa ei ollut paljoa hammaskiveä, värjäymää kyllä, mut se on vaan kosmeettinen haitta se. Yhtään hammasta ei tarvinut poistaakaan, vaikka vähän pelkäsin, et loputkin etuhampaat lähtee. Rokotukset laitettiin kuntoon. Lopputoteamuksena Arska-äijä on terve kuin pukki. Hyvillä mielin lähdin siis kotio.
Arska ei ollut kovin hyvillä mielin, rauhotuksen jälkeinen krapula vaivas ja takajalat ei tahtoneet toimia silleen kun Arska halus. Vähän oli äijä muutenkin pihalla kun lumiukko. Tällasissa tilanteissa sokeuden aina huomaa, on enemmän sekasin kun noi näkevät. Ruoka kuitenkin iltasella maitto, tosin Arska oli sitä mieltä, että sapuskaa ois voinut olla enemmänkin, vaan kun ohje kuului, että vähän pehmeää ruokaa sai antaa, niin eihän sitä nyt sentään täyttä annosta...
Totoro, joka on sekasin kun käkikello, pääkin kun Haminan kaupunki ja kuulo kadonnu, joutu hormonipillerikuurille. Ymmärrettäväähän sekoilu siinä mielessä, että tyttöystävä tuli, oli ja lähti, lyhyt ja kiihkeä romassi tais ottaa koville. Sit alko Heddan juoksut. Koipi on noussut ihan mihin sattuu ja sisälle myös, eikä mitenkään harvaksiin, eikä asiaan vaikuta, vaikka on saatu ite teosta kiinni ja annettu ymmärtää, että tuohan nyt ei ole sallittua ollenkaan.
Lopulta soitin eläinlääkärille ja kysyin, että mitäs tehtäis kun en pallejakaan, ainakaan ihan vielä, välittäis poistattaa. Nyt poika sit popsii pillereitä 10 päivän kuurin, jonka jälkeen pitäis olla Heddan juoksutkin lopuillaan, ainakin Cellon jodlaamisesta päätelle (ja mun laskuoppini mukaan) h-hetket alkaa olla käsillä. Ehkä meno meillä sit vähän rauhottuu... Juu, edelleenkään en voi suositella länderiuroksia ja -narttuja samaan huusholliin, ellei jommatkummat ole leikattuja.
Viivi jakselee tätä nykyä tosi pirtsakasti. Rohisee kyllä jonkin verran, mutten vielä olekaan sitä viimosta keinoa eli ilmankostutinpuhdistinta makkariin hankkinut. Ilmalämpöpumppu putsaa kyllä ilmaa muualla kämpässä. Ruoka Viivillä on taas tätä nykyä kuivamuonaa, peuraperunaa, siihen loraus Nutrolin Senioria. Makupalat kalkkunaa, kanaa tai pupua, ei muuta. Viljatuotteita ei anneta, nautaa ei anneta, eikä ees sikaa.
Viivin rokotusten suhteen en sen sijaan ole tullut hullua hurskaammaksi, vaikka kahdelta lekurilta kysyin asiasta. Eivät nuo mitään osanneet sanoa siitä miten Viivin rokotukset pitäis hoitaa, ettei tulis mitään reaktioita kuten viimeks. Täytyy sit kai vaan käydä ne rokotukset hakemassa ja kattoa kuin käy...
Arska ei ollut kovin hyvillä mielin, rauhotuksen jälkeinen krapula vaivas ja takajalat ei tahtoneet toimia silleen kun Arska halus. Vähän oli äijä muutenkin pihalla kun lumiukko. Tällasissa tilanteissa sokeuden aina huomaa, on enemmän sekasin kun noi näkevät. Ruoka kuitenkin iltasella maitto, tosin Arska oli sitä mieltä, että sapuskaa ois voinut olla enemmänkin, vaan kun ohje kuului, että vähän pehmeää ruokaa sai antaa, niin eihän sitä nyt sentään täyttä annosta...
Totoro, joka on sekasin kun käkikello, pääkin kun Haminan kaupunki ja kuulo kadonnu, joutu hormonipillerikuurille. Ymmärrettäväähän sekoilu siinä mielessä, että tyttöystävä tuli, oli ja lähti, lyhyt ja kiihkeä romassi tais ottaa koville. Sit alko Heddan juoksut. Koipi on noussut ihan mihin sattuu ja sisälle myös, eikä mitenkään harvaksiin, eikä asiaan vaikuta, vaikka on saatu ite teosta kiinni ja annettu ymmärtää, että tuohan nyt ei ole sallittua ollenkaan.
Lopulta soitin eläinlääkärille ja kysyin, että mitäs tehtäis kun en pallejakaan, ainakaan ihan vielä, välittäis poistattaa. Nyt poika sit popsii pillereitä 10 päivän kuurin, jonka jälkeen pitäis olla Heddan juoksutkin lopuillaan, ainakin Cellon jodlaamisesta päätelle (ja mun laskuoppini mukaan) h-hetket alkaa olla käsillä. Ehkä meno meillä sit vähän rauhottuu... Juu, edelleenkään en voi suositella länderiuroksia ja -narttuja samaan huusholliin, ellei jommatkummat ole leikattuja.
Viivi jakselee tätä nykyä tosi pirtsakasti. Rohisee kyllä jonkin verran, mutten vielä olekaan sitä viimosta keinoa eli ilmankostutinpuhdistinta makkariin hankkinut. Ilmalämpöpumppu putsaa kyllä ilmaa muualla kämpässä. Ruoka Viivillä on taas tätä nykyä kuivamuonaa, peuraperunaa, siihen loraus Nutrolin Senioria. Makupalat kalkkunaa, kanaa tai pupua, ei muuta. Viljatuotteita ei anneta, nautaa ei anneta, eikä ees sikaa.
Viivin rokotusten suhteen en sen sijaan ole tullut hullua hurskaammaksi, vaikka kahdelta lekurilta kysyin asiasta. Eivät nuo mitään osanneet sanoa siitä miten Viivin rokotukset pitäis hoitaa, ettei tulis mitään reaktioita kuten viimeks. Täytyy sit kai vaan käydä ne rokotukset hakemassa ja kattoa kuin käy...
sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010
Vapunseudun vipinää
Toukokuu jo ja edelleen vaan yöpakkasia ja kovin viileää, vaan niinhän se on, että Suomen suvi on lyhyt ja vähäluminen. Sen verran heittää vettäkin säännöllisen epäsäännöllisesti, ettei pääse piha kuivumaan, suurin osa ei ole edes haravointikunnossa, kyllä vaan joskus tekis mieli muuttaa kuivemmalle tontille...
Amandan juoksua ei kuulu, ei näy ja aika käy vähiin ennen kuin loppuu. Työt painaa syksystä päälle siihen malliin, ettei kuvioon mahdu pentuja, varsinkaan kun näillä näppäimin apujoukotkin starttaavat omat projektinsa syksyn koittaessa, joten katras on saatava liikenteeseen "ajoissa" ja ellei näin käy, niin koko projekti jää. Onko se sitten hyvä vai paha, tiedä häntä, puolensa aina ja kaikessa, eikä mikään ole pelkästään mustaa tai valkoista, ei edes mustavalkoista.
Arskalle on nyt äijätarkastus tilattuna, ens keskiviikolle, iltapuoleen. Hampaat ainakin katotaan, joku verenkuva varmaan ja mitä nyt tollasen rapiat 10-vuotiaan osalta on hyvä tsekata. Pirtee ja hyväkuntonen Arska kyllä on, mut haluanpa nyt vaan, että vähän syynätään. Niistä Viivin rokotuksista vois sit varmaan siinä samalla vähän keskustella...
Juu ja sit vappu, onneks sitä ei enää tässä iässä tartte juhlia. Vappuaaton kunniaksi vanhimmainen (joka ehkä ois vielä siinä juhlintaiässä...) pesi Gretan, tosin vaan jalat ja mahan, turkki on ihan kuollut ja irti, joten sitä ei auttanut käydä liikaa pöyhimään. Muuten vappuaatto meni varsin rauhallisissa merkeissä, se kun saapui pieni vapunjuhlija meille yökylään. Voinkin siis kehua vappuaattona lähinnä leikkineeni duploilla...
Lauantaina saapuivat pienen juhlijan vanhemmat, jolloin pieni juhlija muuttui enkelistä pikku pahalaiseksi. Vanhemmilla on outo vaikutus lapsiin, sen huomasi jo silloin kun omat olivat pieniä. Siinäpä se lauantaipäivä kului seurustellessa kunnes pieni vapunjuhlija alkoi olla väsynyt vapun juhlija ja suuntasi kohti kotiaan, se on rankkaa tollanen yökyläily, munkkien popsiminen ja siman maistelu.
Illalla oli vuorossa Gretan kampausta. Tai vanhimmainen sen puolen hoiti, eikä turkkia voinut kovin kammata, pahimmat takut vaan, kun sitä mukaan irtosi karva kun johonkin koski. Onneks en ole Gretaa nyt mihinkään ilmotellut, saa pitää karvankasvatusloman tässä välissä.
Tänään suunnattiin Somerolle näyttelyyn. Tajusin onneks laittaa pitkät kalsarit. Lähtiessä tosin pohdin naulakolla, että minkä takin ottais, päädyin toppatakkiin, se kun on vielä pesemättä, joten aattelin, ettei niin tassun jäljet yms. haittaa. Onneks päädyin, meinaan näyttelypaikalla oli hippasen kylmä tuuli, sellanen luihin ja ytimiin käypänen.
Näyttelypaikalla yritin vähän sukia varovasti Gretan turkkia, mut kun joka kerta vaan irtos isoja tuppoja karvaa, hännästäkin, niin päätin antaa olla, menee kuin on mennäkseen. Tassukarvojakin katoin, et ois pitänyt leikata, muilla oli niin nätit tassukarvat, meidän neidolla vaan viidakko rehotti. Nää on niitä hetkiä kun miettii, että minkä ihmeen takia me oikein tänne tultiin, oisko pitäny ensin irrottaa vanha turkki ja sit kasvattaa uus...
Zorro oli kehässä ennen Gretaa ja meni tosi upeasti, tulos NUO ERI1, PU4.
ONNEA, ONNEA vielä kerran Zorro kotijoukkoineen!!!
Greta, ja KePokin, on viimein kunnostautunut kehässä ja annan suorituksesta arvosanan 8. Seisominen on vielä vähän niin ja näin, sitä KePo lähtee tässä naksulla opettamaan kunhan kurssi alkaa toukokuun puolivälin paikkeilla. Ravaaminen meni Gretalta nuortenluokassa ok, mut pn-kehässä oli jo havaittavissa selkeää kyllästymistä. Lopputulos siitä huolimatta uskomattoman upea NUO ERI1, PN1, SERTI, VSP.
Tällä kertaa menestyksen arvoa nosti vielä se, että tuomari oli tiukka (mikä mielestäni ei ole ollenkaan huono asia) ja jakeli vaaleenpunasten nauhojen lisäksi punaisia, sinisiä ja keltaisia. Ekan keltasen kohdalla tyrmistyin sen verta, että kirjotin luetteloon kelt. kun en millään äkkisiltään saanut päähäni, että mikä se keltanen nauha oikein oli... no T eli tyydyttävähän se kun oikein muistilokeroitaan kaiveli.
ERI:n saaminen jo sinällään kirvoitti riemutanssit kehän laidalla saati se hetki kun tajusin, että ainoa ERI:n saanut narttu, joka ei jo ollut valio, oli Greta ja siis serti oli tulossa. Siinä kohti sanoin, et ihan sama miten menee PN-kehä, serti on meidän ja vähintäin PN3-sijotus, koska vaan kolme narttua sai ERI:n.
No huonosti ei mennyt se pn-kehäkään, vaikka Greta vähän jo pomppelehti. Greta siis VSP ja Ramavan's Zauber ROP. Eikä me huonolle koiralle hävittykään, oli meinaan BIS2 loppukehissä. Onneksi olkoon! Onneksi olkoon myös muille paikalla olleille.
ROP Ramavan's Zauber & VSP Kipazin Kiss of Passion
Täytyy sanoa, että jotenkin leokehillä nuo menestymisen hetket tuntuu pal makoisammilta kun länderikehillä, mitenkään länderikehän menestyksiä väheksymättä. Yks syy siihen on varmaan se, että leoja on aina varsin paljon, ländereitä on harvoin kovin montaa. Ja jos koiria on enemmän, on tuttujakin enemmän ja joukossahan tyhmyys, mut varmaan kaikki muukin, tiivistyy... Niin ja jotenkin leot kerää noita rapsuttelijoita ja yllättävän moni jää sitten seuraamaan miten kehässä käy. Meilläkin oli tänään kokonainen perhe kannustamassa, eivätkä leoihmisiä ollenkaan. Ja ne onnitteluhalaukset, nekin vaan kummasti lämmittää mieltä. Kiitos kaikille tutuille, ja niille joita en ennastaan tuntenut, seurasta!
Meillä on nyt siis näyttelytaukoa tovi; Greta kasvattelee turkkinsa, Hedda juoksentelee juoksunsa ja Muru oottelee lokakuuta ja veteraani-ikää. Muille ei näyttelysuunnitelmia ainakaan juur nyt ole. Niinpä ilmottauduin jo yhdelle viikonloppukurssille, aiheena rotutuntemus... ettei vaan aika kävis pitkäks
Amandan juoksua ei kuulu, ei näy ja aika käy vähiin ennen kuin loppuu. Työt painaa syksystä päälle siihen malliin, ettei kuvioon mahdu pentuja, varsinkaan kun näillä näppäimin apujoukotkin starttaavat omat projektinsa syksyn koittaessa, joten katras on saatava liikenteeseen "ajoissa" ja ellei näin käy, niin koko projekti jää. Onko se sitten hyvä vai paha, tiedä häntä, puolensa aina ja kaikessa, eikä mikään ole pelkästään mustaa tai valkoista, ei edes mustavalkoista.
Arskalle on nyt äijätarkastus tilattuna, ens keskiviikolle, iltapuoleen. Hampaat ainakin katotaan, joku verenkuva varmaan ja mitä nyt tollasen rapiat 10-vuotiaan osalta on hyvä tsekata. Pirtee ja hyväkuntonen Arska kyllä on, mut haluanpa nyt vaan, että vähän syynätään. Niistä Viivin rokotuksista vois sit varmaan siinä samalla vähän keskustella...
Juu ja sit vappu, onneks sitä ei enää tässä iässä tartte juhlia. Vappuaaton kunniaksi vanhimmainen (joka ehkä ois vielä siinä juhlintaiässä...) pesi Gretan, tosin vaan jalat ja mahan, turkki on ihan kuollut ja irti, joten sitä ei auttanut käydä liikaa pöyhimään. Muuten vappuaatto meni varsin rauhallisissa merkeissä, se kun saapui pieni vapunjuhlija meille yökylään. Voinkin siis kehua vappuaattona lähinnä leikkineeni duploilla...
Lauantaina saapuivat pienen juhlijan vanhemmat, jolloin pieni juhlija muuttui enkelistä pikku pahalaiseksi. Vanhemmilla on outo vaikutus lapsiin, sen huomasi jo silloin kun omat olivat pieniä. Siinäpä se lauantaipäivä kului seurustellessa kunnes pieni vapunjuhlija alkoi olla väsynyt vapun juhlija ja suuntasi kohti kotiaan, se on rankkaa tollanen yökyläily, munkkien popsiminen ja siman maistelu.
Illalla oli vuorossa Gretan kampausta. Tai vanhimmainen sen puolen hoiti, eikä turkkia voinut kovin kammata, pahimmat takut vaan, kun sitä mukaan irtosi karva kun johonkin koski. Onneks en ole Gretaa nyt mihinkään ilmotellut, saa pitää karvankasvatusloman tässä välissä.
Tänään suunnattiin Somerolle näyttelyyn. Tajusin onneks laittaa pitkät kalsarit. Lähtiessä tosin pohdin naulakolla, että minkä takin ottais, päädyin toppatakkiin, se kun on vielä pesemättä, joten aattelin, ettei niin tassun jäljet yms. haittaa. Onneks päädyin, meinaan näyttelypaikalla oli hippasen kylmä tuuli, sellanen luihin ja ytimiin käypänen.
Näyttelypaikalla yritin vähän sukia varovasti Gretan turkkia, mut kun joka kerta vaan irtos isoja tuppoja karvaa, hännästäkin, niin päätin antaa olla, menee kuin on mennäkseen. Tassukarvojakin katoin, et ois pitänyt leikata, muilla oli niin nätit tassukarvat, meidän neidolla vaan viidakko rehotti. Nää on niitä hetkiä kun miettii, että minkä ihmeen takia me oikein tänne tultiin, oisko pitäny ensin irrottaa vanha turkki ja sit kasvattaa uus...
Zorro oli kehässä ennen Gretaa ja meni tosi upeasti, tulos NUO ERI1, PU4.
ONNEA, ONNEA vielä kerran Zorro kotijoukkoineen!!!
Greta, ja KePokin, on viimein kunnostautunut kehässä ja annan suorituksesta arvosanan 8. Seisominen on vielä vähän niin ja näin, sitä KePo lähtee tässä naksulla opettamaan kunhan kurssi alkaa toukokuun puolivälin paikkeilla. Ravaaminen meni Gretalta nuortenluokassa ok, mut pn-kehässä oli jo havaittavissa selkeää kyllästymistä. Lopputulos siitä huolimatta uskomattoman upea NUO ERI1, PN1, SERTI, VSP.
Tällä kertaa menestyksen arvoa nosti vielä se, että tuomari oli tiukka (mikä mielestäni ei ole ollenkaan huono asia) ja jakeli vaaleenpunasten nauhojen lisäksi punaisia, sinisiä ja keltaisia. Ekan keltasen kohdalla tyrmistyin sen verta, että kirjotin luetteloon kelt. kun en millään äkkisiltään saanut päähäni, että mikä se keltanen nauha oikein oli... no T eli tyydyttävähän se kun oikein muistilokeroitaan kaiveli.
ERI:n saaminen jo sinällään kirvoitti riemutanssit kehän laidalla saati se hetki kun tajusin, että ainoa ERI:n saanut narttu, joka ei jo ollut valio, oli Greta ja siis serti oli tulossa. Siinä kohti sanoin, et ihan sama miten menee PN-kehä, serti on meidän ja vähintäin PN3-sijotus, koska vaan kolme narttua sai ERI:n.
No huonosti ei mennyt se pn-kehäkään, vaikka Greta vähän jo pomppelehti. Greta siis VSP ja Ramavan's Zauber ROP. Eikä me huonolle koiralle hävittykään, oli meinaan BIS2 loppukehissä. Onneksi olkoon! Onneksi olkoon myös muille paikalla olleille.
ROP Ramavan's Zauber & VSP Kipazin Kiss of Passion
Täytyy sanoa, että jotenkin leokehillä nuo menestymisen hetket tuntuu pal makoisammilta kun länderikehillä, mitenkään länderikehän menestyksiä väheksymättä. Yks syy siihen on varmaan se, että leoja on aina varsin paljon, ländereitä on harvoin kovin montaa. Ja jos koiria on enemmän, on tuttujakin enemmän ja joukossahan tyhmyys, mut varmaan kaikki muukin, tiivistyy... Niin ja jotenkin leot kerää noita rapsuttelijoita ja yllättävän moni jää sitten seuraamaan miten kehässä käy. Meilläkin oli tänään kokonainen perhe kannustamassa, eivätkä leoihmisiä ollenkaan. Ja ne onnitteluhalaukset, nekin vaan kummasti lämmittää mieltä. Kiitos kaikille tutuille, ja niille joita en ennastaan tuntenut, seurasta!
Meillä on nyt siis näyttelytaukoa tovi; Greta kasvattelee turkkinsa, Hedda juoksentelee juoksunsa ja Muru oottelee lokakuuta ja veteraani-ikää. Muille ei näyttelysuunnitelmia ainakaan juur nyt ole. Niinpä ilmottauduin jo yhdelle viikonloppukurssille, aiheena rotutuntemus... ettei vaan aika kävis pitkäks
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)