Viivin nielu

Viivin nielunäytteen tulokset tulivat patologilta tänään ja ell soitti iltapäivällä. Viivin nielu on tulosten mukaan terve... Ell sanoi, että tuloksia tuntuu melkein mahdottomalta uskoa kun on nähnyt Viivin nielun: punainen, turvonnut, haavainen. Toisaalta myös verikokeitten mukaan Viivi on terve. Vaan kun ei ole. Ei taida siis jäädä muita mahdollisuuksia kuin autoimmuuni, sehän ei välttämättä missään kokeissa näy.

Antsakuuri loppu sunnuntaina, nyt seurataan miten Viivin elo ja olo kehittyy. Jos menee pahemmaksi tai ei parane tuosta mitä on nyt, niin yritetään kortisonilla, joskin hakuammuntaa kuulemma sekin. Tällä hetkellä hoitona on melkonen C-vitamiiniannos ja omega3-rasvahappoja. Tunnelma ei ole kovin hilpeä, eikä odotukset kovin korkeella, vaan päivä kerrallaan, ei tässä muu auta. Onneks Viivi ite on pirtee, syö hyvin ja jaksaa riekkua. Ulkona ei kyllä viihdy yhtään, eikä olla pakotettukaan kun asioilleen, ei taida ulkoilma tuntua erityisen mukavalta kipeässä nielussa.

Heddan juoksu etenee ja meillä alkaa olla aika levotonta. Totoro nyt kokemattomana nuorena miehenä on ihan tohkeissaan, on ollut jo pitkään, mut nyt alkaa Cellokin olla levoton ja Arskakin keksi, et hei tollahan on juoksu. No pojat, siis Cello ja Totoro, lähtee juoksuhoitoon perjantaina, katotaan kuin kauan keskimmäinen niitä jaksaa... Arska, palliton poika, jää kotio.

Kaupoillakin tuli käytyä ja sain viimein ostettua Tiukulle ja Gretalle kunnon pannat. Tähän asti Greta on kulkenut pentupannassa... voin vaan kuvitella mitä ois voinut sattua, jos armon neito ois päättänyt kiskasta tiukasti, ois varmaan lukon osaset vaan lennelleet. Tiukulle puolestaan on venytelty edesmenneen Maltti-pojan kuristuspantaa, joka just ja just on mahtunut. Nyt on kaikilla kolmella kerpeleellä kunnon nahkaset pannat.

Ja vettä sataa, tosi syksynen ilma. Kynttilöitä oon kaivellu esiin, ne kuuluu syksyyn. Ostin kesällä kasvattitapaamiseen Liiteristä sellaset ulkokynttilät, jotka on värillisen muovin sisällä ja syksyn kunniaks sain idean tunkea ko. kynttilät portaikon lyhtyihin. Vähän tosin jännäsin, et miten kynttilät mahtuu lyhtyjen sisään ja miten ne siellä palaa, mut hyvin meni ja näytti muuten makeelta kun valo oli keltanen. Seuraavaks sit siniset ja punaset taidan säästää jouluun.

Viikon kootut selitykset

Sunnuntaissa jo, siirryttynä kesäajasta normaaliin, alkavan viikon aamujen ainakin LUULIS olevan helpompia, kun saa muka nukkua tunnin myöhempään. Helpompi se näin päin toki, kesäaikaan siirtyminen ottaa yleensä enemmän voimille. Mut joo, menneen viikon kootut meriselitykset ja katotaan jaksaako joku lukee ne loppuun asti.

Tiistaina meillä visiteerasivat keskimmäinen kera Miksun. Siinä se aika menee rupatellessa rattosasti ja koirat kisaavat siitä kuka onnellinen on vuorossa ja saa viettää aikaa Miksun kanssa, kaikkia kun en kerralla siihen pyörimään päästä (paitsi joskus kun Miksu istuu syöttötuolissa), yks tai korkeentaan kaks samaan aikaan. Antaa Miksun nyt ensin oppia ees kävelemään kunnolla, ennen kun saa jäädä koirien jalkoihin. Kaikkein innokkaimmat Miksu fanit ovat Totoro, Hedda ja Greta.

Torstaina meikäläinen ensin kursseili duunipäivän jälkeen ja sit surffattiin kaupoilla ruokaostoksilla, ruokaa sekä kaks- että nelijaloille. Loppuillan taisin käyttää vielä vaan edelleen joululahjaprojektiini... Kyllä vuorokaudessa on vähän tunteja, sen aina tollasina päivinä huomaa.

Perjantaina oli Viivin eläinlääkärireissu... hammaskivi ja katkennut hammas poistettiin. Nielu tutkittiin samalla narkoosilla ja ELL totesi, ettei vika kuitenkaan ole Viivin nielun hieman persoonallisessa rakenteessa sen enempää kun risoissakaan. Tulehdus on kitalaen pehmytosassa ja on todella paha, eikä jo melkein viikon kestäneestä antibioottikuurista ole ollut juurikaan apua. Tulehdusalueesta lähti näyte patologille ja ens viikolla, kun tulokset tulevat (oletus noin puolivälissä viikkoa), tehdään sitten päätöksiä jatkosta. Rehellisesti sanoen: ei hyvältä näytä.

Perjantai-ilta meni pöhnästä Viiviä vahtiessa ja toisaalta vahtiessa poikia, sillä ne kun näkivät Viivillä housut (käytän koirilla juoksuhousuja / muuta viritelmää ja tenaa aina narkoosin jälkeen, niin eivät valuttele pitkin poikin, ei ne huonossa olossaan kuitenkaan paikoillaan pysy), niin jo ne kuvittelivat, jotta juoksuhan sillä. Ohhoijaa näitä putkiaivoja.

Toisella silmällä hurttia seuraten keräsin lauantain näyttelykamat kasaan, tosin Totoron turkin viimeistely jäi ja ne muutama hapsottava paikka jäivät hapsottamaan. Ei sillä, että muutenkaan oisin mikään nyppimisfriikki, tykkään karvasemmista ja pörrösemmistä ländereistä, vaikka myönnän toki, että esim. Cellon karva on aivan taivaallisen helppo: ei tartte pal kammata, ei nyppiä, ei yhtään mitään ja kuitenkin Cellolla on lopulta aika pal turkkia, se vaan on rungonmyötästä ja vaihtuu iteksiin. Noilla nyppien siistittävillä turkki tuntuu aina olevan väärässä kasvuvaiheessa...

Lauantaina oli sellanen normiaikaherätys ja kaheksan aikaan pakkauduttiin autoon. Yhdistelmä oli kiva: juoksua tekevä Hedda (tänään, sunnuntaina, Hedda viimein alotti juoksun ja lopetti tekemisen) ja kaverina kiihkeä nuori mies Totoro. No Hedda häkkiin, Totoro turvavöihin, ihan hyvin se meni. Eikä Totoron oloa kyllä yhtään näytelmät helpottaneet, Kujeella oli juoksu, Heddan siskolla Hetalla oli juoksu, leonkerpelekehälläkin tavattiin juoksunen narttu ja kuin monta juoksusta narttua on näyttelyssä ollut kaikkiaan. Aika hyvin oikeestaan siis pojan pää kesti.

Ennen kehää vähän jännäsin kuin Totoro käyttäytyy pöydällä, sehän ei miestuomarin arvosteltavana ole ollut kun pentuna. Pentuna sairastamansa ELL-käyntiä edellyttäneen nielutulehduksen jälkeen pöytä ja mies tarkotti Totoron mielestä ELL-tutkimusta, kipua ja epämukavuutta ja se todella näky niissä parissa miestuomarillisessa pentunäytelmässä, jotka ELL-käynnin jälkeen käytiin. Oishan me voitu toki perua osallistuminen tähän näytelmään, tuomarinmuutos kun tuli, alkuperänen tuomari ois ollut nainen, mut päätin ottaa riskin, joskushan se miestuomarikin on kohdattava.

Hedda oli ensin kehässä siskonsa Hetan kanssa, Heta veti taas pidemmän korren ja ihan ansioista; onnittelut ROP-pennulle!! Hedda ei ollut ihan parhaimmillaan, sai jonkun sätkyn pöydällä, joskin hampaat saatiin sit kuitenkin katottua. Pöytähän on Heddan heikoin lenkki näytelmissä ja tämä tuomari tuli aika vauhdilla ja ronskisti. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei Hedda päässyt väistämään, eikä tuomari väistänyt, koska oon käytännössä nähnyt kuin yks ainoo sellanen näytelmä, jossa tuomari väistää kun koira hepuloi, saa koiran keksimään, että hepulointi on hyvin palkitsevaa. Hyvä kokemus siis tämä. Liikkeetkin oli Heddalla jotenkin hakusessa, ei liikkunut ollenkaan niin hyvin kuin yleensä, liekö alkamassa olleella juoksulla osansa asiassa. Seisoi ihan ok.

Totoron vein pöydälle jo valmiiks, ehdin työntää sille vähän lihapullia naamariin ennen kuin tuomari tuli. Hämmästyin miten hienosti Totoro oli pöydällä ja antoi kaivaa suutaan, tuomari nimittäin katsoi huolella kaikki hampaat. Seisominen meni ihan ok, mut se liikunta, se liikunta, voi hyvänen aika. Totoro yrittää edelleen juosta noin puolentoista metrin korkeudella lattiasta. Jee! ERI saatiin silti ja arvostelussa jopa lukee "good mover", että tuomarin mielestä ne liikkeet oli kai sit ihan ok... ja onhan ne, jos vaan kontakti lattiaan pysyy...

ROP-kehässä hävittiin Sirulle, jota en ihmettele yhtään tippaa. Siinä kun Totoro loikki ja koikkeloi miten sattuu, niin Siru käyttäytyi kuin kunnon ladyn kuuluukin. Onnittelut Sirulle ROP-sijotuksesta ja FI MVA -arvosta. Ja emännälle synttärionnittelut samoin tein.

Totoro kyllä hämmästytti meikäläisen tuolla näyttelyssä olemalla suorastaan yltiösosiaalinen. Se meni kaikkien ihmisten tykö ja lastenkin rapsuteltavaksi. Tähän asti Totoro on kyllä antanut itteensä silitellä, muttei oo tunkenut paikalle, jos joku viereen tulee. Ja alkutohotuksen jälkeen Totoro suhtautui jopa vieraisiin uroksiin tietyllä suopeudella: kun sä oot hiljaa, niin mäkin oon hiljaa. Onkohan Totorosta tulossa aikunen.

Tässä meitin hurjien arvostelut, tuomarina siis Miro Zlojutro, Kroatia.

Hedda PEK2
Young bitch. Missing ring training. Seems to be a bit shy. Good proportions of the body. Correct topline and tailset. Correct front. Behind a little bit narrow. Should be better trained and prepared for the show.
Nuori narttu. Puutteellinen kehäkoulutus. Vaikuttaa hieman ujolta. Hyvät rungon mittasuhteet. Oikea ylälinja ja hännänkiinnitys. Oikea etuosa. Takaa hieman kapea. Pitäisi olla paremmin koulutettu ja valmisteltu näyttelyyn.



Totoro VAL ERI, VAK1, PU1, VSP
Good head and expression. Scissor bite. Good topline, tailset and carriage. Good mover. Well angulated. Should be a little better prepared for the show.
Hyvä pää ja ilme. Saksipurenta. Hyvä ylälinja, hännänkiinnitys ja kanto. Hyvä liikkuja. Hyvin kulmautunut. Pitäisi olla vähän paremmin valmisteltu näyttelyyn.

Ois siis ehkä kannattanut nyppiä Totorolta turkkihärpäkkeet, esim. noi harottavat rintakarvat, ei ois tullu sanomista...

Huonosti ei viikonloppuna ole mennyt Unnallakaan (Kipazin Kiss of Angels): Hämeenlinnassa JUN ERI1 ja tänään Seinäjoella JUN ERI3. Onnittelut upealle Unnalle taustajoukkoineen.

KipazinA-pentue täytti lauantaina 10 vuotta! ONNITTELUT Arttu, Attila, Romi ja Viiru sekä tietty oma Arska-poikamme. On se kyllä aika uskomatonta, että A-pentueen syntymästä on jo 10 vuotta.

Arska juhli synttäreitään synttäripäivällisellä, johon kuului mm. nakkeja ja lihapullia. Muukin lauma sai osansa.


Lauantai-illan kunniaksi Hedda päätti vähän tuunata itteensä ja palasi pihalta sisälle kauniit mustat alustamassalaikut turkissaan. Yks iso sellanen oli selässä, häntä kun pesukarhulla. Vanhimmainen ensin jynssäs minkä irti sai kaikella mahdollisella, mitä keksittiin kokeilla (siansappisaippua, kissan turkin rasvanpoistoaine jne.). KePo ehdotti jopa jotain liuotinta, mut siihen me ei suostuttu. Kaikkee ei kauneudenkaan eteen kannata kärsiä.

Lopputulos siistimisurkasta ei ollu kummonen, mihin se massa ois lähteny, sehän on tarkotettu pysymään. Vanhimmainen yritti vielä kammata turkkia, jos ois kököt irronneet, vaan kun ei niin ei. Lopulta meikä päätti käyttää saksia... Nyt Heddalla on sellanen melkeen kalju laikku selässään, häntä on suht hännän näkönen kun heilutin ohennussaksia, selkään niistä ei ollu apua kun massaa oli melkeestä nahkaa myöten. Tervetuloa siis kaikki loppuvuoden näytelmät, erityisesti Messari... ohhoijaa. Toisaalta tärkeintä ei oo voitto vaan elämä ja kokemukset, joten meit osallistutaan kyllä; häntä ylpeesti pystyssä ja kalju loistaen

Maanantaikuulumisia

Miten tuntuukin, että joka päivälle kertyy tekemistä enemmän kun omiks tarpeiks. Oliko sitä ennen nopeempi vai tekikö vähempi, oliko aikaa enempi vai "aikavarkaita" vähempi. Meiltä on ainakin eliminoitu yks aikavaras, TV, sitä ei enää ole, eikä oo kaivattu, vaan toisaalta tietsikalla uppoo nykyään turhan pal aikaa, jos ei oo kuvienkäsittelyä niin sähköpostia, jos ei oo postia niin kotaripäivityksiä, jos ei oo päivityksiä niin sit jotain muuta turhanaikasta kuten vaikka naamakirja. Pitäskö lähtee vierotukseen???

Maanantain kunniaks meidän talo siirty taas pelkästä puulämmityksestä valinnan vapauteen; olohuoneen seinällä hurisee nyt ilmalämpöpumppu. Pitkään siitä on ollu puhetta, KePo ois sen jo aikaa sit halunnut, meikäläinen ei. En kertakaikkiaan halunnut seinälleni sellasta valkosta mankelin näköstä rötisköä, en, en säästön nimissä, en helpouden nimissä, en, kertakaikkiaan en.

KePo oli siis äärimmäisen tyytyväinen kun viimein löytyi sellanen malli, jonka olkkaariin huolin. Puulämmitystä pyöritän edelleen, vaan antaa tuo toki vähän vapautta kun minään päivänä ei oo pakko lämmittää. Tähän asti on ollut niitä päiviä, että on kertakaikkiaan pakko tuikata tuli uuniin, vaikka sit keskiyön pimeinä tunteina, ellei muuten oo ehtinyt. Saa nähdä kuin pal aparaatti nostaa sähkölaskua...

Ilta meni sit joululahjaa värkätessä... sen piti olla niin helppoo, niin helppoo ja nopeeta kans, no mun mielestä ei ollu, en saanu hommaa ees tehtyä kun ehkäs puoleen väliin. Vanhimmainen tosin sano, että ois se kato nopeeta kun et ois tollanen täydellisyyden tavottelija. No ehkä niin. Vaikkei ko. lahjan saajat blogia luekaan, ei heillä oo ees tietokonetta, niin en silti kerro mitä tein. Sanotaan vaan, että liittyy valokuviin.

Hedda sit tekee juoksuaan tosillaan. Oon kyllä siltä pyytänyt, et jos ens viikonlopun yli vois ootella, ei välttis oo mitekään ylentävä kokemus mennä näytelmiin uroon ja juoksusen nartun kanssa, pelkkä juoksunen narttu vielä menee, mut molemmat samassa autossa, huoh. No katellaan.

Ulkoilut on jo muutettu tytöt-pojat -vuorotteluun, vaikkei juoksu vielä ookaan varsinaisesti alkanut. Hedda siirtyy nyt ensin yläkertaan nukkumaan vanhimmaisen ja Pupin kanssa ja kunhan juoksu on kunnolla vauhdissa, niin pojat lähtee keskimmäisen tykö, joka on luvannut syöttää ne pyöreiks ja lelliä piloille. Totoroa tosin jo uhkailin pallien poistolla kun sillä alkaa pää olla varsin sekasin. Cello ei niin hötky, se kokeneena tietää koska kannattaa hötkyä ja koska ei. Ja Arskaa ei vois vähempää tässä vaiheessa kiinnostaa, oikeina päivinä kyllä, vaikkei palleja enää äijällä ookaan.

Viivi jakselee suht hyvin, rohisee enää vähän, mut rohisee kyllä, hengittää sentään vaivattoman olosesti rohinasta huolimatta. Painoo Viiville on alkanut kertyä luvattoman paljon, sanoisin, että lady on suorastaan pullea. Vähän vaikea vaan on laiduttaa kun vähän väliä on määräys lepoon ja joku lääkekuuri päällä. Toivottavasti perjantaina jotain selviää.

Jaahas, eiköhän tässä ollut yhdelle kerralle yllin kyllin, toisen kerran taas lisää.

Viikonlopun saldo

Niin se on taas viikonloppu vierähtänyt ja duuniviikko kurkkii jo nurkalla. Kyllä se vaan sais olla niin päin, että viikonloppu ois viis päivää ja duunit vois sit paahtaa kahessa päivässä, lyhentäis vaikka kahvipausseja ja jättäis ruokatunnin pitämättä, kyllä sitä nyt pari päivää elää sumppipaastolla... Sitä ihmettä ootellessa.

Perjantaina Jippo kävi meitä moikkaamassa. Pikkuneiti oli niin iloinen että ja kovasti kasvanut ihan sitten viime näkemänkin, vaikkei siitä kovin kauaa ole kun pentukurssilla treffattiin. Heddan kanssa leikit luisti entiseen malliin, harmi vaan kun sää oli mikä oli ja toisaalta leikkijöiden vauhti oli mikä oli, joten kuvien laatu oli mikä oli eli surkea... Tässä kuitenkin pari malliksi.





Lauantaina saatiin viesti Porthoksen porukalta, näyttelymenestystä oli tullut VSP-juniorin ja VSP:n verran sertillä höystettynä. Aivan loistavan ihana uutinen illan iloksi.


Sydämelliset onnittelut vielä tätäkin kautta!

Tää päivä on sitten mennyt vanhimmaisen synttärijuhlien merkeissä, onnittelut hälle. Keskimmäinen oli leipassut omin pikku kätösin upean kakun ja nuo koristeruusut lehtineen ovat myös keskimmäisen käsialaa, eivät ostokamaa. Kiitos leipurille. Taitaa tosin meikäläisen leipojan lahjat vähitellen kadota kokonaan kun on tollanen hovikondiittorileipuri...



Meikäläinen oli suunnitellut päivän menun ja tosi hyvin olikin... Siinä kun kastike alko olla valmista aloin vasta ihmetellä, että missäs niitä spagetteja olikaan. Kaupassahan niitä, kaapissa vaan pien pussukka jotain kuitumallia. No makaroni on melkeen sama, paitsi, että sitä oli tasan yks pussi. Hetken mietittiin vanhimmaisen kanssa, et jos vaiks keitettäis lasagnelevyjä.

Lopulta löin kaik löytyneet spagetit ja kaik löytyneet makaronit samaan kattilaan; hyvää tuli ja kaikille riitti. Vaan ehkä ens kerralla kannattaa ensin kattoa mitä kaapissa on ja sit päättää ruokalista sen mukaan tai vaihtoehtosesti surffata suosiolla kauppaan.

Kun ei mummilassa ole pikkuvieraalle taaperokärryä, niin kyllähän fiksu lapsi keinot keksii: Viivin kupista sai ihan hyvän kärryn, vähän liukkaammin ois kyllä saanut luistaa ja vähän korkeempikin olla, mut tyhjää parempi kumminkin.

Viivi kohtaa eläinlääkärin osa joku

Viime yönä kuuntelin taas kerran Viivin yskimistä, aivastelua, röhinää, korinaa ja turinaa, eikä uneni laatua yhtään parantanut se, että Viivin oli hankala löytää asentoa, jossa olisi saanut kunnolla hengitettyä ja jos se sellaisen löysi, niin taatusti se edellytti meikäläiseltä jotain akrobaattista asentoa, jossa sitten yritin pysyä niin kauan kuin kykenin, jotta väsynyt Viivi olisi saanut nukkua rauhaisaa unta edes tovin.

Aamupäivällä pistin viestiä vanhimmaiselle, että miltä Viivi näyttää ja vastaus kertoi, ettei auta itku markkinoilla, lekuriin on mentävä, joten ei kun tilaamaan aikaa. Liekö koulujen syyslomalla vaikutusta asiaan, kun aikoja oli ihan mukavasti vapaana.

Ehdittiin hyvissä ajoin ell-asemalle, tosin se ei pal hyödyttänyt, koska siellä oli menossa keisarointi ja jouduttiin oottelemaan aika tovi ennen kun päästiin ell:n pakeille. Olin hengessä varautunut vähän kaikkeen, vaan tällä kertaa pääsimme "sillä normaalilla": tutkimus, verikoe ja antibioottikuuri.

Reilun viikon päästä on sitten vuorossa "vähän kaikkea" eli samalla rauhotuksella hoidetaan hammaskivi, katkenneen hampaan poisto ja nielun tutkimus sekä mahdollisesti myös nielun operointi, mikäli siihen on tarvetta. Kyllä toisaalta toivoisin, että olisi ja siitä sitten olisi myös apua, koska vaihtoehdot alkaa muuten olla vähissä...

Vaan ei surra etukäteen, asia kerrallaan, päivä kerrallaan ja ilot sekä murheet aikanaan.

Hei me leikitään

Voitasko me ottaa toi ja vaiks leikkiä sillä?
Ai millä? Ai tolla. Antaa olla.


Suukko!


Hali kans, hali kans!


Ai säkin oot joutunu väärälle puolelle.


Tuu tänne, tuu tänne!


Suukko!


Mä haluun tonne, pääsiskö tästä vaikka kiipeemään yli?
Mä taidan mennä nyt, ettei kukaan vaan pääse sanomaan, et se oli mun vika...


Hei älä mee, älä mee!! Hei mihin se menee?


Kato kun sulta on dödö pettäny.


Täytyy maistaa voisko tässä vetästä pikku päikkärit.


Jep, jep...

Lokakuuta länderimalliin

Cello: viilein paikka sen olla pitää


Totoro: kaikki varpaat suuhun, jos vaan mahtuu


Viivi: tietsikkatason alla ja mahollisimman monta tyynyä, kuis muutenkaan


Arska: emännän varpaissa, siitä on hyvä murista muille


Hedda: missä millonkin ja korvien tuuletus on tärkeetä


Kilpailu paikasta auringossa...

Tikkis ja Padi

Aamu valkeni aurinkoisena, maa oli kuurassa. Puista on lehdet kummasti harvenneet, taitaa talvi lähestyä. Linnutkin on ilmestyneet metsistä tarkastamaan, jos vaikka jo jonkun pihalla ois einestä tyrkyllä.

Aamupäivällä saatiin vieraaksi Tikkis. Kovasti on poika kasvanut sitten viime näkemän. Alkaa olla yhtä-jalkaa-ikänen. Partakin on kasvanut. Vanhat leikkipaikat poika tarkasti ja selkeästi vähän ihmetteli, että eikö näitten traktorinrenkaitten pitänyt olla jotenkin vähän isompikokoset...

Tikkis ja Hedda













Kiitos Tikkikselle ja emännälleen käynnistä!

Iltapäivällä tavattiin Padi.

Padi ja Hedda







Kiitos Padille porukoineen visiitistä!

Kukilla on taipumus kuihtua, näin ne säilyvät vielä senkin jälkeen kun jo lakastuvat.

Puheitta paras

Millasta koiranmuonaa teillä syödään?

Tänään oli "Greta siistiksi" -päivä. Vanhimmainen oli jo pessyt ja puunannut Gretaa kun kotiuduin, joskin hankalin osuus turkinhoitoa ootti vielä tekemistään. Täytyy sanoa, että Gretan karva kiilsi upeasti, ihan silmiä häikäs.

No sit se hankalin osuus eli housut ja nehän näin märillä takkuuntuu, ei auta. Eikä se nyt Gretan mielestä mikään nautinto ollu kun revittiin villat ojennukseen peräpäästäkin. Vaan siistiä tuli, tosin housut kutistu aika lailla, vaikka luultiin jo kaiken mahdollisen vaihtumassa olleen karva lähteneen.

Gretassa virisi joku "vauvavaihde", sen mielestä takkahuoneen nurkkaan ois tarvinut ehdottomasti päästä maate (ei mahu, ei mahu, kalustus ei enää oo ihan niin pelkistetty), siellähän se pentunakin. Siinä sivussa se sotki kaik mun DVD:t, joten ei auta kun käydä ne kaikki uudestaan läpi. Ohhoijaa. Lopulta löytyi rakas aarre: h... öö siis nalle... Kas näin.



Eilen saatiin sauna taas kuntoon. Kiukaasta palo vastukset joku aika sit ja siihen loppu saunomiset. No nyt on aparaatti korjattu ja kiuas lämpee jälleen. Hedda tais olla se, joka eniten saunaa kaipas, sauno jo eilenkin. Tänään sit kökötti saunassa kahteenkin otteeseen, eikä ois millään tullu pois. Ihme koira.

Ai niin, minkäslaista ruokaa teillä muuten koirat syö? Meillä ruoka näyttää niin tuoreelta, et liikkuu iteksiin, eikä oikein pysy säkissä...



Tai no oikeestaan Heddahan se siellä vaan imuroi pohjamutia

Hurmaava Hedda ja upeat K-kerpeleet

Tää päivä on ollut aika hektinen ja nyt tuntuu, että on takki aika tyhjä, vois melkeen jo kallistua punkan pohjalle, mut jos nyt kuitenkaan ei ihan vielä, kaikesta huolimatta.

Kello soi vähän ennen puolta seiskaa, se on ihan inhimillistä, aikasemminkin vois joutua sunnuntainsa starttaamaan. Aamupala, kamat kasaan ja suunta kohti Kotkaa. Vaan kerran eksyttiin, siis sitä naviahan meil ei oo, ehkä se joskus tulee. Lopulta oltiin ihan ajoissa näyttelypaikalla pienestä maisemakierroksesta huolimatta. Heddaa kyllä ensin vähän epäilytti moinen mesta, meinaan kun piti ensin kaatosateessa rämpiä, sit mennä meluseen parkkihalliin ja vielä joku törkee täti osotteli jollain helkatin piippauslaitteella.

KePo epäili, ettei Hedda liiku, mut liikku se ja hyvin liikkukin, tuomarin mielestä erinomaisesti ikäisekseen. Pöytä nyt oli vähän sellanen epävarma esitys, mut seisominen ja ravaaminen suju. Tulos KP ja ROP-pentu.



Palkinto hakemaan, samalla ilmotin toimistoon, ettei ehitä kyllä mihinkään loppukehiin jäämään ja sen jälkeen kohti kotia. Vettä tuli välillä kun aisaa ja tien pinnalla lillu isoja lätäköitä.

Kotona suuntima mökille sumppeja keittelemään. Ensin tuli paikalle Kuje kotijoukkoineen, olivat agikisoissa ja poikkesivat meitä moikkaamassa. Kiva oli nähdä, vaikkas aika hässäkkä olikin menossa, eikä niin hirmusti seurustella ehtinyt. Kuje on kehittynyt kovasti edukseen sitten pentujen, ei oo enää sellanen rimpula.

Sit alko K-porukkaa lappaa paikalle. Siis meillä oli K-pentujen yllätyskekkerit. Torstaina iltamyöhällä sain Caritalta viestin, et ollaanko kotona, jos pidettäis 1v-synttärit. Loistoidea, kiitos Carita ideasta sekä porukan kasaamisesta. Paikalla olivat KAIKKI kuus, uskomatonta, kertakaikkiaan uskomatonta, Porthos ihan Suomen rajojen ulkopuolelta. Niin ja tietty paikalla olivat myös isukki Jalo ja emä Muru. KIITOS KAIKILLE!!!!!


Jalo, Muru, Greta, Zorro, Rölli, Unna, Porthos ja Elsa.

Sää nyt ei ollut ihan viimosen päälle, onneks partyteltan katto-osa oli vielä paikoillaan, joten ei sateen takia paljookaan kastuttu. Vaan mutapainikuusikko huolehti sit kyllä siitä ihon kosteustasapainosta ihan kiitettävästi.

Jokaisella oli mukanaan synttärikakku (maksalaatikkoa tms. herkkua) omalleen ja paljon onnea vaan laulaa lurautettiin. Tässä herkkuhetki.


Rölli, Greta, Elsa, Unna, Zorro ja Porthos.

Lopuksi kaik koirat suihkutettiin ja pääsivät matkaan kotejaan kohti. Kuvasaldo on määrällisesti kiitettävä, laadullisesti... no vaihteleva, vaan eiköhän sielä ihan julkasukelposta materiaalia jonkusen verran löydy.

Sellasta menoa tänään :)

Takkakausi starttasi

Takkakausi starttasi. Takkakaudesta nauttivat täysillä takkakoirat isä Löppönen ja poikansa Popponen.






Muu poppoo viihtyy vähän kauempana hehkuvasta takasta, yleensä jaloissani tietsikkatason alla.



Ja joskus jaloissa on ihan tungosta, ei oikeen tiedä mihin nää räpylänsä sijottais.



Viikonloppuna täytyy kaivaa esiin ainakin lämpösemmät jalkineet... Juu, kyllä se vaan taitaa olla talvi tulossa.