perjantaina, joulukuuta 30, 2011

Tekemisen iloa

Aattelin ensin naputella joulukuun kuulumisia, myrskyjä, sähkökatkoja sun muita jännittäviä juttuja. Sen jälkeen harkitsin naputtavani jonkin sortin "näin meni vuosi 2011" -kokooman, kuten aika monet tuntuvat tekevän. Enpä vaan jaksanut keskittyä kumpaankaan...

Joo, Frida alotti juoksunsa, Hedda tekee omaansa edelleen, pariskunta on siis "eristyksessä" vanhimmaisen kanssa yläkerrassa. Toistaseks pyörivät vielä aina aika ajoin tossa "hallin" puolellakin, mut jonkun ajan päästä niiltä on varmaan se(kin) ilo karsittava.

Päätin tänään siis vähän vaivata poikien aivoja, josko siellä valtaan pääsisivät aivosolut... Kaivelin esiin jouluksi ostetun ja silloin käyttämättä jääneen aktivointihässäkän. Pojilla on ollut vähän ongelmaa ymmärtää "purkkimallia", joten ostin PetNetStoresta tällaisen:


Totoro sai kunnian alottaa ja tajusi oitis mikä on homman nimi. Vähän herraa ärsytti kun pallot pyöri takasin kuoppiinsa ja sit ei enää muistanut mikä kuoppa oli jo tullut tyhjennettyä. Pari palloa kyllä pyöri vahingossa lattiallekin.

Sit oli Cellon vuoro ja homma sujui het, no olihan tuo nyt toki katellut Totoron suoritustakin, etten tiedä oisko ollut hitaampi jos ois joutunut ite ekana kokeilemaan onneaan. Cello onnistui pyörittämään aika monta palloa pois alustalta, joten ei jäänyt niin montaa palloa pyörimään kolosta toiseen.

Totoro oli selkeesti sillä aikaa miettinyt kuin homma menis tehokkaammin ja toisella kierroksella se tökki palloja yli laidan, vaan pari palloa jäi pyörimään tielle. Cellon ajukopassa oli tapahtunut jotain samankaltaista ajatustoimintaa ja toisella kierroksella Cello huitoi nenällään pallot pitkin lattiaa, joten sai emäntäkin osansa aktivoinnista kun ensin yritti huonolla menestyksellä napata pallot kiinni vauhdista ja sit etti minne pallot oikein oli pyörineet.

torstaina, joulukuuta 29, 2011

Joulu

TotoPoro


PipariPoro


Tonttujoukko


Joulupukki, valkoparta vanha ukki


Jep, sinne meni joulu, meni sähköt, tulikin ja tuli Fridan juoksutkin.

torstaina, joulukuuta 08, 2011

Messarihässäkkää

Viikonloppu meni toden totta Messarissa. Jos oli lauantaina herätys aikanen meilläkin, niin enpä viitsi edes aatella Hannan herätystä, hän kun ajoi Tamperestista meille ja ehti vielä juoda sumpitkin ennen kun lähdettiin kohti Messaria. Amanda-raasu oli vähän onnettoman näkönen, se kun napattiin autosta ja asutettiin takkahuoneeseen... Aika karua.

Länderikehän äärellä oltiin hyvissä ajoin ennen yhdeksää, jotta Frida ehti vähän tasottua ennen kehän alkua. Leokehä alko sit puolestaan kymmeneltä, mutta kun Muru veteraaninarttuna oli se ihan vihonviimenen arvosteltava leo, ja kun niitä leoja oli aika monta, eikä tuomarikaan ollut maailman nopein, niin oltiin piiiiiiitkällä iltapäivässä kun päästiin kotio.

Sunnuntaina ei sentään aamulla anivarhain tarvinut paikalla olla kun länderit oli vasta iltapäivän puolella ja Muru taas se vihoviimonen arvosteltava kerpele. Lopulta Fridan ja Murun esiintyminen oli samaan aikaan, joten missasin veteraanin esiintymisen.

Lauantain saldo oli Murulle ERI ja SA, veteraaniluokan voitto ja VSP-veteraani. Sunnuntaina Muru sai myös ERI:n ollen veteraaniluokan toinen. Ja joo, ei ole kuvia kun ei niitä pyttykuvia olla vielä otettu.... Fridan tulos molemmilta päiviltä oli EH, lauantaina Fridassa ei ollut muuta hyvää kuin turkki ja väri, sunnuntain arvostelu sentään oli positiivissävyinen. Nyt saa neito ehkäs jäädä vähän aikuistumaan ulkomuodoltaan, jos se niin nyt koskaan tekee.

Messarin jälkeen on sit riittänyt kaikkea muuta hässäkkää ja töihinkin piti palata eilen. Kahdessa päivässä on niskat jo jäykistyneet, hartiat jumissa, että päässä vaan humisee, ja selkä jäykkä. Nenäkin alkaa vuotaa ja kurkkua kutittaa, jotenkin vaan en voi välttyä ajatukselta, että työpaikalla on jotain, joka ärsyttää hengitysteitä, todennäkösesti jotain hometta, vanha tasakattotalo kumminkin. Vaan näillä mennään ainakin jonkun aikaa...

perjantaina, joulukuuta 02, 2011

Messaria ja kysely

Se on livahtanut käsistä tämä "alkava viikko" ja kuvat oottaa edelleen käsittelijäänsä, vaan eikö ne sano, että hyvää kannattaa odottaa... tai jotain.

Tuleva viikonloppu menee tiukkaan ja tarkasti Messarissa, sieltä meikäläisen voi halutessaan bongata molempina päivinä joko länderikehältä tai leokehältä. Kaksi Kipazin-länderiseinäkalenteria on vielä "vapaalla jalalla" ja otan ne Messariin mukaan.

Vähän aikatauluista, jos kuka haluaa tulla sanan pari vaihtamaan:

Lauantaina

Länderit klo 9.00 kehä 75, ilmoitettu 14 länderiä, joten tunnissa homma on ohi.

Leonbergit alkaen klo 10.00, kehä 73, ilmoitettu 68 leonbergiä, Muru veteraaninarttuna kehässä ihan loppupäässä rotua, joten vaihtelevasti kehän äärellä iltapäivään asti. Kahden kolmen maissa kehä on ehkä ohi... tai sitten ei.

Sunnuntaina

Länderit kehä 47, ilmoitettu 17 länderiä, arvostelun alkamisaika sitten jääkin todennäköisyyslaskennalle, sillä ohjelmassa edellinen ilmoitettu kellonaika on 11.00 ja ennen ländereitä tuomarilla on 38 koiraa arvosteltavana, joten sanoisin, että länderien vuoro on noin 13.00 (ja tämähän sitten riippuu täysin tuomarin nopeudesta).

Leonbergit kehä 34, ilmoitettu 72 leonbergiä ja arvostelu alkaa 10.00. Muru kehässä siis samoihin aikoihin kuin lauantainakin eli joskus kahden maissa ehkä.

Saa nähdä meneekö leonbergit sunnuntaina länderien kanssa päällekkäin, onneksi on handleri Murulle ja onneksi molempina päivinä kehät on sattuneet suht liki toisiaan, joten on vähän helpompi surffata kahden kehän väliä, jos tarve niin vaatii.


HUOM!!
Kaikki te, joilla on länderi, on joskus ollut länderi tai jotka olette kiinnostuneita rodusta, käykäähän täyttämässä länderiyhdistyksen kysely. KIITOS!!

sunnuntaina, marraskuuta 27, 2011

Pikkujoulut

Tänään vietettiin koirallisia pikkujouluja glögin ja pipareitten voimalla. Herkkupöytä tosin lopulta melkeen notkui kun aika moni toi muassaan pöytään täydennystä. Sää ei meitä suosinut, vesisade alkoi vähän ennen treffiaikaa ja sitä jatkuu edelleen, vaan kun partyteltta nökötti edelleen kesän jäljiltä paikoillaan, niin voitiin olla tovi ulkonakin. Glögittelyt jätettiin kyllä sisätiloihin.


Pikkujoulun juhlijoita


Sylin täydeltä koiraa


Karvatakkujen kokoontumisajot


Söpöstelijä


Kohtalokas nainen ja myyty mies


Takapiru ja eilisen uupuneet voittajat

Pila voitti eilen agikisat, tarkemmat tiedot on multa kateissa, yllättävää, eikö.
Onnea Pila ja Hanna!!!
D-pennut täyttivät tänään 3 kk. Onnea naperot!
Tuhannet KIITOKSET kaikille pikkujouluun osallistuneille!

ps. Koirakohtasia otoksia ois ainakin kovasti tarkotus laittaa kotisivuille alkavalla viikolla.

maanantaina, marraskuuta 21, 2011

Säpinää

Viikonloppu oli varsin länderipitoinen ja hyvä koetinkivi sille kykenenkö palaamaan duuniin viikon kuluttua. Vaikka ohjelmaa oli kiitettävästi, niin ennätin silti levätä. Särkylääkettä en joutunut ottamaan, muttei olo kaikin paikoin ihan hehkeinkään ollut. Hankalinta on istua pitkään paikoillaan, paras olo on kävellessä tai pitkällään, että ei ihan paikoillaan seisominenkaan mitään herkkua ole. Huomenissa sit tohtoritäti päättää miten jatko menee.

Cello ja Totoro palasivat lauantaiaamuna kotio. Miljoonat kiitokset hoitotädille ja -sedälle poikien kaitsemisesta!!!! Vastapalveluksena tarjosin Tapalle murkkuikäsen länderin sosiaalistamisviikonlopun... Cellon ja Totoron mukana tänne tosiaan rantautuivat Kuje, Pila ja Tapa. Kuje ja Pila viettivät meillä lauantain ja Tapa "pääsi" KePon kanssa maailmalle.

Pilallekin lauantai teki varmasti hyvää, joutuihan tuo sietämään Muru-mummelia (muita kerpeleitä ei Pilan nenän eteen raahattu, mut Muru on niin ihanan rauhallinen, eikä ole erityisen kiinnostunut ländereistä, jos ne eivät ole kiinnostuneita Murusta), joka Pilan mielestä oli kyllä aika epäilyttävä. Jotkut asiat pentujen päistä tuntuvat haihtuvan taivaan tuuliin ja toiset pysyvät ikuisesti. Kuje ei Murusta välittänyt ja oli muutenkin aivan kuin kotonaan, ihanan rento ja helppo. Ei sillä koko kolmikko, Kuje, Pila ja Tapa, soluttautui meidän laumaamme todella sujuvasti, joten saatoin todeta, että 9 länderiä on kolme länderiä liikaa.

Sunnuntaina Pila lähti agikisoihin, joista voitto kotiin, onnea!!! Frida pääsi kisapaikalle mukaan saamaan vähän sen sortin sosiaalistumista ja nyt oli Tapan vuoro jäädä meille, tosin Kuje jäi sille henkiseksi tueksi, ettei tarvinut ihan yksin olla kuten lauantaina. Varsin hyvin Tapa tässä oli, mitä nyt välillä äkkiä ponkasi pystyyn ja ulvoi, sitten taas puuhaili muuta tai lepäili ja taas äkkiä ylös ulvahtamaan.

Ja eihän meille 9 länderiä riittänyt, vielä tarvittiin neljä lisää täydentämään sunnuntaipäivä. Kolmentoista laumaa ei sentään yhtä aikaa pihalle päästetty, enemmän vaan toiset tapailivat toisiaan ja osa ootteli aina vuoroaan. Pila siis tapasi sulhasensa, vielä toki ne silmäpeilit edessä, ja minä pääsin näkemään Totoron pojan, joka on kyllä niin totoromainen, niin totoromainen, että teki mieli syliin kaapata, mut kun ei mitään kovin painavaa vieläkään oikein arvaa nostella.

Joululahjatilaukset alkaa olla kaikki kotona, yhtä kovanonnen härpäkettä vielä oottelen ja sit voikin alkaa paketoida kamoja kuusen alle... tai no, ei meillä sentään kuusta vielä ole, että ehkä tyydyn jemmaamaan pakaasit johonkin pussiin tai lootaan.

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011

Pari kuvaa viikonlopulta


Viivi ja Kuje

Vaihtuvia villasukkia jaloissa eli porukkaa tietsikkatason alla


Kuje, Tapa ja Cello


Kuje, Totoro ja Viivi

KarvaTakku ja KaljuKaveri alias Arska ja Tapa




Oisko vähän isänsä poika? Ihan eivät ole samanikäiset kuvissa, kun ei ollut kunnon pönökuvaa isipapasta juur samassa isässä.


Totoro


ja poikansa Arttu

Kehittyiskö tästä jotain kevään pitkin


lauantaina, marraskuuta 19, 2011

Ländereitä, onhan heitä...

aika monta, etten sanois...





tiistaina, marraskuuta 15, 2011

Kohti normaalia

Hengissä ollaan, vaikka täällä hiljasta onkin ollut. Koululääketieteen näkökulmasta olin bloggauskunnossa lojuttuani lasaretissa pari yötä, omasta mielestäni en ehkä ihan niin sukkelaan. Eka viikko ei ollut elämäni hehkeimpiä, ei todellakaan, enkä viime viikkoakaan kehumaan kävis. Nyt elämä alkaa taas kulkea, joskin ihan varmasti koko sairis toipumiseen tarvitaan, en enää ees epäile, saa nähdä riittääkö ees, että onneks en ilmottanut Messariin kovin montaa koiraa.

D-lapsoset on pärjänneet upeasti uusissa kodeissaan, kuvia ja kuulumisia on tullut tosi kivasti ja yritän kuvagallerioita päivitelläkin tässä lähiaikoina. Uusiakin pentusuunnitelmia on ilmassa. Kerpeleitten osalta Greta sitten kun hänen armonsa suvaitsee juoksunsa tehdä, mikään maailman säännöllisin ei neitonen nimittäin ole. Sulhokin on ollut valittuna jo hyvän tovin, joten ei kun ootellaan. Länderien osalta katsellaan kuin käy Pilan kanssa. Silmäpeili Pilalla on edessä tässä kuussa ja sen jälkeen on jossain kohti sulhasensa vuoro mennä silmäsyyniin ja vasta sitten ryhdytään näitä suunnitelmia julkistamaan. Minäkö taikauskoinen??

Tänään sain viimein kaivettua pentujen kuljetusboxin romuvuoren alta pesua varten. Kylläpä Hedda ilmestyi topakkana tarkastamaan mitä lootassa oikein oli sisällään, ettei siellä vaan pennut olleet piilossa. Vaan tyhjä oli boxi ja nyt siitä on pentujen hajutkin jynssätty pois. Vielä kun tuo kuivaa, niin pistän varastoon toviksi.

Kämppä on sen näkönen, että tänne on toimitettu parin kierrätyskeskuksen kaik kaupaksi menemättömät rojut ja sen lisäks muutama kassillinen pulloja ynnä vielä jotain ihan roskaakin. Ohhoijaa. Vanhimmainen on kyllä uuraasti yrittänyt pitää jonkin sortin järjestystä yllä... ainakin se on tiskannu ja laittanu ruokaa, ruokkinut koirat, ulkoiluttanut koirat, kantanut puita ja toiminut autokuskina. Pitäisköhän tilata siivooja... no ei, se kuitenkin vaan sotkis mun hienon, painovoimaa uhmaavan, arkistointijärjestelmäni.

Se hyöty on ollut siitä, ettei kykene oikein mitään tekemään, että oon tilannu jo melkeen kaikki joululahjat koluamalla aikani kuluks verkkokauppoja. Vois kai sitä aikansa paremminkin käyttää, mut kun ekalla viikolla tuli luettua, niin tuntu, et nyt vois tehdä jotain muuta. Että sit kun muilla pukkaa joulustressiä, niin meikä voi vaan nauttia olostaan.

Näillä eväin kohti normaalia arkea, hitaasti mutta varmasti.

tiistaina, lokakuuta 25, 2011

Arska 12v, Viivi 9v

Iipat on lähteneet, viimonenkin, ja kun pojat on vielä maailmalla, niin kyllä onkin hiljasta. Eikä tartte juosta ulkona vähän väliä. Hieroja jo ihmettelikin, että miks mulla on pohjelihakset niin hiiskatin jumissa. Ei auttanut kun todeta, että ois kuule sullakin jos juoksisit sata kertaa päivässä ulos ja sisään, sisään ja ulos 10 kiloa pentuja boxissa (mut hei, iipat oli käytännössä sisäsiistejä lähtiessään), vaikkei niitä portaita montaa olekaan. No ne "porraslihakset" ne kuulemma jumissa olikin ja sitä ihmetteli, et kuin ne silleen toimistotyöläisellä...

Ei voinut välttyä ajatukselta, et kaikki pentueet pitäis kasvattaa syksyllä. Nää naperot ei vierasta vesisadetta, ei kaihda lätäköitä, sateensuoja on niille tuttu juttu, pimeys ei pelota eikä pimeydessä välkkyvät autojen valot, ei hirvitä pimeydestä äkkiä ilmestyvät mustat ja isot kerpeleet (tuskin muutkaan jutut) ja vuorokausirytmi loistava kun eihän säkkipimeässä yöllä viitti leikkiä. Mut joo, kasvattajalle voi olla mukavampaa mukavammat säät ja sienettömät maat.

Messariinkin tuli pari koiraa sit ilmotettua, vaikkas ilmomaksu alkaa olla niin suolanen, et kirvelee. Olin jättäny ilmottautumisen ihan viime tippaan, kuis muutenkaan, ja tietty joku ihme ukkosmyräkkä juur silloin päättää seilata tänne päin, tai aika ohi se lopulta meni, mut pelkäsin, et jää ilmot tekemättä: katkee yhteys, menee sähköt...

Kun sit hirmu tohinalla sain ilmot tehtyä, niin johan seuraava yö täytty näyttelyunista. Fridan kiikutin siinä kehään ja se ei seisonut ollenkaan, kävi vaan kehään maate (ja kaik kun tietää länderin, niin tietää kuin tyypillistä tollanen on, hahhaa) ja minä yritän houkutella seisomaan, vaan ei onnaa. Tuomarikin oli vaihtunut toiseen.

Frida mitattiin (joo, on se pieni, muttei liian pieni) ja sen säkä oli 38,2 cm ja minä ilosena, että no sittenhän se mahtuu rotumääritelmään. Mut ei tuomari siitä niin ilahtunut, vaan jatko karuja arvostelujaan, kuulemma vaaleenpunanen nahka kuultaa turkista läpi ja jonkun hienon latinankielisen tautidiagnoosinkin tuomari Fridalle anto. No lopulta, kun kerta mahtu rotumääritelmään, niin sai varaCacibin, muttei muuta, jota siinä taivastelin kun eihän junnu voi sitä vastaanottaa. Näyttelyssä oli kaksi länderiä ja molemmat narttuja Frida ja Enni (terkkuja vaan Petra) ja lopulta Enni oli ROP ja Frida VSP. Että sellanen uni tällä kertaa.

Arskan 12-vuotissynttäritkin tässä juhlitiin, ihan vaan rauhallisissa merkeissä, vähän herkkuja ja siinäpä se. Tässä kuva synttärisankarista jälkivaljaissaan.


Ikääntymisen huomaa parhaiten siitä, että Arskasta on tullut aamu-uninen, sen mielestä on ihan turhaa nousta aamulla niin hirmu aikasin, hyvin vois nukkua kymmeneen asti. Toinen ilmiö on kuulon huononeminen, mutta se hoituu omaa ääntään korottamalla. Ja jotkut äänitaajuudet arvon herra kuulee edelleen erinomaisesti.

Onnittelut Arskan veljille Artulle, Attilalle ja Romille!! Romista jo kuvan sainkin, Artusta on kuva luvattu ja Attilan toivottavasti tässä vielä tapaan ennen joulua.

Viivi tais juhlia isäukkonsa synttäreitä vähän turhan rankasti

vai oisko juhlinut omia 9v-synttäreitään muutaman päivän etuottia, jaa'a mene ja tiedä.

Huomenna hammaslääkäriin, hampaasta kun irtosi pala paikkaa, vai olikohan se hammasta, no ihan sama, terävä se on kumminkin, ei onneks särje (ainakaan vielä). En kyllä saanut aikaa omalle lekurille, mut ehkä tuokin, jonka pakeille menen, osaa tolle jotain tehdä, jos vaikka hiois pyöreeks ellei muuta.

Blogi ei kuoleennu pentujen lähdön myötä, mut vähäks aikaa hiljenee kumminkin, kuin pitkäks sen päättää Luoja ja lääkärit. Pitäkäähän ittenne ihmisinä!

tiistaina, lokakuuta 18, 2011

Harrastuskoira

Tilauksessa oli yksi kappale harrastuskoira ja mehän on tehty parhaamme, jotta pentu jo luovutusiässä ois edukseen...

Näyttelykoira pöydällä


Hiirikoira


Rottakoira


Paimenkoira


Suojelukoira


Rauniokoira

(niitähän pitää voida kuljettaa vaikeisiin paikkoihin esim. selässä, tämä otus löytyy milloin mistäkin pussista ja kassista)

Harrastuskoirasta pitää tietenkin löytyä myös taistelutahtoa...


Seura- eli sylikoira


Mitähän vielä ehdittäis opettaa ennen ens viikonloppua!?!

sunnuntaina, lokakuuta 16, 2011

Synttärisankari ja melkeen tyhjän pesän kriisi

Muru täytti tänään 9 vuotta. Mummu on edelleen erinomaisessa kunnossa mitä nyt muutama ylimääränen kilo on kertynyt. Turkki ei ole ihan parhaassa iskussaan, jotenkin tuntuu, että tämä vuosi on ollut yhtä karvanlähtöä... Silti aika upea, eikö?





Joku ehkä kysyy miksei Gretasta ole ollut 3-vuotiskuvia. Nooooh, tuota, joo, kun Gretan housuja huollettiin, niin pöksyjen piilosta löytyi hot spotin alku, joten ei kun kone käteen ja sursursur meillä on housuton Greta, jätettiin siis hirvenvasakuvat ottamatta. Oppispa tuo, ettei vesilätäköissä tartte istua ja sadetta voi hyvin mennä suojaan...

Pennuista kolmas on tänään lähetetty maailmalle, joten meillä on melkeen tyhjän pesän kriisi...



Huomenna kutsuu duuni neljän viikon kesäloman jälkeen. Lomaviikko lomasta toipumiseen ois ollut paikallaan...

lauantaina, lokakuuta 15, 2011

Pennut lentää pesästä


Meitä on jäljellä enää kaksi,


hellittäväksi, kammattavaksi...

perjantaina, lokakuuta 14, 2011

Lippujonossa

Uus leffa ensi-illassa, joten hyvissä ajoin iltapäivästä jo jononpoikasta lippuluukulla...


Leffan saamat ennakkoarvostelut ei oo kummoset:
juoni olematon, ohjauksessa toivomisen varaa, kuvaaja kaipaa lisäkoulutusta tai kuvauskalusto uusimista => yksi tähti.

Ei kun leffa pyörimään

tiistaina, lokakuuta 11, 2011

Hups heijaa ja muuta sellaista


Yhä alas yrittää...


renkaalle hän kiipeää...


sieltä näkee... auringon!


Metsuri


Rengasasentaja


Peltiseppä


Testaaja


Vanhimmaisen omin pikku kätösin tekasemat pentupunkat pentupakkauksiin


Lukutoukat... tai ehkä nää onkin jotain puujääriä.

Huomenna on sit pentutestin vuoro...

maanantaina, lokakuuta 10, 2011

Nokkospolku

Viimeks jäi mettäkeikka heittämättä kun Sienitieteilijä maisteli sieniä. Mitään jälkioireita ei maistelusta tullut ja sehän on pääasia. Vähän on sieni-into toennut, mutta tilaisuus tekee edelleen maistelijan, etsimisinto vaan on pikkasen pienempi. No toisaalta, jos ulkona maistuu sienet niin sisällä polttopuut, sähköjohdot jne. Doratin tunnuslause vois olla: Elämässä pitää olla makua.

Koska viimeks keikka ei onnannut, niin otettiin uusiksi tässä kun sää suosi (tänään se ei suosi, ei). Pennut taas boxiin, boxi kärriin ja menoks.



Raahasin boxin urhoollisesti hyvän matkaa ylämäkeen, jottei kukaan vaan eksyis entisille sieniapajille. Pennut ulos lootasta ja menoks.


Jaa, mihis me nyt oikein tultiin, ihan outo paikka.


Hei oota meitä, oota meitä, ei me tänne yksin haluta jäädä.


Aika rytö ja tässä sit pitäis pienen länderin rämpiä, höh.

Tarkotus oli alunperin vaan kävästä siinä polulla ja mennä sitä vähän matkaa, mut nälkä kasvaa syödessä, joten päätin rämpiä mettän läpi ja tulla pihaan leikkimökin kulmalta sen sijaan, et oisin palannut jälkiäni takasin kellarin viereen. Boxi oli mukana, kärrit jäi lähtöpaikalle.

Reippaasti pennut rämpi läpi risukkojen ja heinikkojen, vähän välillä piti rohkasta, mut kaikkineen hieno suoritus, paitsi ehkä reitinsuunnittelijan osalta suorituksessa oli toivomisen varaa... meinaan alamäkeen ei voinut mennä, se oli mutavelliä, ja ennen leikkimökkiä olikin yllättäen nokkospöheikköjä (mä luulin, et ne ois jo kuihtuneet pois). No ei kun pennut boxiin, ettei nokkoset polttele...



Aika vähällä selvisin, vaan sääret ja toinen käsi täynnä nokkosen polttamaa. Jep, jep. Mut tuli mettäkeikka heitettyä ja pennut oli aika väsyneitä kun päästiin sisälle.

Perjantaina pennuilla oli silmäpeilaus ja muutenkin eläinlääkärin tarkastus. Kaikkien silmät terveiksi todettiin ja muutenkin ovat ihan priimakunnossa, joten siltä osin jokainen valmiina lähtemään maailmalle.

Lauantaina Frida palautui kotio, mut pojat dognapattiin... Vähän meillä on siis hiljasenpuoleista ja sunnuntai-iltana, kun laittelin koirien ruokia, huomasin, että mulla oli kädessä yks ylimääränen kuppi. Pistin sen sit pois, niin ei tuu vahingossa laitettua ylimäärästä annosta.

Frida on löytänyt sisäisen paimenkoiransa ja vahtii pentuja aina kun pääsee niitten kanssa pihalle. Jos joku yrittää lähteä omille teilleen, niin Frida rientää ajamaan sen takasin "leikkialueelle". Tästä tietty seuraa se, ettei Frida voi joka kerta olla mukana, pennuilla pitää välillä olla vapauttakin.


Frida, Viivi ja pennut


Greta ja pennut


Tänään Frida on katsellut tosi, tosi tarkkaavaisesti sohvalla maaten, että kuin pentuja kuuluu komentaa, mallinnäyttäjänä on ollut Viivi, joka kyllä on ihan loistava siinä puuhassa: rajat ja kuri se olla pitää. Jos pennut riehuu Viivin mielestä liikaa, niin se menee väliin ja lopettaa riekkumisen tai tappelunnujakan, ellei tiukka tuijotus auta (yleensä auttaa), niin sitten huomautetaan vähän napakammin. Heddan puolesta ipanat saa tapella ja riehua ihan rauhassa, joten ihan hyvä, että Viivi on eri mieltä näistä asioista, niin minäkin. No välillä tietty saa riekkua rauhassa, muttei aina, eikä joka paikassa.

Ulkona on käyty, vaikka vettä sataa. Sateensuoja on pennuille tuttu aparaatti samoin märkä maa, sateen ropina, pimeys, autojen valot pimeässä jne. Sitkeesti ipanat tekee isommat asiat ulos, pissi nyt lirisee millon minnekin, mut kakkoja en edelleenkään monia ole sisältä putsaillut.

Hiustenkuivainharjotuksiakin on tehty; vanhimmainen kuivaa hiuksensa pentujen keskellä aina saunan jälkeen. Tänään harjoteltiin pannan pitämistä pienillä harjotuspannoilla ja kyllä ne oli kumman kutisevia, kutina levisi pannoista ihan ylt'ympäri kehoa, varmaan jotain kirppupantoja, joissa oli kirppuja...

Vieraita on riittänyt, että ainakin on pennut tavanneet ihmisiä melkosen määrän. Hauskaahan se pentujen mielestä on kun tulee aina uusia ja uusia varpaita purtaviksi ja uusia vaatteita kiskottaviksi.

Tässäpä tämä tältä erää, nyt valmistelemaan pentuja yöunille.