maanantaina, maaliskuuta 21, 2011

Juoksuja ja näytelmiä

Ihan ensin miljoonat onnittelut Porthokselle, joka niitti mainetta ja kunniaa männä viikonloppuna molempina päivinä, tarkemmat tulokset voi lukee tuolta meitin kotisivuilta. Sydämelliset onnittelut myös Porthoksen taustajoukoille ja lämpimät kiitokset handlerille!!!



Juhlasta arkisempiin asioihin.

Perjantaina, aika yllättävään aikaan, nimittäin noin 20.30, kun istuin iltapalalla punkkulasin kera, soi puhelin ja ell siellä soittaa Viivin pissinäytteestä... Hetken kesti ymmärtää, että se oli tosiaankin ell puhelimen toisessa päässä, eikä pennunkyselijä tai joku perjantai-illan häirikkö. Onneks "alotuspuhe" oli sen verta pitkä, että ehdin kartalle ennen kun oisin vallan munannut itteni. Viljely oli puhdas. Seuraavaks kokeillaan sit varmaan "pidätyskykylääkitystä".

Lauantain alotin Totoron esittelyllä, kaikkea ne ihmiset haluaakin nähdä. Herraa kiinnosti kyllä pal enemmän Viivin, Heddan ja Fridan "pissilätäkköjen" ettiminen kun mikään vieras ihminen, joten poika paineli puoliks nypitty turkki hulmuten pitkin pihoja. Arska ja Viivi huolehtivat edustamisesta pyörimällä jaloissa. Yritin kyllä sulkea parivaljakon portin taa, takapihan puolelle, mut siitä vasta älämölö nousi, joten jotta saattoi keskustella, niin piti antaa duon hääriä vapaasti. Teimme ehkä taas jonkin sortin vaikutuksen, minkä sortin, sitä en tiedä.

Luntakin pukkas tulemaan koko armaan lauantain... huoh. Varmaan yks kymmenen senttiä tuli taas lisää ja lumitöitä oli pakko vähän tehdä, vaikkei kyllä suoraan sanoen jaksais enää yhtään kiinnostaa moinen duuni ja siitä menin, mistä aita on matalin. Arskankin turkin jouduin sulattelemaan pariin otteeseen päivän pitkin, kun arvon herra keräs kunnon lumipaakut matkaansa.



Sunnuntaina oli vuorossa Fridan pentunäyttely, onneks taas tossa ihan naapurissa vaan, tosin olipahan hieno keksintö järkätä samassa paikassa kaks näytelmää yhtä aikaa, pentunäyttely ja joku muu näytelmä, beaglejen päänäyttely tai joku sellanen, jos nyt oikein käsitin, koskapa parkkitila kertakaikkiaan loppui kesken. Mekin nökötettiin kiltisti jonossa autuaan tietämättöminä parkkitilanteesta, vaan siinä kohti kun poliisiauto hurahti "väärää puolta" ohi, niin meikä päätti lähteä kävelemään kohti näyttelypaikkaa ajatuksella, että jos siellä on jotain poliisin vaativaa, niin voipa olla, ettei perille ennätä "ikinä". KePo jäi jonoon auton kanssa.

Siinä sit Fridan kanssa yritettiin tarpoa kohti näyttelypaikkaa kun vastaantulijoista suurimmalla osalla oli omasta mielestään niin SUURI auto, että olivat ajaa meikäläisen varpailta, pari kertaa teki suoraan sanoen mieli potkasta, vaikkas tilaa ois ollut väistääkin. Missähän järkättäis ihmisille kursseja "opi oman autosi ulkomitat". Ohhoijaa.

Perille päästyäni vähän kyselin ja siinä kohti kävi ilmi, ettei parkkitilaa kertakaikkiaan ollut, sitä mukaa pääsi autoja parkkikselle kun porukkaa lähti sieltä pois.

Näyttelypaikallakin oli ihan mielettömän ahdasta. Liekö jossain kohti sisätiloissa järkätyt koiranäyttelyt saman käytännön edessä kuin kissanäyttelyt: viimeisinä ilmottauneita karsitaan koska kaikki ei vaan mahdu. Toivottavasti siihen ei jouduta, mut kyllä paikalla ois sentään kiva mahtua ees hengittämään ja varsinkin pentunäyttelyssä ois kiva, jos ensikosketus näyttelymaailmaan ei pennulla (ja ehkä omistajallakin) ois ihan noi kaoottinen. Toisaalta jos tosta selvis kunnialla, niin Messari on kakunpala, siellähän on suorastaan ruhtinaallisesti tilaa tohon näyttelyyn verraten.

Fridalla on tosiaan ne juoksut. Onneks pennut ei vielä niin ymmärrä noista asioista, joten poikakoirat lähinnä nuuhki ilmaa meidän ohi mennessään, häkkiä kun ei ollut toivoakaan näyttelypaikalle saada, joten sinne ei päästy Fridaa piilottamaan, mut yritettiin pitää Frida kuitenkin tarkkaan poissa muitten nenän edestä, erityisesti urosten.

Esiintyminen kehässä sit oli mitä oli, kun mielessä oli vaan matossa olevat hajut, joten juokseminen oli nenä maassa hönkäämistä ja seisominen, joka on ollu tähän asti ihan idioottivarmaa, oli sellasta häsäämistä, että hävetti. Pöytään olen kyllä tosi tyytyväinen, Frida ei väistänyt, vaikka tuomari tuli aika ronskisti. Tuloksena ROP-pentu. Loppukehiin ei tällä kertaa jääty kanssakilpailijoita kiusaamaan, siellä ois väistämättä ollu Fridan peppu jonkun nenän edessä...



Näin herkkupäivien alkaessa puskea päälle Totoro on joutunut siirtymään häkkimajotukseen yön ajaks (huolimatta sydäntäsärkevän vetoavista katseistaan), se kun jatko yömerkkailujaan Fridan hullaannuttamana. Nyt on öisin rauha talossa ja enää (toivottavasti) vajaa pari viikkoa piinaa jäljellä. Meinaan on tää päiväsaikaankin aika rassaavaa kun koirat ei oo tottuneet päiväkausia kestävään "aitaamiseen" tyyliin, sun vuoro olla keittiössä ja muut saa olla olkkarissa, no nyt on sun vuoro olla olkkarissa muitten kanssa ja sä meet puolestaan yksinäs kökkimään keittiöön. Nytkin Frida, joka on vuorostaan kyökissä, marisee koko ajan, siinä kun Totoro makaa onnellisena korissa tossa mun jaloissa. No aikans kutakin.

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Kastemekko, kakku, korut ja koiria

Minäkö laiska blogin päivittäjä nykyään? En suinkaan, aika vaan suhaa ohi sellasta vauhtia, etten perässä pysy. Ja ehkä siinä sivussa suhaan itekin välillä ohi, etten perässä pysy... ööö... joo, no eteenpäin.

Viime sunnuntaina kastettiin Valon päivänä päivänvalon nähnyt päiviemme Valo. Ei, ei Valoksi, vaikka oishan sekin ihan kiva nimi ollut , mut ei, ei tällä kertaa kuitenkaan Valon päivänä syntynyttä Valoa. Valon sijaan pikku prinsessa Ruttu sai nimekseen Minja Kristiina.


Vähän täytyy kehua, kukas se kissan hännän nostaa, ellei kissa ite, että oon ihan ite, omin pikku kätösini, virkannut tuon kastepuvun. Siinä on kastettu kaik kolme tytärtäni ja nyt tyttärentytärkin.

Eikä se ole omena kauas puusta pudonnut käsistään on näppärä keskimmäinenkin, kas tässä hänen ihan ite, omin pikku kätösin tekemä ristiäiskakku, siis myös nuo jok'ikinen koriste.





Juu, on ne käsistään näppäriä myös vanhin ja nuorin, kumpikin tavallaan, vanhimmainen värkkää ihania käsityöjuttuja ja nuorimmainen piirtää loistavasti.

Ristiäiset meni ihan hienosti. Ainoa juttu, joka jotenkin ärsytti ja toisaalta nauratti, oli se, että kastetilaisuudessa pappi koko ajan pyörähteli "seurakunnan" ja lapsen väliin, valokuvasaalis itse kastamisesta on siis hyvin niukka, vaikka kuin yritin kipittää ympäri kappelia, että ois paremmin ollut tilanne kameran linssillä, ainoa "virallinen valokuvaaja" kun olin. Miksun kastanut pappi oli tässä asiassa pal näppärämpi, hän aina katsoi, ettei seisonut edessä, joten hyviä kuvia on paljon ihan siitä kastemaljaltakin. Niin ja jos kuvaajat nyt unohdetaan, niin näkeehän se "seurakuntakin" paremmin, jos ei pappi seisoa pönötä koko ajan eessä.

Tänään oli ihana historiallinen päivä
yli 26 vuoden sovittu "avioliitto" pankin kanssa päättyi ts. velat on nyt maksettu ja velkavankeus päättynyt, ainakin tältä erää. Vähänkö siisti fiilis, siis uskomattoman upea. Jess!!!


Vaan siirtykäämme koira-asioihin...

Viivi kävi tänään eläinlääkärillä, ihan vaan hammashoidossa eli hammaskivet poistettiin, mut samalla tietty oli hyvä vilkasta muitakin juttuja, joten tutkittiin Viivin korva ja polyyppitilanne. Korvassa on tällä hetkellä kaksi polyyppia, vaan tilanne rauhallinen, joten ei hätiä mitiä. Samalla tutkittiin Viivin rakko, Viivi kun on keksinyt pissiskellä esim. sohvien taa aika ajoin... Mitään ei löytynyt, tai no viljelyn tulokset on vielä tulematta, mut ainakaan mitään kiviä tai kiteitä ei ollut, eikä kasvaimia. Jos viljelykin on puhdas, niin Viiviä odottaa "inkontinenssilääkityksen" kokeilu.

Viivi


Arskassa on alkanut tuo ikä valitettavasti näkyä, alkaa ilmeisesti ainakin kuulo heiketä samoin hajuasti ja kun näkökykyä ei ole, niin alkaa varmaan olla toisinaan hippasen ahdistavaa. Niinpä Arskalle "määrättiin" D.A.P (juu ja Arska ei ollut mukana vaan ootteli reseptiään kotona). Sitä Nlan M&M:stä hakiessani tuli Arskan ongelmat puheeksi ja sain kokemuksen syvällä rintaäänellä annetun vinkin "äijävalmisteesta" (Gerivet). Katotaan mitkä on vaikutukset vai onko niitä. Kaikkea pitää kokeilla paitti mitä kaikkea se nyt olikaan kun ei pitänyt.

Fridan juoksu etenee ja Totoro alkaa reagoida, joten nyt ei molempia oo enää pidetty samassa tilassa yhtä aikaa. Ei Totoro mitään hirmuista kohkaamista harrasta, mut sen verran kuitenkin, ettei voi samaan tilaan enää päästää ees valvovan silmän alla. Niin ja aamun iloksi merkkas Fridan häkin alla olevan lipaston (Frida nukkuu siis yönsä häkissä, ihan turvallisuussyistä), että se iskee äkkiä häkkiä Totorollekin, jos tollasta käytöstä alkaa esiintyä. No ei tässä enää oo kun pari viikkoa piinaa ja sit se on Fridan osalta ohi.

Mut kyllä se totta on, että pojilta lienee viisainta poistattaa pallit kohta puoliin, elo on menny sen verta levottomaks kun näitä narttuja tässä on, eikä ne juoksujaan samaan aikaan pidä. Enkä usko, että on pojillekaan terveellistä käydä noilla kirroksin monta kertaa vuodessa, tällä erää sentään Cello on lomailemassa ja koettelemassa Adeinan hermoja... En edelleenkään suosittele uroksia ja narttuja saman katon alle, ellei sitten ole "lehmän hermot" ja ylettömän kärsivällinen, tai toisen sukupuolen edustajat on leikattuja.

Lopuks vielä pari kuvaa...

Tää optinen harha on pakko laittaa: Greta ja kaksijalkainen Tiuku kilpasilla.


Kevät keikkuen tulevi


lauantaina, maaliskuuta 12, 2011

Nyt kutsuu sua Kuusamo...

Tänään tapahtu dognappaus, suosiollisella siunauksellani tietty, ja pahaa aavistamaton Cello lähti valloittamaan maailmaa... tai no, ei ehkä sentään maailmaa, mut ehkäs osaa Suomesta kummiskin.



Toivotamme Cellolle onnistunutta ja antoisaa lomareissua. Ellei muu, niin ehkäs edes se eturauhanen vähän, naisseurasta huolimatta, lepää

Me jatkamme levottomien aikojen elämistä kahden uroksen voimin, Fridalla kun alkoi juoksut. No Arskaa ei pal juoksuset nartut kiusaa, kummasti pallien puuttuminen rauhottaa, mut katotaan kuin kauan menee ennen kuin Totoro muuttuu mahdottomaksi, nyt tuo ainakin kuorsaa Arskan ja Fridan vieressä kaikessa rauhassa.

Ja koska Frida alotti juoksunsa, niin se tarkottaa, minkä olen käytännössä ja vuosien saatossa huomannut, että myös kasvu alkaa päättyä. Jos multa kysytään, niin ois tota kokoa vähän enemmän saanut tulla. Toivon, että vielä juoksun päätyttyä ees sen pari senttiä ottais korkeutta lisää, jotta ois kunnolla ees Viivin kokonen, joka on noin 38 cm. Näyttelyitä ja rotumääritelmää aatellen vähintään toi määrä pitäis saada kasaan.

Entäs sit Fridan pää, se on pieni, enkä oo todellakaan ainoa, joka on sitä mieltä. Frida onkin saanut uuden lempinimen Kääpiöpää, lyhyesti Kääkkä vaan. Jos vaikka muuten Frida on noin about Viivin kokoluokkaa, hintelämpi vaan, niin pää Viivillä on varmaan kaks kertaa isompi kun Fridalla. Heddankin pää on tosi pal isompi ja Heddankaan pää ei oo mitenkään iso, pienempi kun Viivillä, vaik Hedda on muuten Viiviä isompi (niin eikä Viivi oo mikään jättipää, jos joku alko niin aatella).

No asiat menee kun on mennäkseen, mut jos ei Frida saa vähän "lisää päätä", niin saattaapa olla, ettei tartte näyttelykehiä enää pentuluokkien jälkeen pal kierrellä, ei tolla babyface -lookilla. Vaan antaa nyt ajan kulua, katotaan kesän kynnyksellä tilannetta uudelleen.

Ja nyt ei kun täytyy toivoa, josko Gretaan tarttuis Fridan juoksut...

keskiviikkona, maaliskuuta 09, 2011

Kerpeleitä, onhan heitä

Jos viime viikolla esittelin ländereitä niin tällä viikolla olikin sitten kerpeleitten vuoro. Tietty hyödynsin tilannetta siinä mielessä, että otin Fridan mukaan ulos, jotta se sai tavata pari mukavaa vierasta sosiaalistamismielessä. Päätös osoittautui muutenkin hyväksi, meinaan Frida puolestaan juoksutti kerpeleitä pitkin Lepikontietä, joten kerpeleistäkin irtosi "katsojille" enemmän kuin ois ilman Fridaa irronnut.

Frida toimi jäniksenä ja Greta ja Tiuku juoksivat perässä. Jos juostais suoraa tietä ilman mutkia, niin luulenpa, että Frida jäis toiseks tolle kaksikolle, vaikka onkin nopea ja ketterä, on Greta ja Tiuku kuitenkin sen verta nopeita. Ketteryydessä Frid kyllä voittaa, joten Frida siis jallitti Gretaa ja Tiukua juoksemalla auton ympäri. Vaan ei ne ole tyhmiä kerpeleet, äkkiäkös kaksikko keksi, että tehdäänpä yhteistyötä: Greta toiselta puolen autoa, Tiuku toiselta ja kas Fridalla olikin täys työ pärjätä kisassa...

Murua ei juokseminen pal jaksanut kiinnostaa... tai no kerran; silloin se näki mun kaivavan nameja taskusta. Mut hei, tuli todistettua, että Muru juoksee edelleen ihan sujuvasti kun tarve vaatii. Muuten Muru lähinnä kerjäs rapsutuksia vierailta ja yritti kaivaa namit meikäläisen taskusta.

Ois kyllä pitäny olla kamera mukana (ja valoa tietty sit enemmän), ois saanu kunnon action-kuvia kerpeleistä. Mitä opin tästä: seuraavan kerran kun yritän saada kunnon juoksukuvia kerpeleistä otan Fridan avustajaks.

Mitäs muuta. Juu, yritin tänään järjestää itteni petipotilaaks kaatumalla takaoven portaikossa. Katoin kyllä, että joo jäässä on ja märkä on, täytyy mennä varovasti ja sit menin varovasti pärsseelleni. No ainakin menin niin varovasti, etten lyönyt itteeni mihinkään, ei siis mustelman mustelmaa, enkä rikkonut vesipulloa, joka mulla oli kädessä. En myöskään kastellut Länderi-lehteä, joka mulla oli toisessa kädessä. Niin nopeesti olin taas jaloillani, ettei ees vaatteet kastuneet. Se oli vähän kun hidastetussa filmissä; seurasin ihan kun ulkopuoleltani kuin lihakset teki työtä ja sai kropan väistämään iskun toisensa jälkeen, aika vinkee tunne muuten. No nyt ne lihasparat on aika jäykän oloset ja hierojakin on vasta ens viikolla.

Ai miks mulla oli Länderi-lehti mukana? No olin just kaartanu pihaan, en vielä ees vaihtanu vaatetusta, ja aattelin lukasta lehden siinä auringossa samalla kun koirat riekkuu pihalla... Omakotiasumisen iloja

maanantaina, maaliskuuta 07, 2011

Hedda Hirmuinen 2 vuotta

Hedda täyttää tänään kaksi vuotta. Jotenkin Hedda tuntuu toisinaan paljon vanhemmalta ja toisinaan taas miettii, että miten siitä voi olla vaan kaksi vuotta. No, kaksi vuotta yhtä kaikki.



Jos onkin Hedda nyt tullut naisen ikään, niin tavat on monessa kohti pikku kakaran tai murkkuikäsen. Fridan kanssa leikki maittaa, aika ajoin taas on teiniangsti päällä... toisaalta pitää niitä poikiakin jallittaa ja välillä voi iskeä vanha äijä Arskaakin. Onneksi on mistä valita, ihan mielialan mukaan



Hedda kotijoukkoineen onnittelee kaikkia sisaruksiaan aikuisen ikään pääsystä!

perjantaina, maaliskuuta 04, 2011

Tukka hyvin ja 7kk

Tämän illan saldo tähän menessä: kasvikset kalapedillä valmiit ja Viivillä tukka hyvin. Tai no parit karvat näkyy (kun kuvista katoin) harottavan mahan alla ja karvasaappaat on jalassa, mut jalkakarvoja en kyllä nypi kun kert en nypi omianikaan. Varsinaista "ennen-kuvaa" mulla ei ollut, mut viime vuodelta yks Pian ottama, jossa Viivin karva on samassa jamassa, ainakin suunnilleen, kun se oli ennen kun alotettiin.



Hovikuvaaja oli piiloutunut jonnekin, varmaan sänkynsä alle, ettei joutuis taas koiria kuvaamaan, joten KePo napsi nää kuvat. Osaa KePokin kuvia ottaa, mut kyllä vanhimmaisen ottamat on aina parempia ja niitä on aina enemmän, suorastaan kymmeniä, joista valita ne parhaat, siinä kun KePon saalis on pari kuvaa.

Ensin ilman salamaa puolipimeessä...


sitten vähän tarkempi kuva Viivin uudesta lookista

Jää katsojan omaksi mielipiteeksi kumpi näyttää paremmalta turrikkalook vai siisti Viivi, mut Viivillä nyt vaan on sellanen turkki, että se on välillä nypittävä pois tai Viivi alkaa näyttää siltä, että sen hoito on kokonaan laiminlyöty sama kuin usein kampaa.

Ilmeestä näkyy mitä mieltä Viivi tästä kaikesta hässäkästä on


Ja koska kaikki haluavat pöydälle, sinne pääsystä oikeasti kilpaillaan, niin Viivin jälkeen pöydällä sai seisoksia Totoro, sitten Cello, Hedda oli kai piilossa vanhimmaisen kanssa siellä sängyn alla, ja pitihän sitä lopuksi ottaa 7kk-kuvat Fridasta, kas näin.





Molemmat neidot samaan kuvaan, vaikkas KePo epäili, ettei onnistu.



Ei Frida enää pal taida Viiville korkeudessa hävitä, ainakaan kuvan perusteella, isoja eivät kyllä oo kumpikaan. Vähän sais Frida vielä kasvaa ja erityisesti päähän sais tulla volyymia...

Lopuksi vielä lauman vanhin eli Arska 11v5kk ja nuorin Frida 7kk


torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Karvoja, karvoja, enemmän karvoja

Tupertaisko tänne jonkun sanan, vai oisko ollut viisainta jättää ees yrittämättä. Kevätväsymys (tai flunssanpoikanen) on ottanut vallan ja parina iltana on nukuttanut kun viimosta päivää. Ennätys ehkäs pitkään aikaan tuli eilen, kun treffit Nukkumatin kanssa oli jo het iltakasin jälkeen, vaan eipä näyttänyt koiriakaan moinen kiusaavan. Tai no Frida jäi KePon kanssa kukkumaan, loppulauma lähti mun kanssa nukkumaan. Että runollistakin vielä ja pöh.

Tiistaina esittelin sujuvasti tätä meidän riemukasta laumaa eräälle rodusta kiinnostuneelle pariskunnalle. Täytyy sanoa, että meno oli taas just niin hienoa, ettei ainakaan liian ruusuisia käsityksiä pääse syntymään. Ensin karjuttiin kita- ja nielurisat lepattaen... tai no ihan näistä oli jokainen oma hurmaava itsensä.

Arskan piti koko ajan pitää jotain meteliä ja onhan se sokean maailma toisenlainen. Ai niin, paitsi Cello ei ehkäs ollut ihan oma ittensä, se sai jonkin ihmeen apinakohtauksen kun porukat tuli sisälle. Ei se niistä vieraista mitään, mut nyppi mua hihasta hyvän tovin ennen kun rauhottu, että vähän oli herrassa kierroksia havaittavissa. Toisaalta putkiaivo kuvittelee, että Heddalla on juoksu... NOT. Kyllä täällä sit järjestyskin saatiin aikaan ja vierailijoille riitti rapsuteltavia. En sitten tiedä tekikö katras hyvän vaikutuksen vaiko huonon, mutta vaikutuksen ihan varmasti.

Eilen surffattiin Nummelassa kun piti hakea koirille ruokaa ja ostaa lapsenlapselle ristiäislahja. Niin ja koirien aamuherkkutilauskin oli saapunut postiin, nyt on taas pitkäksi aikaa aamunamit kaikille. Siinä juur kun oltiin kotio lähössä, niin tuli puhelu Zorron kotoa ja hyvä tovi riittikin juttua, se kun on kerpelekasvattini Zorro astunut elämänsä ensimmäisen neitosen 1.3. Jos ken lisätietoja mielii, niin kennel Alnuspark tai morsio Ronjan blogi.

Tän illan oon käyttänyt Viivin nyppimiseen. Olihan sitä jo alotettu, jäljellä oli vaan paksu kauluri, turkislakki ja villahousut. Tänään ne on riisuttu, onhan se jo kevät tulossa. Viivi nuortui 7,5 vuotta ja näyttää teiniltä. Vielä kun viimeistelen pään (sääli vei voiton ja jätin posket, kulmakarvat ja parran rajan odottamaan huomista), niin neiti on kesätrimmissä ja kunhan turkki vähän kasvaa niin näyttelytrimmissä, tosin ei Viivi kyllä taida enää kehiin palata. Ois sillä kyllä kroppakin taas oikeestaan bikinikunnossa, kun joskus viimosissa näytelmissä tais joku tuomari huomauttaa, että on ollut ruoka-aikaan kotona...

Totorolle on nypitty "satula", valitettavasti kaikki karva ei vielä irtoa, huomasin kun olin jo tehnyt tuon ihanaisen "reiän" toisen turkkiin. No onneks Totoroa ei niin kovin kiinnosta onko tukka ojennuksessa vai ei... hyvä niin, koskapa vahingossa tempasin pojan taannoin kaljuks, vaikka väitän kyllä, että se ite oli käynyt tunkemassa päätään aidan raosta jonnekin (naapuriin tai tarhaan tai jotain), enkä tunnusta vieläkään, että oisin nahkaa myöten tukan kiskonut. No punanen päälaki Totorolla oli, yhtä kaikki, hyvän tovin. Nyt on sentään jo tupee kasvanut paikoilleen.

Vanhimmainen on nyppinyt Heddan, joten neito on siisti, Celloa ei oo nypitty koskaan, eikä tarttekaan, Frida näyttäis kanssa siltä, ettei turkille pal mitään tartte ikinä tehdä, ihanan helppoa, ja Arska tarttis ajella kesäkuosiin, oon vasta näyttänyt Arskan pörrölle saksia, en konetta, kun en raatsinut kaljuksi kovilla pakkasilla vetää, vaikkas turkki sit kerääkin lunta.

No kohta alkaa varmaan kerpeleitten karvat rapista, ettei vaan aika kävis pitkäks...