
Klikkaa mua
Ensin porukka näytti hirmu hidaskasvuselta: oletus Hetalta ei tule maitoa ihan niin pal kun olisi suotavaa, riittävästi kuitenkin ylläpitämään kasvua, joten pulloja ei tarvittu… tai ehkä pitäis sanoa ”ei huolittu”, sillä kyllä niitä kokeiltiin, mutta porukka vaan sylki tuttiin, eikä hommasta tullut mitään. Syntymäpaino ei kaksinkertaistunut viikossa, nyt kuitenkin kaikki naperot on jo ylittäneet kilon rajapyykin, myös pikku-Tilak


Koko jengi pesuvadissa
Mahdollisimman aikaisin (lue: kohdassa 2 vkoa) mukaan tuli jauheliha-munankeltuainen-mössö. Sen maistuvuudesta voisi päätellä, että maitoa ehkä kumminkin tuli aika riittävästi, olen nimittäin antanut jauhelihaa oikeasti nälkäisille (vaikka ne olivatkin tuplanneet painonsa viikon kohdilla) ja siinä oli mennä sormetkin jauhelihan lisäksi ja kun pennun pisti lattialle, niin se yritti kiivetä takaisin syliin syömään ja nuoli kavereittenkin suupielet. Sellaista ei tämän porukan kanssa ilmennyt, osa oli suorastaan nihkeitä syömäreitä.

Dolmio ja syömisen ilo...
Kolmen viikon kohdilla ruokavalio monipuolistui, muttei ruokahalu niin hirmusti lisinnyt. Joku söi hyvin, joku huonosti, joku ei ollenkaan, että ehkä sitä maitoa lopulta tulikin yllin kyllin, nämä vaan ovat ”kääpiösakkia”… toisaalta niinhän se on isoisä Cellokin, urokseksi varsin pieni. Oisko nämä sitten niitä, agilitytermejä käyttääkseni, mediländeriuroksia …


Ruokaympyrä
Nyt jengi on keksinyt, että äidin kupilla voi käydä, oli siellä mitä vaan ja siis sehän on aina parempaa kun huttu omassa kupissa, sehän me toki tiedetään, ihan jokainen, kuin ruoho vihertää aidan takana ja aurinko paistaa enemmän naapurikunnassa. Kohta kai Hetan kupit on syytä pistää siten, ettei pennut yllä, koska näin pennuille ei kehity mitään ruokarytmiä ja Hetalla taas pitää olla ruokaa saatavilla aina kun nälkä iskee, ei moista lössiä muuten voi imettää.

Bandun ateriointinäyte
Ensin näytti, että kovin hitaasti lähtevät pennut liikkeelle, nukkuvat vaan ja syövät, nälän heikentämät


Pärnilla seikkailee
Joku jää yksin nukkumaankin kun pehmoisen pedin löytää.

Hertta unessa olkkarissa isojen punkassa
Urheasti käyvät paperivuoren kimppuun (tilasin astioita ja paketissa oli paperi poikineen), sitä voi vaikka ihan purra.

Kuplis ja paperien hyökkäys
Ekalla ulkoilulla ei mitään ulvontakonserttia, ei paljoa ees piipitystä, vaan reippaasti päin nurmikkoa… vaikka sehän toki oli märkä ja kylmä, ettei siellä nyt oleilla kannattanut, eikä saanut, koska itse korkeimman omakätisesti nostelin pentuja takaisin retkihuovalle… ei ehkä ois pitänyt / tarvinut / kannattanut.

Metsään monen mieli
Olen muuten ekaa kertaa saanut seurata nk. ”vaaleana syntyneitten” värin kehitystä. Sen tiesinkin valmiiksi, että tummana syntyneet vaalenee ja jopa lähes mustasta pennusta tulee usein ihan ”normaalin” värinen eli valko-ruskea. Mutta on ollut mielenkiintoista nähdä kuinka syntyessään lähes valkoisilta näyttäneet pennut on kesän auringossa ruskettuneet


Täplis-blondi ja Tupla-tumma
Ja Totoro sitten, Totoro on haltioissaan kun talossa on ”vauvoja”, yrittää seurustella niitten kanssa minkä voi ja onneksi Heta sen sallii. Cello ei ole yhtään niin ihastunut pentuihin, Hetan ruokiin kyllä, ja onkin kerran onnistunut vierailemaan kupilla. Heddalla ja Fridalla, ainakaan tällä hetkellä, ei sitten olekaan asiaa pentujen luo.

Tilak ja Totoro
Ellei kukaan osannut lukea rivien välistä, niin suosikkini on pikkupoika Tilak, joka tässä yrittää saada peukalon irtoamaan kädestä,

...tai no Täplis on myös ihana ja Hertta ja... jotenkin nuo vaaleana syntynet vetoavat, kai kun ne tuntuvat niin eksoottisilta

