Ne ovat täällä tänään

Ei auttanut yöuni selkään yhtään mitään, melkeen päinvastoin, mutta eipä se mitään kunnon unta ollutkaan, kun selkää jomotti koko ajan, eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Ei auttanut kun tilata lääkäri ja ilmottaa duuniin, että se on tätä nyt, ei voi mitään. Lekuri kirjotti sairista loppuviikon ja tyrmäyslääkityksen lisukkeeksi. Että eiköhän tämä tästä kun vielä jotenkin saa ittensä perjantaina akutädin hoiviin.

Ongelmallisinta tän selän kanssa on autoon meno. Niinpä, kun sinne lääkäriasemalle ei voi pakulla mennä, ei riitä parkkihallin korkeus, tuntu enemmän kun tyhmältä kun ensin piti varovasti vääntäytyä autoon sisälle kaikkia tarttumapintoja hyväksikäyttäen ja sitten tarvittiin James (ei tullut mieleenkään ajaa ite) nostamaan oikee koipi autoon sisään kun ei koipi kertakaikkiaan noussut autoon sisälle, ei sitten millään, raastoi selästä liikaa. Erityisen noloa se oli kotiinpäin lähtiessä kun viereisessä autossa joku tyyppi seuraili tilannetta...

KePon avustuksella hoivailin pennut aamulla ja päivällä. Lekurin jälkeen KePo raahasi köörin pihalle ja mä raahasin vaan pelkän kameran. Vähän sen jälkeen kun saatiin pennut sisälle, niin tulivat KePon siskontytöt pentuja kattomaan. KePo siitä suori duuniin, mä jäin ryystämään sumppia sukulaisten seuraksi. Heit sitten auttoivat ja raahasivat pennut ulos ja takasin sisälle ennen lähtöään. Vanhimmainen auttoi kolmannen ulkoilun kanssa, joten tänään on oltu ahkeria ulkoilijoita. Vielä on pentulan siivous, mutta eiköhän siitä selviä, lääkkeet tuntuvat purevan varsin hyvin.

Tänään pennut ovat vallanneet koko talon. Kun ne heräävät ne leviävät hetkeäkään empimättä ympäri taloa ja riekkuvat kuka missäkin. Nyt on aika keräillä jotain tavaroita talteen, siis lähinnä omien koirien korit, etteivät pennut pissi niitä ihan pilalle. Pennut myös sammuvat minne sattuu, eivätkä enää väsyessään kipitä pentulaan nukkumaan.

Viivi ja Cello ovat ottaneet leikittäjän roolit ja niitten puuhia pentujen kanssa on ilo seurata, Aasa ja Arska ovat kuin mummo ja vaari konsaan ja seuraavat menoa sohvalta käsin ja Chili on kovasti sen näköinen, että mä olen nyt osani hoitanut, hoitakoon joku muu loput. Arska välillä vähän touhuaa pentujen kanssa, mutta aika vähän, se on selvästi luovuttanut isänroolinsa tässä vaiheessa pentujen kasvua Cellolle. Kotisivuilla on muutama kuva pentuvahdeista työssään.

Selän takia viisainta jättää kirjottelu lyhyeen, mutta huomenna taas uudestaan.