Ihmisten säikyttely pitäis olla laissa kielletty. Eilen, kun kaikessa rauhassa puuhailin sisällä, soi ovikello. Nykyään tosi harvoin kukaan soittaa ovikelloa, siis niin, ettei tiedä, että joku on tulossa, ja teki mieli olla avaamatta, mutta jotenkin sitä ei osaa niinkään tehdä, joten taapersin ovelle kun koirakuoro huusi kurkut suorina.
Eteisen ikkunasta näin, että pari pikkupoikaahan siellä seisoi portaalla. Ajattelin, että no, joku keräys taas, keksejä, arpoja, rintamerkkejä tms., onkohan mulla yhtään käteistä rahaa kotona... Avasin oven ja pikkupojat ilmoittivat, että he tulivat MEILLE katsomaan koiria... Joo, joopa joo. No meillä ei nuo hurtat ole pikkulapsiin tottuneita, eikä pennut vielä ymmärrä sen lajin harjottelusta, joten eipä nyt ihan heti tullut mieleeni päästää poikia sisälle. Enkä oikein muutenkaan osannut olla äärimmäisen riemastunut ventovieraiden lasten yht'äkkisestä ilmestymisestä oveni taa vaatimaan sisäänpääsyä. Eipä olis aikoinaan tullut pieneen mieleenikään päästää omia ipanoitani rimputtelemaan tuntemattomien ovikelloja ja ilmottamaan, että tulevat sinne leikkimään. Tietty on täysin mahdollista, etteivät poikien vanhemmat olleet tietoisia jälkikasvunsa edesottamuksista, mutten sitä välttämättä plussaksi lue. Lisäksi tiedän kokemuksesta, että kerran ovella, aina ovella tai vähintäinkin pihassa, varsinkin jos vanhemmat tekevät pitkää päivää ja lasten on oltava kotona, eikä mulla nyt kertakaikkiaan ole mitään aikomusta ryhtyä kenenkään lasten palkattomaksi lastenvahdiksi, näin se vaan on, inhottavaa eli ei.
No pojat siitä sitten lähtivät, kun en sisällekään päästänyt, rapsuteltuaan hetken aikaa Murua, joka armollisesti suostui astumaan portaalle kun pari kertaa kehotin. Ei Murukaan kyllä näyttänyt siltä, että olisi riemastunut moisista yllärivieraista. Tai ehkä se vaan reagoi mun reaktioihini. Miten mulle taas kerran tuli sellanen olo, että pitäis muuttaa enemmän maalle... Kerran jo muutettiin maalle, mutta nyt keleen taajamat tunkee aina vaan lähemmäs ja lähemmäs, katuvalotkin ovat tohon vääntäneet, vaikkei me niitä olis haluttu. Plääh!
Pennut kehittyvät ihan älytöntä vauhtia. Nyt kun silmät ovat auki, niin vähitellen alkaa keho olla hallussa. Tää tarkottaa muutamaa levotonta yötä, nro 1 oli viime yö. Pennut paarustivat kuka minnekin ja milloinkin ja sitten ne alkoivat vinkua tai ulvoa hartaasti kun eivät päässeet eteenpäin silleen kun olisivat halunneet tai eivät päässeet sinne minne olisivat halunneet. Chili siitä sitten pomppaa aina katsomaan mitä tapahtuu ja niin taas muut pennut heräävät ja alkavat vaeltaa paikasta toiseen ja kierre on loputon. Niinpä yritin aina ehtiä nostamaan pennut takasin pesään, ennen kuin meteli yltyi älyttömäksi. Tietty mä voisin oman mukavuuteni nimissä teljetä pennut pienempään tilaan yöksi, mutten mä niin halua tehdä. Eikä sekään kaikessa auttaisi, nytkin piti välillä nostella pentuja Chilin toiselta puolen toiselle puolen, vielä eivät tahdo hevin päästä Chilin yli, eikä aina ollut tilaa kiertääkään, mutta aina oli tilaa kiljua kurkku suorana. No kuten sanottua, niin monien mielestä tän vois hoitaa helpomminkin, mutten mä halua, että on helppoa, mä haluan, että on hyvä ja mun periaatteideni mukaista.
Tänään näin ekaa kertaa kuin pennut saivat aikaan jotain leikintapaista, siis haukkailivat toisiaan. Ne myös murisivat ja haukahtelivat. Ja Finaali hermostu mulle kun menin tuuppimaan sitä maitobaarissa, kattoessani että Fiktio sai hyvän paikan. Finaali oikein märisi mulle suureen ääneen. Sieltä ne pienet persoonat nyt alkavat kuoriutua esiin, todella mielenkiintoista, ihan älyttömän mielenkiintoista.
Ulkona olis upee ilma, mutta jää nää ulkoilut toistaiseksi aika vähiin kun ei pentuja vielä voi ulos viedä. Täytyy toivoa lämmintä maaliskuun loppua ja huhtikuun alkupuolta, niin päästään ulkoilemaan ihan kunnolla. Voidaan tehdä metsäseikkailuja ja pihatutkimuksia. Tosin lumen alta myös löytyy yhtä ja toista, jota en soisi koirien löytävän. Eilen löysin pihasta kuolleen jonkun jyrsijän, kovin iso se ei ollut, mutta aika tuntemattomaksi käsitelty. Pitkä häntä oli oikeastaan ainoa tunnistettavissa oleva osa otusta. Että sellaset löydöt sais kyllä jäädä tekemättä... Toisaalta tää löytö oli ilmestynyt ihan portaita liki, että sen oli varmaan joku koirista jostain löytänyt, elävänä tai kuolleena, ja raahannut pihalle.
Jaa, mitäs mä tässä koneella oikein pönötän, olis kai mulla jotain kotiduunejakin, vaikka pennut just nyt nukkuukin. Kuvia seuraa ehkäs myöhemmin tai ainakin voitte toivoa niin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti