Totta, se on totta!!!

Tänään oli jännittävä päivä, onneks oli duunia sen verran, ettei ehtinyt jännittää ennen kun pihaa haravoidessa kun piti jo tarkastaa, että onko a) puhelin mukana, b) ettei se vaan oo soinu ja jääny kuulematta. Ja mistä sitä tietää kuin pal ollaan myöhässä iltpäivästä. Lopulta taskusta kuului tekstarista ilmottava ääni...

Kaikesta huolimatta...

Kuje on kantavana, JESS!!! Pentuja siis tulollaan, laskettu aika toukokuun lopulla, kesäohjelma ja kesäloman paikka on nyt siis varmistettu. Vielä pitäis päättää, että remontoiko takkahuoneen ennen vai jälkeen. No se on ehkäs päätettävä tänä viikonloppuna ja sit on pistettävä töpinäks... tai sit on jätettävä asia nyt ja palattava siihen sit joskus heinäkuun lopulla kun pennut on lähteneet.

Aurinko on paistanut, pihaa on haravoitu koirien avustuksella, naama on saanut RIITTÄMIIN aurinkoo, viikonloppu on edessä, viikko takana, hyvää säätä on luvattu, kurssipäivät on vaan viistuntisia ja Kuje on tiine. Voisko tän viikonlopun enää paremmin alottaa.

Nauttikaa, kesä on tulossa!

Päiviensyöjäkone

Mihin ihmeeseen tästä hukku pari päivää?? Mulla on nyt vähän sellanen fiilis, että siinä kun toisten pyykkikoneet syö sukkia, niin mulla on täällä joku sellanen kone, joka syö päiviä. Ei sillä, että oisin mitään ihmeellistä saanut aikaan, pihaa oon vähän raapinut, lähinnä laattapihaa, varsinaiset haravoinnit kun on voinut toistaseks unohtaa.

Ai niin, sit oon käsitellyt vähän kuvia, jotain sain jo kotisivuillekin. K-pentujen kokoontumisajojen ryhmäkuvat on nyt työn alla, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Oon huomannut, että sekin voi olla ongelma kun kuvaa paljon, siis useemman sata kuvaa kerralla: menee aikaa ihan siihen, että valkkaa ne kuvat, kun työntää kuvagallerioihin. Ongelmansa kullakin, sano.

Yks ilta meni jätevesijärjestelmäasioissa, sekin systeemi kun on sit uusittava, ei kelpaa enää tuo vanha, vaikkei mun mielestäni huono olekaan kun on kaivoa ja kenttää jne. No uus on nyt sit siinä vaiheessa, että ellei lupa-asioissa ongelmia tule, niin tänä kesänä se tontille tupsahtaa. Ei ne kyllä luvanneet nuoria salskeita miehiä yläosattomissa järjestelmää asentamaan kun suunniteltiin, että käydään sit likkojen kaa lepotuoleihin siihen kaivannon liki sidukat handussa. Ajatella mikä markkinarako: silmäniloa kaupan päälle, tilaa sinäkin järjestelmäsi meiltä...

Nyt alkaa sormet syyhytä takkahuoneen kimppuun, se kun tarttis remontoida. Lattia on huutanut tekijäänsä jo hyvän tovin, en vaan päästänyt KePoa lattian kimppuun ennen K-pentuetta. No nyt asialle on kyllä sitten pakko tehdä jotain, Greta on auttanut päätöksen teossa, sillä mikäpä sen mukavampaa pennun mielestä kun napata kiinni jostain törröttävästä muovimaton kulmasta ja repiä siitä suurella nautinnolla. Niin ja löysipä Greta myös ne pari seinään vesijohtojen jäljiltä jäänyttä reikääkin...

Jatkossa takkahuoneeseen ois tarkotus siirtää mun työpisteeni ja osa kirjahyllystöä. Tosin en tiedä mihin tunkisin takkahuoneen toisen puolen yläkaapeissa olevat romut... Ehkä on viimein aika käydä kaikki tosillaan läpi, sillä silmällä nimittäin, että mitä säästää ja minkä on aika lähteä maailmalle.

Ja jottei liikaa ehtis paikoilleen jämähtää, niin ens viikonlopun vietänkin sitten kurssilla, onneks ei sen kauemma tartte mennä kun Nlaan. Eikä muuten liity mitenkään koiriin.

Vastaus Pikku-Fliin haasteeseen

Saatiin jo tovi sitten haaste Pikku-Fliiltä, mut vastaaminen on jäänyt, vaan parempi myöhään kun ei milloinkaan, joten tässä meiltä; kolmas kansio, kolmas kuva.


Katos nyt kun siihen ei saa koskea, en mä mikään tyhmä ole. Ihan sama kuin kauan ootat, niin mä en edes yritä, tää selkis mulle kerrasta. Näin taitaa tuumia Totoro.

Kuva on otettu pentukurssilta ja tässä ois tarkotus harjotella EI-käskyä. Toistot oli Totorolle myrkkyä, kyllähän sitä fiksu poika kerrasta tajuaa, joten KePo sai pitkästyä rauhassa sillä aikaa kun muu ryhmä harjotteli.

Kolmas kansio, kolmas kuva -haaste lähtee meiltä seuraaville:
Astra
Dawana (jos kiireiltään ehtivät)
Oliivi ja Rae

Sunnuntaisuihketta

Vilskettä ja vilinää on taas kerran riittänyt, vaan eipä käy aika pitkäks ja hauskaa on ollut, joten ei käy moittiminen. Aamupäivällä porhalsin Nlaan pranayama kertaukseen, jonka järjestämisestä kiitokset Sarille. Nyt kun sais itteään niskasta kii ja löytäis päivärytmiin sopivan kohdan...

Kotiin ehätin sopivasti auttamaan KePoa jälkien siivoomisessa, KePo kun oli hippasen tutkinut kuivuria, joka ystävällisesti päätti lakata toimimasta. No nyt toimii taas ja onpahan siistitty koneen taustat, kyljet sun muut ja heitetty yks lokerikkokin pois pölyä keräämästä.

Kahdelta saapui sitten Rölli-poika kera emäntänsä ja isäntänsä. Tumma ja komia poika on Röllistä kasvanut, tuohon kun vielä saa massaa ja rotevuutta iän myötä, niin a vot. Yhteiset leikit on hyvin nuorisolla muistissa ja Röllillä ja Gretalla näytti olevan tosi hauskaa keskenään, millään eivät olisi malttaneet lopettaa yhteisiä puuhiaan.





Illansuussa lähdettiin KePon siskontytön tyttären synttäreille. Hurmaava Taika siellä ryntäsi meitä vastaan ja fanitti meitä koko vierailun ajan. Ihana neito, niin ihana, ei voi muuta sanoa. Paljon on Taikassa samaa kuin siskossaan Viivissä. Kuten kuvasta näkyy, niin pikkasen on vielä turkissa viimeisteltävää



Olipa kyläpaikassa tällaisiakin ihanuuksia...



Tähän on hyvä lopettaa ja sit ei kun saunan kautta odottamaan uuden viikon alkua.

On hanget korkeat nietokset

Tällainen ylläri odotti meitä aamusella.


Koirista se kyllä oli ihan ylikivaa...


"Siskokset" Tiuku ja Greta.


Mut nyt me kyllä tultais jo sisälle.

Mutakylpyjä

Tänään ei lunta eikä räntää näkynyt, onneks. Pihan mutakausi kuitenkin sen kun jatkuu ja erityisesti Arska ottaa kunnon mutakylpyjä. Oon seurannut hommaa, se menee kyllä niin, että Cello ja Totoro jallittaa äijää ihan kybällä ja juoksuttaa sen kaikista mutalotikoista, ite väistävät taitavasti. No Arskaa muta ei kyllä haittaa, se ei oo koskaan ollu mikään "hienohelma" kuten vaikkas Viivi.

Mutakylvyt on kuulemma iholle hyväks, näin olen kuullut, että ehkä ne on hyväks myös koiran iholle. Mun selälleni mutakylvyt, koirien nimittäin, tiedäkään miten vaikuttais jos ite ottais pienet mutapainit pihalla, kuitenkaan ei oo hyväks, varsinkin länderikokosen peseminen ottaa lujille, tarttee varmaan kehitellä joku pesuteline, johon koiran nostaa, meinaan 4xkaksinkerroin Nxpäivässä tekee kipeen selän.

Ei sillä, laattapihan hoitaminenkin voi saada kummia aikaan. Tänään olin jo fiksumpi, mut eilen tein oikein kunnon mogan:
a) menin ulos ilman luuria
b) raaputin liian ison alan pihaa
c) harjasin sen saman liian ison alan
d) menin keinuun istumaan
e) en vetänyt takkia selän suojaksi
No keinussa tuntu ihanalle istua auringon paistaessa naamalle, vaan miten oli ylösnousun laita... hetken siinä aattelin, että istun pihalla hamaan maailman tappiin kunnes joku keksii mua kaivata. Se oiskin sit kestänyt, koska nuorimmainen oli nukahtanut yläkertaan ja muita ei kotona ollut, KePokin tuli tavallista myöhemmin, vanhimmainen vielä myöhemmin. Onneks sain kiskottua itteni jalkeille.

Ai niin, ilmotin Gretan lopulta erkkariin... siitä se voikin show tulla, ei meinaan olla kyllä harjoteltu tuon taivaallista, vaikka voishan sitä aatella, että onhan tässä hyvää aikaa vielä, vaan itteni tuntien sanoisin, että siltä osin peli on käytännössä melkeen menetetty, en usko äkilliseen näyttelytreeni-innostukseen pennin vertaa. Positiivisesti ajatellen; ellei Greta ole luonnonlahjakkuus kehissä, niin tiedossa on huippuhupaisaa sähläystä yleisön iloksi. Ja niinhän mä olen kaikille snaonut: näyttely ei oo mikään haudanvakava juttu, ottakaa rennosti ja leikkimielellä. Taidan tehdä KePot... Ne kun vielä muistaa Amalian ja KePon kehäseikkailut Riihimäellä 1995 (ja heitä on, tiedän) voi nauraa jo valmiiks

Pihan siivousta

Tänään oli sen verta upee iltapäivä, että päätin lähteä kattomaan joko pihalla vois tehdä jotain. Haravoinnin voi jättää haaveeks, liian märkää vielä. Mayojen muinainen uhrilähde on edelleen jäässä, ei voi tehdä mitään. Istutuksia mulla ei juur ole, koirat on huolehtineet niistä, joten ei mitään mullan kuopsutusta.

Vaan laattapihaosuudelle pääsi jo puuhailemaan. Raaputtelin siis pois vanhaa kuollutta nurmikkoa laattojen välistä. Vaikka mun mielestäni laattojen väleistä kuuluukin kurkkia ruohoa, niin rajansa kaikella kumminkin. Ihan en koko laattapihaa arvannut yhtä soittoa putsata, aattelin, ettei pian kädet enää toimi sen jälkeen, sitä kun kuitenkin suurimman osan ajastaan istuu koneella, eikä tee mitään lihaksia vaativaa. Aika iso osa kuitenkin tuli käytyä läpi.

Koirien mielestä oli tietty ihanaa kun joku oli niitten kanssa ulkona pitkään ja hartaasti. Viivin mielestä laattavälien raaputtelu oli ihan pro-hommaa, se yrtti koko ajan hyökkiä työkaluun kiinni. Vanhimmaisen Astra Pipuliinakin oli meidän matkassa ja sen mielestä oli mielettömän mukavaa mutustella jotain niistä multamöykyistä... Ja juokseminen se vasta ihanaa olikin, siis koirien mielestä, siinä sivussa likasivat mun housuni, puutarhakeinun ja ittensä, joten kun selkä kankeena vääntäydyin viimein sisälle, niin sain vielä pestä joka iikan ja sen päätteeks vielä saunan. Jippii.

Huomiseks onkin sitten luvattu taas vettä, lunta ja mitä lienee, plääh, kuivais jo piha ja tulis vähän enemmän kesä.

Viikko vierähti

Niin se aika kiitää ja viikko vierähti, ei kulje aika kitumalla mun kellossain, paitsi vois kai vauhtikin olla aika kiduttavaa, jos sen sellasena ottais.

Mitäs me tehtiin pääsiäisenä?? Pari päivää meni ruokaa laittaessa ja nuorisolle seuraa pitäessä. Tulevaisuudessa, kun tytärten perhekoko ehkäs suurenee, niin pitää kenties ottaa valmisteluloma etukäteen ja toipumisloma jälkikäteen tällästen suurten juhlien, kuten joulu, pääsiäinen, juhannus, kohdilla. No ei vainen, yhdessähän siinä tehtiin ja puuhattiin, yks yhdessäolon tapa sekin, eikä lainkaan huono sellanen, ei edes puudu takamus.

Valokuviakin piti ottamani, ois ollut säätäkin sen verran, mutta piha on niin kammottavassa kunnossa, ettei siellä mitään voi kuvata. Ja toisaalta kun koirat painaltaa pihan läpi, niin ne on niin kamalassa kunnossa, ettei niitä kehtaa kuvata, muta vaan roiskuu ja rapa lentää. Tassuja on siis riittänyt pestäviksi ja pyyhittäviksi viime aikoina ja välillä on saanut pestä koko koirankin... No nyt näyttäis, että tilanne alkaa helpottaa, ainakin kaikki lumi ja jää on sulanut ja piha on alkanut vähitellen vähän kuivahtaa, kunhan vaan ei tulis vesisateita.

Tänä vuonna tuuppasi taas kunnolla pintavettä kaivoonkin, vesi on kerrassaan juomakelvotonta, maistuu ja haisee sammalille ja on ihan vihreetä. Niinpä kannetaan juomavesi mökiltä, johon se tulee eri kaivosta. Salaattia tehdessä mietittiin nuorimmaisen kanssa, että kumpi on lopulta parempi vaihtoehto; pestä vihannekset vai jättää ne pesemättä... Pesin ja sit kuivasin, vaihtoehtosesti kuorin. "Kaivoremonttia" siis tiedossa tässä ihan lähiaikoina.

Tässä arvon edelleen, eikä oo kun huomenna vika ilmopäivä, että ilmottaisko Gretan leonkerpeleitten erikoisnäyttelyyn vaiko eikö... KePo tosin sano, että ehkä sun tarttis vähän treenata. Ei auttanut kun todeta, että lahjattomat treenaa ja vetää Arosan eka näyttely mukaan, ei meinaan ollut Arosa kaulapannassa kulkenut kertaakaan ennen näyttelyä... se kyllä sit hippasen näky kehäkäytöksessä ja muistaakseni arvostelussakin luki, että koira ei pidä kaulaimestaan. Yllättävää. Joo, no oikeesti KePo on ihan oikeessa: tarttis treenata.

Tarttis ottaa pientä näytelmäkertausta myös Totoron kanssa, jos sit vaikka loppuvuodesta mentäis kehiin, meinaan, jos Kuje on kantava ja pyöräyttää pentueen toukokuun lopulla, niin meiltä jää koko alkukesän näytelmät väliin. En ota sitä riskiä, että tuon muassani jostain näytelmästä jotain ei-toivottuja-tuliaisia, pöpöjä tai öttiäisiä. Siinä mielessä tietty Greta pitäis ilmottaa, se kun pääsee sit seuraavan kerran kehiin vasta junnuluokkaan, muistaakseni.

Tiukulta lähtee turkki tuppoina, josko se viimein tekasis sen ekan juoksunsakin ja alkais sit vaikka kerätä massaa... toivossa on hyvä elää, uskossa vielä parempi, sano lapamato. Murun turkki kasvaa kohisten, häntä rouvalla tosin on vielä aika pötikkä, ei oo hienot hapsut vielä valmiit, ei jaloissakaan, muuten on jo komee ja kiiltävä karva.

Viivi on nypitty siistiksi, Totoro on nypitty myös, joskin pientä viilausta ois jäljellä. Cello on aina ja alati silittämättä siisti, ei sitä koskaan tartte nyppiä, no näyttelyyn ehkä 10 karvaa poskista ja toiset 10 rinnasta. Arska tarttis vetää kesäkarvaan, on nyt aika pehko ja pörrö.

Että ihan tätä normaalia meille; hiekkasia lattioita ja koirankarvaa, märkiä tassuja ja kurasia turkkeja, tahrasia vaatteita ja paljon pyykkiä.

Nyt on kiitoksen paikka

Kiitokset kuvat.fi-palvelulle PALVELUSTA!! Eipä mennyt montaa hetkeä siitä kun pistin viestiä, niin jo tuli viesti takaisinkin päin. Nyt kaikki näyttää toimivan ja K:laisten uudet kuvat ovat nähtävillä kunkin kuvagalleriassa.

Tässä kohti lähden hyvillä mielin unten maille.

Pääsiäisostoksilla

Tänään saatiin sitten kuvattua Greta 6kk. Olihan aikamoinen esitys taas kerran... taidan tehdä siitä vielä kuvasarjan "näin kuvaat Gretan". No saatiin me muutama onnistunutkin kuva, ei siinä mitään, joten ei turhaa työtä kuitenkaan.

Rölliä lukuunottamatta kaikista K:laisista ois uusia kuvia, MUTTA kuvagalleria ei suostu lisäämään niitä. Olen yrittänyt sen sata kertaa tässä illan pitkin, lopulta luovutin ja pistin "vikailmoituksen" menemään. Toivottavasti huomenna kaikki ois kunnossa ja Röllistäkin kuvia, ainakin niitä tänään luvattiin.

Tänään käytiin tekemässä pääsiäisen ruokaostoksista suurin osa. Lopulta yllättävän pieni lasti, kannattaa siis tehdä ostoslista ja noudattaa sitä. Nyt pitäis olla perustarpeet koko pääsiäisen ruokiin, maitoa ehkäs joutuu kuitenkin vielä hakemaan ja jos tässä mitä muuta vielä keksii ennen torstai-iltaa. Pääsiäisen aikana en aio kauppaan raahautua.

Nyt raahaudun joka tapauksessa vällyjen väliin, joten Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä.

Hengissä ollaan

Hengissä ollaan, uskokaa tai älkää. Viime viikko oli lähinnä kyllä duunia ja kellonsiirrosta toipumista. Onnellisia ne, joihin kellonsiirto ei vaikuta, meikäläisellä menee vähintäin viikko moisesta toipumiseen...

Yhtenä päivänä, tais olla perjantai, oli kyllä aika jännä fiilis kotiutua. KePo oli duunissa, vanhimmainen oli duunissa, meikä siis eka kotiutuja. Turkutieltä jo vilkasin kotipihaan, juu'u ekana oon paikalla, muut ajoautot liikenteessä. Kun sitten lähdin kääntämään autoa parkkiin, vilkasin pihalle. MITÄ ihmettä, miten siellä voi juosta jolkottaa ländereitä kohti porttia??? Vielä jotenkin voisin käsittää, että herra Popponen ja kenties oikein tiukan paikan tullen herra Löppönen, mutta että Arska ja Viivi.

Vaan selityksensä kaikella: vävy oli heittänyt reissuun lähtiessään keskimmäisen ja Miksun meille, keskimmäinen oli sitten, kun ketään ei ollut kotona, mennyt omin avaimin sisälle ja tietenkin päättänyt käyttää koirat pihassa kun sattui ekana paikalle. Vaan olihan vinkee tunne kun aivot huus, että mahdotonta ja silmät todisti ihan päinvastasta.

Lauantaina porhallettiin KePon kanssa Messariin, jossa PetExpon pentunäyttelyssä debytoi kolme K:laista: Elsa, Unna ja Zorro. Kaikki käyttäytyivät loistavan mallikkaasti, vaikka esittäjät taisivatkin HIPPASEN jännittää, ja arvostelutkin, mitä siinä nyt äkkiä niitä vilkasin, olivat tosi hyvät. Hieno avaus kaikilta. Oli upeaa olla tukenanne, varsinkin kun ite ei tarvinut hermoilla kehään menon kanssa, Gretaa kun ei ollut ilmotettu...

Greta me ristittiin tänään uudelleen... Greta on nyt Skunkki. No eihän se nyt Gretan vika tavallaan ole, olipa vaan neito jossain välissä aamua (kuudelta käytin Gretan ulkona ja silloin kaik oli ok) oksentanut muutamat "lätäköt" ja sitten nukkua horottanut siellä tuotostensa seassa, ei nyt lätäköissä sentään, mut jossain roiskeissa. Gretan turkki haisi siis todella herkulliselle, ois pitänyt oikeesti pestä, mutta kun mukana oli vaan haju, karva oli ihan puhtaan olonen, niin ei sitten alettu siihen hommaan, luotettiin, että tuoksu ulkona tuulettuu. Tuulettuhan se, osin, illalla katku oli jo siedettävä. Ois sittenkin pitänyt pestä.

Piha on yhtä mutavelliä, jippii, jippii, jippii, ihan mun suosikkia. Kuraa tulee sisään sitä tahtia, että taistelu on epätoivoista. Koirat pitäis oikeesti pestä joka armas päivä, siis leonkerpeleet, usein länderitkin tai ainakin Arska. Tai no Murusta on vanhemmiten tullut hienohelma, joten se on aina melko siisti. Greta on sellanen melko kuranen, se ei kuitenkaan rakasta löhnöttää mutaliejussa, joten kurasuus rajottuu välille tassunpohjat maha.

Tiuku puolestaan on oikea pikku murjaani ja on aina kammottavan kuranen. Tiukulla onkin turkinkäsittelyä tiedossa pääsiäisenä kun näyttäis turkki olevan lähtölinjoilla; ensin pesu ja sitten harjaus ja kampaus, siinä sitä on KePolle puhdetta kerrakseen. Masentavinta on, että ellei jotain ihme-pika-kuivumista tapahdu, niin pesua seuraavana päivänä kukaan ei usko, että Tiuku on pesty. Pitäis vissiin laatottaa koko piha...

Sijoituskotia etsitään

Etsitään yhteistyökykyistä ja näyttelyistä kiinnostunutta sijoituskotia leonberginkoiranartulle. Mieluiten tietty mahdollisimman liki Lohjaa, kuitenkin maximissaan noin 100km Lohjalta.

Tämän hetkisen työtilanteeni takia yhteydenotot mieluiten sähköpostitse kipazin[AT]kipazin.com, puhelimeen en välttämättä ehdi vastaamaan, tai vastaamaan ehkä, mutten puhumaan, edes iltasella, sähköpostia voin naputella kun sopiva tauko on. Ens viikolla toivottavasti helpottaa, tämä työtilanne nimittäin...

Vuoden 2008 veteraani

Tätä asiaa on pitänyt hautoa hetki, jotenkin Aasasta kirjoittaminen (tai mikä vaan Aasaa koskeva asia) sattuu edelleen ja nostaa kyyneleet silmiin. Aasa kuitenkin ansaitsee tulla muistetuksi tässä kohti, Aasa on kannuksensa ansainnut, vaikka onkin jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Aasa kävi viime vuonna neljässä näyttelyssä, oli niissä jokaisessa ROP-veteraani, sen lisäksi yhdessä ROP ja kolmessa muussakin sijoittui PN-kehässä (PN-sijoitukset: 1xPN1, 1xPN2 ja 2xPN3). Viimeisen kerran Aasa nähtiin kehässä 28.6.2008, kukapa silloin olisi uskonut, että parin viikon kuluttua rouvaa ei enää ole.

Tässä Aasa 28.6.2008


Näillä meriiteillään Aasa on vuoden kromfohrländer veteraani 2008. Toivottavasti Aasa voi juhlia saavutustaan siellä jossain...

Koskei Aasa itse voi poseerata pokalinsa kanssa, niin Aasaa edustavat Aasan tytär Viivi ja tyttären-tyttären-poika Totoro, jotka jakoivat Aasan viimeisen kevään ja kesän näyttelyreissut Aasan kanssa.



Onneksi olkoon rakkaamme Aasa siellä jossain!!!

Pullat uunissa

Ne on sit pullat uunissa, jäämme odottamaan lopputulosta.



Virallinen hääkuva.



Kotisivuille tulossa kuvia Totin ja Kujeen häistä, niitä tuli otettua melkeestä 300, siunattu digiaika, mut ihan kaikkia en kyllä aio "julkasta"...

Rentouttavaa lauantai-iltaa itse kullekin.

Omituisten otusten kerho

Neiti VilliViivi Vikkelä järjesti eilen ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Koko kööri lähti KePon kanssa hakemaan puita vajasta ja kuin ollakaan Herra Totoro ja Neiti Vikkelä keksivät, että "yläkerran" naapuriahan sitten pitää ehdottomasti haukkua ja KePoa taas ei kannata kuunnella. KePo sai lopulta haalittua sisälle kaikki muut paitsi Viivin...

Sain tehtäväkseni huudella Viiviä sisälle, vaan ei kuulu, ei näy, lunta vaan sataa aikamoisella tahdilla. Siinä sit taivastellaan yhdessä KePon kanssa, että minne ihmeeseen Viivi oikein on kadonnut, se kun on Viivin näkökin heikentynyt aika lailla, ettei vaan ole eksynyt... kotimetsä, mut silti. Jo sielumme silmin nähtiin Viivi naapurin koiran hampaissa, Viivi kun ei kuvia kumarra, komentaa isompiaan surutta.

KePo laittautui pihalle Viiviä etsimään, minä täällä muitten kanssa kuljen ikkunasta ikkunaan kurkkimassa. Lopulta istahdan ja silmäkulmasta huomaan jonkin mytyn soffalla... Juu, Viivihän se siinä. Ei mitään hajua mistä ja miten neiti sisälle tuli tai kenties se käytti teleportaatiota ja aineellistui soffalle kun oli kylläkseen haukkunut. Että ei kun luuri kouraan ja soittamaan KePolle, että kömmi nyt ihmeessä sisään sieltä lumipyrystä, neiti VilliViivi Vikkelä on jo täällä.

Etsintäreissulla KePo sitten teki havainnon: aita oli yhdestä paikasta hippasen kohollaan maasta ja siitä lähti polku naapurin puolelle. Johtopäätös: Herra Totoro Houdini on tunkenut aidan ali. Tuskin on kaukana seikkaillut, harmittava havainto silti. Nyt on reikä tukittu ja tänään siinä oli kuulemma ollut erilaisten akrobaattisten yritelmien jäljet tuoreessa lumessa, teleportaatiota Totoro ei onneksi hallitse, ainakaan vielä.

Greta mokoma on sitä mieltä, että on vähintäinkin nälkiintynyt, niinpä se säännöllisen epäsäännöllisesti tapsuttelee muina tyttöinä lintulaudan alle ja popsii kupunsa täyteen auringonkukansiementen kuoria. Jippii, jippii. Vaikken kyllä osaa sanoa, että onko jäätyneet, tai vielä parempi: lämpöiset, kakkapökäleet yhtään sen parempi välipala. Eilenkin soffalla löhötessäni hiipi Greta siihen viereen ja hönkäisi naamalleni... Saa oksentaa, olkaa hyvä vaan.


Meitäkö tässä syytetään? Ei oo totta, ei ME ainakaan olla mitään tehty...

Tänään näin eteisen ikkunasta ulkona ISON punasen kissan, ei varmaan hävinnyt koossa paljoakaan ländereille, ehkä lähinnä jalkojen pituudessa. Siinä se vaan nökötti, vaikka koirat painalsi ovesta pihalle, tosin kukaan ei huomannut kissaa. Tovin ihan selkeesti pohdittuaan tilanteen etuja ja haittoja kissa lähti löntystelemään pois pihasta. Mokoma oli selkeesti vaanimassa lintulaudan ruokailijoita.

Lintulaudalla riittää kuhinaa, kun lunta vaan lappaa lisää ja lisää. Mustarastaita on kertynyt jo neljä. Pienempiä lintuja on laaja valikoima. Kaikki sopivat hyvin samoille apajille... myös tuo kuvassa mustarastaan kanssa aterioiva siivetön malli elikkäs vesimyyrä.



Omituisten otusten kerho vetäytyy nyt unten maille. Toivotamme siis lukijoille hyvää yötä ja kauniita unia.

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä

Sunnuntai sujahti ristiäisten merkeissä.

Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen


Mummin muru


Mikäs se on mummin olkapäällä nukkuessa...


Eikäpä siitä sitten sen enempää.

KaniKrossia

Niska alkaa olla taas toimiva, joten päässäkään ei humise ihan niin pahasti, että tässähän alkaa olla ihan ihmismäinen olo. Tosin vieläkään ei auta jumahtaa koneelle, siitä ei hyvä seuraa tässä vaiheessa "toipumista".

Tänään oli KaniKrossailuPäivä, siis kasvattieni perheillä oli mahdollisuus tulla kuulemaan koirajuoksusta ja vaikka kokeilemaankin miten homma sujuu. Eeva ja Timon olivat kertomassa lajista ja jakamssa kokemuksiaan kanssamme. Tuhannet kiitokset Eevalle! Ensin oli teoria ja sitten sai kokeilla miten homma toimii käytännössä. Tarvittavia vermeitä sai lainata, ellei omia ollut.

Tässä ihan muutama kuva maistiaisiksi, en tosin arvaa luvata mitään enemmistä kuvista, kun entisiäkin roikkuu odottamassa... Mut ehkä joskus ens vuonna tuohikuussa tai sit ei.

Eevan ja Timonin tyylinäyte


No mikä ihme se tuo sitten on?? ihmettelee Cami


Noutaja Greta, jonka mielestä oli ihan pro kun oli lapsia seurana


Veikko ja Greta


Ei kai me vielä lähetä? kyselee Veikko


Lauantain loppukevennyksenä kuvia sarjassamme "uskomattomia otoksia".
Tällä kertaa valokuvamalleina Greta ja Timon







Kiitos kaikille päivään osallistuneille!

Tuulensuoja toivottaa leppoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Keskimäärin hyvä ja tilt

Siis tää ei oo tottakaan... Tiukustahan tossa olikin jo juttua kuin Tiuku syö kun hevonen ja on laiha kun pajunvarpu, terve kuitenkin ja onneksi. Muru taas, no Muru tanakoitu aika lailla tiineyden ja imetyksen tiimellyksessä, kilot saatiin suunnilleen kuriin imetyksen päätyttyä, vaan entäs nyt.

Päätinpä suorittaa "kopelointitutkimuksen" Murun kasvussa olevan turkin sisään ja kuin ollakaan Muru on lihonut, eikä mitään sirosti pyöristynyt, vaan lihonut. Se tuntuu ihan mahdottomalta, Muru saa jo niin pieniä annoksia, ettei tosikaan, eikä todellakaan mitään superenergiaruokaa, enemmänkin laihanlaista sapuskaa.

Summa summarum: toinen syö megamäärät safkaa ja ellei nyt ihan laihdu, niin ei ainakaan liho, ja toinen ei syö suunnilleen mitään, lihoo vissiin ihan vaan ruokaa haistelemalla. Läskin määrä on vakio, keskimäärin siis hyvä, vai onko. Saa nähdä raahaanko vainoharhasena seuraavaks Murun kilpparikokeisiin.

Eilen jysähti niska, iski niin jumiin, ettei pahemmasta väliä, löi päälle hurjan päänsäryn ja koska aivot huus verta, niin tömäytti myös paineet ylös. Iltapäivällä olo oli siis "tosi kiva". Särkylääke ja unta pollaan, niin selvisin päivästä miten kuten.

Tänä aamuna olo ei ollu paljookaan parempi ja joskus kasin jälkeen tuli sellanen olo, että on vissiin pakko lähtee kotio. Katoin jo lekuriaikoja netistä kun päätinkin pistää viestiä oppiäidilleni, että tällanen reaktio sit siitä maanantaista, saisko korjaussarjan kiitos. Puol kymmeneltä olo muuttu siedettäväks. Ruokatunnin jälkeen jo melkeen inhimilliseks ja nyt olo on jo aika hyvä. Vähän riepoo sieltä ja vähän täältä, mut päänsärky on vaan sellanen taustatykytys, niska toimii melkeen normisti ja paineet on palanneet "normaaliin".

Illalla oppiäitini soitti ja kuin ollakaan korjaussarja oli lähetetty ysin ja puol kymmenen väliin, toinen puoliltapäivin, että hyvin osuivat niihin kohti kun mulla olo helppas. Kolmannen sain nyt iltaseen, että huomennahan sitä voi olla jo melkeen normaali... mä mikään normaali oo koskaan, mut siis oma itteni ehkä.

Eikä sit juur muuta, koska oon eilisen illan kokonaan löhnänny soffalla ja tänkin illan aika pitkälti oon tehnyt ihan samaa. Koirat tosin on olleet oudon tyytyväisiä tilanteeseen, välillä on ollu ihan tunkua soffalla ja loput on maanneet soffan vieressä. Että ei kun irti koneesta, ei ne niskat ainakaan tässä tokene.

Ei voi olla jo sunnuntai

Miten, miten ihmeessä se voi olla jo sunnuntai-ilta?? Ihan käsittämätöntä ja niin mahdottoman epäreilua. Vaan minkäs teet, sunnuntai kun sunnuntai, eikä kai tää tästä taivastelemalla perjantai-illaksi muutu, luulisin, vaikka voishan sitä kokeilla, että tulisko se vuori Muhamettisen luo...

Perjantai-iltapäivä meni rattosasti ystäväni luona, hän kun on muuttamassa paikkakuntaa ja hyödyntää tilanteen myymällä "ylimääräset" rojut pois nurkista lojumasta... ja siis mun oli ihan pakkopakko tietty ostaa jotain, jota ihan ehdottomasti tartten kuten nyt vaikka kaikki Potterit.

Lauantai meni sit suurelta osin Miksua roikotellen. Huomasin, et vanha lastenkäsittelytaito on vähitellen kaivautunut naftaliinista, Miksu pyörii jo ihan rennosti käsissä, vähän kun omat aikoinaan. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa vai miten se nyt menikään.

Sunnuntai on sit huvennu paikkoja järkätessä. Löysin laatikollisen lasten piirustuksia ja olipa siellä seassa jotain mun 90-luvun alun kirjeenvaihtoakin, siis ihan perinteisin kirjein, eikä muuten olleet lyhyitä ne kirjeet, joita olin vastauksena omiini saanut (jotka tuskin nekään oli mitään lyhyitä). Olin sen verta karu tyyppi, että poltin kaik kirjeet, kirjekavereiden valokuvat ja osan lasten piirustuksista.

Murun juoksu alkaa olla menneen talven lumia, ei enää oikeestaan kiinnosta Celloa ja / tai Totoroa. Vielä en viikonloppuna kuitenkaan arvannut koko kööriä päästää yhtä aikaa pihalle, siis vapaasti, vaan Muru ja Tiuku oli tarhassa, muut riekku vapaasti pihalla ja KePo johti orkesteria. Tiukulle ei juoksua ole tullut, mut ei kai tolla rasvaprosentilla voi tullakaan.

Itse asiassa Tiuku on niin laiha, että käytettiin se jo eläinlääkärillä... Tiuku kuitenkin syö kun hevonen, ainakin kolme kertaa enemmän kun Muru, jollei vielä vähän enemmän, eikä liho, ei yhtään, on ihan luuta ja nahkaa. ELL:kin sanoi, että kyllä hänen nyt täytyy olla meidän kanssa samaa mieltä: Tiuku on ihan liian laiha. No Tiuku tutkittiin, verikokeet otettiin, jopa kilpparikokeet, vaikka kilpparin ylitoiminta koirilla on kuulemma niin äärimmäisen harvinaista, ettei sitä käytännössä ole, paitsi jos on kasvain kilpparissa.

Saatiin het keskiviikkona normiverikokeiden tulokset, kaik arvot erinomaiset, ja perjantaina iltasella ELL soitti kilpparien tulokset: täysin normaalit. Todettiin siis, että tähän on tyytyminen: meillä on vilkas ja äärimmäisen laiha kerpele. Eipä se mitään haittaa, varsinkaan nyt kun on saanut rauhan sen osalta, ettei kyse ole mistään sairaudesta, mut näytelmiin ei tolla "massalla" ole menemistä, saatais varmaan syyte koiran nälkiinnyttämisestä...

Mut ehkä se massa sit aikanaan, kun Tiuku tuosta vielä vähän varttuu. Oon kuitenkin tyytyväinen, että tuli käytyä ELL:n pakeilla, tää asia on painanut mua jo jonkin aikaa. Nyt voin rentoutua sen osalta. Ruokinnasta juteltiin sen verran ELL:n kanssa, että kokeillaan nyt pikkasen eri ruokamerkkejä, josko niitten imeytymisessä tms. ois eroja. Jaksan epäillä, mut eihän sitä koskaan varma voi olla, eikä kokeileminen oo iso vaiva.

Greta Gertrud Kaunokainen on Houdinien sukukuntaa, kuten myös Totoro. KePo oli pistänyt Gretan tarhaan perjantaina tai siis Greta oli kuulemma halunnut mennä sinne Murun ja Tiukun seuraksi. No meikä tulee kotio ja menee sisälle. Miten sit satuinkin kattomaan olkkarin ikkunasta kuin Greta tulee muina tyttöinä ulos tarhasta. Pakko oli käydä kattomassa kuin isosta aukosta neiti tuli... no niin pienestä, että tuntuu aivan mahdottomalta, että tuon kokoinen jötkäle kun Greta on, on moisesta aukosta ikinä sopinut, se näytti ahtaalta länderillekin.

Mulla on vähän sellanen olo, että lääkitys pitäis laittaa kohdilleen... meinaan mietin tässä jo iltana eräänä, että pitäiskö Murulla vielä yks pentue vai oisko se jo liian vanha seuraavasta juoksusta ja näin untakin, kuin etin urosta Murulle... Alkaa vissiin aivorustinki pehmetä pahasti. Kiitos vaan eräille, jotka sitkeesti kyselee seuraavan pentueen perään

Siinä kai ne viime päivien tärkeimmät, että ei kun valmistautumaan maanantaihin kun ei tää näköjään tosiaankaan muuttunut perjantai-illaks...

Puurokello soittaa

Greta päätti tänä aamuna, että herätys on varttia ennen normaalia... se oli varmaan fiksusti ajatellut, että koskapa nuorimmainen ja vävykokelas olivat yökylässä, enkä älynnyt siirtää kelloa soimaan vähän aikasemmin, niin on syytä herättää meikäläinen laittamaan aamupalaa, ettei nuoriso lähe kouluun aamupalatta. Viisas otus, viisas otus.

Niin, siis kömmin ylös puuron keittoon. Sainpa sit itekin aamupuuron... jos jaksaisin, niin keittäisin sen joka aamu itelleni. Kokeilin niitä pikapuurojakin, mut en voi parhaalla tahdollakaan sanoo niitä minkään sortin kulinaristisiksi nautinnoiksi, hätätapauksessa korkeentaan, joten normisti aamupala on yks HeVi ja yks Gefilus (tai joku semmonen), sillä pärjää ruokatuntiin ainakin kun juo monta kuppia kahvia (jos sitä automaattilitkua nyt voi kahviks kutsua) aamun ja aamupäivän pitkin.

Oiskohan Murun juoksu niin kun vähitellen loppusuoralla... meinaan Totoro raatsi pitkästä aikaa nukkua mun kyljessä kii ja aamulla Cello jäi sängyn alle ja lähti ulosta vasta samalla kun Viivi ja Arska eli kun käskettiin. Oispa helpotus, ihan aikusten oikeesti, sillä tää on ollut varsin kamalaa. En kyllä vielä huokase helpotuksesta, ehkä ne oli vaan pojat niin väsyneitä päivä- ja yökausien kohkaamisesta, että piti nukkua yks yö ihan kunnollakin.

Gretalta on alkanut pentuturkki lähtee, apuva mun pikkunaperoni alkaa aikuistua. Totoron turkki on melkeen nypitty, vähän kun vielä kaulasta napsii, niin se on siinä sit, korviin en aio koskee, ainakaan ennen kun ehkä joskus johonkin näytelmään, jos... kattoo nyt. Viivi on pientä viimeistelyä vaille edelleen ja Arskan irokeesi-look tarttis saksia loppuun. Cello on onneks silittämättä siisti ja Muru pukkaa uutta turkkia. Mustana hevosena Tiuku, jonka turkki näyttää pikkasen siltä, että se saattaa kohta ryhtyä irtoomaan. Minkähän takia kaikki kankaat ei oo karvoja hylkivää laatua...

Verannan siivous lähti tänään käyntiin, saa nähdä koska sen saa päätökseen. Joka tapauksessa iso pussi oottaa roskiin viemistä, pläjäyksen palavaa poltin takassa, iso kasa puhtaita pyykkejä (mitä nekin tuolla teki) oottaa kaappiin viemistä, nyt sentään jo viikattuina. Jotenkin oudosti lattialla lojuu kirjoja, oonkohan aatellut vieväni ne divariin, laittavani hyllyyn vai oonko kuvitellut, että kun pinoon ne lattialle, niin ne siitä mystisesti katoavat taivaan tuuliin. No ainakaan niin ei oo käyny. Huomenna jatkan arkeologisia kaivauksia, katotaan mitä muuta sieltä vielä löytyy.

Tältä päivältä lyön pillit pussiin ja vääntäydyn tuota pikaa punkan pohjalle, enkä usko, että unta tarttee liiemmin ootella. Onneks huomenna on perjantai.

K-katras poseeraa

Kosken tältä flunssaselta ololtani ja muilta päivän sählingeiltä ehtinyt enkä jaksanut päivittää kuvia kotisivujen gallerioihin, niin tässä kuitenkin kuvat K-kakaroista ikään kuin maistiaisina.

Ensin pojat:

Kipazin Kiss of Flames, Porthos


Kipazin Kiss of Noble, Zorro


Kipazin Kiss of Thunder, Rölli


Sitten tytöt:

Kipazin Kiss of Angels, Unna


Kipazin Kiss of Dreams, Elsa


Kipazin Kiss of Passion, Greta

Kuka käski, mitä mä sanoin

Greta ilahdutti tänä aamuna nukkumalla siihen asti kun kello soi, siunattu Gertrud ihanainen. Tosin olo nyt ei jostain kumman syystä ollu kuitenkaan mitenkään pirtee, ne vaan tuntuu noi illat venyvän ja vanuvan ja aina surffataan kohti puoltayötä ennen kun huomaakaan. No mä lepään sit eläkeiässä, ehkä, kenties...

Murulla ois varmaan niin kun parhaat päivät menossa koskapa juur nytkin pari jätkää jodlaa tuolla ulko-ovella. Lopun aikaa ne astuu toisiaan, jolloin yleensä toisen hermo menee ja alkaa hirmu örvellys. Sit molemmat yrittää kovasti iskee Viiviä, joka heilauttelee käsilaukkua sen verran, että tuntuu. No tänään Totoro keksi, että hätätapauksessa sitä voi astua vaikkas Gretaa, jonka mielestä se on ihan älykiva leikki, sillonhan voi rauhassa pureskella Totoroa vaikkas jaloista. Jep, jep.

Tää on niin keleen kirottua ja ärsyttävää ja hermoja raastavaa, ettei ihan heti uskois. No kuka käski ottaa uroksia samaan taloon narttujen kanssa ja tähän KePo sanois: "Mitä mä sanoin". Arska sentään osaa käyttäytyä, tosin onkin kastroitu, joten se on nyt hyvin liki, etten tee äärimmäisiä ja lopullisia tekoja näitten nuorempienkin osalta. Kerranhan se vaan kirpasee, eikä sillonkaan meikäläistä.

Ja mitäs muuta tänään paitti ärsytystä... ei kai oikein mitään. Piti laittamani kuvia kotisivuille, mut sit jumahdin siivoomaan sähköpostiani, joten ne kuvat jäi toiseen kertaan. Pyykkiä sentään sain pestyä ja lämmityksen hoidettua. Mut hei, eiks siinä jo ookin yhelle päivälle Että ei kun unten maille.

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Vaikka, tai ehkä juuri siksi, sunnuntai oli koko meitin koiralaumalle rankka, Gretalle ihan fyysisesti, muille enemmän henkisesti, niin seuraavana yönä ei suinkaan nukuttu ongelmitta. Tai MINÄ oisin kyllä nukkunut, mut pari muuta ei.

Arska ja Viivi nukkuivat tavoilleen uskollisesti kuin härskit sillit pitkin pituuttaan vallaten ainakin kaks kolmannesta punkasta, ehkä vähän enemmänkin. Cellokin pysyi sängyn alla punkassaan, mitä nyt huokaili raskaasti aika ajoin, vaan siihen oon jo tottunut.

Sen sijaan Totoron mielestä yö ei suinkaan tätä nykyä ole nukkumista varten, silloinkin tarttis ehdottomasti päivystää juoksuisia narttuja jollain lailla. Siihen oon kyllä tottunut, että Totoro tulee punkkaan ja Totoro hyppää takasin lattialle, mut että ihan koko ajan, parin minuutin välein ja siinä välissä pitää tökätä märkä, kylmä kuono herkulliselle haisevine hengityksineen mun a) silmääni, b) nenääni, c) suuhuni tai d) niskaani. Normisti Totoron henki ei kyllä haise, mut nyt taitaa nuoleskella tuolla ulkona vähän turhan innokkaasti... no jääköön sanomatta mitä. Yön ohjelman täydensi Greta heräämällä "HYVISSÄ ajoin" aamuyötä, ehkä siihen vaikutti Totoron levottomuus. Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei...

Tän päivää olinkin etänä kotona, sillä tapahtuipa perjantaina kun siivosin postiröykkiötä pois ruokapöydältä sunnuntaita ennakoiden, että käteeni sattui vanha mainoslappu jostain viime vuodelta. Siinä kerrottiin, että autosi tulee katsastaa alkaen joskus marraskuussa 2008 ja viimeistään 26.2.2009. Jaa, katsastaa? Onko se jotain syötävää? Kipitin kiireesti kysymään KePolta, että hei ootko sä katsastanu mun auton tänä vuonna. No ei. Jess, just näin.

Lauantaina KePo sit ketterästi ajeli Nlan konttorille ja jääköön nyt sanomatta pahat sanat, mut auto ei mennyt läpi, ei tietenkään, vaan pistettiin ajokieltoon. Tosin ei mahdu meikäläisen pieneen mieleen, että miks se ajokielto-osasto. Pari valoa oli pimeenä mm. takarekisterikilven toinen valo, yks parkki ja takajarruvalo, sen lisäks käsijarru ei toiminu kunnolla. Ei muuta. No eihän sille mitään voi, asiat on niin kun ne on: ei kulkuvälinettä. Ja milläs sitä sitten maanantaina töihin, hmm, kas siinäpä pulma. Siis viestiä pomolle, että onnistuisko mitenkään tehdä maanantai etänä.

Nyt auto on katsastettu, oli sitä vähän ihmetelty siellä asemalla (eri tyyppi duunissa), että näitten takiako tää nyt sit piti näyttää uudelleen. Vaan pääasia, että taas saa vuoden ajaa. Täytynee laittaa allakkaan joku muistutus asiasta, ettei taas ens vuonna oo sama tilanne päällä.

Lunta on tuupannu tulemaan tuutin täydeltä, varmaan enemmän kun koko talvena yhteensä... no ei nyt sentään, mut melkeen kumminkin. Sais jo loppua, tulis jo kevät. Greta kyllä rakastaa lunta ja näyttääkin siltä aina kun tulee sisälle. Murun mielestä moista moskaa ei ois yhtään tarvinut taivaalta tippua. Muista se on ihan ok, tai no pojat on varmaan pettyneitä kun kaik herkkuhajut hautautuu hankeen.

Ilta meni Miksua roikotellessa. Poika alkaa olla jo ihan ihmisen kokonen On se vaan huimaa, sillä eihän siitä nyt oo kun tovi, kun roikottelin keskimmäistä itteään. Lapsenlapset on kyllä ihan tosi ihania, ne voi aina palauttaa kun alkaa tuntua siltä

K-katraan kokoontumisajot

Wau mikä päivä!!! Hieno auringonpaiste, sopivasti sen verran miinuksella, ettei kukaan kastunut (paitsi pennut) ja KOKO K-katras paikalla, ihan kaikki, jopa Porthos Virosta. Oikeastaan koko koiraperhe oli läsnä, koska Jalokin tuli katsomaan jälkikasvuaan. Muru tosin vietti ajan "erityssellissään" potemassa juoksuaan, jonka Jalo kyllä hyvin siitä huolimatta huomasi...

Suurin osa ajasta vietettiin ulkona nauttimassa säästä ja seuraamassa kuin pennut leikkivät keskenään. Juttua riitti ja keskustelu soljui. Sisällä käytiin sumpilla, tosin penturaasut Gretaa lukuun ottamatta, viettivät sen ajan autoissa. Pikkasen käytiin läpi jotain pentujuttua, mutta pääsääntösesti kahvipaussikin oli vapaata seurustelua.

Kahvien jälkeen vielä ulos ja vähitellen yksi toisensa jälkeen pennut lähtivät kotejaan kohti. Uskoisin, että tänä iltana muutamassa perheessä on varsin rauhallista.

Tässä koko katras

Elsa, Rölli, Greta, Porthos, Jalo, Zorro ja Unna

TUHANNET KIITOKSET KAIKILLE K:laisille upeasta päivästä!!!!

Pranayama

Että ihan lauantai. Joo'o. Herra Löppönen alkaa olla käsittämättömän mahdoton, eikä Poika Popponen oo pal...ööö fiksumpi. Molemmat on täysin kuuroja, sokeita ja ennen kaikkea järjettömiä, viimesetkin aivosolut on laskeutuneet kiveksiin tai jotain sellasta. No kaipa tää tästä taas joskus normaaliks muuttuu, ehkä.

Tänään olin opiskelemassa pranayamaa. Juu, piti oikein käydä lunttaamassa Sarin sivuilta, että miten se tuokin sana kirjotetaan. Käyttekös te sit lunttaamassa, mitä ihmettä kävin opiskelemassa . Pienenä vihjeenä; se on elämiselle välttämätöntä, vaan aika moni on oikean sellasen unohtanut jo aikaa sitten.

Kurssin jälkeen on sit valmistauduttu huomiseen. Oli tarkotus paistaa jotain pizzan tapasta, vaan hah, laiskuus iski ja ostin kaupasta raakapakaste pasteijoita, toivottavasti porukka ei oo kovin pettynyttä tästä tarjoiltavien muutoksesta. Pasteijoita on nyt joka lähtöön: kinkku-perunaa, liha-riisiä, vihannes-juustoa, muna-riisiä, fetaa, pinaattia, laktoositonta, laktoosia sisältävää jne. Luulis jokaiselle löytyvän jotain. Huomenna on nimittäin K-katraan kokoontumisajot. Toivottavasti sää suosii meitä.

Nyt lauantai-illan viettoon. Tuulensuoja toivottaa kaikille rattoisaa lauantaiehtoota.

Kenen painajainen SINÄ olet?

Koskaan et voi tietää kenen ystäväsi päiväkuolat pilaat, kenen unissa kummittelet. Kysypä joskus kenen painajainen SINÄ tänään olet Kas tässä eräs versio (kiitos ystäväni ) siitä mitä voi nähdä kun vaipuu uneen keskellä päivää:

Kipa tuli meille käymään tarkoituksena antaa mulle reiki-hoitoa. Mukaansa oli ottanut lapsensa, koosta ja näöstä päätellen noin 8v, 5v ja 3 v. Joista 5 v oli innokas piirtelijä - pikavauhdilla olivat kaikki lattiamme täynnä erilaisia piirustuksia. Myös kaikki kaapinovet koristeltiin.

3 v keskittyi vuoroin hakkaamaan koiraani päähän löytämillään irtoesineillä, vuoroin vetämään tytärtäni sen upeasta, vaaleasta luonnonkiharasta prinsessatukasta ()

Mä yritin samalla vähän vahtia tätä hunnilaumaa ja laittaa kahvia pöytään. Kauhukseni huomasin ettei ole mitään tarjottavaa kahvin kanssa. Palastelin siinä pullasiivuiksi huomaamattomasti yhden sinisen motivaatiopatukan. Kyllähän se kastamalla...

Tässä vaiheessa astui Kipan mies kuvioihin ja sillä oli aika älytön lasti keltaista Jaffaa jonka se lastasi kahvipöytään. Korjasin sitten oman, ainoan löytyneen puolen litran limukkapullon häveliäästi pois - eihän siitä olis kolmelle mukulalle riittänytkään.

Kipa ei ollut kyllä yhtään itsensä näköinen mitä ihmettelin unessakin.

Niin rasittunut oli tyttärenikin että kyseli katsellen piirustuksia lattioilla ja komeronovissa et "oliko just tänään pakko..." ja minä sihisin muka huomiota herättämättä et "mä lupaan auttaa sua noiden siivoamisessa, oos nyt..." Kipan ihastellessa että ei heidän lapset ole kyllä missään muualla näi hyvin viihtyneetkään.

Mutta kahville päästessä aloin olla kanskin niin täynnä vierailua että itekseni aattelin että mä en ole kyllä siinä mielentilassakaan että pystyisin mitään reikiä vastaanottamaan

Koskaan et tiedä kenen painajaisessa olet läsnä. Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä; Nukkukaa HYVIN

Puikkoja, puikkoja, puikkoja vaan

Meillä asuu jokin otus, joka tarvihee puikkoja ja nimenomaan kokoa 3. Mulla pitäis olla ainakin kahet sellaset tuolla laatikossa, vaan ei oo ensimmäisiäkään. Vanhimmaisellakin pitäs olla kolmoset, lupas ne mulle lainata, vaan eipä löytynyt niitäkään. Että kukahan meillä oikein hamstraa kolmosen sukkapuikkoja. Se on kai sit käytävä ostamassa uudet sellaset niin voi olla varma, että kaikki hukkaantuneet löytyvät tuota pikaa.

Ai niin, mä muuten sanoin aikoinaan tyttärille, et musta ei sit tuu mitään kiikkustuolissa kutovaa mummoa... Kiikkustuoli puuttuu, mut puikkoihin oon jo tarttunut, että se siitä sitten. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Tässä on mun viimesin, ja yli kymmeneen vuoteen ensimmäinen, aikaansannokseni

En tosin ihan oo tyytyväinen jälkeen, saumat on rumat kun mitkä, napit on kaikkee muuta kun suorassa rivissä ja koristereunus on kun känninen käärme. Onneks Miksu ei vielä ymmärrä saumoista, napeista tai koristereunuksista tuon taivaallista.

Toisaalta kun ajatellaan, et sellaseen reiluun 10 vuoteen en oo kun virkannu pannulappuja ja kutonu muutamat villasukat, joten ei ihan olleet kaik asiat enää tuoreessa muistissa, varsinkaan se, että miten tehdään kauniit saumat, niin toi on aikasen onnistunut tekele...

Niin syvälle selkärankaan oli opit jo uponneet, että joutu tovin istumaan lanka ja puikot kädessä ja miettimään, että vieläkö mä edes osaan puikkoja heiluttaa, aivot löi ihan tyhjää; miten luodaan silmukat. Sieltä se lihasmuistista kaivautui esiin kun pistin silmät kiinni ja annoin käsien tehdä työn miettimättä yhtään mitä tein. Neule- ja virkkuutyöt on kuitenkin olleet mun suosikkiharrastuksia oikeestaan koko iän, siihen reilun 10 vuoden takaiseen asti. On syntynyt villapaitaa, villasukkaa, pipoa, lapasta, kaulahuivia, hartiahuivia jne. metreittäin reunapitsiä ja pitsikappaa, lukemattomia pitsisiä pöytäliinoja ja ikkunaverhoja, pitsijakkuja sun muuta. Sit vaan loppu aika ja asia jäi, unohtukin.

No nyt kun alkuun pääsin, niin oon ihan koukussa käsitöihin. Toi villatakki oli eka kyhäelmä, yhet lapaset on kanssa tehtyinä, Miksulle siis, ja toiset työn alla. Sit on useempi työ jo oottamassa tekijäänsä (ja ne kaikki ei muuten suinkaan oo Miksulle, yllättävää, eikö?), osaan on langatkin hankittuina, osaan ei vielä niitäkään. Ihan kun ois kasvanu nuoremmaks.

Idiotismin riemuvoitto

Sunnuntai sujahti lepposasti. Ensin nukuttiin pitkään (Gretakin...), sit syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Iltapäivällä tuli Helmi (Maxigor Melixanthia) meille leikkimään Gretan kanssa ja että hauskuutta neideillä riittikin. Kaksi luminaista kävi välillä sisällä pyörähtämässä ja paineli sitten taas pihalle. Osan "kahvitauostakin" viettivät pihalla KePon valvonnassa. Kuvia tuli taas otettua, eiköhän ne jossain vaiheessa löydä tiensä kotisivujen kuvagalleriaan.

Muilta osin elämä on idiotismin riemuvoittoa... Muru alotti juoksunsa viimein ja kuin ollakaan sekotti Cellon pään ihan täysin. Tähän asti ei länderipojat ole leonkerpeleitten juoksuista välittäneet, mut nyt on meno ihan toinen. Cello on kertakaikkinen ääliö, se hyppii ja vinkuu ja vonkuu ja hölmöilee. Ulkona se kulkee nuolemassa pihaa, vaikka Muru ja Tiuku on kulkeneet jo tovin silleen, etteivät ole piha-alueelle päässeet asioitaan toimittamaan. Pojat taas ei toviin ole päässeet tarhaa tutkimaan. Totoro ei oo ihan niin sekasin, mut selkeesti sekin on nyt tajunnut, että hei noihan on niin kun naisia nuo kerpeleetkin.

Ja tietty asioiden näin ollen, vahinkojen välttämiseksi, joutuivat Muru ja Tiuku "juoksueristykseen" koirahuoneeseen, joka on KePon tallissa olevan työhuoneen vieressä ja varattu just kaikkee tällasta varten. Tosin Tiuku joutu vaan seuraneidiksi se kun ei tietenkään alottanut juoksuaan ainakaan vielä. Miten tässä toivotaankaan, että se tulis nyt samantein, mut jos oikein arvaan, niin Tiukun juoksu alkaa vähän sen jälkeen kun Murun loppuu ja siihen perään alottaa Greta. Että ihan kivoja aikoja tiedossa.

Cello käy jo niin ylikierroksilla, että saa nähdä miten eturauhanen kestää. No kestää sen kun kestää ja ellei kestä, niin se on pallit pois ja se sitten siitä. Ihan sama koskee Totoroa. Vaikka sitä kuin aattelee, että oishan se hyvä, jos molemmat sais pallinsa pitää ja joskus ehkä jalostukseenkin, niin se ei kuitenkaan ole elämää suurempi asia, ei lainkaan, itse asiassa vuosi vuodelta se tuntuu vähemmän tärkeeltä asialta ollenkaan. Mut ehkä tästä taas selvitään "hengissä".