Puurokello soittaa

Greta päätti tänä aamuna, että herätys on varttia ennen normaalia... se oli varmaan fiksusti ajatellut, että koskapa nuorimmainen ja vävykokelas olivat yökylässä, enkä älynnyt siirtää kelloa soimaan vähän aikasemmin, niin on syytä herättää meikäläinen laittamaan aamupalaa, ettei nuoriso lähe kouluun aamupalatta. Viisas otus, viisas otus.

Niin, siis kömmin ylös puuron keittoon. Sainpa sit itekin aamupuuron... jos jaksaisin, niin keittäisin sen joka aamu itelleni. Kokeilin niitä pikapuurojakin, mut en voi parhaalla tahdollakaan sanoo niitä minkään sortin kulinaristisiksi nautinnoiksi, hätätapauksessa korkeentaan, joten normisti aamupala on yks HeVi ja yks Gefilus (tai joku semmonen), sillä pärjää ruokatuntiin ainakin kun juo monta kuppia kahvia (jos sitä automaattilitkua nyt voi kahviks kutsua) aamun ja aamupäivän pitkin.

Oiskohan Murun juoksu niin kun vähitellen loppusuoralla... meinaan Totoro raatsi pitkästä aikaa nukkua mun kyljessä kii ja aamulla Cello jäi sängyn alle ja lähti ulosta vasta samalla kun Viivi ja Arska eli kun käskettiin. Oispa helpotus, ihan aikusten oikeesti, sillä tää on ollut varsin kamalaa. En kyllä vielä huokase helpotuksesta, ehkä ne oli vaan pojat niin väsyneitä päivä- ja yökausien kohkaamisesta, että piti nukkua yks yö ihan kunnollakin.

Gretalta on alkanut pentuturkki lähtee, apuva mun pikkunaperoni alkaa aikuistua. Totoron turkki on melkeen nypitty, vähän kun vielä kaulasta napsii, niin se on siinä sit, korviin en aio koskee, ainakaan ennen kun ehkä joskus johonkin näytelmään, jos... kattoo nyt. Viivi on pientä viimeistelyä vaille edelleen ja Arskan irokeesi-look tarttis saksia loppuun. Cello on onneks silittämättä siisti ja Muru pukkaa uutta turkkia. Mustana hevosena Tiuku, jonka turkki näyttää pikkasen siltä, että se saattaa kohta ryhtyä irtoomaan. Minkähän takia kaikki kankaat ei oo karvoja hylkivää laatua...

Verannan siivous lähti tänään käyntiin, saa nähdä koska sen saa päätökseen. Joka tapauksessa iso pussi oottaa roskiin viemistä, pläjäyksen palavaa poltin takassa, iso kasa puhtaita pyykkejä (mitä nekin tuolla teki) oottaa kaappiin viemistä, nyt sentään jo viikattuina. Jotenkin oudosti lattialla lojuu kirjoja, oonkohan aatellut vieväni ne divariin, laittavani hyllyyn vai oonko kuvitellut, että kun pinoon ne lattialle, niin ne siitä mystisesti katoavat taivaan tuuliin. No ainakaan niin ei oo käyny. Huomenna jatkan arkeologisia kaivauksia, katotaan mitä muuta sieltä vielä löytyy.

Tältä päivältä lyön pillit pussiin ja vääntäydyn tuota pikaa punkan pohjalle, enkä usko, että unta tarttee liiemmin ootella. Onneks huomenna on perjantai.