keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

Keskimäärin hyvä ja tilt


Siis tää ei oo tottakaan... Tiukustahan tossa olikin jo juttua kuin Tiuku syö kun hevonen ja on laiha kun pajunvarpu, terve kuitenkin ja onneksi. Muru taas, no Muru tanakoitu aika lailla tiineyden ja imetyksen tiimellyksessä, kilot saatiin suunnilleen kuriin imetyksen päätyttyä, vaan entäs nyt.

Päätinpä suorittaa "kopelointitutkimuksen" Murun kasvussa olevan turkin sisään ja kuin ollakaan Muru on lihonut, eikä mitään sirosti pyöristynyt, vaan lihonut. Se tuntuu ihan mahdottomalta, Muru saa jo niin pieniä annoksia, ettei tosikaan, eikä todellakaan mitään superenergiaruokaa, enemmänkin laihanlaista sapuskaa.

Summa summarum: toinen syö megamäärät safkaa ja ellei nyt ihan laihdu, niin ei ainakaan liho, ja toinen ei syö suunnilleen mitään, lihoo vissiin ihan vaan ruokaa haistelemalla. Läskin määrä on vakio, keskimäärin siis hyvä, vai onko. Saa nähdä raahaanko vainoharhasena seuraavaks Murun kilpparikokeisiin.

Eilen jysähti niska, iski niin jumiin, ettei pahemmasta väliä, löi päälle hurjan päänsäryn ja koska aivot huus verta, niin tömäytti myös paineet ylös. Iltapäivällä olo oli siis "tosi kiva". Särkylääke ja unta pollaan, niin selvisin päivästä miten kuten.

Tänä aamuna olo ei ollu paljookaan parempi ja joskus kasin jälkeen tuli sellanen olo, että on vissiin pakko lähtee kotio. Katoin jo lekuriaikoja netistä kun päätinkin pistää viestiä oppiäidilleni, että tällanen reaktio sit siitä maanantaista, saisko korjaussarjan kiitos. Puol kymmeneltä olo muuttu siedettäväks. Ruokatunnin jälkeen jo melkeen inhimilliseks ja nyt olo on jo aika hyvä. Vähän riepoo sieltä ja vähän täältä, mut päänsärky on vaan sellanen taustatykytys, niska toimii melkeen normisti ja paineet on palanneet "normaaliin".

Illalla oppiäitini soitti ja kuin ollakaan korjaussarja oli lähetetty ysin ja puol kymmenen väliin, toinen puoliltapäivin, että hyvin osuivat niihin kohti kun mulla olo helppas. Kolmannen sain nyt iltaseen, että huomennahan sitä voi olla jo melkeen normaali... mä mikään normaali oo koskaan, mut siis oma itteni ehkä.

Eikä sit juur muuta, koska oon eilisen illan kokonaan löhnänny soffalla ja tänkin illan aika pitkälti oon tehnyt ihan samaa. Koirat tosin on olleet oudon tyytyväisiä tilanteeseen, välillä on ollu ihan tunkua soffalla ja loput on maanneet soffan vieressä. Että ei kun irti koneesta, ei ne niskat ainakaan tässä tokene.

Ei kommentteja: