Hengissä ollaan

Hengissä ollaan, uskokaa tai älkää. Viime viikko oli lähinnä kyllä duunia ja kellonsiirrosta toipumista. Onnellisia ne, joihin kellonsiirto ei vaikuta, meikäläisellä menee vähintäin viikko moisesta toipumiseen...

Yhtenä päivänä, tais olla perjantai, oli kyllä aika jännä fiilis kotiutua. KePo oli duunissa, vanhimmainen oli duunissa, meikä siis eka kotiutuja. Turkutieltä jo vilkasin kotipihaan, juu'u ekana oon paikalla, muut ajoautot liikenteessä. Kun sitten lähdin kääntämään autoa parkkiin, vilkasin pihalle. MITÄ ihmettä, miten siellä voi juosta jolkottaa ländereitä kohti porttia??? Vielä jotenkin voisin käsittää, että herra Popponen ja kenties oikein tiukan paikan tullen herra Löppönen, mutta että Arska ja Viivi.

Vaan selityksensä kaikella: vävy oli heittänyt reissuun lähtiessään keskimmäisen ja Miksun meille, keskimmäinen oli sitten, kun ketään ei ollut kotona, mennyt omin avaimin sisälle ja tietenkin päättänyt käyttää koirat pihassa kun sattui ekana paikalle. Vaan olihan vinkee tunne kun aivot huus, että mahdotonta ja silmät todisti ihan päinvastasta.

Lauantaina porhallettiin KePon kanssa Messariin, jossa PetExpon pentunäyttelyssä debytoi kolme K:laista: Elsa, Unna ja Zorro. Kaikki käyttäytyivät loistavan mallikkaasti, vaikka esittäjät taisivatkin HIPPASEN jännittää, ja arvostelutkin, mitä siinä nyt äkkiä niitä vilkasin, olivat tosi hyvät. Hieno avaus kaikilta. Oli upeaa olla tukenanne, varsinkin kun ite ei tarvinut hermoilla kehään menon kanssa, Gretaa kun ei ollut ilmotettu...

Greta me ristittiin tänään uudelleen... Greta on nyt Skunkki. No eihän se nyt Gretan vika tavallaan ole, olipa vaan neito jossain välissä aamua (kuudelta käytin Gretan ulkona ja silloin kaik oli ok) oksentanut muutamat "lätäköt" ja sitten nukkua horottanut siellä tuotostensa seassa, ei nyt lätäköissä sentään, mut jossain roiskeissa. Gretan turkki haisi siis todella herkulliselle, ois pitänyt oikeesti pestä, mutta kun mukana oli vaan haju, karva oli ihan puhtaan olonen, niin ei sitten alettu siihen hommaan, luotettiin, että tuoksu ulkona tuulettuu. Tuulettuhan se, osin, illalla katku oli jo siedettävä. Ois sittenkin pitänyt pestä.

Piha on yhtä mutavelliä, jippii, jippii, jippii, ihan mun suosikkia. Kuraa tulee sisään sitä tahtia, että taistelu on epätoivoista. Koirat pitäis oikeesti pestä joka armas päivä, siis leonkerpeleet, usein länderitkin tai ainakin Arska. Tai no Murusta on vanhemmiten tullut hienohelma, joten se on aina melko siisti. Greta on sellanen melko kuranen, se ei kuitenkaan rakasta löhnöttää mutaliejussa, joten kurasuus rajottuu välille tassunpohjat maha.

Tiuku puolestaan on oikea pikku murjaani ja on aina kammottavan kuranen. Tiukulla onkin turkinkäsittelyä tiedossa pääsiäisenä kun näyttäis turkki olevan lähtölinjoilla; ensin pesu ja sitten harjaus ja kampaus, siinä sitä on KePolle puhdetta kerrakseen. Masentavinta on, että ellei jotain ihme-pika-kuivumista tapahdu, niin pesua seuraavana päivänä kukaan ei usko, että Tiuku on pesty. Pitäis vissiin laatottaa koko piha...