Puikkoja, puikkoja, puikkoja vaan

Meillä asuu jokin otus, joka tarvihee puikkoja ja nimenomaan kokoa 3. Mulla pitäis olla ainakin kahet sellaset tuolla laatikossa, vaan ei oo ensimmäisiäkään. Vanhimmaisellakin pitäs olla kolmoset, lupas ne mulle lainata, vaan eipä löytynyt niitäkään. Että kukahan meillä oikein hamstraa kolmosen sukkapuikkoja. Se on kai sit käytävä ostamassa uudet sellaset niin voi olla varma, että kaikki hukkaantuneet löytyvät tuota pikaa.

Ai niin, mä muuten sanoin aikoinaan tyttärille, et musta ei sit tuu mitään kiikkustuolissa kutovaa mummoa... Kiikkustuoli puuttuu, mut puikkoihin oon jo tarttunut, että se siitä sitten. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Tässä on mun viimesin, ja yli kymmeneen vuoteen ensimmäinen, aikaansannokseni

En tosin ihan oo tyytyväinen jälkeen, saumat on rumat kun mitkä, napit on kaikkee muuta kun suorassa rivissä ja koristereunus on kun känninen käärme. Onneks Miksu ei vielä ymmärrä saumoista, napeista tai koristereunuksista tuon taivaallista.

Toisaalta kun ajatellaan, et sellaseen reiluun 10 vuoteen en oo kun virkannu pannulappuja ja kutonu muutamat villasukat, joten ei ihan olleet kaik asiat enää tuoreessa muistissa, varsinkaan se, että miten tehdään kauniit saumat, niin toi on aikasen onnistunut tekele...

Niin syvälle selkärankaan oli opit jo uponneet, että joutu tovin istumaan lanka ja puikot kädessä ja miettimään, että vieläkö mä edes osaan puikkoja heiluttaa, aivot löi ihan tyhjää; miten luodaan silmukat. Sieltä se lihasmuistista kaivautui esiin kun pistin silmät kiinni ja annoin käsien tehdä työn miettimättä yhtään mitä tein. Neule- ja virkkuutyöt on kuitenkin olleet mun suosikkiharrastuksia oikeestaan koko iän, siihen reilun 10 vuoden takaiseen asti. On syntynyt villapaitaa, villasukkaa, pipoa, lapasta, kaulahuivia, hartiahuivia jne. metreittäin reunapitsiä ja pitsikappaa, lukemattomia pitsisiä pöytäliinoja ja ikkunaverhoja, pitsijakkuja sun muuta. Sit vaan loppu aika ja asia jäi, unohtukin.

No nyt kun alkuun pääsin, niin oon ihan koukussa käsitöihin. Toi villatakki oli eka kyhäelmä, yhet lapaset on kanssa tehtyinä, Miksulle siis, ja toiset työn alla. Sit on useempi työ jo oottamassa tekijäänsä (ja ne kaikki ei muuten suinkaan oo Miksulle, yllättävää, eikö?), osaan on langatkin hankittuina, osaan ei vielä niitäkään. Ihan kun ois kasvanu nuoremmaks.