Viikko vierähti

Niin se aika kiitää ja viikko vierähti, ei kulje aika kitumalla mun kellossain, paitsi vois kai vauhtikin olla aika kiduttavaa, jos sen sellasena ottais.

Mitäs me tehtiin pääsiäisenä?? Pari päivää meni ruokaa laittaessa ja nuorisolle seuraa pitäessä. Tulevaisuudessa, kun tytärten perhekoko ehkäs suurenee, niin pitää kenties ottaa valmisteluloma etukäteen ja toipumisloma jälkikäteen tällästen suurten juhlien, kuten joulu, pääsiäinen, juhannus, kohdilla. No ei vainen, yhdessähän siinä tehtiin ja puuhattiin, yks yhdessäolon tapa sekin, eikä lainkaan huono sellanen, ei edes puudu takamus.

Valokuviakin piti ottamani, ois ollut säätäkin sen verran, mutta piha on niin kammottavassa kunnossa, ettei siellä mitään voi kuvata. Ja toisaalta kun koirat painaltaa pihan läpi, niin ne on niin kamalassa kunnossa, ettei niitä kehtaa kuvata, muta vaan roiskuu ja rapa lentää. Tassuja on siis riittänyt pestäviksi ja pyyhittäviksi viime aikoina ja välillä on saanut pestä koko koirankin... No nyt näyttäis, että tilanne alkaa helpottaa, ainakin kaikki lumi ja jää on sulanut ja piha on alkanut vähitellen vähän kuivahtaa, kunhan vaan ei tulis vesisateita.

Tänä vuonna tuuppasi taas kunnolla pintavettä kaivoonkin, vesi on kerrassaan juomakelvotonta, maistuu ja haisee sammalille ja on ihan vihreetä. Niinpä kannetaan juomavesi mökiltä, johon se tulee eri kaivosta. Salaattia tehdessä mietittiin nuorimmaisen kanssa, että kumpi on lopulta parempi vaihtoehto; pestä vihannekset vai jättää ne pesemättä... Pesin ja sit kuivasin, vaihtoehtosesti kuorin. "Kaivoremonttia" siis tiedossa tässä ihan lähiaikoina.

Tässä arvon edelleen, eikä oo kun huomenna vika ilmopäivä, että ilmottaisko Gretan leonkerpeleitten erikoisnäyttelyyn vaiko eikö... KePo tosin sano, että ehkä sun tarttis vähän treenata. Ei auttanut kun todeta, että lahjattomat treenaa ja vetää Arosan eka näyttely mukaan, ei meinaan ollut Arosa kaulapannassa kulkenut kertaakaan ennen näyttelyä... se kyllä sit hippasen näky kehäkäytöksessä ja muistaakseni arvostelussakin luki, että koira ei pidä kaulaimestaan. Yllättävää. Joo, no oikeesti KePo on ihan oikeessa: tarttis treenata.

Tarttis ottaa pientä näytelmäkertausta myös Totoron kanssa, jos sit vaikka loppuvuodesta mentäis kehiin, meinaan, jos Kuje on kantava ja pyöräyttää pentueen toukokuun lopulla, niin meiltä jää koko alkukesän näytelmät väliin. En ota sitä riskiä, että tuon muassani jostain näytelmästä jotain ei-toivottuja-tuliaisia, pöpöjä tai öttiäisiä. Siinä mielessä tietty Greta pitäis ilmottaa, se kun pääsee sit seuraavan kerran kehiin vasta junnuluokkaan, muistaakseni.

Tiukulta lähtee turkki tuppoina, josko se viimein tekasis sen ekan juoksunsakin ja alkais sit vaikka kerätä massaa... toivossa on hyvä elää, uskossa vielä parempi, sano lapamato. Murun turkki kasvaa kohisten, häntä rouvalla tosin on vielä aika pötikkä, ei oo hienot hapsut vielä valmiit, ei jaloissakaan, muuten on jo komee ja kiiltävä karva.

Viivi on nypitty siistiksi, Totoro on nypitty myös, joskin pientä viilausta ois jäljellä. Cello on aina ja alati silittämättä siisti, ei sitä koskaan tartte nyppiä, no näyttelyyn ehkä 10 karvaa poskista ja toiset 10 rinnasta. Arska tarttis vetää kesäkarvaan, on nyt aika pehko ja pörrö.

Että ihan tätä normaalia meille; hiekkasia lattioita ja koirankarvaa, märkiä tassuja ja kurasia turkkeja, tahrasia vaatteita ja paljon pyykkiä.