Jaa... sinne se sitten meni

Jaa, sinne se sitten meni, meinaan keskiviikko. Tuntuu, ettei mitään saanut aikaan, mut se nyt ei oo ihan totta. Ensin seurusteltiin Miksun kanssa, joka oli tullut meille visiitille sillä aikaa kun olin duunissa. Siinä samalla suunniteltiin kasvattitapaamisen tarjoiluja, keskimmäinen kun on luvannut tehdä kakut ja pullat ja kun on 10-karkelot tiedossa (10 vuotta kasvatusta & 10. kasvattitapaaminen), niin sehän on sit tarkkaa tulevalta kondiittorilta, jotta miten ne asiat tehdään. Meikä ois taas niin kovin pal suurpiirteisempi...

Ja jotta jotain näkyvääkin sais aikaan, niin mätin kaikki ne puoli olohuonetta vallanneet pyykit paikoilleen kaappeihin. Kummasti huoneen ilme muuttu kerrasta. Takkahuoneessa on edelleen aikamoinen kaaos ja veranta on edelleen enemmän varasto kun mitään muuta, mut olohuone on aika hyvässä jamassa nyt.

Miksun mielestä koirat oli tällä kertaa vallan hurmaavia, ois halunnut halia jokaista ja halikin aika monta. Heddan Miksu oli kuulemma hämmästyttänyt kääntymällä Heddan päälle kun Hedda oli maannut selkä Miksua vasten. Heddalle on varmaan syntynyt käsitys, että pienet lapset on paikallaan pysyvää laatua... muu lauma jo tietää, että tuosta se kohta lähtee liikkeelle.

Ja nyt kun ovet on ulos asti auki oikeestaan koko päivän, ei portteja, ei esteitä, ei pentuja, niin Arska istuu uskoen portilla oottamassa meikäläistä kotiin. Kuulemma kun Arskan huutelee sisälle, niin se kyllä tulee, mutta taas kohta Arska istua kököttää portilla. Hassu äijä.

Aamulla taas Arska ja Viivi ei liikahdakaan kun meikä nousee. Cello, Totoro ja Hedda lähtee käymään ulkona, Cello ja Hedda palaavat makkariin jatkamaan uniaan, vaan Totoro ei enää siinä kohti makkariin mene. En raatsi pakottaa, kun toinen menee keittiön pöydän alle muka piiloon, jääköön herra hallitsemaan kämppää, eipä tuo enää mitään pahojaan tee, jotka ois hälle vaaraksi, aikunen koira. Ai kamalaa, mun pikkupennustani on kasvanut aikunen koira, eikä Heddakaan enää oo vauva, pentu kyllä, aivan hurmaava sellainen.

Ja huomenna mä meen viimein kampaajalle. Toukokuussa, ennen pentujen syntymää, oli tarkotus mennä, vaan jotenkin se jäi, että eihän tässä oo kun pari kuukautta myöhässä ja se kyllä näkyy.

Tältä päivältä hyvää yötä!