Elämäni aamut osa 2

Näitä tuntuu riittävän, oikeita elämäni aamuja. Sattuuko mulle keskimäärästä enemmän kaikkee vai onko muut vaan hiljaa ja hissuksiin? Toisaalta kun sattuu ja tapahtuu, niin koskaan ei oo tylsää ja onpa mitä myöhemmin muistella ja mille nauraa kuten vaikka erään vuoden euroviisukisat...

Heräsin aamuun äärimmäisen tahmeesti, oli pimeetä, taivas oli pilvessä, maa oli märkä, nukutti. KePo lähti koirien kanssa ulos, kiskoin jotain kuteita niskaani miten kuten, laitoin pennuille ruuan. Pentujen syödessä totesin, et ulkona on ihan lämmintä kuitenkin, joten pakkasin viisikon miumau-boxiin ja KePo raahas ne pihalle samalla kun toi oman lauman sisälle. Ite jäin siivoomaan kynnykseen tähmääntynyttä kakkaa...

Siivouksen jälkeen nappasin KePon kahvikupin mukaani ja vein se KePolle, joka seiso jonkun levyn alla sadetta pitämässä. KePo tuli siihen katoksen alle, meikä paineli pihalle ja pennut oli portaitten alla sateelta suojassa ja riehumassa, Hedda niitten kanssa. KePo toi mulle sateensuojan. Hetken kaik oli ihan niin hyvin kun voi olla kun seisoo aamukuudelta pihalla vesisateessa.

Sit alko sataa tosillaan ja ukkonenkin jyrähti. Siitä jyrinästä pennut viiskutarallaa välitti, mut se koveneva sade sai ne vähän varuilleen. Kiikutin boxin portaikon juureen ja huutelin pentuja. Kaks urheinta tuli ja meni boxiin. Kolme muuta kyykisty portaan alle yhteen nippuun, EIKÄ tulleet.

No boxi sisään ja Hedda kans, se sentään meni kun käskytin. Pistin sateenvarjon pois kahdestakin syystä a) se ropisee kovaa ja ehkä vähän pelottavasti pentujen mielestä b) sen kanssa ei mahdu portaan alle. Hetken arpomisen jälkeen heitin kaik vaatteetkin pois, ne ois kastuneet kumminkin, onneks naapureihin ei näin kesäaikaan näy.

Jep, niin mä sit syöksysukelsin vesisateeseen, joka oli kun kylmä suihku, niin kovaa vettä sato, ja dyykkasin puoliks portaan alle. Kaks pentua peruutti oitis, ehkä ne vaatteet ois tehneet meikäläisestä niitten silmiin tutumman näkösen... Yks jäi onneks paikoilleen, joten nappasin sen ja unohdin haaveen useemman pennun kertakaappauksesta.

Ei kun pentu sisälle ja uus syöksy ulos, ilman portaan alla olevaa mattoa ois jääny pentu kiinni saamatta, mut kiskasin toisella kädellä mattoa ja samalla nappasin toisella kädellä maton mukana tulleen pennun kiinni. Pentu sisään ja vielä kerran ite ulos. Viimenen pentu tuli suht helposti, sitä ei enää yksinään huvittanutkaan piileksiä portaan alla. Sit ei kun suihkuun...

Jos joskus tuntuu, että elämä on tylsää, niin hanki koira... tai pari, mut älä unohda myöskään hankkia muutamaa paalia huumorintajua, metrikaupalla pitkää pinnaa ja kuutioittain roisia kanttia pistää ittesi likoon ympärillä pyörivästä maailmasta välittämättä.

Nyt me lähetään kattomaan pysyiskö toi aurinko taivaalla, vai mitä meille tapahtuu seuraavaks.