Keskellä viikkoa

Juu, ei kuvia. Päivitin tänään kotisivuja, joten blogikuvat saa oottaa vuoroaan tällä kertaa. Hukkasin pari kuvatarinaideaakin järjestellessäni kuvakansioita, sekös harmittaa, mut ei mahda mitään, sitä sattuu aina toisinaan.

Tää aamu alko vähän niin kun peruukki väärin päin. Vanhimmainen ei ollu kotona, KePo oli töissä, joten koko sirkus pyöri meikäläisen pyörittämänä. No sää näytti olevan ok, joten päätin viedä kaik koirat pihalle. Juu'u seuraavan kerran kannattaa miettiä mitä tekee ja missä järjestyksessä, eikä ainakaan aivolahon kannata antaa iskeä.

Kerpeleethän on nyt viettäneet yöajan "koirahuoneessa", siellä on mukavan viileetä kesähelteelläkin, on tilaa, eikä pentusirkus pyöri jaloissa koko aikaa. Tän aamun virhe nro 1: unohdin käydä päästämässä kerpeleet vapauteen.

Kehittelin päässäni hienon suunnitelman (siis kerpeleet täysin unohtaen), et ensin Viivi ja Hedda "pentupihaan", sit loput länderit toiselle puolen pihaa. Jep siinä on tilapäinen aita välissä, kun en halua noitten länderiäijien nostelevan koipee pentujen puuhamaassa. Ei kun tuumasta toimeen. Tässä kohti vielä kaikki hyvin.

Seuraava ajatus pälkähti päähäni: en pakkaa pentuja miumau-boxiin, se kun oli pentulan puolella ja pennut puolestaan seiso pentulan verkko-ovea vasten, että ihan silkka fysiikan laki, että kun avaan verkko-oven, niin saman tein viis pentua "kaatuu" ulos huoneesta. Fiksuna siis avasin verkko oven ja aloin huutaa pentuja juostessani kohti ulko-ovea. Viisikko seuras kyllä.

Ovi auki ja Viivi sekä Hedda seisoo siinä oven takana. No Viivi meni sentään pihalle kun käskin, mut Hedda sen sijaan päätti, et nyt on aika oikeestaan mennä sisälle kattomaan, jos vaikka sais jotain napattua pentulasta, puruluun, possunkorvan, jotain. Pennut päätti seurata Heddaa kunhan ensin pissivät eteisen lattian... Siis oisin ehtiny saada koko lauman ulos pissille, ellei Hedda ois surffannu ihan väärään suuntaan.

Lopulta sain ulos Heddan ja neljä pentua. Yks paineli takasin pentulaan, eikä tullu vaiks kuin huusin. Mikäs sen mukavampaa, koska jos kiipeän portaat, niin pennut yrittää perässä, eikä ne vielä ihan kunnolla osaa, joten tapaturmariski on melkonen. Hirmu vaivalla sain pentuja tuupittua vähän edemmä ja usutettua Viivin ja Heddan perään. Juoksin tukka putkella hakemaan viimosta lammasta ja samalla äkkiä pyyhkäsin mopilla päälimmäiset pissilätäköt eteisestä, joskaan en sit ehtinyt hakea miumau-boxia. Päästiin pihalle ehjinä koko sakki.

Valmistauduin rentouttavaan ulkoiluun pentujen kanssa, vaan siinä kohti kerpeleet keksi, et hei siellähän on väkee piha pinkeenään ja HE joutuvat olemaan vaan sisällä. Kukaan ei varmaankaan arvaa mitä sit tapahtu? No trio alko haukkua louskuttaa, jotta heidät huomattaisiin. Länderit vastas siihen ja pentuparat ei tienneet oisko pitäny jännittää jotain vaiko eikö.

Normiaamuna oisin soittanu pihalta vanhimmaiselle ja sanonu, et a) tuuhan vahtimaan pentuja kun käyn päästämässä kerpeleet vapauteen tai b) päästä kerpeleet pihalle. Nyt ei apujoukkoja ollu, joten kuuntelin kuin kerpeleet ja länderit laulo kuorolaulua siihen asti, et vein pennut sisälle. Jos boxi ois ollu pihalla, oisin voinu tunkea pennut siks aikaa boxiin kun oisin käyny avaamassa kerpeleille oven, vaan ei ollu, joten pennut ois tulleet perässä ja jääneet jalkoihin, joko ländereitten tai kerpeleitten tai molempien. Oppia ikä kaikki ja seuraavan kerran muistaa... toivottavasti.

Tänään pennut on tehneet hurjan retken. Alotettiin se silleen, että kannoin viisikon boxissa leikkimökille ja päästin siellä vapauteen. Ei olla siellä asti koskaan vielä oltu, joten vähän piti ihmetellä ja katella ja haistella. Sen jälkeen tarvottiin korkeen heinikon läpi pyykkinaruille, siitä talon toiselle puolen ja tapaamaan traktoria ja paria autoa. Mulla oli kunnianhimonen suunnitelma kiertää koko talo, mut panut päätti kääntyä ympäri kun oltiin tultu noin kolme neljännestä matkasta, meinaan siinä kohti kerpeleet alko haukkua ja viisikosta kolme pakeni takasinpäin, yks jäi oottamaan näköetäisyydelle ja yks tuli luo. Siinä kohti ilmesty Pupi ja loputkin kaks lähti Pupin perässä. Siinä sitä sit seisoo kasvattaja yksin ja hylättynä...

Niin ja vieraita, tai vähemmän vieraita, meillä on ollut melkeestä joka päivä, joten ainakin pennut on nähneet vierasta väkee pilvin pimein. Myös Heddalle se on tehnyt äärimmäisen hyvää. Ei sillä niin muullekin laumalle. Siinä kun ne ennen haukku vaiks kuin kauan kun joku vieras tuli, niin nykyään ei kukaan jaksa kovin kauaa reukuttaa. Vaikutus vaan valitettavasti taitaa olla lyhyt, mut parempi sekin kun ei mitään.

Että näin tänään ja jotain muuta taas huomenna. Nyt hyvää yötä!