Päivästä selvitty, vaikka duunissa olin jo het kuudelta. Pennut jäivät kiljumaan perään, en nimittäin ruokkinut niitä, kuten yleensä ennen töihin lähtöä. Vähän oli sellanen zombi-olo, vaikka ryystikin kahvia morttelikaupalla. Kaikesta huolimatta tässä teille muutama kuva pentuviisikosta.
Kato poika, tuol on kirjosieppo.
Mähän sanoin, ettei tapella tai mä puhallan ja puhkun teitit nurin, kas noin.
Hei, pureminen ei oo painissa sallittua.
Orava
Hei kattokaa mitä mä löysin!!
Puunpurentaa kakkalapiossa keinuen...
Mihin mä tän piilotan, mihin mä tän piilotan.
KAATUU!!!!
Hei kaveri, ei kai suhun sattunu? Tarviitko sä apua?
Ne ei löydä mua, ne ei löydä mua.
Mihis se pallomeri on kadonnu?
Ei näy. Se on kasvanu umpeen.
Hei kuka sut sinne nosti?
Ei kukaan, mä pääsinkin ihan ite.
Ja mä en pääse, tää on niiiiiiiiiin väärin.
Hei älä viitti, mä tuun sinne alas sun kanssa.
YLEISTÄ HÄSSÄKKÄÄ
Cello, Viivi ja pennut
Viivi ja pennut
Viivi ja pennut
Cello, Viivi ja pennut
Pupi ja pennut
Totoro-eno ja pennut
Aikasemmin Cello on lähinnä leikkinyt pentujen kanssa, vaan tänään herra, hetken Viivin ja meikäläisen touhuja katseltuaan, oivalsi, että jos kahden (tai useamman) pennun rähinä muuttuu tasoltaan tietynlaiseksi, on suotavaa käydä erottamassa pukarit toisistaan. Niin onkin tänään ollut ihana katsella miten Viivi (joka on hallinnut tämän taidon mitä ilmeisemmin myötäsyntyisesti) ja Cello vahtivat pentuja. Jos jossain syntyy rähinä, niin jompi kumpi tai molemmat menevät ja pistävät mellakan ojennukseen yksinkertaisesti menemällä väliin ja tuijottamalla.
Aasa muuten teki aina samaa omille pennuilleen, sieltä Viivikin taidon on varmasti oppinut, vielä kun ne olivat jo aikuisiakin, ja aina se tehosi yhtä hyvin, myös niihin täysikasvuisiin köriläisiin, jos rupesivat haastamaan riitaa. Kyllä, kaipaan Aasaa edelleen...
Sitäkin oli ihana katella kuin Cello rauhotti pennut sen jälkeen kun oli Viivin kanssa haukahtanut muutaman kerran, todennut tilanteen vaarattomaksi ja havaittuaan pentujen muuttuneen varovaisen oloisiksi. Cello kipitti pentujen luo, haukotteli leveästi ja lähti jatkamaan matkaa. Pennut rentoutuivat välittömästi. On se niin hauskaa tuo koirien kieli.
Totoro on tänään päässyt pentujen kanssa ulos ekaa kertaa. Sisällä se on jo pentuja tavannutkin, mutten ole ulos uskaltanut päästää kun Totoro niin helposti innostuu ja unohtaa varoa mitä jaloissa pyörii. Vaan tosi kauniisti Totoro muisti olla, joskaan se ei ekalla ulkoilulla oikein tiennyt, että mitä näitten ipanoitten kanssa pitäis tehdä kun ne on ihan kääpiökokoa leikkimistä ajatellen.
Vaan nyt Tuulensuoja siirtyy yöpuulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti