Torstai suhahti kampaajalla, surffasin sinne suoraan duunista, eikä sitä mun kuontaloani ihan parissa minuutissa kuntoon laitettu, kun oikeesti toukokuussa ois pitänyt käydä kutrejaan korjauttamssa. No nyt on tukka hyvin, vaikkei näykään kello, kyllä tällä kelpaa ketkutella seuraavat pari kuukautta, josko tällä kertaa sit menis ajoissa uudelleen (näkis vaan...).
Perjantaista en sitten tiedä minne se katosi, jonnekin vaan katosi, niin kun nyt päivät joskus tuntuu katoavan, vaikkei teekään mitään ihmeellistä. Toisaalta tähän hukkaantumiskonttoriin nyt voi kadottaa vaiks ittensä.
Eilen oltiin viiskymppisillä, puutarhapartyissa. Olipa muuten uskomattoman vaikeeta löytää sopivia vaatteita kaapeistaan... Tai mulla oli kirkkaana mielessä mitä päälleni tungen vaan kuin ollakaan, enhän mä mahtunut ko. asuun enää ollenkaan, ihan käsittämätöntä, ettei paino voi pysyä paikoillaan, millon laskee millon nousee, vaikutus aina sama: jotkut vaatteet vaan ei sovi, ne on liian isoja tai liian pieniä. Sit sainkin penkoa puol vaatekaappia ennen kun löysin vermeet, jotka kelpuutin.
KePo ei yleensä ymmärrä ollenkaan, kun meikä sovittaa sen sata eri riepua ja hän nappaa "oikeat asusteet" noin vaan. Siinä aina kuulee jotain sukupuoleen liittyvää mutinaa. Nyt osu pilkka omaan nilkkaan, KePon nappaama paita kun ei ollutkaan istuva. Sit sai KePokin sovitella paitoja siinä meikäläisen seurana.
Bileet itessään oli oikein onnistuneet, tarttee ehkä kysellä paria reseptiä, oli sen verran yllättävän maistuvaa varsinkin ottaen huomioon sen, etten yleensä pal vapaaehtosesti kalaa tai punasta lihaa syö. Yön pimeydessä sit rämmittiin kotio. Vanhimmainen ja nuorimmainen oli huolehtineet koirista, joten mikä oli kotiutuessa, kaapiessa pakkelit naamasta ja rämpiessä vällyjen... vai pitäiskö sanoa länderien... väliin.
Tänään tavattiin Jippo-Jippoliini ja perheensä kun tästä ohi ajaessaan kävivät meitä moikkaamassa. Jippo riemastui hirmuisesti kun tajusi minne oli tullut ja kuka nappasi syliin ja niinpä neiti kasteli meikäläisen puseron ilopissimällä. No pyykkikone pesee, joten hällä väliä. Heddan kanssa löytyi tuota pikaa yhteinen sävel ja kaksikko painalsi pitkin kämppää hirmu höökää. Otin pari kuvaakin, mutten oo purkanut niitä koneelle, että onko ne mikään onnistunut. Toivottavasti.
Gretan turkki on lähtenyt irtoomaan, tietty ja totta kai kun ens viikonloppuna pitäis näytellä. No jospa jokunen karva pysyis neidolla päällä vielä viikon, ettei ihan kaljuuntuis ennen näytelmää. Ja tietty aikataulu on sellanen, että mun tarttis olla kahdessa paikassa mitä todennäköisemmin yhtä aikaa. Vanhimmainen lupas onneks lähteä mukaan ja esittää Gertrudin tarvittaessa jos meikä on samaan aikaan Heddan kanssa kehässä.
Turkinlähtö tietää sitä, ettei tartte sit Gretaakaan ilmotella näytelmiin ainakaan pariin kuukauteen. Totoron osalta oon tässä miettinyt, että ilmottaisko jonnekin, jossa sit esiintyy ylikukkineessa turkissa, vai repiskö turkin pois ja jättäis sertien metsästyksen suosiolla ens vuoteen. Eipä se elämä serteistä miksikään muutu, eikä Totorokaan, joten ehkä mä päädyn siihen "turkki pois" -valintaan.
Aurinko näkyy paistavan, pyykit kuivu eilen, osa kastu tänään, Suomen suvi on niin ihmeellinen; aina sataa tai ei sada
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti