Rojujen raivaus

Miten voi tunnit loppua vuorokaudesta kertakaikkiaan kesken

Takkahuone näyttää edelleen siltä, että siellä on räjähtänyt joku romupommi, joka paikassa lojuu lippua ja lappua, lehteä ja kirjaa, pentujen leluja ja omien koirien rojuja, tyhjiä laatikoita ja täysiä laatikoita. Meikä mappaa minkä ehtii, työntää takkaan paperisaastetta minkä ehtii ja kantaa roskiin romua minkä ehtii, silti kaikki tuntuu ryöstäytyvän käsistä.

Motivaatiota pitää yllä ajatus siitä, että jonain päivänä, jonain päivänä, kaikki on mapeissa, kaikki on paikoillaan, kuka vaan voi löytää tarviimansa, siihen ei tarvita meikäläistä osottamaan, että tossa pinossa, suunnilleen keskivaiheilla siinä Koiramme-lehden ja kuittipinon välissä. Ylimääränen romu on poissa ja kaikki mallillaan.

Tavarat on tietenkin ryhtyneet vyörymään myös olohuoneeseen, jossa kaksi seinustaa näyttää nyt jo siisteiltä, kaksi hukkuu tavaraan. Toinen sohva on puolillaan puhtaita pyykkejä, joitten ois tarkotus löytää tiensä kaappeihin. Ja kirjaston kirjat oottaa lukijaansa, kotisivut päivittäjäänsä. Oisko jollain lahjottaa muutama ylimääränen tunti mun vuorokausiini??

Heddaa kohtasi tänään aivan uskomattoman kamala operaatio: Heddalla oli pihkaa parrassa ja möykky piti leikata pois. Paitsi Heddan mielestä sakset oli ihan kauhistuttavat, niin kun ei ois ikänään saksia nähnyt... tiedän, että on. Kahden ihmisen voimin saatiin lopulta partakarvat ojennukseen ja Hedda näytti vähän hämmentyneeltä, että siinäkö se nyt oli, eikö tää ollutkaan mitään hirmukamalankauhistuttavaa.

No toisaalta hampaitten vaihto on vahvasti meneillään ja ikenet punaset ja varmasti arat, joten ihmekö se, ettei halua kuonoa räplättävän. Mielenkiinnolla vaan odotan sitä ekaa näytelmää puolentoista viikon päästä, pistääkö Hedda ranttaliksi kun hampaita kaivetaan...

Vaan nyt takasin rojujen pariin, muuten tää sotku ei selviä ikänään.