Aamulla ajoissa ylös, ei kuitenkaan kukonlaulun aikaan, ja suuntana länderien päänäyttely Hyvinkäällä. Cello lähti osallistumaan ja Aasa lähti turistiksi. Aluksi oli tarkoitus, että ottaisimme kaikki länderimme mukaan luovuttamaan verta länderien epilepsiatutkimukseen, mutta harkittuamme asiaa tarkemmin, päätimme (säästääksemme kaikkien hermoja), että tilataan sittenkin aika Aistiin, eikä raahata koko remmiä riekkumaan näyttelyyn. Lopulta vain Aasa ehti luovuttaa verinäytteen tutkimukseen kun ELL jo poistui paikalta, en nimittäin halunnut, että näytettä otetaan ennen kehää, joten Cello saa sitten lähteä mukaan Aistiin tässä lähiaikoina.
Ländereitä oli paikalla aika uskomaton määrä, näyttelyyn oli kyllä imoitettu "vain" 22 länderiä, loput olivat paikalla turisteina ja luovuttamassa omat verinäytteensä yhteiseksi hyväksi. Ainakin itse olin kannustanut rodusta kiinnostuneita paikalle, varmasti myös moni muu, ja monta perhettä olikin rotuun tutustumassa ja sai varmasti kuvan siitä, millaisia ländereitä maailmassa voi olla ja samalla jokaiselle tarjoutui loistava tilaisuus haastatella useita länderin omistajia samalla kertaa.
Cellon osalta homma olisi voinut mennä paremminkin, enkä nyt tarkoita arvostelua (vakka toki senkin osalta olisi voinut mennä paremmin), vaan kehäkäytöstä. Ilmeisesti ensimmäinen hallinäyttely kesän jälkeen stressasi Celloa enemmän kuin tajusinkaan, Cello kun on viime aikoina osannut käyttäytyä varsin mallikkaasti näyttelyissä. Pöytä meni ok, mutta seisominen arvosteltavana oli kaikkea muuta kuin onnistunut suoritus. Siitä ei tullut kerrassaan mitään, näki, että ollaan viime ajat harrastettu ihan muuta kuin näyttelemistä ja tottiskenttien jälkeen Cello tarjosi auliisti istumista. Ravaaminenkin oli tyyliä loiki-tai-kulje-nenä-lattiassa. Vaan sitä sattuu, koira kun ei ole mikään kone, ja oppia ikä kaikki.
Cello ja turisti Aasa
Otin jonkun verran kuvia näyttelystä, vähän paremmalla menestyksellä kuin eilen, joskin laadussa todella on toivomisen varaa. Kamera piiputtaa uusillakin akuilla, huomasin, joten ehkäpä asia onkin niin, että kamera alkaa olla loppu, eivät akut. Kaikista en todellakaan kuvaa saanut, koska pääsin "kuvausvauhtiin" vasta valiourosten kohdalta kun jotenkin en ennen Cellon esiintymistä osannut aloittaa ja Cellon käytyä kehässä meni tovi, ennen kuin "heräsin". Oliko se niin, että parempi myöhään kun ei milloinkaan
Iltapäivällä, kun ehdimme näyttelystä kotiin, piipahti Chili meitä moikkaamassa. Olivat olleet agikisoissa ja matkalla kisoista kotiin. Ei näyttänyt Chili kilpailuista rasittuneelta, mutta makupalat kyllä maistuivat, joten taisi jo vähän hiukoa rankan päivän päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti