Yhtä ja toista ja yhtätoista

Hedda kävi tänään rokotuksilla, joo'o vähän myöhässä, kiitos tän penturumban, muttei kuitenkaan kun pari viikkoa. Tiuku kävi samalla hakemassa tehosteen, sekin vähän myöhässä, ei paljoa sekään, mut kuitenkin. Kumpikin oli kuulemma käyttäytynyt mallikkaasti, KePo käytti, joskin Tiuku oli ensin ollut ihan varma, että hältä kupataan taas kerran verta...

Tiuku on tosiaan käynyt pari kertaa eläinlääkärin pakeilla ja verta ON kupattu. Tiukuhan on tosi laiha, vaikka syö kun hevonen... tai ehkä kolme hevosta, joskaan ei heiniä kuten hevoset, vaan superhyperaktiiviruokaa, ja siis laihuus ei ole oma subjektiivinen näkemykseni vaan siihen yhtyvät myös eläinlääkärit.

Oman mielenrauhan takia piti sitten tutkituttaa Tiuku perusteellisesti ja nyt kolmen eläinlääkärin tutkimusten (ja ei, ei olla tarkotuksella menty eri ELL:n pakeille vaan on vaan sattunut olemaan eri ELL) jälkeen ollaan tilanteessa, että terve kun pukki, laiha kun luuranko. Kilpparit on tutkittu, haima on tutkittu, verenkuva on tutkittu parikin kertaa ja viimesenä imeytymisjutut. Meillä on siis ihan sopusuhtainen keskikokoinen koira, mutta tosi laiha ja pieni leonbergi. Siltä osin elämä järjestyksessä ja voin huokasta helpotuksesta. Ehkä sitä massaa joskus tulee, ehkä ei, mutta enää en ota siitä stressiä.

Jokos kerroin, että Greta puolestaan on keksinyt oivan harrasteen; siinä kun KePo naputtaa panelia seinään, niin Greta purkaa sitä toisesta päästä. Vaan kun säät on tällaset, niin kuluupa aika rattosasti... molemmilta. Joskin saattaa olla, että KePon verenpaine nousee huippulukemiin, Gretan verenpaineen en voi edes kuvitella nousevan mihinkään, rauhallisempaa nuorta neitoa saa hakea.

Viivi syö antsoja ja histamiineja ja rohisee. Ei kyllä enää valvota koko yötä, puolet vaan... alkaa vähitellen tuntua siltä, että univelkaa on kertynyt vähän liikaa, aamusin ei enää jaksais millään herätä, siis saa oikein repiä itteensä jostain kaivosta, eikä millään tahdo päästä ylös.

Pennut kasvaa kovaa vauhtia ja niissä alkaa olla vauhtia huolimatta siitä, että Kuje yrittää pitää ne tiukasti pesässä. Ruoka pennuille maistuu vaihtelevasti, toisinaan ei ollenkaan, mutta eiköhän se siitä, ainakin kaikki osaavat syödä ja kaikki saavat jo nostettua mahansa jalkojen päälle. Osa on kovasti solakoitunutkin, osa ei. Juu, kyllä niistä hyviä ländereitä tulee "hrrrhrrhrr".

Että ei kun unten maille.