torstaina, lokakuuta 25, 2007

Koiran paikka


Mulla oli TAAS tänä aamuna Totoro-tukka
Koko komeus sojotti suoraan ylöspäin, moista efektiä en sais millään lakoilla, muotovaahdoilla tai geeleillä aikaan, mutta Totoro loihtii kampauksen yhdessä yössä. Kastelin hiukset ja sain suurimman osan käännettyä suunnilleen sellaseen asentoon kun hiusten voi olettaa olevan. Lopputulos oli siedettävä vielä senkin jälkeen kun hiukset oli kuivuneet.

En ymmärrä miten Totoro edelleen nukkuu mun naamallani... Jokainen noista, siis ländereistä, en mä sentään leonkerpeleen pentua tyynyni viereen ota, on alottanut yhteisen taipaleensa mun kanssani tyynyni vierestä, mutta jokainen on myös tuota pikaa alkanut siirtyä muualle nukkumaan; jalkopäähän punkkaa tai jopa sängyn alle, kuten Cello.

Totorolla vaan ei oo kiirettä, Totoro vaan nukkuu tyytyväisenä parta mun naamallani, Totoro vaan kuorsaa pää mun kaulallani, Totoro vaan henkäilee nenä mun hiuksissani, mitä lähempänä sitä parempi, ja kun ei herra enää ole kooltaan ihan pieni, säkäkorkeudeltaan taitaa olla ländereistäni suurin, tosin muut on sopivan pieniä, niin olis ihan suotavaa, että herra siirtäis ittensä muualle.


Ai minä vai??

Toisaalta Aasa on vanhemmiten keksinyt nukkua KePon tyynyn yläpuolella ja sieltä armollisesti potkii mua naamaan. Joskus, ihan joskus, käy mielessä, että ois pitänyt kuitenkin opettaa koirat nukkumaan lattialla... Yks joskus oli eilen illalla kun kauhoin punkasta pari kiloa hiekkaa ja savea mahtuakseni sinne ite, toinen joskus oli yöllä kun heräsin siihen, että Totoron painava pää lepäs mun naamallani ja parta suussani ja kolmas joskus oli aamupuoleen kun Aasan kynnet pureutu mun olkapäähäni.

Mut sitten taas joskus mä oon ilonen, että länderit nukkuu punkassa. Yks joskus oli eilen illalla kun makkarissa oli viileetä ja KePo iltavuorossa, kun länderit tiivisty muhun kiinni, niin ei enää ollut yhtään viileetä. Toinen joskus oli aamulla kun heräsin, makasin selällään ja Totoron pää lepäs mun olkapääni päällä, kylki oli kiinni mun korvassani ja kuuntelin Totoron sydämensykettä. Se oli jotenkin älyttömän rentouttavaa, jotekin ihanan stressitön alku päivälle.

Jos sitten oikein kuuma tulee, niin Totoro menee lattialle, siihen tyynyni viereen, mutta lattialle. Seuraavia oikein kuumia joudun varmaan oottamaan ens kesään, ellen sitten paahda takkauunilla koko kämppää pätsiks, jolloin en saa nukuttua kumminkaan ja aamulla peilistä kattoo hikikampaus, joka näyttää suunnilleen tältä eli summa summarum: lopputulos on ihan sama; tukka pystyssä.

Jos KePo ei olis kelpo KePo, niin koirat ois varmaan toimitettu nukkumaan jonnekin muualle tai KePo ois toimittanu ittensä nukkumaan jonnekin muualle, mutta koska KePo on kunnon KePo, niin se tänäkin aamuna haali kaikki koirat takasin makkariin kun lähti jatkamaan uniaan ja meikä lähti duuniin. Totoro tosin murtautu ulos makkarista ja jäi takkahuoneen puolelle. Se jätkä taitaa olla hippasen läheisriippuvainen, eikä suinkaan KePosta...


Ai minä vai??

3 kommenttia:

n-elikot kirjoitti...

Juu, nauti sä vaan Totoron lämmöstä. Oon ihan kade, sillä Vipu ei ole nukkunut sitten pikkupentu aikojen mun viekussa eikä oikeestaan koko sängyssä. Kampi saattaa nukkua sängyssä, mutta siitä ei ole lämmittäjäksi. Siihen kun ei saa koskea tai häipyy samantien.

On meillä sängyssä yks kunnon patteri, Konsta, joka mieluusti nukkuu poikittain vallaten yli puolet sängystä. Joten tarpeeksi ahasta on, vaikka muut eivät sängyssä nukukkaan.

-Pia-

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkään Hugo ei tule koskaan sänkyyn tai no joo, kun pyydetään, mutta ei oma-aloitteisesti. Vaan tuosta kampauspuolesta meillä huolehtii Antti 2v. joka nukkuu samalla lailla kuin Totoro ja tekee äiskälle joka aamuksi hienon kampauksen! :)

sari kirjoitti...

Meilläkin kaikki nukkuvat sängyssä, joka on sentään queen size-kokoa... :-))))

Mutta kyllä en yhtään tykkää, jos joku tulee kuorsaamaan tai potkimaan vyötärön yläpuolelle (kyllähän ne aina yrittävät, kerran yössä vähintään).