Hups heijaa keskiviikkoon

Maanantai... tiistai... siis keskiviikko jo, hups. Toisaalta heräsin aamulla ihanaan fiilikseen, että on torstai. Oli aika masentavaa palata maan pinnalle ja todeta, että eipä ookaan, on vasta keskiviikko. No viikko puolessa kumminkin, että vois kai asiat huonomminkin olla; ois voinut huomata, että jäk, maanantai vasta.

Eilen tapsuttelin duunista akutädin pakeille. Tietty sinne oli hankittu ihania kivikoruja ja tietty mä sorruin ostamaan pari... joo'o en tyytynyt yhteen, ostin kaks. Toinen sopii älyttömän hyvin yhden mustan hameen kanssa, jonka äitee mulle osti. Toinen sellasen upeen sinisen hameen kanssa, jonka KePo mulle osti. Jos mä vaan joskus käyttäisin hameita. Sehän tarkottas koko mun imagoni uusimista, voi äkkäläärää. Täytyy ryhtyä verestämään taitoa kulkea hameessa ja korkeekorkosissa tyylikkäästi, joskus en muunlaisissa osannutkaan liikkua ja nykyinen asu olis ollut kauhistus. Saattais siis olla syytäkin vaihtaa tyyli toiseen...

Akutäti tuuppas pari neulaa mun niskaani ja ne vasta neulat olikin. Ensin tuntu, että niska ja puol päätä jäätyy, tuli ihan mielettömän jäätävä tunne. Sit kepee paineen fiilis ja lopulta tuntu, että veri alkaa valua päähän ja kiertää siellä. Sit alko pikkasen pyörittää ja tuli hippasen huono olo ja aattelin, että näinkö on hihkastava akutäti apuun. Ensin omin konstein tietty: silmät auki ja kohdistin katseeni lattiaan (makasin hoitopöydällä mahallaan). Huono olo katos, ei tarvittu akutädin apua. Lopun päivää oli vähän sellanen epätodellinen olo ja aika raukee, muttei yhtään väsynyt.

Eilen oli viimonen tuplatunti-ilta: Cellon koiratanssi ja päälle Totoron näyttelytreenit. Cellon kanssa harjoteltiin uutena asiana pesuvatia. Joo, pesuvatia. Etutassut ylösalasin olevan pesuvadin päälle. Eka kerta oli vähän hankala, Cello näki vaivaa akrobatiatemppujen kanssa, ettei ois tarvinut vadin päälle etutassujaan laittaa. Lopulta kun homma onnistui, niin Cello olikin aika lahjakas vateilija. Pyörittiin vatia ympäri etutassut vadin päällä. Lopussa Cello keksi, että vadin päällä voi seisoa myös niin, että takatassut on vadin päällä, etupää maassa. Rummuttamaankin Cello oppi.

Totoro piti odottaessaan vaihtelevaa konserttia autossa, joka siis tällä kertaa oli kauimmaisessa päässä parkkialuetta. Kun vihdoin oli Totoron vuoro, virtaa taas riitti. Nyt otin Totoron heti kentälle, siis jo kahden kurssin välisellä tauolla, ja juoksutin ympäri kenttää, seisotin ja hain kontaktia. Se oli viisas teko, Totoro oli pal rauhallisempi kun edellisellä kerralla.

Tällä kertaa pöytä meni hyvin ja maassakin Totoron pääsi tutkimaan. Juoksemisessa on toivomisen varaa, mutta seisominen menee jo kohtuullisen sujuvasti, myös häiriön alla. Katotaan sit ens viikonloppuna toimiiko homma myös oikeessa näyttelyssä... En taida laskea sen varaan.

Tänään oli taas aiheentynkää omille kasvateille; leikki koiran luonteen kehittäjänä. On näistä "tapahtumista" se hyöty, että pääsee näkemään kasvattejaan, aina joku kuitenkin paikalle vaivautuu. Pitkämatkalaisia kohtaan tää tosin ei oo kovin tasa-arvosta, mutta aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

Sain muuten ekan joululahjani tänään. Vanhimmainen kysy, että haluunko sen pakettiin joulua oottamaan, en halunnut. Sanoin, että laittaa jouluna pukinkonttiin kuoren, jossa on lappu ja lapussa teksti: "Jos nyt satuit unohtamaan, niin oot jo lahjas saanut". Tässä naputan tällä joululahjallani, vanhimmainen oli nimittäin ostanut mulle "ulkoisen" näppiksen läppäriin. Vävy puolestaan viikonloppuna sääti läppäriä siten, että nyt saan sen suljettua ja homma toimii "ulkosella" näytöllä. Että mikäs tässä on ollessa, homma hallussa ja kaik vermeet vihdoin silleen kun alunperin ajattelinkin. Kiitos kaikille asiaan vaikuttaneille!!

Ai niin, pitää varmaan muistuttaa "Kipazin-metsästä". Siellä ei oo lehdet kovin pal lisinneet viime aikoina. Eiköhän laiteta lehdet lepattamaan hyvän asian puolesta.