Rokotus, puhelu ja tanssin alkeita

Maanantai tuli ja maanantai meni, enkä saanut tehtyä mitään hyödyllistä. Olis pitänyt, olis ainakin voinut, no vielä tässä on neljä päivää ennen viikonloppua Ääh, siis kolmehan niitä päiviä enää on, tänään kun on jo tiistai...

Iltapäivällä, ennen kuin lähdin duunista, yritin saada vanhimmaista luurilla kiinni vaan ei vastausta. Ajelin sitten kotiin ja soitin KePolle, että hakeeko hän vanhimmaisen. Juu, ei, on edelleen duunissa. Yritin sitten soittaa vanhimmaiselle, ei vastausta. Pyysin jo nuorimmaista kuuntelemaan yläkerrassa, että soiko vanhimmaisen luuri siellä jossain, Juu ei. Neljältäpääsyoletuksen pohjalta sitten pakkasin Totoron kanssani autoon ja lähdettiin ajamaan kohti Nummelaa

Totoro on tottunut matkaamaan pakun etupenkillä omassa vyössään, joten se ei ollenkaan käsittänyt, että joutui Mondeon takapenkille (omassa vyössään toki sielläkin), joten jodlausta riitti aika tovin. Välillä pidin jo sormea sen puolen korvassa, jolta Totoron ääni kaikui. On siinä pienellä miehellä iso ääni ja sellainen äänenkorkeus, että korvia raastaa. Ajettiin opinahjon parkkiin ja päästin Totoron irti. Se nökötti sylissäni ja tiiraili ikkunoista ulos. Tekstasin Totoron avustuksella vanhimmaiselle viestin, että parkissa ollaan, kuulemma siinä oli lukenut jotain ihan muuta...

Vanhimmainen tuli ajoissa, oli ollut sellaisissa puuhissa, ettei ollut voinut luuriaan vahtia. Totoro takasin takapenkille ja vyöhön. Kotimatka meni pal hiljasemmin kun matka kotoa Nlaan, mutta muutama kunnon kiljahdus takapenkiltä kuitenkin kuului. Uskon siitä huolimatta, että harjoitus tekee mestarin.

KePo onnistui viittä vaille huijaamaan koko meidän poppoota, hänet kun oli nakitettu Lidlin keikalle kotimatkalla. Vanhimmainen oli "tilannut" ihan tietynnimistä jäätelöä ja KePo oli onnistunut löytämään melkeen samannimistä. Melkeen mentiin halpaan

Illalla selvisi, että Arskan jälkialkeet-kurssi siirtyi siten, että tällä viikolla ei ole tuntia ollenkaan, siis muillakaan, meillehän tunti ei olis sopinut missään tapauksessa. Kerta siirtyi kesäkuun puolenvälin kohdille, joten Arska pääsee kun pääseekin vielä kolme kertaa jälkialkeet kurssille. Viestin mukaan meillä on ens kerralla edessä esineruutua... Saa nähdä mitä Arska esineistä... Viimeksi nimittäin otin mukaan Arskan lelun, eikä olis voinut Arskaa vähempää kiinnostaa, vaikka kotona se on ihan must-juttu.

Tiistaiaamu valkeni sateisena, joka länderin toivesäänä. Totoro ei yhtään tykännyt putoilevista vesipisaroista, tuli ihan Aasan pentuaika mieleen, jotenkin meno oli niin samaa. Itseasiassa yks Aasan tarinoista (kotisivuilla kohta Kirjoituksia ja Aasan tarinoista Onko ihanampaa aamua kuin tää) sopi tähän aamuun erinomaisesti. Totoro ei olis yhtään välittänyt mennä ulos kun huomasi, että maa on märkä, ruohikko on märkä ja mikä pahinta ilmakin on märkä, kulki ihan liki jalkojani, siis sateensuojan alla, eikä oikeastaan olis halunnut kulkea minnekään. Teki lopulta pisut, kaipa kun koko yön on nukkunut, niin hätä on sen verta iso, ettei voi kovin kauaa ootella, vaan kakkaamaan pikkuherra ei suostunut... paitsi sitten
jossain välissä sisälle. Ohhoijaa.

Aamurutiinien jälkeen pakkasin Totoron autoon ja vietiin vanhimmainen opinahjoonsa Nummelaan. Sieltä ajoimme Totoron kanssa Mänttäriin eläinlääkäriin, oli Totoron ekan rokotuksen aika. Automatka meni jo varsin loistavasti, pari reipasta kiljahdusta alkumatkasta ja siinä se. Vanhimmaisen jäätyä kyydistä Totoro kävi maate penkille ja huokaili siinä eläinlääkärin vastaanotolle asti. Perillä ei satanut, joten käveltiin vähän pihalla ja Totoro ihmetteli ohi ajavia pyöräilijöitä, lapsia koulumatkalla. Odotushuoneessa piti ensin tutkia koko huone, muita siellä ei ollut kuin me, ja sitten Totoro halusi syliin. Sylistä käsin Totoro tarkkaili edellisen potilaan poistumista, jonka jälkeen olikin meidän vuoromme.

Totoro pöydälle sillä aikaa kun ELL vastasi puhelimeen. Ehdin siis syötellä vähän nameja Totorolle pöydällä, jottei pöydästä ainakaan jää "piikki pyllyyn ja kotiin" -kuvaa. Itse rokotus ei Totoroa kiusannut, enemmän sitä häiritsi kun pitelin kiinni. Jos olis uskaltanut antaa Totoron olla täysin vapaasti ja olis vaan syöttänyt nameja, niin Totoro ei olis varmaan huomannut yhtään mitään. Totoro ei pelännyt eläinlääkäriä, ei ennen eikä jälkeen toimenpiteen, positiivista. Vielä parit namit ennen pöydältä poistumista, Totoro lattialle ja maksamaan. Sillä aikaa kun hoidin maksamisen ja tilasin seuraavan rokotusajan, Totoro vaelteli haistelemassa odotushuoneen lattiaa.

Lopulta autoon ja keula kotia kohti. Totoro lepäili penkillä kaikessa rauhassa ja malttoi jopa kotipihassa odotella, että ehdin nostamaan hänet ulos autosta. Sitten mentiin ja lujaa: ensin tarhaan Murua moikkaamaan, sitten ympäri pihaa ja lopulta tuli pisukin. Sen jälkeen mentiin sisälle. KePo veti edelleen sikeitä punkan pohjalla, joten vein Totoron punkkaan ja lähdin saman tein ajamaan duuniin.

Iltapäivällä soi puhelin ELL siellä soitteli, Viivin korvakasvaimen koepalan tulokset olivat tulleet. Vähän siinä sydän läpätti kun tajusin, että mistä puhelussa on kyse. Arvatkaa vaan, muistanko nyt enää tarkkaan miten se meni, mutta jotenkin näin: Viivillä on korvassaan tulehduspohjainen polyyppi. Vaiva ei siis ole vaarallinen, voi tosin olla kiusallinen ja polyypin poistaminen on yhtä vaikeaa kuin vaarallisemmankin kasvaimen, jos siis poistamaan joudutaan. Helpottavaa kun ei enää tarvitse miettiä, että ovatko kasvaimen "juuret" vaikkas aivoissa ja millaisia tuskia Viivillä on. Huh, helpotusta!

Iltasella, juur vähän ennen kun piti lähteä koiratanssitunnille, joka siis pidetään ulkona, taivasalla, alkoi sataa ihan silleen kiitettävästi. Asioiden näin ollen lisäsin treenireppuun sadetakin ja ei kun menoksi. Elin tosin siinä toivossa, että harjun tuolla puolen ei sataisi... vaan koko matkan tuli vettä kun sanonko mistä ja tunnelma alkoi latistua. Mitä tekee länderi sateessa; on varmaan äärimmäisen motivoitunut ja innokas suorittamaan erilaisia tanssiliikkeitä.

Ihme tapahtui, treenipaikalla vaan tihutti ja ennen kuin tunti alkoi sade lakkasi kokonaan. Kaikkea kivaa nähtiin kuten kaksi ravaavaa hevosta, toisella ratsastajakin matkassaan, yksi hurjaa vauhti viilettävä mönkijä ja yks mopo. Cello ei moisista pal perustanut, onneksi.

Tanssitunti meni ihan hyvin, vaikka se täytyy sanoa, ettei Cello seuratessaan osaa kontaktia pitää. Se on tietty oma vika, Cello on opetettu näyttelykehiin eli se ravaa vieressä kyllä, muttei katso meikäläistä. Ihan tunnin lopussa Cello kehitti vahingossa tanssiliikkeen, jollaista ei ollakaan harjoiteltu ja siitä vähän innostuin. Taidetaan kuitenkin treenata puolen minuutin pätkä vikalle kerralle, mulla on nyt aika selkeä koreografia mielessäni. Musiikkia ei aleta siihen etsimään eikä miettimään, enkä tiedä miten ehditään ohjelma treenaamaankaan, mutta aina voi yrittää ja ellei muuta, niin saavatpa muut makoisat naurut. Täytyy vaan nyt sukkelasti pistää paperille tuo ideansa, huomenna se on ehkä jo kadonnut muiden asioiden sekaan aivojen arkistoissa.

ps. Sain viimein viime viikolla ottamani kuvat kotisivuille... siis ne, jotka otin pihalla kun odotimme pentukurssin ekan tunnin alkamista.