torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Totuus valkenee


Kauhea totuus valkeni tänään:
ylihuomenna lähtee eka pentu maailmalle, ääk

Ei ne vielä voi olla niin vanhoja, ei ne vielä voi lähteä, ei ne vielä saa lähteä, vastahan ne syntyivät, voi APUA! Niin paljon olis pitänyt vielä ehtiä, niin pal tehdä kaikkea kivaa pentujen kanssa yhdessä, mihin kaikki aika meni, miten se saattoi mennä näin nopeasti. Ihan oikeesti tää on ihan kamalaa.

Pentueet ovat erilaisia. Toisten kanssa on älyttömän kiva puuhailla, eikä niistä haluaisi luopua ollenkaan, toiset muuttuvat rasittaviksi ennen luovutusta ja tuntuu jollain lailla huojentavalta kun ne lähtevät maailmalle, vaikka totta kai aina on haikea olo ja jää ikävä ja yleensä tirautan kyyneleen poikineen, onneksi pokka yleensä pitää siihen kun pennunhakijan auto hurahtaa Turuntielle. Sillä millaisina olen pennut kokenut, ei onneksi ole mitään tekemistä sen kanssa millaisia niistä tulee aikuisina, tämän olen huomannut. Rasittavasta pentueesta ei siis sikiä rasittavia aikuisia.

Olen tosi iloinen, että moni pentu menee sellaiseen paikkaan, että tiedän ihan varmasti kuulevani niitten edesottamuksista vuodesta toiseen. Osa menee "vieraille" ja on täysi arvoitus kuinka perheet mahtavat oikeasti pitää yhteyttä, vaikka etukäteen lupaavatkin kertoa kuulumisia ja lähetellä kuvia. Toivottavasti jokainen jaksaisi silloin tällöin muistaa kasvattajaakin...

Ai niin pentutesti, sehän oli tänään. Valokuvia en ottanut, en halunnut häiritä testiä loikkimalla ees taas kamera kourassa. Pennut selvisivät testistä yllättävän hyvin, tosin mitään suuria yllätyksiä ei tullut, testitulos oli suunnilleen se, mitä mieltä itsekin pennuista olen. Fiktio ehkä vähän yllätti olemalla pal reippaampi kun oletin. Sain siis itseni kiinni siitä, että pidän Fiktiota pienenä reppanana ihan silkan koon takia, enkä ollenkaan ole tullut ajatelleeksi, että pienessä kropassa asuu iso ja reipas sielu, eikä kenenkään luonne katso fyysistä kokoa.

Ihan hyvä testi sinällään, ei siinä mitään. Enemmän hyötyä testistä olisi ehkä ollut, jos olisin ollut jonkun pennun kohdalla hyvin epävarma siitä millainen se on. Nyt hyöty tuntui jäävän vähäisemmäksi, koska testi ainoastaan vahvisti omia mielipiteitäni. Toisaalta pennuista on nyt puolueettoman ihmisen tekemä arvio uusien perheiden avuksi ja kunhan ehdin paneutua tuloksiin, niin taidan tehdä kunnon "käyttöohjeet" Y-akseleineen sun muineen. Aikaa on tosin löydyttävä suht sukkelasti tai niistä ohjeista ei ole pal hyötyä... tai on tietty aina, mutta helpompaa on työstää koiraa nyt kun se vielä on pentu, eikä vasta aikuisena, jolloin aikaa menee pal enempi ja työtä saa tehdä moninkertaisen määrän.

Ihan noin asiaan sen enempää liittymättä, miten tää blogin ylläpito on äkkiä selvällä suomenkielellä?

Ei kommentteja: