keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

Huonotapaisia hurttia


Tänään oli sen verta lämmintä, no lämmintä ja lämmintä, että vein "isot" tarhaan kun ryhdyin ruuanlaittoon. Aattelin, että mukavahan niitten on ulkona vaihteeksi olla vähän enemmänkin, kun eivät ole niin vilusta sakkia kun länderit, ja yleensä viihtyvät erittäin hyvin ulkosalla, joskus melkeen liiankin hyvin mun makuuni. Vaan olisittepa nähneet erityisesti Murun naaman. Piti ihan käskeä tarhaan ja yleensä molemmat menevät sinne mielikseen... Ja kun KePo tuli kotiin muutamaa minuuttia myöhemmin, niin Muru teki suureen ääneen valituksen, että hänet on pistetty tarhaan ja hän on ollut siellä jo TUNTIkausia (kaikki ne viis minuuttia). KePo ei tosin heltynyt, oli sanonut kuten minäkin, että nyt on niin lämmintä, että olkaa siellä vaan vähän aikaa.

Oon ollut suosittu viime aikoina
Tänäänkin oli taas ystäviä kylässä. Se on kyllä tosi mukavaa. Jotenkin tuo vierailukulttuuri on vähentynyt verraten "entisiin aikoihin", kun saatettiin ihan vaan piipahtaa iltakahvilla, ei siinä ollut mitään kummaa, eikä tarvinut varata kalenterista aikaa sitä varten kuten asian laita nykyään usein tuntuu olevan.

Länderit "kunnostautuivat" iloksemme kun ystäväni saapuivat. Alkoi hirmuinen haukkuminen, josta ei taas tällä kertaa ollut tulla ollenkaan loppua. Viivi taisi olla ainoa, joka osasi käyttäytyä, jopa Aasa, vanha rouva, keksi ryhtyä räyskyttämään. Miten nuo joskus osaavatkin olla niin äärettömän raivostuttavia otuksia. Tai no kyllä mä sen tiedän: kun en ole laumaani kunnolla kouluttanut, sitähän se vaan on ja ihan itseäni saan syyttää ja ehkä se sen takia onkin niin raivostuttavaa, että oikeesti sitä on vihanen ihan itelleen.

Arska oli haltioissaan, kun ehti ensin vähän rauhottua: taas lisää vieraita, joiden syliin tunkea ja joilta yrittää saada pullan paloja. Herran piti ihan kiivetä syliin ja nuolla naamat. Niin ja karkottaa kaikki muut rapsutusten hakijat

Murun ruokahalu on paisunut ihan uskomattomiin mittoihin... Tiedä kuin paljon tuo söiskään, jos vapaasti sais. Ei Muru koskaan kranttu ole ollut ja aina söis vielä vähän enemmän kun annetaan, mutta nyt homma alkaa olla jo suorastaan vähän rasittavaa. Ajattelin kyllä, että lisään annosta hippasen ja jaan sen kahteen, mistäs sitä ikänään tietää kuin monta pikkumurusta Murun masussa kasvaa.

Ai niin Chili kävi ultrassa tänään. Pentuja todellakin on tulossa, eikä ihan vähän, vaan eläinlääkärin mukaan Chilin masussa on peräti kahdeksan pentua. Arviohan tuo tietty vaan on, että helmikuun lopulla sitten näemme montako pikkuländeriä Chili oikeasti pyöräyttää iloksemme.

Ei kommentteja: