maanantaina, helmikuuta 01, 2010

Helmikuulle heilahti


Palindromipäivä 01022010 eli helmikuu lähti käyntiin. Jotenkin tuntuu, että aika karkaa käsistä, vastahan tässä joulua juhlittiin ja uutta vuotta ja nyt ollaan jo helmikuussa, pitänee alkaa valmistelemaan juhannusjuhlia...

Duunista porhalsin ensin Liiteriin, kävin hakemassa parit leokokoset makuualustat, kun kerrankin kohtuuhinnalla sai. Kaik vanhat matot ja sen sellaset alkaa olla loppuunkaluttuja, kirjaimellisesti, ja joskus noi turkikkaammatkin haluaa vähän pehmuketta alleen, vaikka suurimmaks osaks ne kyllä makaa paljaalla lattialla.

Liiteristä sit hammaslääkäriin. Sen verran toi hammas on kiukutellut, et sanoin duunista lähtiessä, että jos mua ei huomenna näy, niin oon saattanut kuristaa hammaslääkärini ja oon joutunut vankilaan. Vähänkö sit kävi naurattamaan kun parkkiksella oli poliisiauto. Sanoinkin hammaslääkärille, että saitko varotuksen ja tilasit poliisit valmiiks paikalle. Onneks mulla on paitsi ammattitaitonen myös huumorintajunen hammaslääkäri.

Nyt on hammasta taas ronkittu ja sinne on tuupattu jopa juuritäyte, joskin sen päälle vaan väliaikanen paikka. Kuulemma särky ei johdu hampaasta vaan ärsyyntyneestä kolmoishermosta, hammas on kuollut ja "loistavassa kunnossa" (en kyllä ymmärrä miten kuolleen hampaan voi sanoa olevan loistavassa kunnossa). Silti sain spontaanireaktion kun hammasta meinattiin porata ilman puudutusta ja sain kun sainkin puudutuspiikin. Tosin se tais tehdä hyvää sille kolmoishermollekin, ainakin olo on ollut huomattavasti parempi kun päiväkausiin.

Sit vaan ootellaan. Kuukauden päästä laitetaan pysyvä paikka, ellei mitään oireita ole. Antsaresepti nököttää varoiksi hyllyssä, kuulemma ellei nyt noin 5 päivän tulehduskipulääkekuurilla rauhotu, niin sitten tarttee popsia antsat lisäksi ja ellei sekään auta, niin sit hammaslääkäriin sovittua aikasemmin. Sais kyllä jo helpottaa.

Hammaslääkärin jälkeen kotiin piipahtamaan ja nimenomaan piipahtamaan. Loppuilta meni kurssilla, vaikka täytyy sanoa, että jossain kohti keskittyminen vähän hapuili, kun mietin, että miten Tiuku siellä läpivalasussa... Onneks kurssiryhmä on sen verta pieni, että jokainen joutuu osallistumaan, eikä omiin ajatuksiin vaipumiseen juur oo mahdollisuutta.

Kotiuduin vasta iltamyöhällä, kurssi kun kesti tavallista kauemmin ja sit ensin putsattiin vetäjän auto, ajettiin Nlaan ja sit putsasin oman auton ja jatkoin siitä kotio. Ja luntahan siis oli tullut ihan älyttömästi niitten muutaman kurssitunnin aikana. Nlassa sitä oli varmaan kolme kertaa enemmän kun meillä, vaan kyllä sitä oli riittämiin meilläkin. Ajoin vielä kotiinkin pitemmän kaavan kautta kun en uskaltanut lähteä ajoharjotteluradan kautta, ko. tie kun ei ihan ykkösluokkaa ole kunnossapitoluokituksissa.

Kotona oottivat KePo ja vanhimmainen, jotka oli olleet liikkeellä Tiukun kanssa, että pääsivät tilittämään reissua. Säästä huolimatta ei liikenneongelmia ja parkkipaikkakin oli löytynyt lumikinoksien seasta ja liki ell-aseman ovea. Paprut oli saatu täytettyä, oikea "kuvausryhmä" oli löytynyt ja kaik mennyt sen puoleen loistavasti.

Tulokset sitten, no ne ei olleet ihan niin hyvät, kun ois toivottu. Lonkista ja kyynäreistä on toki vasta alustavat lausunnot, kennelliitossa sitten päätetään mitä ne ovat "oikeasti", vaan onkohan lausunnot koskaan muuttuneet kennelliitossa parempaan päin... Kyynäreet lähti 0/0 ja oli kuulemma mainittu, että loistavat. Lonkat lähti B/D ja KePo sanoi, että hänkin näki kuvista, ettei lonkat oo parasta A-ryhmää.

Kun kuulin lonkkalausunnon, siis toinen niin pal toista huonompi, niin jäin ihan miettimään, että oliko Tiuku jossain kohti jotenkin loukannut itteään, muttei tullut mitään sellaista tapahtumaan mieleen. Vauhdikashan Tiuku on aina ollut, muttei se koskaan ole esim. ontunut. Enkä tiedä, osa tapaturmista pitäisi kai näkyäkin kuvassa, että siis on tapaturmaisesti syntynyt vaurio. Toisaalta myös Tiukun kasvuaikaisella laihuudella, johon syytä ei kaikesta tutkimisesta huolimatta löytynyt, on voinut olla vaikutuksensa lonkkiin.

Tiukun silmät tutkittiin samalla reissulla, eikä sieltäkään ihan puhtain paperein tultu, joskaan mitään kamalaakaan ei silmistä löytynyt: PPM iris-iris ja ektropium.

Onneksi nämä terveystulokset ei Tiukun elämänlaatuun vaikuta tuon taivaallista, voidaan jatkaa ihan entistä menoa.

Nyt nukkumaan, se on huomenna jaksettava rämpiä duuniin ja se voikin olla aika rämpimistä, jos tota lunta koko yön lappaa tulemaan.

Ei kommentteja: