Viikonlopun rientoja

Ihan ensin onnittelen Unnaa ekasta sertistään ja PN2-sijotuksesta Alavudella 30.1.2010. Ja kyllähän Unnan taustajoukotkin onnittelunsa ansaitsevat. ONNEA!!! Onnea myös muille menestyneille, erityisesti BIS1 Lemonille ja koko Namupalan jengille.

Sitten arkisempiin asioihin.

Perjantaina Greta kävi rokotuksilla. Reissu meni ihan mallikkaasti, mitä nyt Greta heittäyty vähän epäluuloseks kun meitä ennen ollut asiakas kilju kun pistettävä possu, vaikka koira olikin. En tiedä mitä sille tehtiin, mutta hirmu huuto kuulu suurimman osan aikaa. Se, jos mikä, oli Gretan mielestä hieman huonoa mainosta ko. eläinlääkärille, joten piti vähän mulkoilla ympärilleen kun mentiin vuorostamme huoneeseen.

Vaan itse rokotusta Greta ei edes huomannut, eikä sitä kiusannut sydämen kuuntelut eikä muutkaan mutistelut, namit sentään kelpas eläinlääkärin kädestä. Kuulemma terve ja kauniisti rakentunut hurtta tuo meidän Greta, korvat vaan pitää putsata, tai siis toinen oli likanen. Miten ne aina onkin likaset kun eläinlääkärin luo menee, vaikka just ois korviin kurkkinut, ainakin Turun näytelmiä ennen korvat tarkastettiin ja siitä on vasta viikko. Sit jotenkin hävettää kun ell huomaa moisen "laiminlyönnin".

Puntarillakin Greta kävi kun kerran tilaisuus oli, kotivaa'alla Gretaa ei enää saa punnittua (paitsi, jos opettais Gretan seisomaan jalat nipussa). Painoa neidolla on mukavat 56,4 kg.

Lauantaina päätettiin tehdä suursiivous olkkariin ja keittiöön. Totoro on kunnostautunut merkkailemalla aina kun silmä välttää ja nyt merkkailemalla myös kun silmä ei vältä (josta on päästy sitten antamaan palautetta). Aateltiin siis luututa joka nurkka ja joka huonekalu, jospa ongelma siitä tokenisi. Tunnustan tosin tilanneeni Totorolle myös housut, kunhan tulevat, niin kokeillaanpa niitäkin hökötyksiä. Ei tekis mieli pallejakaan poistattaa ihan vielä, mut kyllä ne lähtee, ellei tää meno helpota tuota pikaa. Vai haluaako joku ehkä merkkailevan uroksen kotiinsa?? Vapaaehtoset voivat ilmottautua.

Tietty sitten huomasin, että nahanpesuaine on loppu, joten sitä metästämään. Useempi liike tuli koluttua ja vaikka mitä tarttu mukaan, muttei löytynyt sitä mitä etin. Päätin sit rohkeesti pestä sohvakaluston tolulla, pyyhkiä puhtaalla sen jälkeen ja vetää lopuks nahanhoitoaineen. Ois vaan ollut niin pal nopeempaa sen nahanpesuaineen kanssa, siinä kun on hoitoaine samassa. Vaan meni se näinkin ja tulipa laitettua hoitoainetta kunnolla taas pitkästä aikaa.

Kaik huonekalut siirrettiin ja pestiin lattiat huonekalujen alta. Aika urakka, mut tulipa tehtyä ja nyt on niin puhdasta, niin puhdasta... ainakin hetken, ehkä vähän pitemmän hetken, koska on lunta, eikä siis tuu rapaa ja hiekkaa koirien tassuissa sisälle.

Keittiössä tehtiin vähän muutoksia, sillä Tukkis, vanhimmaisen marsu, joka tuli meidän tyttöjen Maijan ja Milkin seuraan viettämään eläkepäiviään kun hältä kaveri kuoli ja marsuhan siis on laumaeläin, ja jonka piti elää ehkä pari viikkoa tai kuukausi, mutta elikin toista vuotta (vai peräti enemmän), lähti torstain ja perjantain välisenä yönä saappaat jalassa rajan taa. Ja tosiaan saappaat jalassa, vielä torstaina oli ihan pirteä oma itsensä, illalla vähän vaisu ja puhuttiin, että tilataan het aamulla sille eläinlääkäri, vaan ei sitten tilattu, aamulla Tukkis oli poissa. Jäämme kaipaamaan Tukkista, hän oli hurmaava persoona ja ah niin seurallinen. Saa nähdä montako kertaa tulee leikattua kolme kurkun palaa, otettua kolme porkkanaa...

Tukkiksella oli tosiaan oma häkkinsä tyttöjen vieressä, poika kun oli, emmekä halunneet laumoittain pieniä marsuja, eikä toisaalta vanhaa marsua haluttu enää kastroida. Nyt kun keittiöön jäi vain yksi marsuhäkki, niin käännettiin se toisin päin ja keittiö näyttää het pal tilavammalta ja siistimmältä, vaikkei tilaa oikeasti tullut juurikaan lisää.

Sunnuntain kohokohta olivat Miksun 1v synttärit. Eipä synttärisankari ite vielä pal mitään juhlistaan tajunnut, enemmänkin hämmästeli ihmisten paljoutta ja pakettienkin avaaminen jäi lähinnä muiden tehtäväksi. Lahjat kyllä olivat onnistuneita ostoksia jokainen, Miksu tykkäsi kovasti.

Samalla tavattiin Waldo Mau, joka nykyään asustelee Miksun kaverina. Ovatkin kuulemma hyviä kavereita, vaikka Waldolta kyllä pienen hetken vei käsittää, että sellanen pieni rääpäle muutti hänen reviirilleen. Nykyään on jo yhteisiä leikkejäkin ja niitten uskoisin vaan lisiävän vuosien saatossa. Tällä kertaa Waldo jopa suvaitsi tulla meitä moikkaamaan, yleensä piiloutuu jonnekin. Kaipa Waldo Mau on viimein käsittänyt, ettei me olla viemässä sitä minnekään...

Otin muutamia kuviankin (n. 160 kpl) sekä synttärisankarista että Waldosta, ehkä jaan niistä jonkun jossain välissä blogin lukijoittenkin kanssa.

Ja taas on kaikkia hulluja suunnitelmia tullut päässään pyöriteltyä. Ois yks ihana yhdistelmä, mut pitäis unohtaa, on täyttä, on. Sit vaikkas Fliin pennutusta siirrettiin vuodella, niin ois toinen tarjolla, mut uskaltaisko ja toisaalta, ellei uskalla, niin millä sitä monimuotoisuutta sit säilytetään. Yhden osalta asioita jo mietin vähän, vaikkas ensin ois syytä oottaa tuloksia... Pitää ehdottomasti keksiä itelleen enemmän tekemistä, niin ei ehdi miettiä ylimääräsiä, näin se on.

Siinäpä se viikonloppu pähkinänkuoressa. Muilta osin normaalia elämää ilman ihmeellisyyksiä. Tai no on tää särkevä hammas edelleen, huomenna on hammaslääkäri taas kerran, ja ellei tämä kohta helpota, niin luulis jostain löytyvän sellanenkin hammaslääkäri, joka vaan kertakaikkiaan repii mokoman kiusankappaleen mun suusta. Lauantaina jo ehdotin porukoille, että jos kiskasisin nk. pe*seet olalle, jolloin porukka vois repiä hampaan mun suusta ja sit vaan huomenna sanoisin hammaslääkärille, et kato jäikö luunpaloja ja annatko vaikka antsakuurin. Kumma, ettei kukaan lämmennyt ajatukselle...

No ei kun päin uutta viikkoa hammas jomottaen, eihän tässä muukaan auta.