tiistaina, helmikuuta 16, 2010

Halpaa hubaa


Enpä muista, että ois koskaan tarvinut miettiä, että lähetäänkö Thaimaahan vai vietetäänkö kaupunkiloma vaikkas Lontoossa. Ensinnäkin tän lauman kanssa jo yhenkin yön poissaolo kotoa vaatii järjestämistä ja toisekseen rahanmeno on yleensä taattu ihan ilman matkojakin.

Maanantaina huomattiin vanhimmaisen kanssa Pupin takamuksessa punanen alue, turvonnutkin se oli. Tutkailtiin kahden naisen voimin tilannetta ja kun jalastakin löytyi punainen alue, selkeä nirhama, niin ensioletus oli, että Pupi on laskenut pyllymäkeä vähän kun Cello aikoinaan (Cellolla oli sit pallit kirjaimellisesti ruvella hyvän tovin), laskiainenkin tulossa. Alueitten puhdistus ja rasvaus ja nukkumaan.

Päivällä sit vanhimmainen soitti, että ei se nyt kyllä taida olla mikään ruhje, siihen on tullut vaalea pää, vähän kun finniin. Paise kenties? No vanhimmainen ja KePo keskenään sitten sopimaan kuka soittaa eläinlääkäriin, mulla kun ilta täyteen puukattu. Saivat iltapäiväksi ajan, KePo onneks pääs luistamaan töistä.

Eläinlääkärin tuomio: anaalirauhasfisteli. Sama vaiva oli kaks vuotta sitten, joten näkyy olevan taipumusta uusimiseen, ei onneks sentään vähän väliä. Samalla, kun Pupi kerta rauhotettiin, Pupilta kuvattiin selkä, Pupi kun jännästi niiaa aika usein. Selässä ei ole tapahtunut mitään, yks nikamaväli edelleen sillottunut, mutta se on se sama kun vuosia, vuosia sitten eli mitään etenevää spondyloosia selässä ei ole.

Jäätiin sit miettimään sitäkin, että liittyiskö niiailu kenties anaaleihin tai virtsakiteisiin. Joo, siis virtsakiteitä myös. Niihin kiteitä sulattava ruoka ja kuukauden päästä kontrolli samalla kun hammaskiven poisto. Että kyllä näitä vaivoja voi näköjään tulla vasta vanhuksellekin, Pupi sentään täyttää kohta 9 vuotta, eikä sitä tähän mennessä oo kiteet vaivanneet.

Niin ja siitä laskusta en viitti ees puhua, sen verta halpaa hubaa, eikä Pupilla tietty vakuutustakaan, tosin hampaat irvessä maksan niitä vakuutusmaksujakin, ei meinaan oo ihan pieni summa sekään ja mulla on sellanen tuntuma, että vakuutusyhtiö kyllä on meidän lauman kanssa voitolla.

Greta pääsi kun pääsikin kaikesta hässäkästä huolimatta illalla seikkailemaan Selloon, oli pentujatkon kaupunkikerta. Oli kuulemma esiintynyt edukseen ja aina tilanteen vaatimalla tavalla. Millon oli kellinyt pitkin pituuttaan maassa huomiota kerjäämässä (voin HYVIN kuvitella), millon oli tunkenut tökkimään ihmisiä nenällään, että rapsuta nyt, ja olipa kuulemma ryhdistäytynyt miettiessään, että pitäisikö jonkun nuorisojoukon touhuihin puuttua. Oli tosin kuulemma nuorisojoukkokin rauhottonut Gretan skarpin olemuksen havaittuaan. Enkä kyllä epäile, Gretasta löytyy suojelija ja poliisi tarvittaessa, mutta vaan tarvittaessa, se on tullut nähtyä jo kotona.

Matkaan lähtö oli kuulemma kyllä ollut haastava, Gretan mielestä kun vanhimmaisen Corsa ei ole kerpeleen kuljettamiseen sopivaa kalustoa, vaan ei auttanut, se "koirankuljetusauto" kun sattu olemaan meikäläisellä ja KePon auto levällään siinä pihalla. KePo oli lopulta saanut Gretan kaikki rapiat 56 kiloa tungettua kirppuun ja päässyt reissuun. Greta oli kuulemma tosin murjottanut moista kohtelua koko menomatkan. Tullessa sitten oli jo ihan ite mennyt autoon ja ollut vallan oma hurmaava itsensä.

Meikä ehti kotio ennen seiskaa, duunista painelin suoraan salille ja sieltä luennolle, joten jäin paitsi päivän hässäkästä sekä Gretan reissusta. Aina ei kuitenkaan voi voittaa, ei ees joka kerta.

Ei kommentteja: