Treenejä, ruokaa ja hampaita

Tää viikko on aika vilkas, vähän joka illalle jotakin. Onneks kaikki viikot ei oo ihan tällasia, on sitä välillä saatava löhnätä kotona... tai siis täällä(kin) pitäis kyllä tehdä jotain ihan muuta kun löhnätä, pitäis taas ottaa itteään niskasta kiinni ja järjestellä paikoiltaan kävelleet tavarat takasin sinne minne ne kuuluu. Tai jos mä vaan opettaisin niille paikka-käskyn...

Keskiviikkoiltana Greta seikkaili pentujatkokurssilla. Greta onkin varsinainen seniori siinä joukossa. Greta oli sisäistänyt monta juttua sitten edellisen kerran; osasi istua hienosti, mennä maata, katsekontaktin osasi jo ottaa, eikä tuijottanut pelkkää namikättä, tajusi tuota pikaa mitä peruuttaminen tarkottaa, paikka meni kuten miten, sain jopa stepata vähän siinä likituntumassa.

Ravaaminen oli suorastaan loistavaa ja selvittiin löysä solmu taluttimessa -testistäkin, solmu pysy löysänä loppuun asti, ja pujottelut sujui myös hienosti. Luoksetulossa kaivoin esiin salaisen aseen; lihapullan. Johan oli vauhtia Gretan suorituksessa vähän toiseen malliin kun edellisellä kerralla, joskin vois luoksetulo vieläkin vauhdikkaampi olla. Ainoa, jota Greta ei ole sisäistänyt on sivulle tulo... No, kaiken rehellisyyden nimissä, ei me oltu sitä harjoteltukaan. Hyvillä mielin siis kotio.

Tänään oli vuorossa näyttelytreeni. Otin tällä kertaa näyttelytaluttimen, tai eihän sitä taluttimeksi voi sanoa, pelkkä lenkki vaan. Vaan kas, siinäpä taitaakin olla yksi ahdistuksen paikka Gretalle, koska tänään ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin eilen, vaikka toki pal paremmin meni kun vaikkas Turussa. Johtopäätös: Gretaa jotenkin ahdistaa olematon talutin.

Kaikkineen ei kuitenkaan huono esitys, sillä sain Gretan ravaamaan suht ok. Ees taas meni vallan mallikkaasti, ellei oteta huomioon, että Greta ois pal mieluummin mennyt keittiöön kun kääntynyt ravaamaan takasin tulosuuntaan, mut kun päästiin ympäri, niin sit taas mentiin. Ryhmäravaamisetkin meni suht hyvin, mitä Gretan nyt ois kamalasti tehnyt mieli mennä tutkimaan pikkusta chihupoikaa, joka taas ei ollenkaan välttämättä halunnut, että Greta tulee liki. Poseeraaminen ok ja luoksepäästävyys enemmän luoksetyöntyvyyttä.

Kotiin ajellessa päätin, että Gretalla käytetään toistaiseksi näyttelyissäkin pitkää talutinta. Tosin en kyllä halua käyttää niin pitkää kun meitin normaali talutin on. Toiveikkaasti kaivelemaan kaappeja, jos vaikka ei tarttis lähteä shoppaamaan uutta... eikä tarttekaan, löysin yhden, joka on kevyempi ja lyhyempi kuin tuo meitin normitalutin ja selkeesti pitempi kuin näyttelytalutin. Sillä me nyt koitetaan, hienostellaan sit kun homma on hallussa (tai ei koskaan).

Tänään olin sit taas hampaan rukkauksessakin. Mulla oli ylimääränen aika, siis ängettynä kahden normiajan väliin, vaan onni potki ja aamun ensimmäinen oli perunut ja kun kerta olin paikalla ajoissa, niin sainkin ihan normiajan. Tilapäinen paikka poistettiin ja tilalle laitettiin pysyvä ja se alahammas hiottiin, ettei enää raavi kieltä.

Nyt on suht normaali olo suussa, mitä nyt ton hoidetun viereinen hammas on purenta-arka. En tiedä onko ärsyyntynyt naapurin ongelmista vai onko siinä sitten seuraava hammasongelma, siinä kun on keraaminen kruunu omalla juurella, että jos vaikka purenta jotenkin muuttui ratkaisevasti, niin kruunu saattaa taas napsahtaa irti. No ei auta kun ootella rauhottuuko vai miten käy ja toimia sit sen mukaan, pääasia nyt kuitenkin, et särky on poissa.

Viivin kuulumisia: Sitä kun pyörittelee asioita ja kyselee ja ihmettelee, niin aina voi jokin uus idea poikia. Tällä kertaa syntyi ajatus siitä, että josko Viivin nielua ärsyttää ruoka, vähän kun toisilla tulee haavoja suupieliin tomaateista tms. Viivihän söi jossain vaiheessa nielunsa takia purkkiruokaa, nappulat kun on helposti liian kuivia tai liian märkiä. Jotenkin sitten vaan se tyhjien säilykepurkkien vuori kävi ärsyttämään ja koska Viivi oli pitkään jo ollut hyvässä kunnossa, niin siirsin sen samalle ruualle kuin muutkin länderit. Aika kului ja aika kului ja unohdin koskaan niitä purkkeja antaneenikaan... ja sit alkoivat taas ongelmat.

Voihan se olla pelkkä sattuma tuo ajotus, vaan nyt kokeillaan joka tapauksessa taas ruuan muuttamista toisensorttiseksi. Ostin tänään sellaista valmista pakasteruokaa, barffarikoirille tarkoitettua, kanaa ja kasviksia tai jotain sellasta. Aattelin, että siinä ei todennäköisesti ole säilöntäaineita eikä ainakaan varastopunkkeja, ruoka-aineiden määrä hyvin rajallinen ja silleen. Kokeillaan sitä, siitä riippuen miten maistuu ja sopii Viiville, jokunen viikko. Jos oireet katoavat, niin siirrän Viivin pääasiassa barffaamaan tai ainakin pois kuivamuonaruokavaliosta.

Niin ja Gretalle on hieroja tilattuna, että jos ois jotain lihasjumeja, kun ympyrän juokseminen on niin kovin vaikeeta ja erityisesti "oikeaan suuntaan", toisin päin se sujuis pal paremmin. Samalla tulee Murukin hierottua ja tarkastettua lihaskunto, se kun ei Muru enää mikään teini ole, jos nyt ei mitenkään ikäloppukaan, mut isokokosena tulossa ikään, jossa on syytä pitää koiraa silmällä, ettei tule ikäviä yllätyksiä.

Viiville taas on varattuna Reiki-hoito. Olen kyllä itekin Viiviä yrittänyt hoitaa, mut nimenomaan yrittänyt, sillä arvon neiti poistuu aina paikalta ja sukkelasti sittenkin. Joskus olen illalla onnistunut hoitamaan hetken, jos vaan maltan oottaa, että Viivi nukahtaa ensin. Vaan kyllä tuo äkkiä herää ja närkästyneenä siirtyy mun ulottumattomiin. Ehkä ois pitänyt kokeilla etähoitoa kumminkin.

Arska puolestaan oikein tulee hoidettavaksi ja kököttää iät ja ajat nauttimassa hoidosta, pitää välillä oikein patistella herraa pois, ei makiaa mahan täydeltä.

Jaahas, jos sitä sitten vaikka nukkumaan menis, että jaksaa huomenna taas kömpiä työpaikalle aamuvarhain. Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä ja levollisia unia.