Sinne meni viikonloppu. Perjantaina heitin KePon Nlaan, josta linjuri poimi kyytiin, suuntana oli risteily Ruottiin. Kotio koukkasin kaupan kautta, pitihän se yks Runebergintorttu sentään maistella. Suussasulavan hyvä olikin tämänvuotinen kappale kyseistä leivosta, aina ei yhtä hyvää yksilöä onnistu hankkimaan.
Viikonlopun ohjelmaan kuului vähän siivousta (lähinnä lauantaina), sellasta perusteellisempaa joskaan ei koko kämpän kattavaa, aavistus kotisivupäivitystä, pitkät aamu-unet, tuli takassa, koneella roikkumista sekä runsaasti pyykkäystä, miten sitä pyykkiä kertyykin niin pal. Ja lisänä muutenkin massiiviseen pyykkivuoreen näitä koirien aikaansaannoksia, tai oikeastaan Totoron... Näin jo unta, kuin pistin pojan myyntiin ja se pallien poisto, se on tosi liki nyt, ihan hiuskarvan päässä.
Sunnuntaina Rölli tuli leikkimään Gretan kanssa. Siinä on kyllä sisko ja sen veli niin samannäköset, että osasta valokuviakin pitää oikein kattoa, jotta kumpi on kumpi. Greta kun on melko roteva ja kookas narttu ja Rölli taas ei ole mikään raskastekonen uros, niin kokoluokkakin on tosi sama. Päästä kyllä näkee kumpi on kumpi, Röllillä on ehta uroksen pää ja Gretalla, koostaan huolimatta, on selkeä nartun sukupuolileima.
Sisko ja sen veli, vasemmalla Greta, oikealla Rölli.
Kaksikko veti rallia umpihangessa, joten mehut oli noin tunnissa puristettu molemmista ja leikki muuttu hangessa kellimiseksi. Molemmilla oli hirmuset lumipaakut turkissaan kun Rölli alko tehdä kotiinlähtöä. Yritin ottaa muutaman pönötyskuvankin Röllistä, mut sää ei kyllä todellakaan suosinut, lunta tulla tuprutti, vaan eiköhän niistä kuvista kuitenkin tunnista, että kerpelehän se siinä (kuvat kotisivujen kuvagallerioissa, vaikka Uutiset-sivun kautta).
Ja mitä kuuluu Viiville uuden ruokavalion myötä. Jep, jep. Ostin Viiville seittemän pötköä Murren Kanakasvis-mixiä, sen kun kehuttiin sopivan eliminaatiodiettiin. Aattelin, että Viivi vetäsis sellasen kuukauden tai parin kuurin ko. ruokaa ja sit katotaan mikä on tilanne ja miten jatketaan. Viivi vaan ei ole samaa mieltä...
Ostin pötkilöt torstaina ja perjantaiaamuna otin ekan sulamaan iltaa varten. Viivi mulkoili kuppiaan äärimmäisen närkästyneen näköisenä, kyttäsi muitten nappula-annoksia ja jätti syömättä. No Viiville on tuota massaa päässyt vähän kortisonikuurien, pakkolepoaikojen sun muitten seurauksena kertymään, joten no hätä. Lauantaina otin uuden pötkön sulamaan, muut saivat edellisen ruokaansa sekotettuna. Mitä tekee Viivi, käy mulkoilemassa kuppiaan ja poistuu paikalta. Muut ois kyllä Viivin hutun syöneet, jos oisvat saaneet ja tavallaan saivatkin, sekotin sen taas muitten ruokiin sekaan.
Koitti sunnuntaiaamu ja otin taas yhden pötkön sulamaan. Ruoka-aikaan, siis nyt illalla, takana oli jo kolme paastopäivää (viikonloppuna ei jaeta ees aamunameja, joka on kuivattua lihaa tai mahaa), joten toiveikkaana ruoka taas kuppiin. Vaan mitä tekee Viivi, Viivi mulkoilee ruokaansa ja poistuu paikalta. Tosinainen ei hölkkää eikä hikoile, eikä meidän Viivi barffaa.
Tarkotus on vielä huomenna tarjota ko. ruokaa, joskin aion varata muutakin syötävää oottamaan, ehkä sit sellanen Hill's purkkiruoka, joilla oireet pysy varsin hyvin kurissa, vaikkakin mua itteeni ärsyttää se tyhjien tölkkien määrä ja siis tuhlaus. Vaan ellei Viivi halua barffata, niin sitähän ei siihen näköjään pakoteta. En ole kuitenkaan aatellut näännyttää Viiviä nälkään ja jos on yhtään emäntäänsä tullut, niin kuolee kyllä mieluummin nälkään kun syö jotain, joka tuntuu vastenmieliseltä.
Taidettiin kuitenkin saada vähän ylimäärää Viivin yltä pois, neiti näyttää jo pal enemmän länderiltä ja vähemmän tankilta. Asiaan vaikuttanee myös se, että sain viikonlopun aikana Viivin turkinkin melkeen nypittyä, ihana kaulus on vielä jäljellä sekä takapuolen päällä jonkin kokonen alue.
Siinä kun muut potee eri kymmenkriisejä, niin meikä potee taas koirakriisiä. Ollako vaiko ei ja jos, niin kummalla ja miten ja milloin ja missä tai kenties ei ollenkaan ja ellei, niin mihin suuntaan.
Riskejä kartotettuani ja yhden yhdistelmän jo hylättyni, toisen hyllytettyäni oottelemaan aikaa tulevaa, voisin ehkä peilauttaa Cellon ja teettää kolmannen. Sit toisaalla ois kerpeleet, kuin pal niihin pitäis nyt satsata vai pitäiskö, pentuja ei oo sunnitteilla kumminkaan ja aika näyttää miten Gretan kanssa käy, muita aatoksia sen sijaan pyörii päässä kummasti.
Ois vielä se koiratonkin vaihtoehto, tai no ei koiraton, kyllä kotona aina koira pitää olla, mutta voiko pienempää kutsua koiraksi vai pitääkö koiran olla koiran kokonen ja voiko koirallinen minimoida harrastamisen ja keskittyä koirattomaan? Pitäiskö peräti siirtyä muihin juttuihin välillä vai pitäiskö miettiä mitä koirallista voi tehdä? Tai kenties kaiken vois laajentaa yli lajirajojen, oli nimittäin taas kerran niin pelottavan osuvaa tuo kommunikointi, varsinkin kun omien kanssa se ei vielä suju, sen oli jo unohtanut miten voi yllättää ittensäkin.
Hei, lainaisko joku kristallipalloa kun en vielä ole saanut sellasta ostettua?? Tai auttaisko tähän kuitenkin, kaikesta huolimatta, hormonihoito??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti