Tynnyreitä, kahvia ja kakkua,

Perjantai, onneks, jotenkin kun tuntuu veto loppuvan; aamu aamulta on väsyneempi. Tosin itteään saa syyttää, kun tulee joka ilta kukuttua yömyöhään. Miten sitä aina yrittääkin jatkaa vuorokautta illasta. Keksin siis kuningasidean ja tein päätöksen: jatkan aamusta. Jos nousee viikonloppusin vaikkas seiskalta, niin ehtii varmaan esim. päivittää kotisivut ennen kun kukaan muu herää... tai lukee kirjaa tai vetästä hengitysharjotukset tai mennä koirien kanssa pihalle tai jotain.

Iltapäivällä syöksyttiin kaupoille, jääkaappi kun huus tyhjyyttään ja Gretan tynnyri oli typötyhjä. Ensin haettiin Gertrudin ruoka ja samalla ostin toisen sivulta ladattavan ruokatynnyrin. Kyllä niihin vaan mahtuu 15kg ruokaa, vaikkei millään uskois. Nyt niitä on meillä jo kaks ja kuin ollakaan koirien ruoka mahtuu pal pienempään lattiapinta-alaan. Ihanaa.

Sit ruokakauppaan, jossa kauppias vietti neljännesvuosisata kauppiaana -juhlia (herttinen, mehän ollaan oltu kaikki ne vuodet asiakkaana, kääk!). Taivaallisen ihanaa, suussa sulavaa täytekakkua, nam. Hyvää kahvia. Hyvää seuraakin löytyi: Röllin kotijoukot oli myös paikalla. Väkee oli tietty pilvin pimein, olihan mainonnassa kaks taikasanaa: kakkukahvit ja tarjouskahvia. Mekin hyödynnettiin molemmat. Oltiin onneks liikkeellä ennen varsinaista töistäpalaavien ryysistä.

Tänään pystytettiin partyteltta oottamaan ens viikonloppua. Homma sujuu jo vallan näpsäkästi, onhan meillä vuosien kokemus ja ääretön notkeus... Teltta kyllä alkaa näyttää jo siltä, ettei ehkä kovin montaa vuotta enää kestä, taidetaan tarvita vähän jesaria jo tänä vuonna. Vaan jesarillahan sen voi korjata avaruusaluksenkin, joten mikä se on telttaa korjaillessa.

Jaa, jos sit pistäis pillit pussiin, sanoin nimittäin KePolle, että yllätä. Vähän aikaa sit KePo siis syöksyi ovesta ulos ja mitä todennäköisimmin hetken kuluttua syöksyy ovesta sisään koukattuaan Nlan kautta. Onnistuuko yllättämään, se jää nähtäväksi...

Pirteetä perjantai-iltaa itse kullekin.