Normimenoa

Hei, tänään todellakin oli ihan normiaamu, ei hässäköitä, ei unohduksia, ei ruuhkaa, normaali väsytystila vaan... Niin ja jouduin vetämään pikkasen pitkäks, kun Totoro on nyt tehnyt sen johtopäätöksen, että kun painan kellon napin alas, niin noustaan ja mä EN halua, että koirat ehdollistuu säntäämään liikenteeseen jonkin merkin perusteella. Painoin siis kellon nappia, Totoro nousi, pistin pään tyynyyn ja huokasin raskaasti, Totoro ootti tovin ja kävi sit maate. Ootin kunnes Totoro näytti täysin levolliselta ja nousin.

Päiväkin oli ihan normi, ei mitään ihmeellistä duunissa, ei kotimatkallakaan. Tyhjän kodin kriisi odotti kun kotiuduin, tai no oli koirat kotona, intoo pinkeenä, muttei KePoa eikä vanhimmaista.

KePo oli varmaan ollut luvattomilla teillä, toi mulle, ei, ei kukkia vaan vaaleenliilan yksisarvisen ja mustan, valkomahasen heposen. Vanhimmainenkin oli varmaan ollut luvattomilla teillä, toi mulle valkosen yksisarvisen. Enää taitaa puuttua se pinkki...

Hedda päätti ennaltaehkästä mahahaavaa. Mulla oli taannoin laastari nahassa, se oli sit irronnut omia aikojaan ja "kadonnut". Oletin sen pudonneen jonnekin, vaan laastari olikin tarttunut mun kotihameen helmaan, nurjalle puolen, joten en ollu sitä aikasemmin huomannut, tänään sit huomasin. Laastari oli sellanen pieni ja pyöreä, nappasin sen irti ja kuin ollakaan se putosi näpeistäni lattialle... Hedda ryntäsi paikalle ja ennen kuin ehdin edes henkästä laastari oli kadonnut Heddan suuhun, mahaan asti. Hyvällä ruokahalulla on puolensa... ja puolensa.

Se on sit karkotus tästä koneelta: ukkonen kuuluu lähestyvän. Tuulensuoja toivottaa räiskyvää yötä!