maanantaina, elokuuta 17, 2009
Maanantaitunnelmia
Aamu oli takkustakin takkusempi ja aivot heräs joskus vähän ennen puolta päivää kun riittävä määrä kofeiinia oli saavuttanut verenkierron. Toisaalta sit tuli taas jo ruokatunti ja verensokeri huolehti siitä, ettei uupumus vaan päässyt katoamaan. Iltapäivällä Viivi sit huolehti herättämisestä.
Viivihän vinkui jo perjantaina, vai oliko se peräti torstaina. Ensimmäisen kerran huomasin sen aamulla kun käännähdin punkassa. Luulinkin ensin, et Viivin jalka tms. jäi alle tai peittojen väliin, muttei jäänyt. Jotenkin tuntu, kun Viiviä puristelin, et se ois voinut olla polvi, jota Viivi aristi. Ei kun seurantaan.
Seuraavana päivänä Viivi oli taas ihan normaali, ei valittanut, vaikka puristeltiin ja mutisteltiin ja väänneltiin. Aattelin, että no on lyönyt jalkansa johonkin tai jotain sellasta ja kun viikonloppuna meno oli ihan normia, niin melkeen unohdin jo koko jutun. Tänään sit Viivi muistutti asiasta ja valitti koko ajan tervehtiessään kun tulin duunista, piti oikein rauhotella se paikoilleen. Nyt en kyllä löytänyt mitään kipupistettä.
Kattelin pari tuntia, mut kun Viivi ei jotenkin ollut Viivi, kulki häntä alhaalla, pää roikkuen ja jotenkin oudosti pitkin seiniä muita koiria väistellen, niin soitin ELL-asemalle ja päästiinkin jo tänään näytille. ELL:n pöydällähän Viivi sit ei inahtanutkaan, vaikka kuin väännettiin ja puristeltiin. No lapojen välistä niias, mut siinä kaikki. ELL päätteli, että kun mitään muutakaan ei kerta löydy (tutkittiin korvat, silmät, vatsa, keuhkot jne.), niin ois jotain lihasperästä juttua.
Viivi sai tulehduskipulääkepiikin ja kipulääkekuurin kotio. Sen lisäks lepoa ja ellei olo tokene parissa päivässä, niin vielä lihasrelaksantitkin. Ellei vieläkään tokene, niin sit on kuvattava päästä varpaisiin ja ellei kuvissa näy mitään niin sit oli vielä jotain vähemmän kivoja vaihtoehtoja, joita en nyt aio ajatella.
Kotipihassa, kun otin valjaita pois Viiviltä, niin kas kummaa, taas se vonkui, vaikka ell-asemalla oli hipihiljaa. Tuolla potilas nyt kuorsaa tietsikkakulman nurkassa aika syvän näköstä unta. "Selkävaivasena" tiedän kyllä kuin syvää se uni tosillaan voi olla, jos oikeasti on ollut lihaskipuja ja nyt särkylääke poistaa kivun ja lihakset rentoutuu. Toivottavasti tää menee nyt tällä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti