Operaatio tilaa kovolle

Muistan kun aikoinaan siirryin edellisestä masiinasta tähän nykyiseen; kovon koko kasvo en-enää-ees-muista-kuin-monikertaseks ja aattelin, ettei ikänään tartte miettiä kuin pal kuvia ottaa tai mitä kaikkee kamaa koneeseen kertyy, jotenkin sillosen uuden, nykyisen ei-niin-uuden, koneen mitat tuntu niiiiiin suurilta entiseen verraten. Tähän asti on tultu, vaan mikään harha ei kestä ikuisesti ja nyt on kovon raivausta edessä.

Projekti tuli käynnistettyä jo aikaa sitten ulkosen kovon hankinnalla, aikaa projektille ei vaan oo tuntunu olevan. Muutama päivä sit KePo puolestaan haki mulle muutamat devarit, marisi niitten hinnoista, eikä tuonut montaa, tarttee kunnostautua ja tilata edullisempia iso nippu. Eilen sit alotin kamojen organiseeraamisen. Pentuekuvat oli onneks järjestyksessä, joten ei kun kama ulkoselle ja sama devarille polttaen ja sit delete. Vuoden 2007 kuvat oli kans aika hyvässä järkässä, sama sille. Vuosi 2006 vaati vähän, eikä niin vähänkään, järjestämistä, mut sain senkin operoitua.

Tilaa synty kivasti, mut työtä on vielä, sillä mulla ois sellanen huima idea, et vielä käsittelemättömien vuosien 2008 ja 2009 lisäks tahkoon kaikki CD-levykkeille (ennen devariaikaa) tallennetut jutut koneelle ja sit devareille ja ulkoselle, säästäis meinaan hyllymetrejä kummasti, katotaan jaksanko...

Ai niin, se eilinen ukkonen oli muuten tosi mukava. Tai ei mulla oo mitään ukkosta vastaan sinällään, mut Arskalla on. Kun salamointi alko, niin Arska tunki mun tyynylle, viis siitä, että siinä oli mun naama alla. Kun ryhdyin siirtämään äijää, niin se yritti tunkee yöpöydän ja seinän väliin. Sain lopulta Arskan työnnettyä KePon ja mun väliin. Sit jalkeille, ikkuna kii, pimennysverhot olikin jo eessä miten kuten, mut vedin pimennysrullaverhonkin eteen ja asettelin pimennysverhot paremmin. Takasin punkkaan. Arska rauhottu vähitellen kun se tajus, ettei salamat enää välky, niitä se pelkää.

Koska Arska valtas osan Heddan paikkaa, niin Hedda raasu oli ihan orpona, eikä oikein tienny minne ois käynyt ja vaelteli ettimässä mihin asettuis (tapaeläin mikä tapaeläin). Totoroa taas ärsytti kun Hedda yritti tunkea Totoron kylkeen kiinni, joten lopulta nuori herra murrasi Heddalle ja lähti lattialle. Hedda ei sit kuitenkaan viihtynyt Totoron paikallakaan ja arpo jo välillä selkeesti, että meniskö peräti Totoron perässä lattialle. Jossain vaiheessa Hedda lopulta löysi sängystä nukkumakelposen kohdan siitä, missä Arska normisti nukkuu eli mun jaloistani. Cello tyyty huokailemaan yleistä hässäkkää sängyn alla ja Viivi veti unta palloon omalla paikallaan.

Yllättävän pirteenä sitä sit kuitenkin meikä aamulla nousi. Koirat tosin oli kuulemma pitänyt pakottaa liikenteeseen, niitten mielestä sillon oli vielä ihan yö kun KePo niitä yritti saada jalkeille, ite olin siinä kohti aamua jo duunissa. Aamu-unisiahan nuo meitin koirat on kyllä kaikki paitsi Totoro, ettei ne normiaamuinakaan halua aikasin nousta, jos valita voi.