Laiska, laiska, laiska

Ai että oon ollu laiska, nimittäin kirjottamaan blogiin. Vielä laiskempi päivittämään kotisivuja. Muuten laiska? No suhteellista, kuka mitäkin laiskana pitää.

Maanantaina kaasuttelin duunista Nlaan hakemaan pentujen jäljiltä kärsineen näkösen mopin tilalle uuden, samalla ostin tyhjiöpakkauspusseja, pölyhuiskun ja olikohan siinä vielä jotain muuta. Juu, aion todellakin jatkaa siivousprojektiani.

Sit lunastin hurjat arpavoitot, viime joulukuulta, tais olla kokonaiset 15 euroa. Siinä kohti soittikin vanhimmainen, joten ei kun uudestaan kauppaan... hakemaan sumppia. Iltasella sit pakkasin täkkejä, tyynyjä yms. niihin tyhjiöpakkauspusseihin, tosin en vielä tyhjiöinyt niitä, jäin oottamaan kuivamassa olevaa täkkiä ja paria tyynyä.

Tiistai-iltapäivä hurahti kolmen tunnin Reiki-sessiossa, vaan kohta se taitaa olla III:n takana, vai voikohan vielä jäädä luokalleen. Iltasella sit imuroin tyhjiöpussukat pieneen tilaan, siis imin imurilla ilmat pussukoista, ja tungin säilytykseen ja kyllä ne tosi pieneen mahtukin.

Tänään käytiin ensin vanhimmaisen kanssa haravoimassa mökin piha, kuivaa paremmin kasvattitapaamista varten. Jos sit vaikka viikonloppuna ois kuiva maa ja sais teltan pystyyn niin, ettei sisälle jäis märkää maata ja ruohoa. Niin ja on se vähän ennen tapaamista saatava pystytettyä joka tapauksessa kun sinne on rontattava kaik tuolit sun muutkin vermeet vielä ennen 15. päivää.

Jäin sit ulos vähäks aikaa lukemaan ja kuin ollakaan tulla tupsahti sadekuuro ja sit jytisti ukkonenkin. Ei se lopulta tähän tullut, meni jonnekin muualle, mut revittiin kumminkin kaik tietoliikennevermeitten piuhat irti seinästä.

Tänään tuli vihittyä toi ihka oikee trimmauspöytäkin (jep, raatsin viimein ostaa sellasen kun oli tarjouksessa) käyttöön. Totoro sai kunnian olla eka tyyppi pöydällä ja hups heijaa nyt on jätkä melkeen karvaton. Kaulaan jäi vähän kaulusta ja takamuksen päällä on pieni tönnäs karvaa kun se ei vielä oikein irronnutkaan. Kyljissä on vähän viimeistelemistä, päässä enemmänkin, ja mahanalus täytyy käydä läpi. Suurin urakka on kuitenkin takana, toi loppu on oikeesti vaan hienosäätöö.

Hedda on muuten ihan järkky saunoja. Eilen se tuli saunan oven taa ja kun ei het sitä lauteille päästetty, niin sehän alko siellä sit haukkua. Eikä ois muuten tullut saunasta pois, ei sit millään.

Heddassa maailma kyllä menettää kunnon agikoiran. Jos on jo Totorokin ketterä, peloton ja NOPEA, niin Hedda se vasta onkin ketterä, PELOTON ja nopea. Totoro vetää ylös vaikka pystysuoraa rinnettä, painaltaa umpipöpelikössä, hyppää vaikka minkä esteen yli jos haluaa, varoo vähän kovasti heiluvia alustoja... ehkä Totoro oiskin enemmän maastojuoksija.

Hedda puolestaan ei pelkää mitään alustaa, ei vaikka se heiluis kun heikkopäinen. Hedda kiipeilee puupinoissa, Hedda pujottelee ahtaisiin paikkoihin, Hedda harrastaa akrobatiaa saunassa... ehkä Heddasta vois tulla myös erinomainen rauniokoira. Ainoa mitä Hedda väistää on ihmiset, jotka tulee suoraan iholle, odotamme siis mielenkiinnolla ekaa näytelmää.

Vaan tältä illalta päätän tähän. Kauniita unia ja kaunista täysikuuta!